Tästä aiheesta on kirjoitettu foorumilla melkoisesti, mutta nyt kun itse duunasin homman, ajattelin kanssa laittaa omia kokemuksia sekä kuvia aiheesta. Tarkoitus ei ole olla mikään ”Näin se kuuluu tehdä” – juttu, vaan tämä on yksi esimerkki: Näinkin sen voi tehdä.
Mitä: Kiertovesipumpun moottorin hiilien vaihto
Miksi: Pumppu ei toiminut, aikaa myöden tyypillinen vika, josta seuraa, etteivät auton sisätilat lämpiä kunnolla silloin, kun auton moottori pyörii suhteellisen hitaasti (esim. ruuhka-ajossa).
Mihin: MB W124 250D vm. 1992
Todettakoon nyt alkuun aika yleisesti tunnettu tosijuttu: tätä moottoria ei sinänsä ole suunniteltu avattavaksi ja korjattavaksi, ja se tekee hommaa parissa vaiheessa vähän hankalammaksi. Toisaalta kun uusi kolmeputkinen pumppu esim. KL-Varaosissa maksaa 239€, ja ostamani hiilet alle 4€, homma on kuitenkin ymmärrettävä ihan mielekkääksi. Vanhemmissa malleissa käytetty 2-putkinen pumppu on muuten halvempi KL-Varaosillakin.
Huomasin, että auto lämpiää huonosti ruuhka-ajossa, joten tutkailin kiertovesipumppua. Se ei pyörinyt, vaikka liittimelle tuli jännite, joten vika oli oletettavasti pumpun moottorissa. Käsittääkseni muuten pumpun kuuluu pyöriä vain silloin, kun vähintään toinen lämmitystä säätävistä magneettiventtiileistä on auki, joten sen ei edes kuulu pyöriä jatkuvasti silloin kun auto ei pyri nostamaan matkustamon lämpötilaa.
Luettuani foorumia tulin siihen käsitykseen, että hiilien koko olisi noin 4mm x 4mm x 8mm. En tosin ollut asiasta oikein varma, koska käsittääkseni kyseinen juttu käsitteli pumppua, jossa oli 2-putkinen pääty ja joku muu valmistaja kuin Bosch, mutta ajattelin, että varmaan ne tuota kokoluokkaa olisivat. Eivät ihan olleet…
Kävin kyselemässä kodinkonekorjausliikkeestä jotakin sopivankaltaisia hiiliä, mutta heillä oli ainoastaan vaihtovirtamoottorien hiiliä, jotka kuulemma ovat selkeästi liian pehmeitä kestääkseen tasavirtamoottorissa. Tämä siis varoituksen sanana tännekin. Lopulta keksin, että Motonetistä saa hankittua monenlaisia hiiliä, joista päätin testata kuvan mukaisia selvästikin 12-volttiselle tasavirtamoottorille tarkoitettuja hiiliä, jotka mitoiltaan olisivat suht lähellä mahdollisesti sopivaa kokoa.
Kuva 1: Motonetin tuotenumero ja hinta
Kuva 2: Hankkimani hiilet
Seuraavaksi purkuhommiin – kuvassa näkyy konehuoneen oikeassa reunassa sijaitseva pumppu. Yritin litistää letkuja ihan tavallisilla puristimilla ennen niiden irrotusta, ja se toimi huonosti. Toisaalta, kun letkut ottaa ripeästi irti ja nostaa niiden päät mahdollisimman ylös, ei niistä valu nestettä mitenkään merkittävästi. Sidoin ne narulla kiinni niin, että päät olivat ylhäällä.
Kuva 3: Pumppu konehuoneessa (joo joskus voisi pestä tuon moottoritilankin…)
Tässä vaiheessa pumppu on pidikkeineen irrotettu, se on kiinni yhdellä ruuvilla. Testasin, että siipipyörää pystyy helposti pyörittämään, ja koska se oli ihan ok, pumppu ei selvästikään ollut jumiutunut, vaan vika oli jossain muualla. Numerosarja pumpun kyljessä muuten on PAA 12V 0 392 020 025, joka lienee Boschin tuotenumero. Lisäksi siinä on Mersun osanumero, joka tästä yksilöstä oli niin kulunut, ettei siitä saa selvää.
Kuva 4: Pumppu irrotettuna
Seuraavaksi väänsin metallirungon kiinnikehakaset auki ja kampesin muovisen päädyn irti. Kuvassa 7 heikosti näkyvä O-rengas aiheuttaa sen, että pääty ei irtoa itsekseen, vaan se tosiaan pitää kammeta pois. Sattuneesta syystä oli helppo jo aika pian arvella, että hiilet ovat jokseenkin kuluneet…
Kuva 5: Pumppu ja sen sisällä ollut grafiittikasa.
Rungon puoliskolle en tehnyt muuta kuin puhdistin. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut varmaankin silittää hiilien vastinpinnat (olikos se nimeltään kommutaattori vai mikä…) hienolla hiomapaperilla.
Kuva 6: Pumpun runko-osa
Päädylle olikin sitten enemmän tekemistä. Ensin otin hiiliä painavat jouset pois ja sen jälkeen itse hiilet pois. Yllätys yllätys, ne eivät suinkaan olleet mitoiltaan 4 x 4 x jotakin, vaan HIILEN KORKEUS x LEVEYS on 5mm x 5mm! Eli mulla oli yhteen suuntaan liian pienet hiilet, kun aihiot olivat 4 x 6 x 16.
Kuva 7: Moottorin pääty alkuperäisine hiilineen
No, niin käy joskus… Koska ei huvittanut enää lähteä (kävellen) etsimään korvaavia osia, päätin sovittaa hieman matalammat hiilet paikalleen. Leikkasin noin millin paksuisesta muovipurkin kannesta välilevyt, joilla hiilet sai kulkemaan paikoillaan ilman turhia välyksiä. Välilevyt eivät pääse liikkumaan ulospäin säteen suunnassa, koska moottorin runko on edessä. Päinvastaisen liikkumisen estää välilevyssä oleva väkänen, jonka saa näppärästi hiilille tarkoitetun ”tunnelin” taakse. Itse hiilet hioin oikeaan kokoon ja pituuteen viilalla ja vissiin 180-karkeuden hiomapaperilla. Joo, lyhyiltä näyttävät uudetkin hiilet, mutta ei sinne kovin pitkiä oikein mahdu. Nuo lienevät luokkaa 8...9mm.
Kuva 8: Uudet ja vanhat hiilet sekä ihan itse tehdyt välilevyt.
Seuraavasta tilanteesta ei nyt sitten ole kuvaa, mutta eipä siinä mitään erityistä olekaan. Johdot laitoin juottamalla kiinni ja laitoin hiilet, jouset ja välilevyt paikalleen. Tässä vaiheessa tulee haastetta: koska moottoria ei ole tarkoitettu purettavaksi ja kasattavaksi uudelleen, siinä ei ole mitään systeemiä, jolla hiilet saisi pidettyä oikeassa asennossa sen aikaa, kun pääty asennetaan kiinni runkoon. Mietin ja pohdin aika kauankin, miten homman saisi ratkaistua ilman ylimääräisten reikien tekemistä. Koska tuo mietintä ei tuottanut tulosta, porasin päätyyn hiilien alle halkaisijaltaan noin parin millin reiät. Päädyn ulkopuolelta katsottuna ne ovat kuoppien pohjalla. Tämän jälkeen painoin hiilen sopivaan asentoon ja ruuvasin reikään tarpeeksi massiivisen ”pidätinruuvin”. Ja sama homma toiselle hiilelle tietenkin. Testasin myös sen, että hiilet tosiaan vielä liikkuvat vapaasti ruuvin irrottamisen jälkeenkin, ja tuntui toimivan. Sitten vain O-renkaaseen ja akselin päähän vähän voiteluainetta ja paketti kasaan ja ruuvit pois.
Kuva 9: Pidätinruuvit
Vielä ennen metalliväkästen takaisinvääntämistä testasin, että moottori toimii, ja toimihan se. Sen jälkeen vain väänsin väkäset kiinni, peitin tekemäni reiät saniteettisilikonilla, voitelin letkuklemmarit yleisvoiteluöljyllä ja ruuvasin pumpun kiinni autoon ja letkut kiinni pumppuun. Lopuksi pitää täydentää mahdollisesti ulos valunut jäähdytinneste ja niinpä homma on valmis.
Oli mukava huomata, että auton sisätilat olivat selvästi lämmenneet, kun moottori oli käynyt tyhjäkäyntiä jokusen minuutin kylmänä käynnistämisen jälkeen. Hommalla oli siis selkeästi käytännön vaikutusta, ja jos ratkaisu osoittautuu kestäväksi, niin taloudellisesti ajatellen tämä oli hyvä tapa asian ratkaisemiseen, vaikka aikaa tosin kului enemmän kuin ihan vähän.
T: Timo
