Tällä kertaa tavoitteena oli löytää jälleen perhepiiriin edullinen W220-korinen V8-ässä vuosituhannen vaihteesta. Budjetin ja moottorin lisäksi valintaan vaikutti muutama muukin ehto: nahkasisustus on must ja aivan kaikkia sisus- ja päällysvärejä ei hyväksytty. Tyyppiviat ja verot selvitettiin kevään mittaan ja päivittäinen tarjonnan seuranta (Mobile/Autoscout) alotettiin pari viikkoa ennen matkaa. Parhaat vaihtoehdot kuulusteltiin puhelimitse etukäteen ennen matkaa, yksi auto Hannoverista pudotettiin myyjän huonon vastailuinnon takia pois tarkistettavien listalle ja lopullinen reitti muodostui tältä pohjalta. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Ruhrin alueella katsomassa 2-3 lupaavinta autoa läpi ja jollei onnistu, tarkistella muita listalla olevia ja uusia vastaan sattuvia vaihtoehtoja. Aikataulu tosin oli hieman tiukka - aikaa oli käytettävissä perillä vain 4 päivää joista kaksi suunniteltiin käytettäväksi auton hakuun ja loput kaksi aaltojen tarkkailuun Wärnemunden hiekkarannalta käsin. Toisin kuitenkin kävi...
Tiistai: Superfast on perillä Rostockissa vähän vaille 22 ja määränpäänä on Bremen, tavoiteaika perillä klo 1. Koska kulkuväline on linja-auto, nopeudenrajoitin ei salli moottoritienopeuksien täyttä hyödyntämistä. Herra Murphy iskee ensimmäisen kerran jo matkan puolivälissä kun fast-food iltapalan tuottaminen kestää McDonaldsilla 45 minuuttia. Perillä ollaan siis tuntia aiottua myöhemmin.
Keskiviikko: Hyvin nukuttujen 4 tunnin yöunien jälkeen Murphy iskee toisen kerran heti aamusta: Best Western-hotellin toiletin pöytä on reunaltaan pyöristetty ja -8 diopterin likinäöllä sitä ei oikein kunnolla huomaa joten silmälasit ottaa pöydän reunalta kiidon ja päätyy lattialle, toinen linssi rikki. Pois lähtiessä lasku tehdään ensin kerran, sitten laskutetaan toinenkin huone. Kiitos. ja näkemiin ja autolta takaisin. Hinta ei ollutkaan netissä ja vahvistuksessa luvattu joten lasku kirjoitetetaan vielä kolmannen kerran vaikka olisi jo kiire.
Ennen kymmentä on tarkoitus olla Münsterin takana tarkistamassa retken kakkosvaihtoehto ja viimeistään puoleltapäivin Mülheim an der Ruhr-nimisessä pitäjässä sijaitsevassa autoliikkeessä jossa on ensimmäinen ja vahvin kandidaatti, musta 500 Lang. Tästä on jo edellisviikolla soittelemalla selvitetty että pientä ruostevikaa kaarista löytyy ja vasemmassa etujousessa on vikaa, muuten auto, varusteet ja hinta on OK. Kello 8:59 olemme jo sata kilometriä lähempänä jolloin soitetaan kauppiaalle että pitäkää autosta kiinni, täältä tullaan niinkun luvattiinkin. Vastaus on että auto on myyty, kuulemiin.. Nyt pitää jo pysähtyä huoltamolle tuumimaaan mitä seuraavaksi.
Soitamme kakkoskandidaatille joka oli valmis näyttämään kesälomansa aikana autoa koska tahansa. Eilen on Murphy kuitenkin ilmeisesti iskenyt häneenkin - äänestä ja meriselityksestä päätellen jokin (puuma?) on raahannut kaverin baarireissulta jonnekin peräkylään ja ajokuntokaan ei taida olla vielä tallella. Näinpä hän on valmis esittelemään meille autoa heti yhdeltä. Koska annettu osoite on melkein päätien varrella, ajamme kylän läpi ja vilkaisemme missä määränpää ja paikallinen rekisteröintitoimisto ovat.
Tässä vaiheessa meillä on 3 tuntia luppoaikaa joten päätämme käväistä Essenissä. Siellä on kolmas, kuvauksita päätellen hyvä ja siiisti 430 joka on ollut liikkeessä ja myynnissä myös eBay.de:ssä Jostakin syystä sunnuntaina päättyneen huutokaupan ostaja ei ollutkaan ostanut huutamaansa autoa joten se on edelleen liikkeessä myynnissä - odotettavissa siis selvä pommi. No, autojahan täällä ollaan katselemassa joten matkaan siis.
Itse liikkeen muodostavat hauskan oranssinväriseksi maalattu 10 x 10 m betonikuutio jossa on pääkonttori ja autofixaamo sekä pihalla olevat 6 autoa ja asiakaspaikka. Etupihan vahtikoirana toimii tuolilla istuva isoisä joka hymyilee muttei puhu saksaa tai mitään muutakaan meille tuttua kieltä. Toimitusjohtajalla on kiire puhelimessa joten tutustumme autoon. Siisti on ehkä liioiteltua, sisustus on nuhjaantunut ja oikea etulokari ja ovi on kolaroitu ja maalattu. Ilmeisesti sikamassan avulla paikalleen sentin asennustarkkuudella lätkitty oven lista istuu hiukan huonosti. Toimitujohtajakin ehtii paikalle joten alamme kysellä papereista. Huoltokirja voi olla pääkonttorissa johon hän katoaa. Lopulllisesti. Jätämme avaimet isoisälle ja jatkamme matkaa takaisin auton 2 pariin.
Sininen S500L on ollut kuulemma samassa perheessä kauan, ajettu 243 tkm, täydellinen merkkiliikkeen huoltokirja mutta toisaalta listalla on myös perinteiset vähän ruostetta ja ilmajouset vuotaa. Paikan päällä ulkoa auto näyttää hyvältä, paitsi että parissa kohdassa pyöränkaarissa on tosiaankin sitä luvattua ruostetta. Ilmajouset toimivat ja auto nousee ylös kun sen käynnistää mutta kompressori pitää aika mekkalaa. Moottorissa on ollut nestevuotoa ja silmämääräisesti arvioituna konehuone voisi olla kilometreihin nähden siistimpikin. Sisällä on muuten kaikki OK mutta takapenkillä joku on meikannut kasvojensa lisäksi vaaleita laikkuja mattoon ja turvavöihin. Sitten seuraa vikakoodien lukuyritys mutta kriittisellä hetkellä tietokoneen virtajohto irtoaa ja Windows sekoaa. Kompuutterin uudelleenkäynnistys ei onnistu. Tässä vaiheessa myyjä alkaa jo kysellä mitä auton kanssa ajatellaan tehdä ja paljonko tarjotaan. Vastauksena pyydämme nähdä sen täydellisen huoltokirjan - yllättäen se onkin kaksi eri kirjaa, toisessa merkinnät uudesta 160 tkm saakka ja toisessa vain yksi merkintä vähänä päälle 200 tkm kohdalla - ja siitäkin on jo muutama vuosi aikaa, samoin kuin siitä edelliseen merkintään jolloin auto oli vielä edellisellä omistajalla. Auton huoltohistoria selviää kuulemma paikallisesta liikkeestä jossa huollot on tehty vaikka kaikki leimat on Dortmundista. Entistä luikurimmalta vaikuttava myyjä esittää omana tiukkana hintanaan 400 pois pyynnöstä ja kertoo olevansa tavattavissa myös huomenna vaikka on pyhä! Tieto yllättää meidät, huomisaamuna ei näinollen liikkeitä kierrellä. Lähdemme etenemään kohti hotellia.
Matkan varrella on Marl-nimisessä kaupungissa liike jossa on auto jonka ABC-hydraulijousitus on kasassa. Tätä ei saa siis ajamalla kotiin mutta poiketaan kuitenkin katsomassa mistä on kyse.Paikan päällä on huoltoaseman takana halli ja ulkona on rivi autoja. Sisällä on liikeosa jossa on 2 autoa ja iso korjaamo jossa autoja on parikymmentä. Omistaja on parin apulaisen kanssa haalarit päällä pilarinosturilla olevan auton kimpussa ja tulee paikalle muutaman minuutin päästä. Auto on ikkunat auki, sisusta osittain purettu ja täynnä korjaamopölyä. Kuulemma kyseessä on sähkövika, ilmeisesti starttiakun johdot on joku käyttänyt väärinpäin ja senjälkeen ABC-hydrauliikan ohjaus ei ole toiminut. Johtaja olisi paikalla haalarit päällä huomennakin autoja ropaamassa jos kiinnostaa tulla yrittämään saada vika korjattua.
Saavumme hotelliin jossa käydään nopeasti Mobile läpi. Kello on jo yli viisi mutta läheltä sattuu silmään liikkeestä hyvältä vaikuttava tapaus. Kuvat näytttää hyviltä ja myyjä myy lähellä asuvan tuttavansa autoa jonka historia on näinollen tarkkaan tiedossa, tupakoimaton ja teknisesti hyvä. Myyjä lupaa olla paikalla vaikka saapuminen menisi vähän yli kuudenkin. Paikan päällä on vanha teollisuusrakennus jonka takakulmassa on autokorjaamo. 2-pylväsnosturin päällä on ylhäällä remontissa Ford Taunus -73 ja Mersu on ajettu sen alle. Omistaja on saksalainen kaveri joka on aikamoinen tarinankertoja. Varusteet autossa on hyvät mutta vikaakin löytyy: ABC laskee alas kun moottori sammutetaan, katto ja konepelti on raekuuron jäljiltä pieniä lommoja täynnä (mitenkä on saatukaan otettua kuvat jossa lommot ei näy?) ja niin edelleen. Koeajoakin tarjotaan oma-alotteisesti. Auto kiihtyy kun raketti, aluksi alusta vaikuttaa hyvältä mutta kiihdytettäessä kun nokka nousee ylös, etupää tuntuu väljältä. Alustassa kolisee pakoputki tai katalysaattori ja voimansiirrossa on väljää. Myyjä pistää tupakaksi, tuhkakuppi on täynnä tuhkaa mutta tumpit kuulemma heitettään aina ikkunasta ulos... Kiitos mutta ei kiitos.
Illalla selataan vaihteeksi nyt myös Autoscout. Sieltä löytyykin juuri myyntiin tullut auto joka vaikuttaa hyvältä - liiankin hyvältä - ajomäärä ja muut tiedot sopii täsmälleen myös auto numero 1:een joka oli siis myyty edellisenä päivänä. Vaikka Saksassa on paljon autoja, vaikuttaa siltä että kyseessä ei ole sattuma. Auto on vain noin viiden kilometrin päässä hotellista, mutta seuraavana päivänä on ajettava kuitenkin takaisin Rostockiin joten matkaan on lähdettävä varhain. Juhlapyhä on pyhä vain etelä- ja länsipuolen osavaltioissa joten reitistä riippuen Osnabrückistä tai Hannoverista alkaen on taas arki. Testerikin saadaan lopuksi elviytettyä toimintakuntoon.
Torstai: Aamulla klo 9:00 arvoituksellisen auton myyjän numero ei vastaa joten lähdemme liikeelle. Matkan varrella on yksityisellä myynnissä auto. Soitamme klo 11 juuri kun olemme ohittamassa moottoritieiiittymää josta pitäisi kääntyä. Vastaukseksi tulee luuri korvaan, pyhänä ei näemmä tehdä kauppaa.
Hannoverissa ei ole pyhä ja niinpä seuraava myyjä vastaa puhelimeen. Auto on ollut yrittäjällä itsellään ylimenovaiheen autona kun vanha paku myytiin ja uutta ei heti saanut. Huoltokirja on kadonnut mutta auto muuten OK tyypillisine vikoineen. Valitettavasti auto on vaimolla ajossa klo 17 saakka joten joudumme passaamaan tämänkin.
Loppupäivä kuluu ilman autokokemuksia. Perillä todetaan että seuraavat 2 päivää käytössä olevassa asunnossa ei ole nettiyhteyttä, mutta kaupassa käydessä löytyy nurkalta pelihallin ja Internet-kahvilan yhdistelmä.
Perjantai: Aamun ensimmäinen tunti kulutetaan Internet-kahvilassa ja tehdään lista käsillä olevista vaihtoehdoista. Listalla vilahtaa myös paikallisen autoliikkeen S430 mutta se sivuutetaan liiian kalliina...
Autoscoutista löytyy lupaava yksityisen ilmoitus ja puhelimeen vastaa erittäin asiallinen kaveri. Auto ei ole hänen vaan kaverinsa joka ei ymmärrä internet-asioista mitään joten hän hoitaa myyntiä. Omistajan kanssa on tapaaminen iltapäivällä, sen jälkeen paperit on käsillä. Voimme tulla katsomaan autoa ja myös kauppakirjan teko suoraan omistajan kanssa onnistuu.
Tässä vaiheessa kello käy yli kymmentä joten täytyy kiirehtiä huolehtimaan myöskin kilpiasioista. Vakuutusmyyjä varoittelee että en välttämätttä saa keltaisia kilpiä yksilöimättömään autoon. Paikallisessa virastossa on puolentoista tunnin jono. Englanninkielinen väestörekisteriote passin kanssa kelpaa mainiosti kotiosoitteen todistamiseksi. Lopulta klo 12.15 kilvet on kädessä, enää auto puuttuu.
Matkalla on ruuhkaa ja vaihtelun vuoksi poiketaan katsastamassa myös netissä lupaavan näköinen, 1933 syntyneellä rouvalla ollut BMW 750i. Auto on ahdettu liikkeen takimmaiseen nurkkaan. Ovenkahvasta on nahka melkein puhki vaikka autolla on ajettu vasta 199 tkm ja siinä on täydellinen huoltokirja (no joo...). Beige kuljettajanpenkki on muuttunut värisävyltään mustemmaksi ja maalipinnassa on naarmuja siellä täällä.
Tämän pienen poikkeaman vuoksi aikataulu venähtää ja paikan päällä olemme vasta tuntia suunniteltua myöhemmin. Myyjä sanoo ettei haittaa, hän on työasiollla mutta auto seisoo tallin edessä nähtävilä.
Paikan päällä annetussa osoitteessa on komea talo jonka pääovessa on kyltti: "Klubi, vain miehille. Pääsymaksu 50 EUR. Muutama drinkki saattaa kuulua lipun hintaan". Talon vieressä on autotalli jonka edessä seisoo sininen lang w220 joten mitäs ympäristöstä ja asiaan. Yritän soittaa myyjälle joka ei juuri nyt vastaa. Autossa on alkavaa ja jo kerran paikattua ruostetta toivottua enemmän. Sisusta on siistihkö mutta harmaa väri ei miellytä. Ikkunakarmilla on tupakantuhkaa vaikka auton piti olla tupakoimaton. Passaamme tämän. Mieltä jää kaivamaa kysymys: onkohan auto talon isännän vai onko kenties asiakkalla jäänyt piikki auki?
Nyt on kello jo yli neljä ja perjantairuuhka on menossa. Paljon ei ole enää tänään tehtävissä, ote alkaa lipsua ja niinpä päätetään käydä katsomassa myös Etelä-Hampurissa oleva S600, oli sen verot sitten mitä tahansa. Annettu osoite on hankalassa paikassa Elben toisella puolella ja ruuhka pahimmillaan, sekä Elbe-tunnelit että kehätie jumissa. Navigaattorin suosittelee varareittiä joka sekin on tukossa ja niin käytetään varareitin varareittiä keskustan ja sataman läpi.
Wilhelmsburg näyttää aika lailla toisenlaiselta kun katumaisema toisella puolen jokea. Puolet väestöstä näyttää olevan Turkista ja toinen puoli muista itä-Euroopan maista. Liike löytyy alueen kulmalta. Perillä on talojen takapihalla korjaamohalli ja sen edessä n. 50 x 50 m kenttä joka on täynnä autoja - kylki kyljessä, keula puskurissa. Hinnat ja tekniset tiedot on kirjoitettu maalitussilla ikkunaan. Emme löydä autoa mistään joten kysymme konttorista. Myyjä on ainoa saksaa puhuva, ulkona on puolisen tusinaa työntekijää. Kaksi Aviksen entisen vuokrapakun kyljestä teippejä repivät kaverit lähetetään akkukärryn kanssa avuksemme.
Auto löytyy mutta kunto on enemmän kuin vähän murheellinen. Myynti-ilmoituksen kuvat on kun oma rippikuva - paljon paremman näköinen kun tilanne luonnossa. Konepellin kulmassa on kahden kämmenen kokoinen iso lommo joka on vasaroitu suoraksi ja paikkamaalattu eri värillä. Joskus vuosien päästä tämä voisi olla entisöintiprojekti jollekin museoautoharrastajalle, mutta ei nyt, ei meille.
Paluumatkalla Rostockiiin soitetaan yksityiselle, naapurikylän miehelle Bad Doberaniin jolla on S320CDI. Venäläisittäin (?) tai sinnepäin saksaa murtava kaveri kertoo remointeista mitä autoon on tehty. Kaikki on muuten OK mutta huoltokirja vähän hukassa ja aikataulut näytölle ei sovi - tänään emme ehdi ajoissa paikalle koska liike (!) menee kohta kiinni ja huomenna on ehdottomasti vapaapäivä.
Illalla käydään kaupassa ja netttikahvilassa josta 11 tuntia aiemmin aloitimme retken. Nyt otetaan vielä pienempi säde ja kriittisempi tarkastelu käyttöön kun aiemmin. Paikallisesta VW-liikkeestä löytyy ilmoituksen perusteella normaalivarustein oleva S430. Liikekin on vaan neljän kilometrin päässä. Päätämme käydä vielä katsomassa näkyisikkö autoa aidanraosta. Perillä auto löytyy heti - se on vaihtoautokentän kulmalla ja tuulilasiin on teipattu iso "AKTION"-teksti. Ulkoisesti kunto on hyvä, paria takapään ruostetäplää ja etupuskurin maalivaurioita lukuunottamatta.
Perjantai: Yö kuluu pohdiskellen mitä "AKTION" tarkoittaa? Aamulla olemme paikalla ennen yhdeksää. Hyvät uutiset: "Aktion"-autoon saa vaihdossa 2000 EUR hyvityksen mistä tahansa itse liikkuvasta autoksi kutsutusta laitteesta. Sellaisia löytyy Rostockistakin parillasadalla eurolla. Huonot uutiset: auto on varattu maanantaihin saakka mahdolliselle ostajalle joka kävi eilen varaamassa auton ja selvittelee rahoitusta.
Selvitämme varmuuden vuoksi joka tapauksessa auton varusteet, koekäytämme ja luemme vikakoodit. Varustelista on ilmoituksesta poiketen lähes täydellinen - Distronic, TV-viritin, Bose-kaiuttimet ja CD-boxi. Sisältä auto on kuin pakasta vedetty. Sanomme myyjälle että ostamme auton vaikka heti jos se on kaupan. Myyjä lupaa soittaa auton ostajalle varmistaakseen ostohalukkuuden ja soittaa meille takaisin kun saa tiedon.
Käymme pakkaamassa tavarat ja luovuttamassa asunnon. Palamme nettikahvilan kautta liikkeeseen. Myyjä ei ole saanut yhteyttä koska ostaja on antanut vain yrityksen puhelinnumeron ja lauantaisin firma on kiinni. Niinpä emme saa tätä autoa mukaan vaikka tahtoisimme.
Varasuunnitelmana on käydä vielä katsomassa edullinen 400 CDI joka on samassa kylässä. Myyjä lähettää osoitteen tekstiviestillä ja kertoo tulevansa paikalle puolen tunnin päästä. Vajaan tunnin päästä kurvaa paikalle mies joka esittelee auton. Se on kuulemma jo kerran myyty mutta käsirahan maksanut ostaja ei ole hakenut sitä. Autokaan ei oikeastaan ole hänen vaan hänen kaverinsa. Myymälän kaikkien autojen rekisteriotteet on kaverilla kätevässä olkalaukussa josta oikeat paperit kaivellaan.
Akusta on virta loppu, kärry avuksi ja moottori käyntiin. Se ei käy kaikilla pytyillä käynnistyessään, johtuu kuulemma siitä kun on seissyt melkein kuukauden. Myöhemminkään käynti ei tasaannu vaan on aikamoista kalinaa. Ratti on mustunut ja matto nuhruinen, takatilan kangasmatto oikealta melkein puhki. Etumatot on vaihdettu alumiiniturkkilevyn näköisiin jäljitelmiin. Ilmeisesti vanha taksi? Stetson-menetelmällä määritelty ajokilometrimäärä antaa ilmoitettun (250 tkm) bonuskertoimeksi 2 tai jopa 3. Kiitos ja näkemiin.
Mitä jäi reissusta käteen? Halvan ja hyvän löytäminen ei ole sen helpompaa kun 8 vuotta sitten. Ensi kerralla aikaa täytyy varata enemmän (tiukka aikataulu oli kyllä tiedossa jo etukäteen). Pyhät täytyy myös muistaa tarkistaa paikallisesta kalenterista. Se hyväkin auto löytyi, vaikka liian myöhään eikä sitä myyty meille. Tärkeintä on silti se että yhtään huonoa autoa ei ostettu - parempi palata tyhjin käsin kun huonon kanssa.
. Saksa ei ole p*ska maa, suinkaan 
Kadut tyhjinä, missä kaikki..?
