nyt kun sattui kohdalle mielestäni aika hyvät valaistusolosuhteet valokuvaamisen kannalta ja mulla oli suhteellisen puhdas auto, ajattelin napata muutaman foton ja uusien kuvien myötä tulla foorumillakin kaapista ulos uusimman hankintani kanssa…
Nythän on niin, että olen vähän reilun yhdeksän vuoden ajan ajellut W124 250D:llä vuodelta 1992. Se on ollut mielestäni erinomainen auto – ei tietenkään täydellinen, mutta minulle hyvin sopiva, luotettava ja toimiva; viihtyisä yhtä lailla pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla. Sitä paitsi pääomakuluja ei vuosittain ole kovin kummoisesti enää tuollaisella autolla, jonka rahallinen arvo on käyttöarvoa paljon, paljon pienempi.
No, tällä hetkellä tuon auton mittarissa on kilometrejä reilut 680 000, ja alkaahan se jo vähän jossain päin näkyä ja tuntua. Koska auto on palvellut minua mielestäni niin hyvin, en oikein halunnut ajaa sitä kuoliaaksi, vaan sen sijaan päätin alkaa laittaa sitä vähemmälle käytölle niin, että joskus tulevaisuudessakin se on vielä olemassa ja tallessa, hyvänä lajinsa edustajana.
Näinpä ollen tilalle piti saada jotakin. Täältäkin olen lueskellut keskusteluja siitä, onko W124 edelleen järkevämpi hankinta kuin W210 tai vaikka W211. Siihen tietysti jokaisella on omat näkemyksensä, mutta itselle jotenkin W124 oli vielä omalta tuntuva valinta. Mielelläni olisin ottanut uudempien mallien kehittyneen turvallisuuden ja laajemman turvavarustelun seuraavaan autooni, mutta toisaalta W124:n tekniikka ja metkut ovat itselleni niin paljon tutumpia kuin noiden kahden muun mainitun mallin, että näitä oli helpompi lähestyä. Lisäksi näissä tekniikka on sen verran perinteisempää, että itsellänikin on paremmat mahdollisuudet osata tehdä huoltoja ja korjauksia. Muutamista remonteista on jo jonkin sortin kokemustakin, joten kaikkea ei tarvitse ihan alusta asti opetella. Päätin siis hieman puoliaktiivisesti seurailla, millaisia kakkosnelosia on markkinoilla. (En edes yritä väittää, että vanhalla Mersulla ajaminen olisi järkiperusteilla pääteltynä paras ratkaisu, mutta tunneperäisiä päätöksiähän harrastehommissa muutenkin tehdään.)
Joskus jo vuosia sitten olin ajatellut, että seuraavassa autossani pitäisi edelleen olla ABS-jarrut. Sen lisäksi parannuksena 250D:hen verrattuna siinä pitäisi olla vähintään kaksi turvatyynyä, automaattivaihteisto ja ilmastointi sekä massaan nähden enemmän tehoa. Aika moni nykyauto täyttää nuo vaatimukset heittämällä; W124- yksilöt eivät ihan niin usein niitä täytä.
Jossain vaiheessa tarjontaa selaillessani vastaan tuli yksi vuoden -94 E300 Turbodiesel. Sen lisäksi, että se täytti edellä mainitut vaatimukset, siinä oli myös mielestäni erinomainen ulkopinnan ja sisustan väri- ja materiaaliyhdistelmä ja muitakin suosikkivarusteitani suurin osa. Ei lähellekään mitään "kaikki varusteet" -yksilöä, mutta paljon niitä juttuja, joista itse tykkään. Ainoat puuttuvat suosikkivarusteeni oikeastaan olivat takaikkunan verho, istuinlämmittimet sekä etuovien bassokaiuttimet ja niiden vahvistinsysteemi. Nuo eivät ole mitenkään erityisen välttämättömiä varusteita, ja voihan ne vaikka jälkiasentaa, jos siltä tuntuu… Niin ja olisivat tietty urheiluistuimetkin olleet kivat, mutta toisaalta niistä taitaa hajota selkänojan vasemman reunan verhoilu vielä tavallistakin helpommin, eivätkä ne kokemukseni mukaan ole omalle selälleni lopulta ainakaan yhtään sen paremmat kuin nuo vakiotuolitkaan. Toisaalta en olisi halunnut urheilualustaa (tykkään enemmän mukavuudesta kuin mataluudesta ja kuulemma joissain Sportline-yksilöissä tietyt alustan osat ovat tavallisia paljon kalliimmat), automaatti-ilmastointia, sähkösäätöisiä istuimia tai alkuperäistä hälytinjärjestelmää (epäilyttää, että nuo vanhemmiten keksivät turhan helposti itseensä toimintahäiriöitä). Ja kun mitään näistä varusteista ei siinä autossa ollut, sekin oli vain plussaa. Plussaa oli myös moottorissa; 6-sylinterisen dieselin äänimaailmassa on jotakin sellaista mahtavuutta, jota en itsekään osaa selittää.
Ja onhan tämä tietysti tehokkain diesel, jota tähän korimalliin on saanut - ei sekään ole hullumpi homma. 
Tuommoiset varusteet
Katsomaanhan sitä piti lähteä, ja sen verran, mitä omat taitoni mahdollistivat, koitin autoon perehtyä mahdollisimman tarkasti. Muutamia pikkupuutteita tuli vastaan, mutta yleiskunto kuitenkin vaikutti olevan siinä määrin siisti ja ehjä, että loppujen lopulta tuosta päädyttiin tekemään kaupat. Perushuolto oli tehty tälle Ranskasta tuodulle autolle syksyllä, ja sen jälkeen sillä ei juuri ollut ajettu, eikä se kyllä ollut vielä Suomen rekisterissäkään. Niin, mittarilukema oli jonkin verran alle 200 000, jolle oli huoltokirjakin olemassa todisteena. En edelleenkään tiedä, ovatko nuo metrit todelliset – ehkä on, ehkä ei. Toisaalta, mitäpä väliä silläkään nyt sitten lopulta on. Jos tämä osoittautuu lopulta toimivaksi, niin sehän riittää.
Tähän mennessä olen purkanut pois vanhan toimii-ei-toimi-Demel Serpi Star- merkkisen jälkiasenteisen hälyttimen ja asentanut vissiin vähän turhankin huolellisesti tilalle Cobran uuden ja kunnollisen hälyn. Lisäksi asensin lohkolämmittimen sekä sisäpistokkeen, ja etuistuimet olen käsitellyt nahanhoitoaineella. Havunneulasia ja muuta autoon kuulumatonta moskaa olen kanssa kaivanut ja imuroinut pois enemmän kuin ihan vähän… Ja noiden hommien jälkeen teetin Finikor-ruosteenestokäsittelyn, jonka yhteydessä korjattiin muutama ruostepaikka, jotka olivat jo etukäteen tiedossa (yhden tunkinreiän viereen pieni pala uutta peltiä ja muutamaan muuhun alustan pieneen alueeseen hiekkapuhalluksella pintaruoste pois ja maalia päälle). Tuolle hommalle tulikin kolmen vuoden takuu, ja positiivisena seikkana mitään (ruoste- tai muuta) yllätystä ei kuulemma tullut vastaan, vaikka käsittelyn yhteydessä purettiin pois kaikki pohjamuovit, helmamuovit ja ovien kylkipaneelit sekä tavaratilan verhoiluja myös aika reippaasti. Eli kuulemma kori on erinomaisessa kunnossa, kuten olin itsekin koko ajan vähän niin kuin kuvitellut (eli toivonut parasta ja pelännyt pahinta…
) Samalla laitettiin Lokari-sisälokasuojat. Edessä olevat ovat sellaiset roiskeläpillä varustetut, eivätkä erityisen kauniit. No, saattaapa olla, että niistä lähtee ylimääräiset jossain vaiheessa pois ja tilalle tulee alkuperäiset roiskeläpät. Joskus sitten syssymmällä ehkä. Vaihteisto kaipaisi 2-3 vaihdon luistamista vähentävää korjaussarjaa, ja jostain päin voimansiirrosta kuuluu jurinaa. Jotenkin se kuulostaa siltä, että se voisi ehkä olla kardaanin tukilaakeri; kuuluu kaikilla nopeuksilla, eikä ole riippuvainen siitä, onko veto päällä tai mennäänkö suoraan vai käännytäänkö. Ainakin vahvasti toivon, että se olisi nimenomaan kannatinlaakeri eikä esim. ASD-perä… Niin ja helkutti, perässä lukee vain E300. Koska kyseisen tekstin poistamisesta näytti jäävän harmillinen jälki maalipintaan, niin pitää sitten vissiin hankkia jostain semmoinen TURBODIESEL-teksti tuohon oikealle puolelle peräluukkuun.No joo, korjattavaahan näin vanhassa autossa väkisinkin tulee olemaan, mutta niiden kunnostaminenhan on sitä, mitä minä kutsun harrastamiseksi.
Täytyy toivoa, että osoittautuisi hyväksi autoksi. Loppuun vielä ne kuvat, joista kirjoittamalla aloitin tämän viestin.
Edit:
Otsikoita vaihdettu:
18.6.-12
18.9.-12
25.9.-12
keväällä/syksyllä hiertää muuten vain...
.
.
No, joskus 80-luvun lopussa noita vielä olisi pidettykin aika leveinä ja matalaprofiilisina, tosin tuota autoa ei silloin vielä ollut edes olemassa… 
Mutta ajomukavuuden kannalta se varmasti on parempi noin kuin esim. 17-tuumaisten kohdalla, ja hintakin on kohtuullisempi. Totta puhuen, kyllähän mä nyt taisin vähän turhan pienet vanteet tuohon valita, mutta ovathan ne ihan komiat siitä huolimatta.
. 16-tuumaisina varmaan paras kompromissi 215/55- renkailla ajettavuuden ja mukavuuden kannalta. Eikä kukaan ainakaan tule haukkumaan tuunauksesta. Ja tasan tosi, että ne on sairaan helppo pitää puhtaana. Ehkä juuri sen vuoksi vaimon paavossakin samanmoiset pyörii talvivanteina.