Jussin 230CE vm '90 (siis 124) *Superviikonloppu*

Mersujen (ja vain Mersujen tai suoraan niihin liittyvät) korjaustarinat, -ohjeet ja muut vastaavat projektikertomukset.
Vastaa Viestiin
Avatar
karra
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 13268
Liittynyt: Ma 08.12.2003 13:43
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja karra »

Juhani Halmeenmäki kirjoitti:Mites muuten on, olin itse siinä muistikuvassa, että vasta kun "E-luokka" tuli '92 faceliftissä, niin samalla erotettiin C-, S- ja A-sarjat :roll:
Se oli 1993, periaatteessa kun W202 esiteltiin jolloin 190-sarjasta tuli C ja muistakin sitten kuten kirjoitit eli 124 oli E jne jne. W124 kohdalla malliuudistus tehtiin muistaakseni elokuussa.

Tuohan ei vaikuta korimallin koodeihin, vai oliko se saman aikaan kun farkusta tuli S124 ja coupesta C124, avo on sitten R124.
1939 Pontiac Six 2D sedan projekti www.overdrive.fi/forum/threads/1939-pon ... ix.315079/
1971 300 SE L 6.3 museoauto
1987 560 SEC museoauto
1991 300 GE museoauto
1994 E 320 Cabrio kesämersu
1999 ML 320 talvikäyttis
2004 C 180 daily driver
2005 Peugeot 206 varalla (se toimiva)
https://www.youtube.com/user/karra224
Avatar
Timo L.
Moderator Admin
Moderator Admin
Viestit: 14009
Liittynyt: Ti 11.03.2003 19:16
Paikkakunta: Savonlinna

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Timo L. »

Hyvä juttu, projektia on seurattu Moblarin sivuilta sekä täältä.

Kollegat puhuvat tehtaan sisäisistä koodeista, joilla erotetaan korimallit omakseen. Nämä ovat olleet käytössä n. 70-l. puolivälistä/lopulta saakka.

W=sedan
V=sedan pitkällä akselivälillä
S=farmari
C=coupe
A=cabriolet
R=roadster
F=alusta
VF=alusta pitkällä akselivälillä

.
.
.
Näissä merkeissä
----
2008 R 320 CDI L 4Matic
1994 E 300 Turbodiesel T 4Matic
1990 300 CE
1990 260 E 4Matic
1983 300 TD Turbodiesel
1982 W123 siena rot punaisia verhoilun osia myytävänä
www.classicdata.fi
Avatar
zahmuli
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 152
Liittynyt: Ti 02.09.2003 16:16
Paikkakunta: Päijät-Häme

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja zahmuli »

Ja kuvia kehiin :clap:
230ce 91
300d 2.5 turbo 92
Sprinter 316cdi bussi
Raadot
250td 91
Sprinter 312D bussi
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

karra kirjoitti:Se oli 1993, periaatteessa kun W202 esiteltiin jolloin 190-sarjasta tuli C ja muistakin sitten kuten kirjoitit eli 124 oli E jne jne. W124 kohdalla malliuudistus tehtiin muistaakseni elokuussa.

Tuohan ei vaikuta korimallin koodeihin, vai oliko se saman aikaan kun farkusta tuli S124 ja coupesta C124, avo on sitten R124.
Aamurähmää silmien ja näppäimistön välisessä koordinaatiossa minulla tuo vuosi :oops:
Pitää uppoutua arkistoihin joku ehtoo, ja kaivella aikakauden lehtiä esiin. Mutta vahvasti muistelen, että aiemmin ei julkisesti liitetty korimallikoodia mallisarjakoodiin.
Ainoa, mitä tänåän ehdin tonkia, oli katsoa mitä TecDoc kertoo, ja siellä esitystapa muutuu juurikin tuolloin
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Mennään kuitenkin ensin tuonne 80- ja 90-luvuille, josta tämä kaikki sai alkunsa, ja vanhat Mersut olivat nuoren perheen käyttöautoja.
Tyypilliseen foorumitapaan kuvein järjestys kääntyy julkaistaessa päälaelleen, eli alin on ensimmäinen ja vanhin.
Noita vesseleitäkjään ei silloin ollut vielä edes viikonlopun haaveissa. Ja nyt heitä ei enää haluaisi konepellille mahdollisten lommojen pelossa...
Kuvissa näkyy maskeissa myös Klubin juhlamerkki :clap:
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Nozki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 3798
Liittynyt: Ma 16.08.2010 16:29
Paikkakunta: Länsi-Suomessa

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Nozki »

En nyt tiiä, kuinka mielekästä tästä mallimerkintähommasta on vääntää, mutta...

Ostajille tarkoitettuja myyntiesitteitä kun katsoo, niin eipä niistä oikein mistään löydy korisarjan nimeä ollenkaan, vaan siellä on käytetty vaan mallimerkkejä, kuten tuo 230 CE. Korisarjat kuten 123, 124 tai 201 on nimityksinä alun perinkin tarkoitettu tehtaan ja autoja sekä osia myyvien organisaatioiden käyttöön, kuten englanninkielinen nimitys "Internal designation" kertookin. Siis jos nyt yhtään osaan oikein asiaa tulkita.

Vastaaavasti esim. myyjille tarkoitetussa infopaketissa kyllä puhuttiin C124:stä jo heti silloin, kun myyjiä ruvettiin informoimaan siitä, että 124 coupe on tulossa myyntiin. Esim. tässä:
http://oudemercedesbrochures.nl/C124_Sc ... r0187.html

Toisaalta jos katsoo Daimlerin julkaisemia valmistusmääriä, niin 123 -sarjassa on siellä jo on eriteltynä S123, W123, C123 jne. Vastaavasti pystylyhtycoupe on ollut kuitenkin W114 tai W115 (ja silti alustana myyty pystylyhty on ollut F 114 / F115, langina V114 / V115 jne.) Niitä talulukoita 124:lle, sen edeltäjille ja seuraajile on täällä:
http://media.daimler.com/marsMediaSite/ ... id=9361513
W124 250 D -92
C123 280 CE -81
W124 E 300 Turbodiesel -94
S211 E 220 CDI -09
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

On tämä mielekästä, koska kyse on historiasta. Ja ketju on minun aloittamani minun autostani, joten saan olla despoottina täällä :lol:

Ja toisaalta minä olen niitä, jotka muistamme (muistelemme) muinoin printistä lukemaamme. Nykyisin tämä interin webbi on avannut tiedon (sekä harhatiedon portit), joten monet asiat osataan nähdä laajemmassa valossa. Pystymme kurkistamaan montaa sellaista asiaa, jotka eivät onnistuneet lankapuhelimen aikana täältä Oiroopan reunoilta.
Tuossa asian hautuessa takaraivossa tuli mieleen yksi selkeä syy, miksi noita korimallikoodeja olisi alettu käyttää enemmän julkisuudessa juuri 1993. Uusi W202 sekoitti helposti kaikkien päät: oliko C280E coupe vai sedan ja minkä kokoinen? Samoin moni ihmetteli, mikä ihme on E220TD kun siinä on ruiskun E alussa, ja TD on jo muualla yleistynyt TurboDiesel'iksi? Miten eroavat E280CE ja C280E toisisaan?
Ja itse asiassa, saman selkeysasian lähteillähän tehdas on nytkin, kun G-sarjat ristitään uusiksi.

Back to business:
Tuon keltaisen W116'sen jälkeen tulikin sitten 17 vuoden tauko mersuiluuni, kunnes palasin juurille 2014. Siitä jatkamme sitten illalla...
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
acparma
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 411
Liittynyt: Ti 06.11.2012 18:14

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja acparma »

Juhani Halmeenmäki kirjoitti:On tämä mielekästä, koska kyse on historiasta. Ja ketju on minun aloittamani minun autostani, joten saan olla despoottina täällä :lol:

Ja toisaalta minä olen niitä, jotka muistamme (muistelemme) muinoin printistä lukemaamme. Nykyisin tämä interin webbi on avannut tiedon (sekä harhatiedon portit), joten monet asiat osataan nähdä laajemmassa valossa. Pystymme kurkistamaan montaa sellaista asiaa, jotka eivät onnistuneet lankapuhelimen aikana täältä Oiroopan reunoilta.
Tuossa asian hautuessa takaraivossa tuli mieleen yksi selkeä syy, miksi noita korimallikoodeja olisi alettu käyttää enemmän julkisuudessa juuri 1993. Uusi W202 sekoitti helposti kaikkien päät: oliko C280E coupe vai sedan ja minkä kokoinen? Samoin moni ihmetteli, mikä ihme on E220TD kun siinä on ruiskun E alussa, ja TD on jo muualla yleistynyt TurboDiesel'iksi? Miten eroavat E280CE ja C280E toisisaan?
Ja itse asiassa, saman selkeysasian lähteillähän tehdas on nytkin, kun G-sarjat ristitään uusiksi.

Back to business:
Tuon keltaisen W116'sen jälkeen tulikin sitten 17 vuoden tauko mersuiluuni, kunnes palasin juurille 2014. Siitä jatkamme sitten illalla...
Tehtiinkö tuota C124 coupea (E280CE) 2,8 koneella 94-95? Ainaki 2,2 ja 3,2. Taidettiin 2 litraastaki coupea teherä?
W124 300 E -87 Aut.
Avatar
Sharedoc
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1091
Liittynyt: La 03.03.2012 15:48
Paikkakunta: Oulu

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Sharedoc »

Onko nuo kuvat aikajärjestyksessä uudemmasta vanhempaan?
Avatar
Nozki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 3798
Liittynyt: Ma 16.08.2010 16:29
Paikkakunta: Länsi-Suomessa

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Nozki »

acparma kirjoitti:
Juhani Halmeenmäki kirjoitti:...
Tehtiinkö tuota C124 coupea (E280CE) 2,8 koneella 94-95? Ainaki 2,2 ja 3,2. Taidettiin 2 litraastaki coupea teherä?
Ei tehty tuolla moottorilla, ja jos vaikka olisikin tehty, niin sen nimi ei olisi ollut E280CE, vaan ihan ihan vain E 280. 124E -sarjan loppuvaiheessa coupen ja cabrion vaihtoehdot olivat E 200, E 220 ja E 320. Niiden nimestä ei suoraan käy ilmi, että kyseessä olisi coupe, eikä kyllä ennen tuota E-faceliftiäkään suoraan nimen perusteella pystynyt päättelemään, onko kyseessä coupe vai cabrio, kun molemmat saattoivat olla esim. 300 CE-24.
Esimerkkejä coupen ja cabrion nimistä ja mallivalikoimasta: http://oudemercedesbrochures.nl/C124_Cp ... duits.html Ja vastaava nimeämispolitiikka oli myös loppupään farmareissa, ei niistäkään mallinimen perusteella pysty päättelemään, että kyseessä on farkku, eli T-kirjain ei ole enää ollut auton mallinimessä mukana sen jälkeen, kun 124 -sarjasta tuli 124E -sarja, eikä ollut enää myöskään D-kirjainta, vaan se oli korjattu koko sanalla Diesel. Siitä esimerkkejä tässä:http://oudemercedesbrochures.nl/W124_T_0894.html

(Ja jos nyt vielä yksi viistastelu heitetään tähän loppuun, niin edellä mainittua C280E -mallia ei myöskään ole ollut. Sillä ilmeisesti viitataan C-sarjan 2,8-litraiseen sedaniin, joka oli ihan vaan C 280.) Sitten taas 114- ja 123-sarjalaisissa on molemmissa ollut tokikin tarjolla 280 CE, eli 2,8 -litrainen coupe polttoaineen ruiskutuksella varustetulla bensiinimoottorilla.
W124 250 D -92
C123 280 CE -81
W124 E 300 Turbodiesel -94
S211 E 220 CDI -09
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Sharedoc kirjoitti:Onko nuo kuvat aikajärjestyksessä uudemmasta vanhempaan?
Kyllä, vaikka kuvat lataa aikajärjestyksessä, niin foorumisoftathan kääntää ne toisinpäin.

Notzki: Jaa noi oli sitten noin sekaisin, pahemmin kuin aavistinkaan :D Eihän noista tosiaan selvitä enää mitään mallista, ilman lisäkoodeja :oops:
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
sotahiiri
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 316
Liittynyt: Ke 18.09.2013 16:20

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja sotahiiri »

OHo, tästähän soppa syntyi :roll: Ei ollut todellakaan tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa, enkä keskustelusta päätellen niin tehnytkään :problem: Mielenkiintoista keskustelua. Hienoa mersuhistoriaa Juhanilla vuosien varrelta myös omassa käytössä :o
Nykyinen kalusto:
C124 M103 2.6 Turbo+megasquirt (Versio 2.0 rakenteilla) -89
S124 E280 -93
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Juu, tämähän on keskustelufoorumi, ja vilkas keskustelu tarkoittaa mielenkiintoista :D

Eli 17 vuoden Mersu-tauko. Miksi ja mitä sitten?

No, tuo klassinen perhevaihe sattui vastaan. Vanha Mersu saattaa olla kiva poikamiehen autona ja meni vielä taaperoidenkin kanssa. Mutta sitten alkoi lapsiperheen kuskailut sinne ja tänne. Isän roolihan muuttuu jossain välissä autonkuljettajaksi... Ja kun vanhat Mersut kaipavat säännöllistä huoltoa, hoivaa & hitsiä niin yhtälö ei ole käytännöllisin mahdollinen.
Niinpä arkikäyttöön tuli mukamas fiksumpia, tai ainakin tuoreempia & taloudellisempia autoja. Kaikkien fiksuudesta tosin ei oikein tiedä, kun seassa oli mm XM-Citikoita. No, onhan Mersussa samaa hydrauliikkaa...

Siinä sivussa tuli sitten entisöityäkin muutama autoa, pelastettua muutama harvinaisuutta sun muuta. Mutta niissä oli kyse siitä Mersuakin vanhemmasta rakkaudestani, eli Ratsunit. Sekä Japanin Mersu, Prince Gloria, myöhempien aikojen Datsun sekin. Kokemuksia siis karttui, ja vielä tuohon aikaan helpommin sekä halvemmin kuin tähdellisten kanssa. Onnistuin nimittäin saamaan niitä viimeisiä varaston häntiä sieltä sun täältä, ja Suomessa oli vielä klassisisa purkaamoita, joiden pihalla maatui raatoja. Eikä nykyisiä osta netistä valmiiksi irroitettu osa kalliilla. Tuolloin vanhan Datsunin osista ei juurikaan tarvinnut maksaa, kunhan vaan kelpasi jollekin.
Mutta ajat muuttuivat. Japanilaisiakin autoja alettiin harrastaa, ja jopa Suomessa. Niinpä osien saatavuus heikkeni, ja autoille tuli jopa kysyntää. Joku siis oikeasti halusi ostaa moisia! Niinpä piha ja talli tyhjenivät yksi kerrallaan Datsuneistani. Enkä ostanut tilalle kuin yhden pienen Porschen. Ai niin, ja jokusen moottoripyörän.

Mielessä toki kummitteli ajatus ostaa vielä se Mersukin. Ensin suunnittelin W114 kupeeta tai sedania, mutta en ehtinyt ennen kuin ne oli jo harvinaistuneet & hinnat nousseet. Seuraavaksi ajattelin ottaa talteen C123'sen (ei sitä kyllä kukaan noin kirjoittanut ammoisina aikoina), vielä kun saa hyvän halvalla. Arvatkaapas ehdinkö... Enkä myöskään W116'sta, joka on mielestäni eräs parhaita Mersuja koskaan. Ei vielä liikaa muovia, ja sopivasti käsityötä. Kuten vaikkapa ne ikkunankehysten pehmustelistat, pikkuruuveillaan.
Ja W124'sta en ollut koskaan pitänyt autona. Pullea muovirimpulahan se on. Jotain skottien keksintöä mukailevaa eturipustustakin. Kas kun ei hammastanko-ohjausta tai jakohihnaa, mutta ei kai moisia koskaan tule tähtikeulaan, eihän?
Alkoi kuitenkin näkyä jo merkkejä siitä, että teinit ottavat W201/W124 omikseen. Ja se tarkoittaa lopun alkua. Ei siis vain niille teinien autoile, vaan ylipäätään tarjonnalle.
Niinpä aloin selailla ensin W201-ilmoituksia, koska siinä on mukavammat (lue klassisemmat = kuten vanhemmissakin) takavalot. Ja nyt ei olematon takapenkki enää haittaisi, kun kersoilla on ajokortit kaikilla. Ja maaliskuun lopulla 2014 tärppäsi, kun juniori teki bulvaaninani kaupat Raumalla 190'sestä. Tästä jatketaan viikonloppuna...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Pikkusen vielä aiempaa historiaa, eli paluu Mersuihin: Tenavatähti tuli taloon

Myönnän siis vilkuilleeni autojen myynti-ilmoituksia jo koko 2013-2014 talven ajan. Ajatuksenani oli löytää Porschen kaveriksi auto, jota voisin käyttää myös vanhan matkailuvaununi kanssa, ja johon minulla olisi omakohtaisia tunnesiteitä.

Pelkän mihinkään konkreettiseen johtavan ilmoituksien katselun jatkuessa alkoikin jo vaikuttaa siltä, että tämä oli nyt tässä. Sopivaa ei vaan osunut kohdalle, tai jos kelpo ehdokas löytyi, niin se oli jossain muutaman tunnin ajomatkan päässä. Joissain tapauksissa ostokuume parantui perinteisellä lääkinnällä eli hieromalla otsaa tyhjällä lompakolla. Olin nimittäin rajannut budjetin tolkuttoman ahtaasti tonniin. Toisaalta vaikutti, ettei rahasumman tuplaaminen välttämättä vaikuttaisi laatuun juurikaan. Mukana saattaisi kyllä tulla kaiken maailman bassokailottimia ja kuminauhan korkuisia renkaita, mutta ei minua kiinnostavaa lisäarvoa.

Kunnes sitten eräänä perjantaiaamuna hakuvahti ilmoitti sähköpostiini muokatusta kohteesta. Auto olisi nyt minulle oikeassa hintahaarukassa, ja sopivasti poikani opiskelupaikkakunnalla myytävänä. Sen jälkeen kaikki menikin vauhdilla kuten lumivyöry Alpeilla. Reilu tunti, ja nuori bulvaanini oli jo tutkimassa autoa. Pienenä jännitysmomenttina oli tosin se, että hänen tietotaitonsa autoista on kovin vähäistä. Yhden ainukaisen auton kokemuksella kun ei voida puhua laajemmasta teknisestä näkemyksestä taikka kaupankäynnin saloihin perehtymisestä. Uskalsin kuitenkin luottaa hänen maalaisjärkeensä, ja teimme kaupat pienen tinkimisen jälkeen, poikani välityksellä. Neljä tuntia aloitusviestistäni pojalle, ja auton alle oli jo vaihdettu suvisemmat renkaatkin, sekä ajettu uusi kohde poikani kotipihalle.

Nyt alkoi se jännittävin vaihe, eli odotus, että poika tulisi kotiin, eikä se Kanada-malja, vaan juniorini. Ja tuon ostamani Mersun kanssa. Kaivelin jo valmiiksi läpi arkistoni ja löysinkin huolto-ohjeet sekä pari esitettä. Niinpä auton saapuessa viikon päästä oli minulla jo valmiina lista tarkastettavista kohteista. Samalla kun kävin läpi noita mahdollisia huollon tai korjauksen tarpeita, hämmästelin auton kohtuullisen hyvää yleiskuntoa sekä siisteyttä. Olin nimittäin varautunut siihen tavanomaiseen, että autoa ei ole huollettu vuosiin, ja se olisi ainakin sisäsiivoton. Keväisen perusvahauksen puuttumista en pitänyt isona syntinä.
Oikeastaan pahimmat synnit olivat niitä edellisen omistajan nuoruuden innon aikaansaannoksia. Eli ikkunoissa oli tummennuskalvoja, osittain jo kulmistaan repaleisina. Takavaloihin oli suihkittu tummennusmaalia. Ja sitten oli se tuiki tavanomainen humppapumppa musiikkilaitevarustus, tai mitä siitä oli jäljellä. Takakonttiin johti peukalon paksuisia piuhoja, ja soittimena oli se tyypillinen myyntiä varten joskus jemmattu, ja nyt nurkista löytynyt reiäntäytemalli. Lisäksi moottoritilassa oli muutama metri sähköjohtoja, joiden funktiona oli erikoinen parkkivalokytkentä.

Kalvot lähtee helposti lämmöllä, eli joko höyrypesuria tai kuumailmapuhallinta käyttäen. Valmis alkuhan niissä jo oli, eli revenneet kulmat olikin etu. Tummennusmaalin poistoon on oma tinneriäkin nopeampi aineensa, mutta tenavatähden kohdalla lasejakin saa sen verran edullisesti, ettei jynssäämisellä pääse tuntipalkoille. Ja poppikoneen suhteen 80-luvun oikean imagon hankinta onkin helppoa. Mersussa kun ei tarvita enää sitä niin sanottua nännimankkaa, jossa on kaksi kiertyvää namiskaa. Se uudempi neliskanttiseen aukkoon tarkoitettu sukupolvi on oikeaa tässä kohtaa. Ja luonnollisesti C-kasettisoittimella, jossa puoli vaihtuu automaattisesti. Radio pikavalinnoilla, ja oikein digitaalisella näytöllä. CD-vaihtaja ei olisi luonnollinen varuste vielä halvimmassa kasari-Mersussa. Antenniksi tietty kiiltävä, jousellinen malli. Tässä kohtaa autosta oli kadotettu radiomasto kokonaan, mutta reikä takasiivessä silti oli.
Ovien alareunojen listoista kaksi tuli takakontissa irtonaisina, ja syynä oli väsähtäneet listan kiinnikkeet. Jatkoin jo muissa ovien listoissa käytettyä varmistusruuvailua, mutta mahdollisimman pienillä ja tasapäisillä ruuveilla. Eikä peltiin, vaan niihin ovissa oleviin listankiinnikkeisiin.

Siivous oli tällä kertaa helppoa rutiinia. Pinnassa oli jonkin verran kiven iskemiä, joista suurin osa oli kuitenkin peräisin turvavöiden lukoista sijaintipaikkansa perusteella. Jostain syystä Mersun vyöt jäävät (tai ne jätetään) helposti oven väliin. Nyt olikin hyvä aika töpötellä paikkamaalitipat noihin jälkiin ennen vahausta. Spraymaalia pullon korkkiin, ja siitä pikkupensselillä muutama kerros vauriokohtaan kadotti rumat ja helposti ruostuvat vaaleina loistavat pohjamaalipilkut pois.
Vahan suhteen aloitin perinteisellä hyväksi koetulla linjalla. Eli ensin Glymin punaista puhdistavaa Super Resin Polishia jotta kevyesti matta maalipinta saadaan taas helpolla kuntoon. Vaakapinnoille eli kattoon, konepellille ja takaluukun kanteen kahdesti, jotta varmistetaan tasaisempi tulos. Sitten jokunen pintaa tasoittava välipäivä, yksi pesu, ja suojaava vahakerros.
Putsauksen jälkeen auto näytti hintaansa paremmalta, ja ajomukavuuskin kohdallaan. Se Mersun kermanpehmeä ohjaus, todella onnistunut äänieristys, ja pitkillä joustovaroilla varustettu pienetkin epätasaisuudet nielevä jousitus ovat jotain parempaa kuin muistinkaan. Itse asiassa tuo Baby-Benz yllätti jopa minut vanhan Mersu-harrastajan: pikkumallin ainoa huonous on takapenkin tilat, joita en siis edes tarvitse.

Kaksilitrainen kaasuttimellinen bensakone riittää minulle suorituskyvyltään, ja taloudellisuuskaan ei ole hirmuisen huono. Vaikka eteenpäin vieviä vaihteita on vain neljä, vastaa nelonen monen auton vitosta. Eli pykälät ovat harvemmassa, ja autoa ajetaan väännön kanssa, laiskasti vaihtaen. Juuri sopivaa tyyliä tällaiseen harrasteautoon siis. Ajatuksenani on käyttää sitä sekä matkailuvaunuiluun että välikausina. Toisen harrasteautoni ollessa samalla kuluttomana vuorotteluvapaalla, liikennekäytöstä poistettuna. Näin Porsche säästyy varsinaiseen kesään, mutta pääsen silti harrasteauton rattiin muulloinkin, aivan sydäntalvea lukuun ottamatta. Sen jätän käyttöautolle liian kuluttavana ja vaikeana aikana. Ai niin, ja onhan noilla harrasteautoilla jotain yhdistävääkin: molempien kotipaikkanahan pidetään Stuttgartia.

Yhteinen kesäelämä Mersun kanssa oli melkoisen helppoa. Mitä nyt venttiilikoneistossa pikkusen rapisee, joten jossain vaiheessa on pakko syventyä näiden M102-bensakoneiden tyypilliseen heikkouteen, eli nostimiin. Nyt rapina toimii akustisena vaihtamistarpeen osoittimena sekä kierrosrajoittimena, eli on aika vaihtaa isommalle, kun kiihdytyksessä alkaa kuulua rapinaa. Harrastekäytössä siis vielä hyväksyttävää kulumaa, jonka korjaaminen ei ole niin akuuttia kuin arkikäytössä.
Muuten kyse on mahdollisimman helposta autosta. Kohtuullisen tuoreena, ja vielä toistaiseksi runsaslukuisesti säilyneenä autona, on varaosien kanssakin helppoa. Jopa korin pikkuosia sekä verhoiluja pystyy löytämään käytettyinä, jolloin ne eivät erotu muusta kokonaisuudesta, kuten ihkauudet palikat usein tekisivät. Eikä tarvitse käyttää edes sitä monen kiroamaa nettiä tai ulkomaisia myyjiä, kun Suomessakin löytyy esimerkiksi Venetmäen MB-purkamo. Johan sitä Datsuneiden kanssa tulikin hakattua päätä seinään, ennen tätä paluuta vieläkin varhaisemmille juurilleni.

Helteisen kesän vuoksi helpotin jäähdytystä perinteisellä syylärihuollolla. Aloitin puhdistamalla jäähdyttimen ulkopuolelta painepesurilla, ja rivoituksen takaapäin, eli lian tulosuuntaa vastaan. Seuraavaksi tarkastin, että ne jäähdyttävät rivat ovat vieläkin tallella, ja viskokytkimellinen tuulettimen propelli pyörii kuten pitääkin. Ja kun jäähdytinneste oli likaista, laitoin systeemiin pesuaineet. Eikä mitään tiskikonemyrkkyjä, jotka voisivat syödä liikaakin, vaan oikeaa jäähdyttimen puhdistusainetta. Kesällä puhdistus on helppoa, kun huuhtelut voi tehdä moneen kertaan, ja pelkällä vedellä, välillä kuumaksi ajaen. Sitten lopuksi uudet glykolit sisään, mutta vasta kun ulos tulee enää pelkkää puhtaan kirkasta huuhteluvettä. Samalla voin nyt olla varma siitä, että neste on talvipakkaset kestävää.

Ainoa varsinainen korjaustarve tuli sitten hyvinkin yllättäen ja vauhdilla. Tiedän, että olin kurkannut pellin alle aamulla huuhdellessani jäähdytintä. Ajaessani iltapäivällä töistä kotiin ihmettelin kuitenkin vienoa bensan hajua. Ja seuraavana aamuna töihin lähtiessä tuli hajun lisäksi auton alle pieni lammikko. Bensansuodattimen molemmin puolin olevat kangaspäällysteiset letkut vuotivat kuin seulat! Tien päälle olisi jääty, jos olisin ollut hiemankin pidemmällä reissulla. Tai pahassa tapauksessa katastrofaalisemmin seurauksin. Auton palaminenkaan ei ole kaukana, kun bensaa suihkuaa kuumaan moottoritilaan sen mitä Pierburgin mekaaninen pumppu jaksaa pumpata.
Tilalle tuli luonnollisesti uutta letkua, ja sellaista, joka kestää nykybensat. Tuo kangaspäällysteinen ei sellaista vaikuta olevan, ei ainakaan nykyinen laatu. Muut letkut olivatkin sitten hyväkuntoisia. Niitä en mene vaihtamaan pelkän varmuuden vuoksi. Tässä pätee vanha sääntö, että älä koske siihen, mikä on jo toimivaksi todettua. Etenkään, kun itse tankkaan sitä pikkuisen parempaa ysikasi-eeviitosta, joka ei ole niin vaarallista vanhoille materiaaleille kuin 10 % viinalisäinen 95.

Moottorin päälle oli vuosien saatossa päässyt kertymään aimo kerros öljyistä mönjää. Moottorin kuumentuessa kesälämpöihin, alkoi tuo töhnä levittää odööriä, joka kulkeutuu myös sisätiloihin. Ja vaikka autoharrastaja ei moisesta parfyymista hirveästi pahastukaan, olisi luonnollisesti mukavampaa ajella ilmankin. Päätin siis sohottaa painepesurilla liiat liat pois.
Moottoritilan pesussa on syytä varoa virranjakajaa, laturia ja mahdollista hihnajakopäätä sekä sähkökeskuksia. Myöskään letkuille ei kannata antaa ihan mielinmäärin painetta. Nämä vanhat ohjeet mielessäni kävin töihin. Ja kun painepesuriaseman polettilaitteen antama aika oli käytetty, kuivasin jakajan sekä puolan ja tulpanjohdot. Hämmästyksekseni vanha tuttavani ukko Murphy päästi moottorin jopa käynnistymään, joskin alussa kevyesti kakoen.
Mutta hetken ajettuani alkoi kuulua hirmuinen vonkuna. Epäilin, että olin jotenkin onnistunut saamaan vettä laturin laakereihin, joka tuntui kuitenkin liki mahdottomalta saavutukselta. Päätin antaa auton kuivaa työpäivän ajan, jos kyse olisi kuitenkin märästä laturin hihnasta. Ulina jatkui kuitenkin vielä kotimatkankin ajan. Seuraavaksi suihkutin moniurahihnalle hieman vettä, ja ääni hiljeni. Kyse oli siis hihnan luistosta, onneksi. Se olisi huomattavasti edullisempaa kuin laturi.
Tarkempi silmäys hihnaan paljasti sen olevan hieman liian löysällä, mutta harjanteissa näkyi jo sen verran halkeilua, että aivan tuoretavarasta ei enää ollut kyse. Siis vaihtoon: luistaminen kun tarkoittaa sitä, että pinta on jo kiillottunut sileäksi, eikä tulisi kiristämällä kuntoon. Uudella hihnalla ulina vaimenikin. Mutta samalla katosi myös hento vitinä, jonka olin luullut tulevan lämmityslaitteen puhaltimesta. Se hihna oli siis luistanut jo pidempään, mutta sen verran vaimeasti, että luulin muuksi ääneksi.
Samalla kun siellä konepellin alla touhusin, tulin silmäilleeksi tekniikan kuulumisia muutenkin. Ja olihan siellä tekemistä. Sekä ohjaustehostin että muuttuvakurkkuinen Pierburgin kaasutin kaipasivat kipeästi automaattivaihteistoöljyn lisäystä. Yksi imusarjan alipainelähtöjen kumiletkuista oli murtunut, joka puolestaan oli aiheuttanut ontuvaa tyhjäkäyntiä. Ja ilmanpuhdistimelta kaasuttimelle tuleva letku oli löysällä. Olin siis laiminlyönyt huoltoja sekä tarkastuksia, mutta onneksi ei tarvittu vielä sen enempää korjauksia.

Kun noitä tenavatähtiä oli alkanut etsiä katsellaan muun liikenteen seasta, huomasi, että vanhemmat yksilöt ovat jo vähissä. Tuoreempia, 1988 jälkeisiä autoja näkyy vielä paljonkin, eli niitä, joiden ovissa on korkeat muoviset helmat. Mutta ensimmäisen lähdön autot ovat käymässä harvinaisemmiksi. Ja kirkkaan punaisen värinsä vuoksi tuo omani erottuu siitä joukosta erityisesti. Myönnän, että väri on kyllä haastava ylläpidettävä, mutta samalla se siis tuo piirun verran lisää positiivista huomiota. Ja harrastekulkimen jujunahan on olla piriste harmaaseen arkeen. Se sai toimia tylsän loppusyksyn pelastajana palatessaan liikenteeseen loppukesän mentyä Porschen kanssa. Varusteina on vain ohjaustehostin, jota ilman en Mersua ihan helpolla ottaisi. Mutta herkut kuten sähköikkunat, keskuslukitus ja ilmastointi puuttuvat. Tässä kohtaa on helppo todeta, että niin ne puuttuivat niistä käyttöautoistanikin silloin aikoinaan.
Tekniikan puolesta kaksilitrainen kaasutinmoottori riittää leppoisaan matkantekoon, enkä minä haluaisi harrasteautolla muutenkaan ajaa moottoritievauhteja, vaan reitit kulkevat pitkin perinteisiä maanteitä. Automaatti olisi tietysti lisämukavuutta, mutta W201-Mersun manuaali on niin jouhea käsitellä, että sallin käsivaihtamisen. Etenkin kun pykäliä on vain neljä eteen. Niillä tulee laiskana vaihtajana vallan mainiosti toimeen, kun en kaipaa motariajon loikkarivaihdetta. Kulutuslukemaksi tulee kesäisen viikonlopun tapahtumamatkan reissulla kaupunkiajoineen alle kahdeksan litraa dinosaurustislettä, joten taloudellisuus on riittävän hyvä.

Tenavatähti sai myös talvista ulkoilutusta helmikuun viimeisenä viikonloppuna AHS’n talviajojen muodossa. Vanhakin Mersu starttaa hyvin pakkasessa, on lämmin, ja jopa automaattiryyppy vaikuttaa toimivan. Mikä ei ole lainkaan itsestään selvää, kun kyse on kolmekymppisestä muuttuvakurkkuisesta. Mikä parasta, pitkän talven loppumetreillä nuo talviset ajelut antavat kuskille sopivasti uutta virtaa jaksaa vielä hetki ennen kevään tuloa.
Talviajon antaman verryttelyn jälkeen oli hyvä aika viedä Mersu myös katsastukseen. Pienellä jännityksellä odotin katsurin näkemystä auton kunnosta, edellinen kerta kun oli ollut vielä myyjän suorittama. Ja hyvinhän siitä selvittiin. Yleiskunnoksi todettiin ikä huomioiden hyvä, ja suureksi helpotuksekseni ilman ruostevaurioita. Mutta yksi moitekin tuli, oikeasta takaiskarista. Se oli totaalisen tyhjä, vaikka olin juuri talvirenkaita vaihtaessani todennut ilokseni autossa olevan kohtuullisen tuoreita KYB’in laatuiskareita. Ja rauhallisessa autoa säälivässä ajossa tuota toimimatonta iskaria ei edes huomannut, kiitos Mersun hyvän jousituksen. Myöskään vuotoa ei ollut huomattavissa, joten tuo heilahduksia vaimentava pumppu oli vaan päättänyt lopettaa toimintansa ja kaipasi päivitystä uuteen.

Talven aikana selvisi syy sillekin, miksi Mersun akku kuoli äkillisesti viime kesänä. Tapanani kun on tarkkailla seisonta-aikana akkujen varaustilaa. Ja Mersussa jännite laski välillä erittäin huolestuttavaa vauhtia. Jokainen tyhjäksi pääseminen puolestaan lyhentää radikaalisti akun ikää. Harrasteauton tapauksessa veikkaan akun tyhjentyneen jo jokusen kerran edelliselläkin omistajalla. Joten ei ihmekään, kun akku ei enää kauaa kestänyt minulla. Mutta miten löytää syyllinen, ja mitä lääkkeeksi? Yksi kerrallaan suljetaan sähkön kuluttajia pois, kunnes löytyy se ylenmääräinen tuhlari. Aikaa kokeiluihinhan oli hyvin, eli kevääseen asti.
Alku oli helppoa. Sisävaloissa on led-polttimot, joten ovikytkinvika oli helppo sulkea pois. Varmistin myös, ettei tavaratilan valo jää päälle. Ei muuta kuin kännykkä tavaratilaan videokuvaus päällä, ja kansi kiinni. Kuvattu filmi oli hyvin mustaa, joten valo siis sammui, ja sopivasti jo ennen kaiuttimesta kuuluvaa bittifilmille tallentunutta kannen kolahtamista lukkoon. Yksi kaikkein yleisimmistä virtasyöpöistä eli radiokin oli helppo todentaa. Otin nimittäin koko pikaliittimen irti, mutta taas ilman vaikutusta.
Sitten mentiinkin jo vaikeammin löydettäviin. Eräs jatkotutkimustapa on käyttää ampeerimittaria akunkengän ja akunnavan välissä, jonka jälkeen aletaan irrotella sulakkeita. Mutta koska karkaava virta oli vain ampeerin kymmenesosia, ja epäilyttäviä sulakkeitakin vain kaksi, vaihdoin ampeerimittarin vaikutusaikaan. Irrotin nuo kaksi sulaketta. Palasin rikospaikalle parin viikon päästä mittaamaan, onko akussa jännitteet säilyneet. Olihan ne. Samoin senkin jälkeen, kun toinen sulakkeista oli ollut paikallaan uudet parisen viikkoa.
Nyt diagnostiikka olikin jo helppoa. Tuon jäljelle jääneen sulakkeen takana kun ei ollut enää muuta kokeilematonta kuin hätävilkut sekä kello. Niin, se kello, joka ei siis käy. Mutta sehän ei tarkoita virrattomuutta. Vaan jopa suurempaa kulutusta, kuin toimivana! Mersussa mittariston irrottaminen on onneksi helppoa, ja pelkän kello-osan pystyy vaihtamaan ilman elektroniikka-asentajan erikoistaitoja. Eikä ehjä käytetty kello edes maksanut montaa kymppiä.
Tulipa samalla sitten uudistettua mittariston himmeähkö valaistuskin kuntoon. Seikka, josta kasarimersut saivat haukkuja uutenakin. Luonnollisesti tällä kertaa hehkujen tilalle tuli niitä vähävirtaisia ledejä, jotka kestää sitten isältä pojalle. Ja enemmän valotehoa, ilman riskiä mittariston sulamisesta, kuten isompiwattisilla hehkuilla. Olisi hölmöyttä asentaa mittaristo paikalleen vanhoilla, vain jokusia euroja maksavilla polttimoilla, ja todeta uuden irrotuksen tarve kohta, kun joku niistä sammuisi vanhuuttaan.

Loppukesällä 2015 alkoi sitten prosessi, joka johtaa (vihdoin?) otsikon aiheeseen...
Ja tuo punainen 190 '85 on muuten nykyisin museoleimattu.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

No niin, päästään jo aiheeseen tänään :D

Ensiksi, en ole koskaan pitänyt W124sen pulleasta takapäästä. Pyöreät kulmat, kapea ja korkea. Perinteiset vaakasuorat takavalotkin heitetty pois. Mutta olen pitänyt Coupe-126'sen linjoista (huomaa kaikille korrekti kirjoitusasu :lol: ). No, Coupe-124 on jo paljon sulavampi, vaikka siinä pikkusen sedanin muotoa onkin. Voisin siis kiikun kaakun hyväksyä sen, koska en raaski ostaa muitakaan coupe-malleja, ja tuo Coupe-124 on nyt parhaassa hinnassaan. Ne menivät ohi minun budjettini :oops:

Siispä hieman turhan tylsä Tenavatähti voisi vaihtuakin. Ja se pitäisi aloittaa myymällä tuo MB-190 ’85 ensin pois. Joka ei ole lainkaan vaikea homma keskikesällä, kunhan sen tekee oikein. Laadin Nettiautoon ilmoituksen, jossa annoin mahdollisimman rehellisen sekä yksityiskohtaisen kuvauksen autosta. Mukaan laitoin runsaasti erilaisia kuvia joka puolelta autoa. Viikon sisällä sain viisi yhteyden ottoa. Ensimmäinen katsoja olisi halunnut jo valmiin museoauton, mutta käyttöyksilön hinnalla. Toinen soitto ei johtanut mihinkään. Kolmas yhteydenotto vaikutti lupaavalta, mutta ennen kuin se johti mihinkään, tuli myös se tosiostaja. Lyhyen koeajon jälkeen tehtiin kaupat, ja auto vaihtoi omistajaa museoautoharrastajalle.

Nyt oli tallissa tilaa, ja taskussa rahoitus seuraavalle Mersulle. Haussa oli siis nyt se coupe, joko kattoluukulla tai ilmastoinnilla, ja mieluiten automaattivaihteinen. Suurin työ olisi karsia tarjonnasta esiin pilaamattomat yksilöt, koska vastaan tulleet lukuisat teinituunatut olisivat suoraan ulkona.

Kävin kuitenkin katsomassa ensimmäisenä ehdokkaana vielä toisen Tenavan, mutta hyvin erikoisella varustelulla: kaksilitrainen bensa-peruskone sekä kylmästöinnillä että nahoilla. Tämän yksilön katsomisessa riitti jo se, että autossa ei ollut jarruja, ja korikin oli tyypillisen kovia kärsinyt. Myyjä vaan ei moisesta mitään kertonut etukäteen, mitä nyt tuollaisia pikkujuttuja. Onneksi en ajanut turhia kilometrejä, vaan nopea tarkastus sujui muun reissun varrella.

Seuraava, tällä kertaa jo coupe, oli puolestaan kovin erikoisella myyjällä. Lauantaina autoa ei päässyt katsomaan, koska myyjä oli kuulemma mökillään. Sunnuntaina sitten pääsisi heti iltapäivällä, kun myyjä palaa kotiin. Soittaessani uudelleen iltapäivällä pääsisikin autoa katsomaan kuulemma vasta kuuden jälkeen illalla, kun kotiinpaluu oli viivästynyt. Ja kun kello tuli sitten kuusi, oli auto kuulemma jo myyty. Nopeaa toimintaa, kun auto oli silti Turussa parkkihallin verkko-oven takana koko viikonlopun, ja myyjä mökillään? Kaiken lisäksi hän oikein kehuskeli auton ostetun käteisellä. No, käteistähän kaikki todelliset ostajat käyttävät, ja niin minäkin. Tulipahan siis turhaa odottelua yhden viikonlopun verran siitä, että myyjä ei voinut sanoa, miten asiat oikeasti kulkevat.

Heti maanantaille sovin sitten seuraavan katselmuksen. Otin jo valmiiksi mukaan juniorin, niin ettei tulisi erillistä hakukeikkaa, jos auto osoittautuisi oikeaksi ostokseksi. Paikan päällä olikin sitten helppo tehdä autosta luonnehdinta. Ns saksanauto tyypillisine naarmuineen ja lommoineen, mutta pelleiltään hyvä. Tekniikka OK, mutta huollot jätetty viime aikoina vähemmälle. Kesäautona seissyt paljon, mutta ei onneksi hometta tai vakavampia ryytymiä, mitä nyt hieman kankeat jarrut. Siivoton, koska autolla on kuskattu muksuja sekä koiraa. Pieniä repsotuksiakin löytyy, mutta ei mitään kovin arvokkaalta korjattavalta näyttävää. Siis sopivasti sellaista pikkuvikaa, joilla on hyvä tinkiä hintaa ostajalle mukavammaksi.

Ja minähän tingin. Melkein hävetti, kun jo puhelimessa hinta oli tippunut 400 euroa, ja valmiiksi hyvästä hinnastakin vielä. Niinhän siinä sitten kävi, että kaffen jälkeen lähdettiin kahdella autolla kotia kohti. Tosin huoltsikan kautta, koska auto piti luonnollisesti tankata. Ja olisi pitänyt tsekata renkaatkin. Kotimatkalla auto nimittäin nuljahteli ja haki melkoisen vietävästi. Pahin vajaapaineinen oli oikea etutassu, jossa painetta oli vain reilun Barin verran! Auton hieman hakeva ajettavuus parani jo tuolla ilman lisäämisellä, mutta ei silti ihan kohdalleen. Renkaiden jatkotutkimus paljastikin kudosvaurion, joka selitti lisää huonoa ajettavuutta. Lisäksi kummit olivat liian leveät, joten reunat ottivat koriin kiinni täysille käännettynä.

Ensimmäinen päivä meni siinä, että auto seisoi työpaikan parkissa HooTee-sivut kokonaan auki. Näin sain edes hieman sitä koiranjälkeä haihtumaan. Eikä minulla koiria vastaan mitään ole, itsellänikin on aikoinaan ollut koira, mutta puhdistin kyllä autoa silloin säännöllisemmin. Tilasin saman tien ajan ammattimaiseen sisäpuhdistukseen penkkien pesulla, joka oli sitten ensimmäinen kerta moista ulkoistamista minun autohistoriassani. Täytyy sanoa, että kannatti: tulos oli parempi kuin odotinkaan.

Seuraavaksi pääsin ulkopuolen kimppuun. Jo pelkkä pesu kertoi, että autoa ei ollut paljoa vahailtu viime aikoina, vaikka ei pinta silti mattakaan ollut. No, siispä puhdistavaa vahaa ensimmäiseksi. Helmojen leveät muoviset Sacco-laudat käsittelin jollain varastosta löytämälläni hoitogeelillä. Ja jo heti sitä seuraavana päivänä hieroin pintaan kiinteää purkki-carnaubaa. Sitten kolmantena päivänä levitin kolmanneksi kerrokseksi vielä suojaavan kestopinnoitteen. Olisipahan sitten tarpeeksi kiiltävää ja kestävää pintaa kohtuullisen hyväkuntoiseksi osoittautuneen maalin päällä. Sivu- ja takalaseille tuli vesipisaroiden poistoainetta, johon tykästyin viime talvena. Loppu sisäpuhdistus oli helppoa: kävin vielä itse läpi kynnykset, lasien sisäpinnat sekä muovipinnat, mutta kyllä nuo ammattilaiset olivat jo tehneet työnsä, ja hyvin. Samalla aloin metsästää osapuutteita ja tehdä niitä huoltoja…
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis W124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Jatkuu: Tekniikkaa, huoltoa ja huolenpitoa

Kuten mallimerkintä kertoo, on voimanlähteenä 2,3-litrainen ruiskunelonen. Tuo kasivenainen OHC omaa yhden ison ja kaikkea muuta kuin yllättävän heikkouden, eli hydraulinostimet. Siispä ensimmäisiä toimenpiteitä ostoa harkittaessa oli kuunnella nostimien ääntä. Ja hiljaisia olivat. Toinen tärkeä on automaattivaihteiston öljy: öljytikusta tutkitaan, onko öljy kirkasta, punaista ja haiseeko siinä savu? Tässä autossa öljy oli himpun tummaa, mutta ei oleellista käryä, ja näin siis vain tavanomaisen vaihdon tarpeessa. Vuotojakaan ei näkynyt missään, ainoastaan pientä hikoilua. Paisuntasäiliössä oli puhdasta jäähdytysnestettä, eikä öljykorkin alla ollut huolestuttavaa capuccinon kaltaista vaahtoa. Ja kun tekniikka toimi myös käytännössä eli koeajolla, olin uskaltanut tehdä kaupat.

Ja miksi en sitten ostanut ylevämpää kolmen litran kuutosta? Se toisi 50 % enemmän kuluja, 50 % enemmän kulutusta, ja 50 % enemmän huoliakin. Silti sillä ei rehellisesti sanoen pääsisi karkuun edes nykydieseleitä. Eikä minulla ole harrastekulkimen kanssa kiire: päinvastoin ajamme mieluummin niitä pikkuteitä, maisemista sekä kurveista nautiskellen. Vaikka kuutosessa on mehukkaampi ääni, en siitä itse juurikaan pääsisi nauttimaan. Mese kun on siinä suhteessa liian hyvin tehty, ja tämänkin ikäisenä hämmästyttävän hiljainen ajossa. Lisäksi 230 CE on yllättäen vähemmän valmistettu malli kuin 300 CE.

Kotona oli sitten aikaa tehdä tarkempaa tutkimusta sekä huoltaa. Lätkäkaukalon kokoinen ilmanputsarin peltikansi oli sikaruma, kiitos siihen iskeneen ruostekupan. Ei muuta kuin hionta, kylvetys ruostetta poistavassa hapossa, ja uutta maalia pintaan. Sopivan puolikiiltävä pinta tulee sitten muovipuskurimaalilla. Tuon fiksauksessa olevan kannen alta löytyi sitten jo vaihtoon riittävän likainen putsari. Ja jos ilmanputsari on heikossa hapessa, niin yleensä ovat myös tulpatkin samassa kunnossa. Huimalla 3,90 euron kappalehinnalla ostin nuo sytytyskynttilät suoraan, ja vaihdoin ne sen enempää tutkailematta. Ja hyvä olikin, koska samalla selvisi, että kipinää eteenpäin vievät tulpanjohdot olivat jo aikansa sähköä kuljettaneet. Niiden uusinnan jälkeen katosi myös kylmäkäynnistyksen jälkeinen käynnin epätasaisuus. Jakajan kansi ja pyörrin oli hiljan vaihdettu, minun onnekseni tuon kokonaisuuden kalleimpina osina. Kyse lienee ollut puoliväliin jääneestä korjauksesta kipinän parantamiseksi.

Automaatin öljyt vaihdoin vanhan liiton menetelmällä, eli osavaihtoina. Perinnetieto kun kertoo, että täysvaihto saattaa tuoda mukanaan ongelmia. Osasyy osavaihtoon oli täyslaiskuus. Imuvaihtajalla kun saa (nyt todistetusti) öljystä pois puolet, joten kaksi osavaihtoa tarkoittaa, että 75 % öljystä on vaihdettu. Sitä öljyä oli sitten lisäksi puolisen litraa liikaakin, joka ei sekään ole hyväksi. Samalla kun ATF-pullo kerran oli kourassani, kurkkasin myös ohjaustehostimen pyttyyn. Mieleeni tuli heti Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen. Eikös siinä lauleta, että Tyttö näki servolta kuinka mustaa ATF oli alhaalla jossakin… Ja tämäkin neste vaihtui imemällä vanhat öljyt pois, sitten uutta tilalle, ja seuraavana päivänä sama uusiksi. Työnä kuitenkin pienempi vaiva kuin koko nesteen vaihto, ja kun joka päivä kuitenkin oltiin tallilla, niin tämä pikkuasia meni siinä muiden töiden ohessa.

Tuli siinä mitattua myös jäähdytinnesteen pakkasenkestävyys, ja turhan miedot -21° näytti mittari. Siis vaihtoon, pesuaineen kera kuten aina. Ja vaikka neste oli kirkasta, myös pesuhuuhtelussa, niin silti maksimilämmöt laskivat uusilla litkuilla. Ennen nosti pidempi liikennevaloissa seisonta lämpöä kymmenisen astetta, mutta nyt viivähdystä juuri ja juuri edes huomaa mittarista. Asiana kuitenkin hämmästyttävän tavanomaista, että pakkasnesteet joutuu näköjään vaihtamaan joka autoon heti oston jälkeen. Itse en riskeeraisi laihalla seoksella kun neste ei paljoa maksa.

Ja juu, sanokaa mitä sanotte, mutta laitoin tämänkin auton keulalle led-huomiovalot. Germaaninen vähäisesti luksusta sisältävä vakiovarustelu kun ei sisällä ajovaloautomatiikkaa. Neljä pyörää ja ratti sentään löytyvät… Luonnollisesti asennus tapahtui ilman lisäreikiä tai muuta palauttamatonta muutosta. Pyyhkimen sulka (tässähän puhutaan sulasta yksikkömuodossa) vaihtui tietysti sekin uuteen, mutta mukavimman näköiseen kuorelliseen hybridimalliin. Vanhakin olisi saattanut elpyä käytön myötä, mutta tässä kohtaa en nuukaillut. Kun autoa ei ole juurikaan käytetty, on kumi nimittäin kuivaa kuin korppu. Yksi kunnon sade, niin vanhakin sulka saattaisi taas toimia. Ei siis kannata turhaan uusia harrastepirssin sulkaa joka kesä.

Ja tulee taas jatkumaan...
Hassua, kommentit loppuivat alun mallisarjakeskustelun jälkeen :eh:
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Timo L.
Moderator Admin
Moderator Admin
Viestit: 14009
Liittynyt: Ti 11.03.2003 19:16
Paikkakunta: Savonlinna

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Timo L. »

Ei loppununna kommentit sentään. Coupeissa hauskasti pikkumoottorit ovat olleet vähemmistönä myyntimäärissä. Kai vaihdoit myös suodattimen ohjaustehostimen pumpun säiliön pohjalle? Se toki onnistuu jälkeenkin päin, koukulla nostaen.

Niin, oliko jo puhetta muovisesta termostaattikotelon kannesta ja sen halkeamisherkkyydestä?
Näissä merkeissä
----
2008 R 320 CDI L 4Matic
1994 E 300 Turbodiesel T 4Matic
1990 300 CE
1990 260 E 4Matic
1983 300 TD Turbodiesel
1982 W123 siena rot punaisia verhoilun osia myytävänä
www.classicdata.fi
Avatar
JanneW124
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1269
Liittynyt: Su 23.11.2014 13:15
Paikkakunta: Keski-Suomi

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja JanneW124 »

Sää suollat niin perusteellisen selkeää tarinaa, ettei kukaan osaa kommentoida mitään :D

Ei vaan, hyvää luettavaa. Pitäis muuten itekkin tehdä tuo ilmanputsarikotelon siistiminen. Kauhean näköinen ruostekansi hyppää aina silmille kun konepellin aukaisee.
-Vähän päivässä, paljon viikossa
W124 E250DT
W124 230E
W251 R 320CDI
W124 320 CE
Avatar
Häksä
Mersumies
Mersumies
Viestit: 575
Liittynyt: Su 27.03.2011 10:47
Paikkakunta: Helsinki

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Häksä »

Onko ATF käypäistä nestettä myös ohjaustehostimeen? :eh: Juu, ja kiva lueskella näitä juttuja :thumbup:

Instagram @hptalli
500 SEC ’85
944 Turbo ’88
TT Roadster quattro 225 ’00
S8 V10 quattro ’08
200 quattro 20V ’90 naftaliinissa, odottaa parempia aikoja
Avatar
Nozki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 3798
Liittynyt: Ma 16.08.2010 16:29
Paikkakunta: Länsi-Suomessa

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Nozki »

Häksä kirjoitti:Onko ATF käypäistä nestettä myös ohjaustehostimeen? :eh: ...
Tän mukaan kyllä:
https://bevo.mercedes-benz.com/bevolisten/231.1_en.html

ja sen pitäisi olla laatua 236.3, eli joku näistä:
https://bevo.mercedes-benz.com/bevolisten/236.3_en.html

Itse olen kyllä käyttänyt Motonetista myytävää Febin öljyä, jonka luokitus on 345.0, eli tätä:
http://www.motonet.fi/fi/kategoria/2297 ... hostinoljy

Nykyään tuon luokituksen täyttävät vain:
https://bevo.mercedes-benz.com/bevolisten/345.0_en.html ja jos oikein tulkitsen, niin nämä ovat tiettyjen hyötyajoneuvojen vakioöljyjä mutta myös suositeltavia henkilöautoihin, joita joskus käytetään alle -25 astetta C lämpötiloissa.

Pitääkin jossain kohdassa katsoa ohjekirjasta, että mitä siinä suositellaan eri nesteiden luokituksiksi. Näihin vanhoihin ei tunnu kaikkiin olevan enää suosituksia edes Mersun tietokannassa mainittu; esim. moottoriöljyt moottorityypeittäin on tuolla listattuna vain nykyään tuotannossa oleville moottoreille.
W124 250 D -92
C123 280 CE -81
W124 E 300 Turbodiesel -94
S211 E 220 CDI -09
Avatar
Timo L.
Moderator Admin
Moderator Admin
Viestit: 14009
Liittynyt: Ti 11.03.2003 19:16
Paikkakunta: Savonlinna

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Timo L. »

ATF:ää olen aina käyttänyt ja toiminut on.
Näissä merkeissä
----
2008 R 320 CDI L 4Matic
1994 E 300 Turbodiesel T 4Matic
1990 300 CE
1990 260 E 4Matic
1983 300 TD Turbodiesel
1982 W123 siena rot punaisia verhoilun osia myytävänä
www.classicdata.fi
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

ATFää oli vanha, sen verran punaista sävyä siitä erotti. Ja ATF sanoo öljyvalitsimet, joten sitä laitoin. Auton ohjekirjaa en katsonut, enkä muistanut äsken tallillakaan käydessä :oops:
Suodatin jäi juuri silloin, kun ei ollut kaupan hyllyllä, mutta pitääpä tosiaan muistaa vaihtaa nyt. Helppo hommahan se on tuo suti vaihtaa, taitaa olla helpoin koko autossa.

Jaa se termostaattikoppa...
Viime talvena aloin ihmetellä akkua ladatessani, että miksi termarikopan päällä on vihreää nestettä. Ja vaikka nesteen pyyhkii pois, niin sitä tulee taas uutta tilalle.
No se koppahan oli alkanut vuotamaan. Se oli kaiken lisäksi alkuperäinen muovinen alkuperäisosa. Se, jonka merkkiorganisaatio on kehottanut vaihtamaan alumiinivaluiseen jo ikuisuuksia sitten. Siis huonokin Mersu-osa saattaa kestää vuosikymmeniä.
Uuden metallisen kopan hankkiminen olikin sitten hintaherkälle kauhistus. Koppaa kyllä sai mistä vaan ja halvalla. Mutta se pikkuketkun lähtö kopan päällä maksoikin enemmän kuin koppa, ja harva nettikauppa myi molempia. Löytyi kuitenkin sopuhintaan kun hetken etsiskeli :D
Ja aika moni kauppaa muuten muovista tarviketta tilalle, vieläkin.
Se vanha olikin ihan purua kun otin irti. Kartiopinta moottoriin oli käytännössä kadonnut puolelta matkaa :oops:

Toinen, tosin vasta keväällä löytynyt vuoto oli tuo bensapaineregulaattori. O-renkaiden kääntö ei auttanut, joten ostin KL'stä uudet aidot tähdelliset O-renkaat ja ristin käteni. Olin nimittäin jo tsekkaillut regun hintaa ja saatavuutta... Onneksi piti uusilla, mutta vihreästä joustokullasta taisi ne tiipatkin olla tehty, sen verran härski hinta moisille rinkuloille.

Tuo kuvissa esiintyvä virtalukko sitten. Siinä ei toiminut rattilukkomekanismi, ja sähköjen asennotkaan ei olleet ihan kohdillaan. Lukon kunnostuksessa tulikin esiin yksi outo asia tuossa autossa. Joku edellisistä omistajista oli nimittäin tarkoituksella tuhonnut rattilukkomekanismin. Kyse ei siis ole murtojäljistä, vaan siitä, että lukituskynsi ei ottanut enää kiinni rattiputkeen, koska sitä oli lyhennetty. No, onneksi Mersun lukkotyöt eivät ole kalliita tai vaikeita, kunhan lukkopesä vaan toimii. Mutta heti jos avain alkaa kangerrella lukossa, on syytä vaihtaa lukkopesä. Kun se menee jumiin, on peli menetetty. Paketti kun ei enää purkaannu ilman työlästä osien rikkomista.
Lukon runko rattilukkomekanismeineen tuli tämän foorumin kautta, kiitokset vaan taas kerran sinne Klaukkalaan.
Bensapelin pohja olikin sitten keljumpi, sen saatavuus muuta kuin orkkiksena on nimittäin huono. Ja käytetty yhtä paljon ajettukaan ei oikein kiinnostanut. Uusi tarvikepohja löytyi sitten "MB Specialist Finland" eli race.fi-firmasta. Hyvä osa, hyvään hintaan, ja hyvällä palvelulla :thumbup:
Ja tulipa siinä sitten palautettua kojelautakin takaisin oikeaan ryhtiinsä suoristamalla edellisissä avauksissa vääntyneet verhoilujen kiinnikkeet.

Tässä tämän iltaiset, lisää seuraa kunnes bannaatte
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
jaakko.putkisaari
Mersumies
Mersumies
Viestit: 2561
Liittynyt: Su 25.02.2007 17:39
Paikkakunta: Espoo

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja jaakko.putkisaari »

Tuo viimeinen kuva tuosta muovisesta termarin kannesta, on aika tyypillinen vika. Vuotaa tietty aika pitkälle materiaalin väsymisen vuoksi ja yleensä jonkin matkaa viimeisimmän termarin vaihdon jälkeen. Syynä yleensä tuo kirous "liika kiristys" joka sitten lopullisesti murtaa heikentyneen muovi osan!
Kerran yllätyin miten löysällä tuo kansi voi olla vuotamatta.

Muuten oikeinkin mukavaa luettavaa, joten jatka kirjoittelua vaikkei kommentteja heti tulisikaan! :)
Jaakko.P

Ja näillä mennään.
123 230e 82
124 300ce 88
124 230e 89
124 200e 92
Avatar
sotahiiri
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 316
Liittynyt: Ke 18.09.2013 16:20

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja sotahiiri »

Tuntuu varmaan kohta, että mulla on vaan vittuiltavaa sanottavaa... Mutta pakko sanoa kuitenkin, päiväajovalot on hirveintä paskaa mitä _ikinä_ on autotarvikemarkkinoille syydetty. Äkkiä pussihousut kaapista ja dementialääkkeet naamariin :lol:
Nykyinen kalusto:
C124 M103 2.6 Turbo+megasquirt (Versio 2.0 rakenteilla) -89
S124 E280 -93
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Ei hästäkki vaan risuaita.
Ei päiväajovalo vaan huomiovalo.
Siis kaikkihan juontaa taas kerran 70-luvun Soviet Finlandiaan. Silloin Suomessa apinoitiin joko Ruåtsia tai Neukkulaa. Jälkimmäistä usein jonkinasteisesta käytännön pakosta, ensimmäistä siksi, että kaiken länsimaisen uuden ja hyvän kuviteltiin tulevan, niinpä tietysti, länsinaapurista.
Näin Suomeen saatiin aikaan 1972 ajovalojen käyttöpakko talvimaanteille. Ja kun sen ajan autoissa ei ollut valoautomatiikkaa tai valohälytintä, oli seuraus selvä. Lisäksi tasavirtalaturi oli vielä ihan yleinen: sähköäkään ei siis ollut hukattavissa johonkin tyhjänpäiväiseen päiväaikaiseen keinovalaisemiseen. Vain joissain erikoisemmissa, uusissa autoissa saattoi olla huima 55 Watin generaattori :shock:
Niinpä meilläkin isäukon Vålvåån ilmestyi huomiovalot, jo 70-luvulla, ja kohtuullisen tuoreeseen autoonkin vielä. Se oli siis tuolloin ihan normaalia arkea värkkäillä niitä talmulaisia sinne kahdennusvalojen viereen. Kun ne auton orkkislyhdyt oli useimmiten vielä R2 eikä H4.
No, automaahantuojat alkoivat pikkuhiljaa lisäillä autoihin kaiken näköisiä viritelmiä muistuttamaan valojen päälläolosta, tai kytkemään valot päälle automaagisesti. Osa onnistuneesti toteutettuna, osa niin, että sähkösavu pääsi joskus karkaamaan huonoista savua pitämättömistä liitoksista...
Näin oltiin 80-luvulla tilanteessa, jolloin huomiovalot olivat jo käyneet turhiksi. Niitä asenneltiin enää Laihialla sähkön säästön takia, tai niihin automatiikattomiin autoihin, joissa oli dementikko kuljettaja. Viimeinen yritys saada "humareille" uutta nostetta oli kirkaslasiset talmulaiset.
Sitten tuli ns uustuonti. Suomeen virtasi kakkoslinjalla kasaan kursittuja germaaniautoja, näiden ykköslaatuisten Suomen vientiin tarkoitettujen spesiaaliversioiden rinnalle. Niistähän puuttui jopa valoautomatiikka, huonosti varusteltua kuraa siis!
Niinpä teillämme alkoi näkyä huolestuttavan paljon valottomia autoja, pimeillä kuskeilla, ja liikenneturvallisuus oli vakavasti uhattuna. Onneksi joku viskaali Oiroopassa ajatteli, että jopa laihialaistakin nuukempi germaaniserkkunsa Karl Friedrich saattaisi ehdottoman pakon edessä kättää valoja. Niinpä uusiin autoihin määrättiin pakolliset DRL-valot, mutta täällä Pohjolassa saliitiin aivan yhtä tasavertaisina perinteiset kansallisesti hyväksytyt. Olikos niiden tunnus "V" kuten Varselljus :roll:
Tuo aiheutti tietysti trendin - suomeksi muotioikun - jälkivarustaa vanhempaakin kalustoa noilla tuoreemmilla DRL-härpäkkeillä. Joka sinänsä on ihan fiksu ja käytännöllinen idis niissä autoissa, joissa ei valoautomatiikkaa ole, ja joita siis oli Suomeen virrannut jopa Herra Veroherra Kuitusta huolestuttavissa määrin.
Se, missä teinit sitten menivät taas (onneksi vain kuvaannollisesti tällä kertaa) metsään oli kaivella esiin noita keltaisia talmulaisia, ja asennella niitä aivan liian uusiin autoihin. Ne nyt ei vaan sovi esimerkiksi ysäriautoihin, ja 1993 jälkeen niitä ei enää saanut edes asentaa.
Harva muistanee sitäkään, että mm Hella teki pari päivitettyä huomiovalomallia 2000-vaihteessa. Sirompia kuin talmulaiset, ja perinteisen 21W sijaan vähävattisemmilla halogeenipolttimoilla. Ne vaan oli Karl Friedrichin mielestä liian kalliita ostaa.
Juu, minulle huomiovalot ovat siis tuttua käytännön sanelemaa arkea 40 vuoden ajanjaksolta, ei mikään hetken huuma. Niillä on ollut niin ala- kuin ylämäkeä, mutta niiden juju on korjata muistamattoman kuskin erhe. Samalla ne näkyvät paremmin kuin perinteinen ajovalo, ja näissä vähän käytetyissä harrasteautoissa on tuo sähkönsäästökin tervetullut lisäbonus.
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
karra
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 13268
Liittynyt: Ma 08.12.2003 13:43
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja karra »

Juhani Halmeenmäki kirjoitti: No, automaahantuojat alkoivat pikkuhiljaa lisäillä autoihin kaiken näköisiä viritelmiä muistuttamaan valojen päälläolosta, tai kytkemään valot päälle automaagisesti.
1992 Sierrassa oli suomivarusteena alennettu jännite päiväsaikaan eli ajovaloautomatiikka oli mutta lamput kiilui päiväseltään himmeämmin, eikös ne päivällä ois pitänyt palaa kirkkaammin jotta erottuu :shock: . Itse ajattelin että jos löyty 5W tehoista BA9s LED lamppua niin se sopisi wanhan mersun parkkiin ja toimisi päivävalona eikä sytyttäis vikavaloa. Mutta sellaisia ei kai oo... ois siistimpi kun tuo jälkiasennuspäivävalo. Katsastukseen laittas aina tavan polttimon...
1939 Pontiac Six 2D sedan projekti www.overdrive.fi/forum/threads/1939-pon ... ix.315079/
1971 300 SE L 6.3 museoauto
1987 560 SEC museoauto
1991 300 GE museoauto
1994 E 320 Cabrio kesämersu
1999 ML 320 talvikäyttis
2004 C 180 daily driver
2005 Peugeot 206 varalla (se toimiva)
https://www.youtube.com/user/karra224
Avatar
RH
Mersumies
Mersumies
Viestit: 3949
Liittynyt: Ke 15.09.2004 13:43
Paikkakunta: Salon seutu

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja RH »

karra kirjoitti:
Juhani Halmeenmäki kirjoitti: No, automaahantuojat alkoivat pikkuhiljaa lisäillä autoihin kaiken näköisiä viritelmiä muistuttamaan valojen päälläolosta, tai kytkemään valot päälle automaagisesti.
1992 Sierrassa oli suomivarusteena alennettu jännite päiväsaikaan eli ajovaloautomatiikka oli mutta lamput kiilui päiväseltään himmeämmin, eikös ne päivällä ois pitänyt palaa kirkkaammin jotta erottuu :shock:
Noinhan nuo meni aikalaisissa vissiin enempikin. Ainakin aikalaispököteissä muistaakseni oli samantapainen viritelmä, jolloin startatessa valot sammui ja pitkät eivät kytkeytyneet, eli hämärän tullen viimeistään kaukovaloja tarvitessa muisti kiertää katkaisijasta ajovalot kunnolla päälle ja maisema kirkastui kummasti jännitteen noustessa.
Avatar
Häksä
Mersumies
Mersumies
Viestit: 575
Liittynyt: Su 27.03.2011 10:47
Paikkakunta: Helsinki

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Häksä »

Ohjaustehostinnesteistä vielä. -85 C126 käyttöohjekirjassa sanotaan "Flüssigkeitsgetriebeöl (ATF) Type A Suffix A", -92 W124 ohjekirjassa en taas löytänyt mitään mainintaa tehostinnesteestä. Edes säiliön sijaintia ei paljastettu, joten lienee on haluttu ettei omistaja tee asialle mitään.

Kentin ajatukset aiheesta https://www.youtube.com/watch?v=TLR_kdnsJ_0" onclick="window.open(this.href);return false;

Instagram @hptalli
500 SEC ’85
944 Turbo ’88
TT Roadster quattro 225 ’00
S8 V10 quattro ’08
200 quattro 20V ’90 naftaliinissa, odottaa parempia aikoja
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

Häksä kirjoitti:Ohjaustehostinnesteistä vielä. -85 C126 käyttöohjekirjassa sanotaan "Flüssigkeitsgetriebeöl (ATF) Type A Suffix A", -92 W124 ohjekirjassa en taas löytänyt mitään mainintaa tehostinnesteestä. Edes säiliön sijaintia ei paljastettu, joten lienee on haluttu ettei omistaja tee asialle mitään.

Kentin ajatukset aiheesta https://www.youtube.com/watch?v=TLR_kdnsJ_0" onclick="window.open(this.href);return false;
Ja tuo "Suffix A" on antiikkinen tyyppi, jota ei enää oikein helpolla löydy kuluttajapakkauksissa, mutta Dexron-II on ihan kelpo korvaus. Hieman modernimpi, muttei vielä edes synteettinen (kuten DIII), kun joku kuitenkin ahdistaa moisia moderneja kotkotuksia :D
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Avatar
Juhani Halmeenmäki
Mersumies
Mersumies
Viestit: 1304
Liittynyt: Ti 23.06.2015 21:57
Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Viesti:

Re: Jussin 230CE vm '90 (siis 124)

Viesti Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki »

karra kirjoitti:Itse ajattelin että jos löyty 5W tehoista BA9s LED lamppua niin se sopisi wanhan mersun parkkiin ja toimisi päivävalona eikä sytyttäis vikavaloa. Mutta sellaisia ei kai oo... ois siistimpi kun tuo jälkiasennuspäivävalo. Katsastukseen laittas aina tavan polttimon...
Onhan niitä, mutta ne valoltaan paremmat ei ole ihan halpoja. Ja canbus-yhteensopivat mallit ei yleensä sytytä valovahtiakaan. Toinen vaihtoehto on laittaa vastus kuormaksi huijaamaan vahtia.
Toinen mahdollisuus on laittaa turhake-sumariin joku led-versio, ne on halvempia eikä tarvinne valovahdin huijausta?
Mutta nuo kumpikaan ei ratkaise tätä dementiaa, eli kuka ne valot sytyttäisi & sammuttaisi :D
Mikä ihmeen lankku, tässä puuta ole kuin sisustassa koristeena!
230CE W124 ja monta muuta eri merkkistä
Exiä W114, W115, W116, W123, W201 pitkä rivi...
Vastaa Viestiin