Tarinoita jännittävistä autonmyyjistä

[karra]

Laitetaanhan topikki pystyyn myös autoa myyvistä henkilöistä.

Aloitan itse sillä että ihmeen paljon on autoja myynnissä ilman hintaa, usein niissä ei lue edes että tarjoa. Mistä ostaja voi tietää mitä myyjä autostaan haluaa? Itse en ota yhteyttä, ja sivuutan suoraan hinnattomat ilmoitukset. Kyllä myyjän pitää tietää myynnissä olevan tuotteen arvo. Itse olen myynyt muutaman kymmenen autoa elämäni aikana ja jokaiselle olen hinnan ilmoitukseen laittanut.

Sitten kun soittaa, joskus myyjä on vastannut tyyliin että haloo. Ei nyt muuta tuu heti mieleen, myöhemmin varmaan jotain hauskaa palaa muistiin.

[Karel]

21 vuotta sitten kävin katsomassa W116 300SD:tä Kuopiossa etelärannikolta asti. Auton piti olla hieno. Ehkä se omistajansa mielestä sitä olikin. Kuraan hautautunut auto oli kaiken lisäksi niin täynnä kaikkea paskaa moottorisahoista jerrykannuihin ja grillihiilisäkkeihin, ettei autosta juuri mitään näkynyt. Istumaan mahtui vain kuljettajan paikalle. Varusteistakaan mikään ei toiminut. Olin myyjälle rehellinen. Tämä puikkelehti mitään sanomatta autoonsa ja ajoi tiehensä. Niin tein minäkin.

15 vuotta sitten olin ostamassa väyrysfarmaria. Tusinan verran ehdokkaita valikoitui alkuseulasta läpi. Yhdessä ei ollut hintaa ilmoitettu. Kysyin, mitä auto maksaa. Vastaus oli: ”jos kiinnostus on tuota tasoa, niin unohda koko juttu”. Olin tottelevainen ja unohdin sitten sen auton. Löysin muualta hienon E430T:n ja kauppa syntyi varsin mutkitta. Auto on minulla vieläkin. Ja tähän on nyt pakko sanoa: Auto on nyt 20 vuotias, mittarissa yli 300tkm, eikä suinkaan lahoin sen ikäinen mersu, mitä talossa on ollut. Ei lähellekään. En ymmärrrä miksi, ja samaa on ihmetellyt moni muukin.

Tuoreempi keissi: Kävin tammikuussa katsomassa W126 300SD:tä. Myyjä esitteli ylpeänä autoon asennettua sound-systeemiä ja muita vempaimia. Kävimme koeajolla, auto vastasi odotuksia, en edes tinkinyt, ja ehdotin kauppoja. Myyjä sanoi, että hänen pitää vaan ensin ehtiä purkaa se sound-systeemi. Tähän hämmästyneenä totesin, että se kait sitten tietää muutaman satasen alennusta, koska kaikki nämä varusteet oli ilmoituksessa lueteltu. Myyjä loukkaantui tästä sydänjuuriaan myöden, kääntyi kannoillaan ja käveli tiehensä. Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän. Soitin heti perään, ja sanoin, ettei minua vähempää voisi ne disco-hilut kiinnostaa, ja että tekisimme kaupat, jos tämä vain toteuttaisi toiveensa, ja raksisi lelunsa irti autosta. Myyjä purki rojut vittuuntuneena, annoin pyydetyn hinnan kouraan, ja ajoin auton kotiin.

Nämä nyt tulivat ekana mieleen. Yleensä noiden hinnattomien ilmoitusten takana on myyjä, joka luulee omistavansa jotakin sellaista, mistä kuvittelee jengin lähettelevän avoimia shekkejä. Tai sitten odottelee optimistisena jotakin tyhmää vedätettävää. Eipä nuo yleensä johda kauppoihin.

Tästä voi vielä tulla hauska ketju.

[RH]

Ilmoittaudun.
Myin viime kesänä "lähes ikiajat" omistamani harrasteauton. En nyt tiedä, olenko sen jännittävämpi ihminen kuitenkaan, mutta kun en kerta kaikkiaan keksinyt kyseiselle laitteelle mitään oikeaa hintaa, niin se oli sitten myynnissä ilman sitä hintapyyntiä. Mielenkiinto oli siitä huolimatta ihan käsittämätön, ja siinä välissä, kun se ehti pihassa myytävänä olemaan, ehti muutama innokas sitä käydä ihmettelemässäkin. Kerroin kaikille kysyjille jo puhelimessa rehellisesti, että kuuntelen paikalle tulijoilta asiallisia ehdotuksia, mutta ei kannata vaivautua paikalle, jos kuvittelee, että jollain satasella kaupat syntyy. Siinä tapauksessa säästäisin itseäni, ajankäyttöäni ja itsetuntoanikin, kun tuota laitetta melkein kolmekymmentä vuotta sentään olin säilyttänyt ja jossain vaiheessa aika lailla laitellutkin, ja veisin sen suoraan Kuusakosken jatkojalostamoon.
Aika äkkiä kuitenkin tonitille marssi ostajakandidaatti, joka tuntui tietävän mitä oli tutkimassa, ja teki autosta mielestäni asiallisen tarjouksen, jonka hyväksyin. Lupauduin vielä kuskaamaan käyntikuntoisen, mutta todella pitkään seisseen auton trailerilla vajaan sadan kilsan päähän tälle ostajalle erikseen sovituin korvauksin.
Kai siinä hintapyynnisssä joku haarukka oli, ja jollekin kysyjälle muistan määritelleeni, että jos sillä toteutuvalla myyntihinnalla nyt edes saisi juuri hankkimaani käyttikseen syksyksi uudet talvirenkaat. Tämäkin toteutui, juurí ja juuri....

[H.E. von Kuusi]

Muutama vuosi sitten läksin Ruotsista hakemaan parikymmentä vuotta vanhaa, vain vähän yli 100tkm ajettua ässää, jonka piti olla priimakunnossa. Puhelimessa myyjää (autoliike) haastattelin, ja kysyin tarkentavia kysymyksiä korin kunnosta, kaikki oli kuulemma tip-top. Sanoin, että laitan laivalipun tilaukseen niin jos viitsisivät varata autoa minulle. Auto oli tosi hieno, kuten luvattu, PAITSI että kuskin ovessa oli todella syvä ja n. puolen oven mittainen, avaimella (kaikesta päätellen) tehty naarmu. Harmitti melko paljon, sillä auton hintakin oli sen mukainen, että sen olisi pitänyt olla priima. Tästä pettymyksestä varmaan lähinnä johtuen melkein jo päätin, etten autoa haluakaan ostaa, ja lähdin kävelemään takaisin bussipysäkille. He sitten kuitenkin soittivat minulle perään, ja ehdottivat tuntuvaa hinnanalennusta, johon suostuin, ja kävin hakemassa auton. Ajomatkalla Tukholmaan totesin, että onhan sitä ässällä vähän mukavampaa ajella kotiin päin, kuin bussilla. Sain olla hyvin tyytyväinen autoon, se kyllä oli muutoin todella hienossa kunnossa w220-koriseksi, kaikki oli autossa kuin uutta.

Noin kymmenen vuotta sitten ostin autoliikkeestä (tai oikeastaan Helsinkiläisestä korjaamosta, joka toimii myös jobbarina) facelift w210 200cdi:n. En enää muista tarkkaan keskustelun kulkua, tai kuinka päädyttiin puhumaan turbosta, mutta myyjän mukaan sitä ei tästä autosta löytynyt. Väitin tähän vastaan, että kyllä kaikissa cdi-koneissa on turbo, ja niin on myös tässä. Hän pysyi tiukasti linjassaan, ja sanoi, että vaikka näin olisi, niin tässä autossa ei ole! Kyllä siinä ihan alkuperäinen tekniikka oli kaikin puolin, turboa myöden. Ajoin autolla aika pitkään, eikä siinä missään vaiheessa myöskään ollut turbon kanssa ongelmia, kun tietysti sitä rupesi miettimään, että miksi myyjän piti turbon olemassaolo kieltää. Toistaalta tuntuisi hullulta, että hän olisi vilpittömästi luullut, ettei 200cdi:ssä ole turboa, olihan hän itsekin autokorjaamon omistaja. Eipä ole tullut käytettyä autoa hänen pukillaan.

[Tabuli]

Olin vuosiasitten menossa ostamaan (täällä myynnissä ollutta) 123:sta.
Myyjänkanssa sovittu aikataulut ynm. Ja aamusta tienpäälle. Matkaa 250km suunta.
Kaverin ehdotuksesta sit yritin tavoitella myyjää, että ollaan tulossa.
Ei vastannut puhelimeen, eikä viesteihin. Jos ei rakastaan peltilehmää haluakaan myydä niin kertoisivat edes siitä.
Onneksi ei kovinkauksi päästy niin ei kerinnyt ruveta edes ”harmittamaan”

[atlas]

Kaveri lähti hakemaan 250km päästä autoa jota myyjä kehu maasta taivaisiin että hyvä on....sitten paikan päällä olikin auto ihan erilainen kun oli kuvaillut eli valehteli...kaveri sanoi etä maksat turhasta matkasta kulut tai tulee lättyyn niin osaat ensi kerran hieman miettiä kannattaako valehdella ostajalle.
Toi keino olisi ihan suoraan sanoa jo myyjälle kun lähtee auto hakemaan...toki kuvia tarpeeksi niin aina parempi.