Tarinointia tuontiautoista

Mallit, ominaisuudet, varusteet, kokemukset jne.
Vastaa Viestiin
Aku P
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 6736
Liittynyt: Ti 18.03.2003 09:04
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Aku P »

RH kirjoitti: Noitahan on Suomessa ihan autoliikeitäkin, jotka pelaavat tuontiautojen kanssa(kin). Hankkivat toiveitten mukaisia ajopelejä pyynnöstä, eikä niitä ole pakko ostaa, jos ei auto miellytä, kun sen on tutkinut. Se myydään sitten jollekulle toiselle kiinnostuneelle ja jatketaan hakua. Takuuasiatkin ovat sitten kunnossa.
Näin. Jotkut vaan eivät vaihdossa halua autoa, eli tästä kannattaa ottaa selvää jos on vaihdokki.
RH kirjoitti:Pienessä Salon kaupungissakin on ainakin yksi autoliike, joka tuo (lähinnä Saksasta, belgiasta ja Espanjastakin! käsittääkseni ) erikoisiakin autoja yksilöllisten tarpeidenkin mukaan.
Mitäköhän "ruokalistalla" olisi tänään? Ainakin alle satkun ajetut E320CDI farkku ja S400 CDI. => www.autohaussalo.fi
Muistanko väärin, vai ostiko forumin porukoista Emppu coupensa tuolta Autohausista...?
S124 300TD -93
W123 200 -84
W111 220SeB -64 edelleen projekti...

EX BMW 520i -84
EX MB 190 -89
EX MB 300TE 4matic -89
EX Land Rover Discovery Tdi -97
Avatar
Rocker
Sisäänajossa
Sisäänajossa
Viestit: 10
Liittynyt: Ma 10.11.2003 20:59
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Viesti Kirjoittaja Rocker »

Viimeinkin parin vuoden mersuttoman kauden jälkeen ja Opel kidutuksen jälkeen olen päässyt takaisin mersukantaan. :) Samalla sain omakohtaisia kokemuksia "tuontiauton" hankinnasta. Olen ollut nyt viime syksystä asti opiskelemassa Münchenissa ja suunnitelmissa oli alusta asti tulla autolla pois. Nyt se sitten viimein löytyi ja mielstäni vielä ihan hyväkin.

Alkuun en ollut täällä etsimässä mersua ollenkaan mutta tuurin avulla löytyi hyvä auto joka kaikeksi onneksi oli mersu. Nyt Suomeen tuontia odottaa pihalla bensakoneinen -95 mallinen c 220 sport.

Mutta asiaan, täällä Münchenissä on todella paljon sekä merkkiliikkeitä että jobbareita jotka harjoittaa käytettyjen autojen kauppaa. Parhaimmat ja uusimmat käytetyt löytyvät miltei poikkeuksetta ns. kivijalkamyymälöistä. Täällä tuntuu olevan yleinen käytäntö se että merkkiliikkeet myyvät vain sellaisia käytettyjä joidenka historia on heillä tiedossa. Jobbareita löytyy ympäri kaupunkia mutta erityisesti Landsberger- ja Bodenseestrassen varrelta (ovat samaa katua, vain nimi muuttuu välillä). Merkkiliikkeitä löytyy hyvin Frankfurterringin varrelta. Kierrellessäni näitä liikkeitä huomasin sen että parhaimman valikoiman saa silloin jos on valmis sijoittamaan täällä vähintään n. 8000 euroa autoon. Itse hain autoa n. 5000 euron hintaluokassa ja miellyttävän yksilön löytäminen osoittautui uskomattoman hankalaksi. Omalla kohdalla meni n. 1,5 viikkoa ennen kuin löysin mieleisen yksilön ja sekin tuurilla.:) Osa liikkeistä on sellaisia huijarimestoja että ei tosikaan. Kannattaa aina olla useampi vaihtoehto vaikka varta vasten Suomesta tulisikin tänne auton ostoon. Jos vähänkin tuntuu siltä niin listalla ensimmäisenä olevaan paskaan ei todellakaan kannata polkaista ellei ole pakko. Yksityiset myyjät on kanssa potentiaalinen vaihtoehto vaikka kaikki joille soittelinkin olivat jo kalustonsa myyneet. Siitä voi ainakin päätellä sen ettei yksityisten myymät autot voi olla läpeensä huonoja koska tekevät kauppansa suhteellisen nopeasti.

Oma auto löytyi turkkilaisten pitämästä liikkeestä Garchingista (n. 15km Münchenista). Itse olin tänne tullessani kovasti sitä mieltä että turkkilaisilta ei osteta muuta kuin korkeintaan kebappia. Tämä ennakkoluulo häipyi oman auton oston yhteydessä. Sain turkkilaisten liikkeessä parempaa palvelua kuin saksalaisten vastaavissa. Koeajolle pääsi heti kun halusi, muutamissa saksalaisten liikkeissä ei puhettakaan ennenkuin olisi "tosissaan" ostamassa autoa. Miten autoa voi ostaa "tosissaan" ellei sitä saa koeajaa? :shock:
Ostamassani autossa ei toiminut lämpömittari ja kun siitä mainitsin tilattiin heti uusi anturi ja pari päivän kuluttua se vaihdettiin paikalleen, samalla pultattiin alle kitkarenkaat. Lisäksi käskettiin tulemaan takaisin mikäli imenee ongelmia ennen Suomeen menoa. Eli omalla kohdalla tilanne on hyvä kun sain tavallaan reilun kolmen viikon takuun ennen kuin ajan auton Suomeen.

Seuraava etappi onkin sitten helmikuun lopussa matka Suomeen, joka on tarkoitus tehdä Tanskan ja Ruotsin kautta. Samalla kokeillaan sitä miten Suomessa tulkitaan lakia. Olen ymmärtänyt, ja muutama tuttu on niin tehnytkin, että mikäli asuu esim.Saksassa saa ajella näilä punapäisillä saksan vientikilvillä Suomessakin niiden voimassaoloajan päättymiseen saakka. Itselläni on kanssa vuoden 2005 loppuun asti voimassa oleva oleskelulupa Saksaan ja ajattelin esittää tullissa sitä sen sijaan että hankkisin siirtotarroja, saa nähdä kuinka käy.
e320
Mersumies
Mersumies
Viestit: 2304
Liittynyt: Ma 20.12.2004 03:17

Viesti Kirjoittaja e320 »

Eiköhän siinä käy niin että naurahtavat, käskevät Rollen polkaista katujyrän käyntiin ja rullaavat autosi heti satamassa asvaltin täytteeksi.

Sitten lätkäisevät autoveron kun kehtasit ajaa autosi laivasta tullin portille. :roll:
Avatar
karra
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 13267
Liittynyt: Ma 08.12.2003 13:43
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja karra »

Rocker kirjoitti:Itse olin tänne tullessani kovasti sitä mieltä että turkkilaisilta ei osteta muuta kuin korkeintaan kebappia. Tämä ennakkoluulo häipyi oman auton oston yhteydessä. Sain turkkilaisten liikkeessä parempaa palvelua kuin saksalaisten vastaavissa. Koeajolle pääsi heti kun halusi, muutamissa saksalaisten liikkeissä ei puhettakaan ennenkuin olisi "tosissaan" ostamassa autoa. Miten autoa voi ostaa "tosissaan" ellei sitä saa koeajaa? :shock:
Seuraava etappi onkin sitten helmikuun lopussa matka Suomeen, joka on tarkoitus tehdä Tanskan ja Ruotsin kautta. Samalla kokeillaan sitä miten Suomessa tulkitaan lakia. Olen ymmärtänyt, ja muutama tuttu on niin tehnytkin, että mikäli asuu esim.Saksassa saa ajella näilä punapäisillä saksan vientikilvillä Suomessakin niiden voimassaoloajan päättymiseen saakka. Itselläni on kanssa vuoden 2005 loppuun asti voimassa oleva oleskelulupa Saksaan ja ajattelin esittää tullissa sitä sen sijaan että hankkisin siirtotarroja, saa nähdä kuinka käy.
Näinhän se on. Luulen että saksalaiset liikkeet jotenkin syrjii näitä halvan auton ostajia. Palvelu pelaa turkkilaisten/unkarilaisten/kazakstanilaisten myymälöissä :lol: .

Itse vein yhden tuontimersun sekä tulliin että katsastukseen punapäisillä kilvillä Lappeenrannassa, katsastuksessa vain sanoivat että oikeesti noilla kilvillä ei saa ajaa :shock: . Mielestäni jos EU-kansalaisena maksoin 2 viikon vakuutuksen mikä on voimassa koko EU-alueella niin totta vitussa niillä voi ajaa myös Suomessa. Jos kolari sattuu niin viedään sitten EU-tuomioistuimeen. Tämä siis henk koht mielipiteni, ei laki :shock: .
1939 Pontiac Six 2D sedan projekti www.overdrive.fi/forum/threads/1939-pon ... ix.315079/
1971 300 SE L 6.3 museoauto
1987 560 SEC museoauto
1991 300 GE museoauto
1994 E 320 Cabrio kesämersu
1999 ML 320 talvikäyttis
2004 C 180 daily driver
2005 Peugeot 206 varalla (se toimiva)
https://www.youtube.com/user/karra224
Avatar
Hokke
Mersumies
Mersumies
Viestit: 777
Liittynyt: Pe 25.06.2004 11:53
Paikkakunta: Espoonlahti

Viesti Kirjoittaja Hokke »

karra kirjoitti:
Itse vein yhden tuontimersun sekä tulliin että katsastukseen punapäisillä kilvillä Lappeenrannassa, katsastuksessa vain sanoivat että oikeesti noilla kilvillä ei saa ajaa :shock: . Mielestäni jos EU-kansalaisena maksoin 2 viikon vakuutuksen mikä on voimassa koko EU-alueella niin totta vitussa niillä voi ajaa myös Suomessa. Jos kolari sattuu niin viedään sitten EU-tuomioistuimeen. Tämä siis henk koht mielipiteni, ei laki :shock: .
Näinhän sen pitäisi olla mutta kun laki sanoo että Suomen kansalainen joka asuu Suomessa ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä autoa suomessa ellei siitä ole maksettu autoveroa. (piste) Tämä ei varsinaisesti lue laissa mutta kun lakia tulkitaan (tai tullimies tulkitsee niin kuin haluaa) niin syntyy erilaisia käytäntöjä, joita sitten tulkitaan jne jne. Tämä "lakipykälä" että suomalainen ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä autoa suomessa saa kyllä mun sappeni kiehumaan ja on syvältä p******ä. Ennen tuontiauto buumia käytäntö oli vielä niin että autovero oli uuden vastaanvan auton autovero. En tiedä mikä on nyt käytäntö. Sulla kävi Karra hyvä tuuri ettei polliisi pysäyttänyt. auto olisi heti lähtenyt tullin varastoon josta sen olisi voinut lunastaa sen jälkeen kun verot on maksettu. Karpossahan on ollut näitä juttuja enenmänkin.
//// AMG Owners Club Finland
S203 C30 CDI AMG -03
EX W203 220 CDI -00
EX S202 kompura -98
Aku P
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 6736
Liittynyt: Ti 18.03.2003 09:04
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Aku P »

Rocker kirjoitti:Oma auto löytyi turkkilaisten pitämästä liikkeestä Garchingista (n. 15km Münchenista). Itse olin tänne tullessani kovasti sitä mieltä että turkkilaisilta ei osteta muuta kuin korkeintaan kebappia. Tämä ennakkoluulo häipyi oman auton oston yhteydessä. Sain turkkilaisten liikkeessä parempaa palvelua kuin saksalaisten vastaavissa. Koeajolle pääsi heti kun halusi, muutamissa saksalaisten liikkeissä ei puhettakaan ennenkuin olisi "tosissaan" ostamassa autoa. .
No, eiköhän Saksassa ole turkkilaisia jo niin iso joukko, että porukkaan mahtuu asiallisiakin yrittäjiä.
S124 300TD -93
W123 200 -84
W111 220SeB -64 edelleen projekti...

EX BMW 520i -84
EX MB 190 -89
EX MB 300TE 4matic -89
EX Land Rover Discovery Tdi -97
Avatar
HVM
Hupimestari
Hupimestari
Viestit: 3410
Liittynyt: Ma 20.09.2004 23:05
Paikkakunta: Tajunkangas

Viesti Kirjoittaja HVM »

Aku P kirjoitti:
Rocker kirjoitti:Oma auto löytyi turkkilaisten pitämästä liikkeestä Garchingista (n. 15km Münchenista). Itse olin tänne tullessani kovasti sitä mieltä että turkkilaisilta ei osteta muuta kuin korkeintaan kebappia. Tämä ennakkoluulo häipyi oman auton oston yhteydessä. Sain turkkilaisten liikkeessä parempaa palvelua kuin saksalaisten vastaavissa. Koeajolle pääsi heti kun halusi, muutamissa saksalaisten liikkeissä ei puhettakaan ennenkuin olisi "tosissaan" ostamassa autoa. .
No, eiköhän Saksassa ole turkkilaisia jo niin iso joukko, että porukkaan mahtuu asiallisiakin yrittäjiä.
Jaa-a? Vähän epäilyttää...Eihän niitä ole nyt kuitenkaan kuin joku 1-10 miljoonaa :shock: :D

Mobilea kun selaa ja mersun etujalkatilassa on "lentävä"matto niin jotenkin vaan mielenkiinto hiipuu :D
Avatar
karra
Mobilisti
Mobilisti
Viestit: 13267
Liittynyt: Ma 08.12.2003 13:43
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja karra »

Hoo Moilanen kirjoitti:
Näinhän sen pitäisi olla mutta kun laki sanoo että Suomen kansalainen joka asuu Suomessa ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä autoa suomessa ellei siitä ole maksettu autoveroa. (piste) .
Niinpä niin. Näin EU-Suomessa. Olisi jälleen kerran Karpolla töitä, ellemme me niintä 200 edustajaa sinne arkadianmäelle valitsisi.

PS niin näyttää siltä että ihan millaisilla kilvillä saa Suomessa ajaa, kunhan vaan kukaan ei pysäytä :o .
1939 Pontiac Six 2D sedan projekti www.overdrive.fi/forum/threads/1939-pon ... ix.315079/
1971 300 SE L 6.3 museoauto
1987 560 SEC museoauto
1991 300 GE museoauto
1994 E 320 Cabrio kesämersu
1999 ML 320 talvikäyttis
2004 C 180 daily driver
2005 Peugeot 206 varalla (se toimiva)
https://www.youtube.com/user/karra224
Avatar
Hokke
Mersumies
Mersumies
Viestit: 777
Liittynyt: Pe 25.06.2004 11:53
Paikkakunta: Espoonlahti

Viesti Kirjoittaja Hokke »

karra kirjoitti:
Hoo Moilanen kirjoitti:
Näinhän sen pitäisi olla mutta kun laki sanoo että Suomen kansalainen joka asuu Suomessa ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä autoa suomessa ellei siitä ole maksettu autoveroa. (piste) .
Niinpä niin. Näin EU-Suomessa. Olisi jälleen kerran Karpolla töitä, ellemme me niintä 200 edustajaa sinne arkadianmäelle valitsisi.

PS niin näyttää siltä että ihan millaisilla kilvillä saa Suomessa ajaa, kunhan vaan kukaan ei pysäytä :o .
kyllä näinkin on :twisted:

Ulkomaan kilvillähän ei saa olla suomessa kuin 180 päivää.
eräskin herra on ajanut 14 vuotta englannin kilvillä suomessa eikä kukaan ole pysäyttänyt, samatapaisia tapauksia tiedän muutamia.
//// AMG Owners Club Finland
S203 C30 CDI AMG -03
EX W203 220 CDI -00
EX S202 kompura -98
Juha E
Mersumies
Mersumies
Viestit: 543
Liittynyt: Su 11.05.2003 19:51

Viesti Kirjoittaja Juha E »

Hoo Moilanen kirjoitti:
Ulkomaan kilvillähän ei saa olla suomessa kuin 180 päivää.
eräskin herra on ajanut 14 vuotta englannin kilvillä suomessa eikä kukaan ole pysäyttänyt, samatapaisia tapauksia tiedän muutamia.
ihme ettei naapuri/kaveri ole "polttanut", näitä kateellisia persreikiä löytyy kyllä mitä ihmeellisimmistä paikoista :evil:
Avatar
Hokke
Mersumies
Mersumies
Viestit: 777
Liittynyt: Pe 25.06.2004 11:53
Paikkakunta: Espoonlahti

Viesti Kirjoittaja Hokke »

JuhaE kirjoitti: ihme ettei naapuri/kaveri ole "polttanut", näitä kateellisia persreikiä löytyy kyllä mitä ihmeellisimmistä paikoista :evil:
Sitä minäkin hieman ihmettelin, kateellisia yleensä löytyy toisaan joka kulmasta.
//// AMG Owners Club Finland
S203 C30 CDI AMG -03
EX W203 220 CDI -00
EX S202 kompura -98
Avatar
Pikku Mersu
Mersumies
Mersumies
Viestit: 548
Liittynyt: Ti 06.05.2003 09:04
Paikkakunta: Itä-Uusimaa

Viesti Kirjoittaja Pikku Mersu »

Jupinaa

Autopokkarista löytyi hinnaltaan sopiva saksalainen farmari. Puhelintiedustelujen jälkeen auto tuntui sopivalta (varusteita mm. automaatti-ilmastointia, nahkasisustusta, yms. ja kilometritkin piti olla kohtuulliset. Autossa oli huoltokirja merkkiliikkeen leimoilla) ja tuotu ruotsista jossa ei kuulemma mittareita rämplätä... ja ennenkaikkea väliraha oli hyvä.

No ei muuta kuin konkkaronkka autoon ja päristelemään sukulaisiin vierailulle jotka asuvat lähempänä kauppaa.

Paikan päällä auto näytti erinomaiselta!!! Maalipinnassa oli kyljessä n.5*5mm kohta josta oli lakka irronnut. Muuten ei kiven iskemiä keulassa/tuulilasissa eikä muitakaan virheitä. Sisustus oli "uuden veroinen" kattoa lukuunottamatta joka oli vähän nuhruinen mutta varmaan pestävissä tekstiilinpesuaineella.
Koeajossa moottori kävi ja kukkui kuin uusi eikä mitän natinoita/kolinoita kuulunut.

No kaupathan siinä tuli tehtyä.

Kotimatkalla rupesin ihmettelemään kun cruisella ajaessa 80km/h niin kierrokset alkoi vaeltamaan 1600-1800 väliä. Satasen nopeudessa ilmiö poistui?

Huoltokirja tarkempaan tutkiskeluun ja yksi huolto oli tehty kalenterin mukaan SUNNUNTAINA :!:
Lisää tutkiskeluja->löytyi hulto kuitteja joiden mukaan autolla oli ajettu kaksi vuotta aijemmin 198tkm ja nyt mittarissa alle 170tkm :?:

Heti kotiin päästyä (sunnuntai ilta) puhelu kauppiaalle ja tiedustelu oliko autonhuoltokirja varmasti oikea? Oli kuulemma tarkistettu mutta lupasi selvittää asiaa.

No maahantuoja ei ollut saanut yhtyttä Ruotsin koneelle josta olisi löytynyt kaikki merkkiliikkeen tekemät huollot(Saksaan kyllä sai mutta mitä hyötyä)

Kauppias kysyi miten tehdään?
Ehdotin kaupan purkua... joka onnistui kiitettävästi. Aakkonen tuotiin meille lähes kotiin ja paperit revitiin :P

Ei osanneet sanoa missä vaiheessa olivat mittaria räpelöineet mutta haiskahti Että olivat tietoisia siitä kun ei ollut mitään ongelmia kaupan purussa.

(Otin varmuudenvuoksi kopiot auton papereista jos jälkikäteen tulee jotain kyselyitä)

ko.auto on vag-tuote

Farmarin metsästys jatkuu..........
GLC 300 de -21 & SLK 230 Kompressor aut -00.
ex. w168 170 cdi aut, w245 200 cdi cvt, s204 220 cdi aut, s205 220 d 4matic aut. -16 ja Smart ForTwo aut +muita romuja...
mustatmersut
Uusi tuttavuus
Uusi tuttavuus
Viestit: 1
Liittynyt: Su 13.02.2005 20:22
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja mustatmersut »

Tässä tällainen tiivistetty kertomus autojenhakureissusta, työnimenä: "Zweimal Benz, schwarze, bitte !"

Henkilöt: isä K ja poika J.
Tavoite: 2 Mersua Saksasta, diesel farkku ja 300 ce.
Strategia: Autonhakureissu, ei lomamatka, aikaa pitää olla riittävästi, etukäteen valmistellaan niin paljon kuin mahdollista, J:lle haetaan autoa ykkösenä, K:lle kyllä joku ritsa löytyy.
Taktiikka: Aikaa noin viikko, netin kautta tutkitaan mitä haetaan, alueena Hampuri ja noin 200 km:n säteellä ympäristö, otetaan myyjiin yhteyttä etukäteen, vuokra-auto ja edullinen majoitus, lento-laiva-paketti on suhteellisen edullinen ja Ruotsin läpi takaisin ajo olisi aika tympeää, kun ei olisi ylimääräisiä kuljettajia. Sopivan väljät varasuunnitelmat, kaikki ei kuitenkaan käy, niin kuin on suunniteltu.

Netin kautta selviteltiin hintatasoa jo loppukesästä. Matkaan lähdettäisiin lokakuun lopulla. Viikkoa ennen lähtöä sähköpostit ykkösehdokkaiden myyjille ja lisäkysymykset. Kun vastaukset oli saatu, niin vielä soitto pari päivää ennen lähtöä ja näyttöajan varmistus.

Sitten lauantaina matkaan, lento Hampuriin, vuokra-auto kentältä oli tilattu etukäteen. Olin varannut auton navigaattorilla, joka osoittautuikin erinomaiseksi kapineeksi. Huoleton oli viisi päivää sen kanssa ajella, kilometrejä tuli noin 1500. Sitten hotellille. Matkaa reilut 10 km, sopivasti laitakaupungilla, siitä oli hyvä lähteä suoraan moottoriteille. Illalla vähän lähiympäristön kiertelyä.

Sunnuntaille olin saanut K:n ykköskohteen näytön puolilta päivin. Noin 150 km pohjoiseen lähelle Tanskan rajaa. Musta 250 diesel-farmari, vuosimalli 1991, ajettu 265.000 km, huoltokirja leimattuna, myyjä yksityinen. Saksan perusmalli, kattoluukku, kauko-ohjattu keskuslukko ja aluvanteet, mutta ei automaattia eikä sähköikkunoita. Autolla oli ollut 2 omistajaa, joista ensimmäisellä vuonna 1928 syntyneellä Karl-Heinzilla auto oli ollut 10 vuotta. Saksan rekisteriote on hyvä, kun siitä näkee aikaisemmat omistajat syntymäaikoineen. Koeajo ja hinnasta tinkimään. Hinta päätyi 4350 euroon. Sovittiin papereiden teko tiistaille, kun J:n autoa piti mennä maanantaina katsomaan ihan eri suuntaan. Myyjä lupasi vielä tankin täyteen ja öljynvaihdon, mukaan tulisi myös jonkinlaiset kitkarenkaat peltivanteilla.

Maanantaina sitten parisataa kilometriä Hannoverin ja Bremenin puoliväliin J:n ykköstä katsomaan. Myyjä oli armeijan leivissä ja muu päivä ei hänelle käynyt, sunnuntaina oli tyttöystävänsä luona jossain kaukana ja maanantaina illalla lähdössä viikon komennukselle jonnekin. Onneksi maanantai puolipäivä kävi. Matkalla puhuttiin J:n kanssa, että kun myyjänä on armeijan lennostön mies, joka myynti-ilmoituksessa väitää auton istuvan kuin paremman luokan mittatilauspuku, niin ei se ainakaan ihan romu voi olla. No myyjä N.B. tuli maastoasussa asunnolleen vanhalla Fiat Pandalla, ja sanoi Mersun olevan parkissa parin kilometrin päässä jonkun tutun pihassa. No sinne sitten. Auto oli 1991 mallin musta 300 ce 12-venttiili-kannella, automaatti, toffeenvärinen nahkasisustus, Webasto, ABS, luistonesto, kattoluukku, 4 sähköikkunaa, hälytin, sisustuspuuna linnunsilmävaahteraa, 17 tuuman MAE-alut ja leveät renkaat, 35 mm madallettu. Täysvarustelusta puuttuu vain ulkoilman lämpömittari, keskuslukituksen kauko-ohjaus ja ilmastointi, jota ei oikeastaan haluttukaan, kallis korjata ja ylläpitää. Tarkka tutkiminen ja hinnan tinkaus. Auto oli myyjän töiden vuoksi jossain erikoiskilvissä, eikä niillä saisi ajaa muut kuin hän. Hinnaksi sovittiin 5700 euroa ja sitten pikkupaikkakunnan virastokeskukseen, missä saataisiin paperisota hoidettua ja suljetulla pihaalueella tehtyä jonkinlainen koeajo. Sai siinä ainakin kokeiltua, olisiko ohjauksessa väljää ja miten automaatti vaihtaa. Mono pohjaan, ei rutise, ei pahasti nykäise, eikä kierroksetkaan vaihtokohdassa nouse, satanen mittarissa ja reipas jarrutus, sama muutaman kerran E- ja S-asennoilla. Tämä otetaan. Sitten virastoon asioimaan, mutta paikka menikin maanantaisin kiinni klo 13:00 ja kello oli 13:10. N.B.:lle alkoi tulla hätä, että jääkö rahat saamatta, nyt menisi Mese kaupaksi ja tiedossa olisi kolmen vuoden ulkomaankomennus, jota ennen auto pitäisi saada myydyksi. Me olimme vähemmän huolissaan, tehdään kauppa nyt ja tullaan keskiviikkona hoitamaan itse virastoasiat, mutta ei vielä sanottu mitään. N.B. löysi takaoven ja sai virkailijat puhuttua vielä ottamaan meidät ulkomaalaiset vastaan. Olisiko virka-asullakin ollut merkitystä, pikkukaupunki taisi merkittävältä osin elää tukikohdan varassa. Me tiedettiin, että ensin virastoon, josta saadaan vuoronumero, sitten vakuutus kilpipajalta, virastosta kilven numero, pajalta kilpi ja virastosta tarra kilpeen, kun se on autossa kiinni. Virasto ja paja saman aukion varrella, aikaa meni yhteensä reilu tunti. Sitten Hampuriin päin. Liikenne oli hiljainen, keli kirkas ja kuiva ja kaistoja 3 samaan suuntaan, niin J. sanoi kengittävänsä autoa vähän niin ei tarvitse kotosuomessa korttia menettää. Huoltoaseman jälkeen loiva alamäki ja suoraa, minäkin ajattelin kokeilla, paljonko vuokra-Stilo-farmari kulkee. Stilon mittarissa oli 190, kun katsoin, että missähän J. on menossa. Ei näy enää koko suoralla. Alamäestä oli ottanut mittariin 240, tasaisella 230, tehdas kai lupaa jotain 220 automaatille, eli kai enimmät 180 hevosesta ovat tallella.

Tiistaina aamusta Flensburgiin dieselin papereita tekemään. S.B. sanoi etukäteen ottaneensa vähän selvää, miten auto ulkomaille myydään, mutta kävi ilmi, että me tiedettiin kulkujärjestys paremmin viraston ja vakuutus-/kilpipajan välillä. Aikaa meni taas yhteensä jotain tunnin ja kahden välille. Sitten takaisin Hampuriin. Mustat Mersut parkkiin vierekkäin hotellille, oli niitä kiva ikkunasta illan tullen katsella.

Keskiviikkona kierrettiin autotarvikeliikkeitä (ATU) ja autostereokauppoja. Mukaan saatiin coupeen aluvanteet talvirenkaita varten, ovat halvempia kuin Suomessa ja mukana 4 sivun todistus siitä, että ovat tyyppikatsastetut (TUV-hyväksyntä). Myös jotain pikkutavaraa tarttui mukaan ja alut yhteen muuhunkin kotimaan autoon. Aluista saatin yllättäen 10 % alennuskin, kun ostettiin kahdet ja vietiin ulkomaille.

Torstaina ehdittiin pyörähtää lyhyesti Hampurin keskustassa ja viedä vuokra-auto pois. Sopivissa väleissä oli käyty liikkeiden pihoilla katsomassa muutama muukin ehdokaslistalla ollut kohde, todettiin, että ei niistä olisi kauppaa syntynyt. Esim. yksi punainen 250 TD automaatti näytti selvästi nuhruiselta ja enemmän kuin väitetyt 200 tkm ajatulta.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta ajelemaan Rostockiin päin, Lyypekistä selvittin ihan pienellä harhailulla, mutta muuten ei valittu reitti ollut kovin nopea. Rostockissa oltiin iltapäivällä ja ensin selvitettiin laivan lähtöpaikka ja sitteen mentiin uudehkoon ostoskeskukseen noin 5 km satamasta, samaa kokoa kuin Suomen suurimmat ostarit. J. löyti sellaisia vaatteta, joita ei Suomessa näe. Sitten laivaan ja kotia kohti.

Autot olivat laivan kellarikerroksessa, eli ulos päästiin viimeisinä, samoin tulliin. Meni pari tuntia. No meillähän oli aikaa, kun oli vasta lauantai-ilta. Tullijonotuksen jälkeen kotia kohti. Rauhallisesti ajellen, aste pakkasta, mutta ei lunta, eikä liukasta, kotona oltiin sunnuntain puolella noin 02:00.

Maanantain olin varannut vielä lomapäiväksi, silloin ehtisi katsastaa ja tullata molemmat autot. Käytin autot ensin katsastuksessa, vaikka tiesin, että sivuvilkut puuttuvat ja uusintanäyttö on tiedossa. Jos olisi tullut jotain isoa yllättävää, niin olisi voinut vielä miettiä tullauksen aloittamista. Katsastuksessa ei löytynyt vilkkujen lisäksi muuta sanottavaa kuin coupen etujousi poikki. KL:ltä löytyi sopuhintaan madallusjouset. Tulli ei halunnut nähdä autoja, kun kunnoksi ilmoitin normaali.

Vielä autoihin hankittiin Hakkapeliitan talvirenkaat, uudet öljyt vaihdelaatikoihin ja perään, pakkasnesteet ja farkkuun vetokoukku, lohkolämmitin ja termostaatti vaihdettiin, niin alkoi lämpökin riittämään.

Veropäätökset tulivat 3-4 viikossa. Veroa tuli farkkuun 2850 euroa ja coupeen 4100 euroa. Jollakin tavalla järkevällä tasolla. Näyttäisi verotaso laskeneen siitä, mitä se oli vielä vuosi sitten. Kaikkineen farkku tuli maksamaan vähän alle 10000 ja coupe jonkin verran yli.
Avatar
HVM
Hupimestari
Hupimestari
Viestit: 3410
Liittynyt: Ma 20.09.2004 23:05
Paikkakunta: Tajunkangas

Viesti Kirjoittaja HVM »

Arto Paasilinnakos se on käynyt autonhakumatkalla? :D

Tosi hyvä tarina.
Avatar
veppe
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 465
Liittynyt: Su 26.09.2004 23:46
Paikkakunta: Tikkakoski

Viesti Kirjoittaja veppe »

On se nykyään helppoa tuo autonhaku. Ryanairilla halvalla perille, autolla takaisin. Tai valmiiksi ostettu autonhakureissuja varten räätälöity lento-laivapaketti.. Toista se oli silloin ennen... :lol:

Itse olen ollut tasan kerran autoa hakemassa - asuntoautoa lähdettiin hakemaan appiukolle sopivasti kesälomalla. Autonhakureissu alkoi siihen aikaan (1999) takavetoisen DX Corollan hankkimisella Suomesta. Berliinissä oli neekeri - en ole rasisti, mutta tällä nimellä häntä kutsuttiin :wink: , joka osti kaikki DX:t ja toimitti ne edelleen Keniaan; hyväkuntoiset suoraan taksiliikenteeseen, huonommat varaosiksi. Käytännössä Corollalla sai aina menomatkan kuluja peittoon, koska neekeri maksoi siitä enemmän, mitä Suomessa siitä oli maksettu...

Ensin etsittiin siis DX Suomesta. Piti hankkia farmari, koska oltiin lähdössä kahdella perheellä matkaan. Minä, vaimo ja tenava, appiukko, anoppi ja heidän nuorimmaisensa.. Lempäälästä löytyi sopiva, toimiva peli, joka roudattiin kotio odottamaan reissua. Ennen reissua piti tietysti DX huoltaa, lämmöt nousi, vettä meni. Ratkaistiin ottamalla termari kokonaan pois, ja konttiin iso kannu vettä + jäteöljyä :lol:

Siitä se matka alkoi, DX:n nokka kohti Turkua. Alkumatkasta huolestutti, kestääkö edes Turkuun saakka, mutta hyvin kukkui, kun muisti välillä vettä lisätä. Aamulaivalla Tukholmaan ja kohti etelää. Vettä satoi ja todettiin Corollan pyöräkoteloissa olevan ylimääräisiä tuuletusreikiä. Jotain riepua reikien tukkeeksi ja matka jatkui. Ilta pimeni, ja piti alkaa etsimään yöpaikkaa. Tuntui kaikki leirintäalueet olevan kiinni, lopulta löytyi
sopiva mökki. Aamulla lähdettiin liikenteeseen, todettiin, että päästään vapaalla alkumatka. Satuttiin siihen Jönköpingiä(?) ennen olevan mäen päälle :)

Erinäisten vaiheiden (ja useiden veden lisäysten) jälkeen päästiin Saksan maalle vielä samana päivänä. Nokka kohti Berliiniä. Taas alkoi ilta pimetä ja piti alkaa yöpaikkaa etsimään. Kartasta ja opastauluista yritettiin tihrustaa yöpaikkaa. Säkkipimeässä meinattiin ajaa jonkun eläimen päälle.. Löytyi sitten jokin pikkukylä, jossa oli komea hotelli kukkulan päällä. Corolla parkkiin uusien mersujen ja bemarien viereen ja hintaa kyselemään. Taisi olla jotain reilu 1000 markkaa yö/huone. Olisi tullut turhan kalliiksi. Vaan olisihan se ollut sen arvoista, kun Corolla olisi jököttänyt aamulla niiden kiiltävien kaarojen vieressä. Ei kehdattu sitten jäädä :lol: Onneksi löytyi läheltä pienehkö Gasthaus, joka oli vielä kohtuuhintainen

Aamulla jatkui matka kohti Berliiniä. Ensin piti vain löytää takaisin motarille. Ajeltiin jonkin kylän läpi. Reittiä ja oikeata tietä etsiessä liikennevaloissa meinasin ajaa jonkun muorin Datsun 120:n perään. Tuli yhtäkkiä perä vastaan kovaa vauhtia. Onneksi äkkijarrutus pelasti. Todettiin, että oli Datsunin jarruvalot rikki... olisihan ollut selittämistä saksalaiselle poliisille, kun suomalaisella romulla DX:llä ajettiin päin Datsunia, jossa eivät toimineet jarrruvalot - olisko lie uskonut :roll:

Matka jatkui kohti Berliiniä. Matkalla käytiin toteamassa saksalaisen McDonaldsin edullisuus suomalaiseen verrattuna. Tosin se erotus meni sitten vieressä olevan kahvilan kassaan. Kaffekuppi taisi maksaa jotain 5 DM :shock: No, nykyisillä eurohinnoilla tuo olisi Suomen mittakaavassa ihan normaalia..

Berliinissä "välittäjän", eli tulkin ja asiantuntijan, kämpälle lyhyelle tauolle. Lukaistiin vielä Autohandelia, löydettiin pari sopivaa tarjokasta. Ensimmäisellä jo tärppäsi. Hyväkuntoinen Bürstner, joka oli ollut vanhalla omistajapariskunnalla lähes uudesta asti. Käytännössä kaikki huolto- ja korjauskuitit (mm. moottorin vaihdosta) löytyivät - iso mapillinen tavaraa. Varusteita oli kaikenlaista, aurinkopaneeleista satelliittiantennien ja Webaston kautta Hondan agrekaattiin... 8) Kaupan päälle tuli vielä säilytyskotelossa olleet aurinkotuolit ym. matkustustilpehööri. Pariskunta oli päättänyt lopettaa reissaamisen tässä elämässä. Lähtöhetkellä viime silmäystä autoon luodessaan vanha rouva tirautti vielä kyyneleet. Sen verran pitkä, yhteinen historia oli kuulema takana..

Olimme onneksi onnistuneet neuvottelemaan kilpien palautuksen postitse Suomesta käsin. Siten onnistui helposti lomareissulle lähtö samantien, ikäänkuin vuokrapelillä :P Viikon verran kierreltiin, kunnes alkoi kyllästyttämään ja nokka Tanskan ja Ruotsin kautta kohti kotia. Matkalla tietysti lasten kanssa pakolliset Legoland ja jokin eläinpuisto..

Suomessa posotettiin tyylikkäästi Saksan kilvillä ohi tullimiesten. Varauduin heittämään Guten Morgenit, jos olisivat sattuneet pysäyttämään :lol: Asuntoautollahan ei kai kovin pahoja seuraamuksia tule ulkomaisilla kilvillä ajeltaessa, koska ei autoveroakaan tarvitse maksaa, joten otettiin riski, eikä jääty siirtokilpiä hankkimaan.. Kokka kohti EP:tä. Matkalla jossain Huittisten paikkeilla lähti risteyksestä maija perään. Piti sitten tavanomaista tarkemmin katsella nopeusmittaria, jotteivät pysäyttäisi :evil: Kun se maija päätti sitkeästi pysyä perässä, kaarrettiin kaffitauolle tien sivuun. Päästiinpä siitä riesasta. Kotipuolessa sitten seuraavan viikon aikana tarpeelliset kaasulaiteremontit, katsastukset. ja auto kilpiin.

Jotta tuollainen reissu tuli tehtyä. Tuon jälkeen olen monesti harkinnut itselle lähteä hakemaan, mutta ei ole tullut lähdettyä. Tuo oma farkkukin on jälkikäteen uitettu, olisihan saanut halvemmalla, jos olisin itse hakenut...
ex: 300 TD -91
ex: 300 TDT -91
ex: S211 E220 CDI -08
ex: R500 -06
ex: E 250 CDI BE T A -10

Vito 111 CDI -04

ex: Corvette Indy PC -98
ex: Corvette C3 -74 avo ja -76 coupe
Avatar
JouniVi
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 159
Liittynyt: Ke 17.11.2004 14:27
Paikkakunta: Kangasala

Mersun haku Saksasta -tarinaa 27.2.-3.3.2005

Viesti Kirjoittaja JouniVi »

hei,
käykääpä katsomassa tarinaani ja kommentoikaa, jos haluatte.

http://personal.piramk.fi/jouni.viidanoja/autosaksasta/

käyttäjätunnus: jouni
salasana: jouni

t. Jouni Viidanoja


joo, piti laittaa tämä Tarinointia tuontiautoista -kohtaan, mutta sivuun meni...
Viimeksi muokannut JouniVi, Su 12.03.2006 16:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-------

124 300TD -92
124 300TD -92
904 412D -96
124 300TD -92 (myydään purkuosia)
123 200D -84 (myydään purkuosia)
timo m
Sisäänajossa
Sisäänajossa
Viestit: 27
Liittynyt: Ti 27.07.2004 07:00
Paikkakunta: joensuu

auton haku saksasta

Viesti Kirjoittaja timo m »

noi jutut luettuaan tuntuu siltä että auton haku on todella simppeliä mutta helposti voi tulla myös mutkia matkaan joten olisko kellään haluja laittaa rautalanka-`ohjetta´ mitä kaikkea pitää kannattaa huomioida ja tehdä ennen lähtöä, matkalla ollessa, kaupanteossa jne.

mukaan käteistä vai luottokortti?

kun on lentänyt saksaan ja päässyt autokauppaan niin mitä kaikkea ja missä järjestyksessä asiat hoidetaan (auton maksu, rekisteröinti, vakuutus)? jos myyjä ei ole innokas niin missä itse voi hoitaa asiat kuntoon? paljonko noissa menee aikaa. pitääkö jäädä yöksi vai hoituuko saman päivän aikana?
mitä papereita pitää saada mukaan että rekisteröinti suomeen onnistuu?
minkalaiset kilvet siinä pitää olla että saa ajaa suomeen?

kannattaako laivakyyti ottaa ruotsista vai saksasta suomeen?

kun ajan laivasta ulos mitä suomenpäässä tullissa tapahtuu? mitä pitää (tai on hyvä) tietää? minkalainen ajolupa kannattaa ottaa, niitä on käsittääkseni erilaisia.

suomessa veropäätöksen hakeminen, rekisteröinti, katsastus?
ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa
Avatar
pekkavee
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 121
Liittynyt: Ke 28.04.2004 09:14

Viesti Kirjoittaja pekkavee »

Sama käsitys minullekin on muodustunut, että auton haku on helppoa. Itse olen ostanut parisenkymmentä kulkupeliä Saksasta ja ei koskaan eka ole ollut sopiva, vaan hakua on tarvinnut tehdä enemmänkin, eikä auton haku aina ole helppoa:

Mutta tässä nyt vähän tarinaa viimeiseltä autonhakumatkalta. Kaikki alkoi, kun tuttava soitteli Saksasta ja kysyi milloin tulemme kylään. Vaimo soitti oitis Silja Linelle ja varasi menomatkan Finnjetillä ja takaisin ajattelimme ajaa Ruotsin kautta (vaikka se hieman tylsä reitti onkin) kun parin auton kuskaminen Finnjetillä tai Superfastilla olisi aika kallista, rahtilaivoista puhumattakaan. (Finnjetillä oli jokin tarjous menomatkalle) Eli omalla autolla Saksaan ja kahdella takaisin, ei kuitenkaan tuo auton osto mikään pakko ollut, joten selvitin myös toisen autopaikan peruutusehdot. Lomalle ensisijaisesti lähdettiin.

Rahaa otin onkin verran mukaan ja kun minulla on tili Saksassa, niin sieltä voi kohtuullisen näppärästi nostaa lisää (toki pitää samankin pankkiryhmän sisällä tilata, jos ollaan eri osavaltiossa). Käteiskauppa on liikkeissäkin helppo tapa ja yksityiseltä ei kai voi muuten ostaakaan. Katselin autotarjontaa etukäteen Mobilesta ja Autoscoutista (Mobilessa huonosti nykyään yksityisten ilmoituksia) ja soittelin mielenkiintoisempiin kohteisiin ja valitsin ne, joita aion käydä katsomassa.

Matkaan lähdettiin pahuksen aikaisin, sillä meno oli aaamulla kahdeksalta ensin Tallinnaan ja siellä vaihto Finnjettiin ja Rostokissa oltiin puolen päivän aikoihin seuraavana päivänä. Citti-markista haettiin matkaevästä ja sitten lähdettiin ajelemaan Braunschweigiin kyläpaikkaan. Matka kulki parin autokaupan kautta, ekassa piti olla puhelintietojen perusteella loistokuntoinen yksilö, mutta jo aidan takaa näytti siltä, että matkaa kannattaa välittömästi jatkaa ja niinpä ajettiin seuraavaan kauppaan, joka olikin merkkiliike. Siellä oli parikin potentiaalista yksilöä, joista toinen tosin oli neloskoneella. Kuutoskoneinen miellytti enemmän, joitakin pikkuvikoja oli siinäkin (automaattiantenni ja öljynpainemittari rikki, sumuvalo täynnä sumua). Hinnasta vaan ei merkkiliikkeessä voinut pahemmin keskustella, myyjä vitsailikin, että haluaisinko maksaa enemmän? Vaivaiset parisataa sain kumminkin tingattua, hiukan kalliilta vaikutti ja jäi harkintaan.

Sitten ajo Gasthausiin ja ilta-askareiden jälkeen lapset nukkumaan. Mutta pian olikin joku mies oven takana koputtelemassa ja kertoi, että pommi on löytynyt ja kaikkien pitää poistua rakennuksesta. Vähän moinen hämmästytti ja kävin ulkona katsomassa ja pikku hiljaa sinivaloja rupesi olemaan joka puolella. Siispä lapset pukeisiin ja ulos, poliisi kävi kertomassa paikan, jonne piti lähteä kävelemään, mutta veivät meidät kuitenkin lasten takia autolla sinne. Yötä jatkettiinkin sitten paikallisen urheiluhallin lattialla maaten ja aamuseitsemältä palattiin majapaikkaan. Lähistön katutöissä oli löytynyt pari Brittien suutariksi jäänyttä lentopommia ja ne purettiin yöllä. Seuraavana päivänä olo ei ollut pirtein, menimme kyläreissulle, josta jonkin ajan kuluttua karkasin, kun olin saanut tehtyä treffit yksityisen myyjän kanssa. Sovittin paikka, missä tavataan, sitten ajettii peräkanaa jonnekin teollisuusalueelle, jossa minun piti odottaa, kun hän haki auton avaimet toimistostaan jostakin. Sitten taas ajetua erään teollisuuslaitoksen pihaan, jossa auto kilvettömänä seisoi. Autolla oli ollut vain yksi omistaja (nainen, vm.1916) ja huoltokirjakin löytyisi, mutta nyt olikin toimistolla. Mies oli ostanut auton kylkikolaroituna ja nyt myi sitä korjattuna. Hämmästyttävää oli, että auto oli muuten kolhuton ja naarmuton, kun tuon ikäisillä tuppaa joskus semmoisia autossa olemaan. Nahkapenkki oli kovin kulunut ja 90tkm mittarissa, lisäksi kylki oli maalattu hieman turhan ohuesti (tai pohjatyöt tehty liian karkeasti). Kannet ilmeisesti vuosivat öljyä, mutta myyjä ei antanut avata kansien välissä neljällä pikakiinnikkellä olevaa suojamuovia. Kauppa olisi pitänyt päättää nopeasti, kun joku oli seuravana päivänä tulossa kilpien kanssa koeajolle. Ja nythän kilpiä ei ollut, joten koeajokaan ei onnistunut, jäi siis ostamatta. Paria muutakin autoa yksityisiltä kyselin, mutta ne oli jo myyty. Kävin katsomassa paikalliset autokaupatkin, joissa ko. autoja oli. Neljää autoa katselin päällisin puolin, mutta kaikki olivat aika kehnoja hintaansa nähden.

Sitten meni yksi päivä Autostadissa eli Volkkarin tehtaalla vieraillessa ja lähdimme etelään päin. Goslarissa (joka on muuten hieno ristikkokaupunki) poikkesin yhtä autoliikkeen autoa vilkaisemaan ja huonolta vaikutti sekin. Siinä kuitenkin ihmetellessäni eräs mies ajoi paikalle omalla vastavallaan ja kyseli, kiinnostaisiko tämmöinen, olisi kuulemma kaupan. Auto olikin tosi hienossa kunnossa, paras tähänastisista, tosin kuskin nahkapenkissä oli aika lailla kulumaa, kun mittarissa oli vain 60tkm. Ukko piti aika kovaa hintaa laitteellaan, otin kumminkin yhteystiedot varmuuden vuoksi. Goslarin alueella oltiin yötä majatalossa, jonka pitäjä oli aikoinan hiihtänyt Saksan maajoukkueessa ja ollut kisamatkalla Suomessakin, muisteli Eero Mäntyrantaa…

Seuraavana päivänä retkeä jatkettiin etelään. Kasselissa poikettiin erään autokauppiaaan luona (joka on kuulemma paljon välittänyt autoja Suomalaisille autokauppiaille, ei vaan juuri nyt muistanut kenelle. Samanlaisia kommentteja kuuli jo muinoin Saksassa, siis ennen kuin autoverotus Suomessa muuttui, ehkäpä yrittävät luoda itsestään vakuuttavaa kuvaa). No auto oli muuten ihan ok, mutta etupuskuri oli joskus murtunut ja vähän huonosti korjattu. Tässä tapauksessa oli huoltokirjakin ja hirmuinen kasa kuitteja, kaikki autoon liittyvä oli arkistoitu. Seuraava tapaaminen pitikin olla yksityisen myyjän kanssa, mutta kun piti kysyä tarkempia ajo-ohjeita, ei yhteyttä enää myyjään saatukaan. Mikä lie tullut, pelkäsi ulkomaalaista ostajaa? No soitto parille muulle mielenkiintoisen auton omistajalle, mutta ne olikin jo myyty. Illemmalla kävin vielä yhdessä autokaupassa, mutta sielläkin ollut varsin mielenkiintoiselta vaikuttanut auto oli edellisenä päivänä myyty. Samassa liikkeessä oli sivumennen sanoen todella hienokuntoinen W201, 40 tkm ajettu diesel, yhdellä rouvalla ollut. Hieno oli hintakin, 6000 euroa. Niinpä sitten ajeltiin Saksalaiselle tuttavaperheelle Gunzburgiin yöksi.

Seuraava päivänä ajeltiin Ulmiin, jossa oli muutama alustavasti tsekattu auto kaupan, yhtä vaan ei meinannut löytyä, piti käydä saman liikkeen kolmannessa konttorissa, ennen kuin auto löytyi, ei oikein ollut myyjillä tietoa auton sijainnista. Tämä olikin kolmesta vaihtoehdosta paras ja muutenkin sopivin tähänastisista. Huono puoli oli vain merkkiliikkeen mukainen hinnoittelu. Kävin vielä katsastamassa internetistä lähialueen uudet ilmoitukset ja niiden perusteella löytyi neljä melenkiintoista autoa. Eräs oli merkkilliikkessä ja kunnoltaa kehno, tai siis maalipinta kamalan naarmuinen, yksi oli muuten yleisilmeeltään likainen ja huonosti pidetty, yksi jobbarilla ja historia epäselvä ja viimeinen yksityisellä, mutta nähtävissä vasta yhdeksän jälkeen illalla (silloin Saksassa on jo aika pimeää) Oli kuulemma hieno, mutta edellisten omistajien lukumäärä oli vähän myyjälle epäselvä ja huoltokirjakin oli hukkunut jonnekin. Päätin käyttää illan hyödyllisemmmin, juotiin hyvää olutta kaverin kotona.

Seuraavana päivänä mentiinkin Legolandiin, ostin kuitenkin huotsikalta Sperrmullin (paikallinen keltainen pärssi) ja sieltä löytyi yksi sopiva auto, soitin oitis myyjälle ja auto vaikutti varsin lupaavalta, myyjä kertoi sen olevan kaikilla varusteilla jo todella hienossa kunnossa. Se oli melko kaukana, joten olisin ehtinyt sinne melko myöhään. Myyjä totesi auton olevan niin hienon, että se pitää nähdä päivänvalossa, niinpä katsominen sovittiin seuraavaksi päiväksi.

Seuraavana päivänä kävin pankista hakemassa lisää rahaa ja lähdettiin ajelemaan Garmisch-Partenkirchenin suuntaan (auto oli pikkukylässä lähellä ko. paikkaa). Asunto löytyi hyvien ohjeiden avulla helposti ja autoa mentiin talliin katsomaan. Sieltä se ajetiin päivänvaloon ja perusteellisen tarkistuksen jälkeen siitä ei ihmeempiä puutteita löytynyt. Molemmat puskurit oli tosin maalattu uudelleen ja vasemmassa etulokarissa oli pieni korjausmaalaus. Autolla oli ajettu vain kesäisi ja sen kyllä pohjasta huomasi. Koeajollakin kaikki toimi niin kuin pitääkin ja autosta oli merkkiliikkeessä leimattu huoltokirjakin, niin rupesimme keskustelemaan myyjän kanssa hinnasta (joka oli jo ennestään aika edullinen) Ei siitä montaa satasta pois saanut ja niinpä sitten mentiin sisälle tekemään kauppakirjoja. Mies vähän pohdiskeli rekisteröintiasioita (ei oikein uskaltanut antaa autoa kilpineen), mutta suostui kun vakuutin heti seuraavana päivänä meneväni rekisteröintitoimistoon poistaakseni sen rekisteristä ja vielä lähettäväni Abmeldebescheinigungin hänelle (vaikkei sitä nykyään edes tarvitsisi tehdä). Kauppakirja tehtiin, lisäksi sain todistuksen päästömittauksista (sekä tietenkin Fahrzeugbriefin ja Fahrzeugscheinin) ja myyjä rahat ja lähdimme ajelemaan takaisin Ulmiin.
Seuraavana päivänä otin autosta kilvet pois ja ne sekä auton paperit kainalossa marssin rekisteröintitoimistoon. Otin auton pois rekisteristä ja kerroin vieväni sen Suomeen. Neiti leikkasi rekisteriotteesta kulman pois ja leimasi siihen Suomeen viennistä kertovan leiman. Ulkomaalaiset ei käsittäkseni saa kuin punaisia tullikipiä, paikalliset saa keltaisia siirtokilpiäkin. Kerroin tarvitsevani punaiset kilvet autoon, neito kyseli vakuutustodistusta. Semmoinen olisi pitänyt olla jo tässä vaiheessa, mutta kyselin, josko toisin sen samalla kun tuon punaiset kilvetkin. Se onnistui ja neiti otti auton paperit ja antoi kilven numeron. Numero kourassa marssin kilpiverstaalle tekemään kilpiä ja samasta paikasta sai myös vakuutuksia. Ekassa paikassa ei ollutkaan kahta viikkoa lyhyempää vakuutusta ja kun parin sadan metrin säteellä oli neljä paikkaa, niin kävin ne kaikki läpi. Löytyi vakuutus viikoksikin ja kilvet tehtiin pikaisesti. Sitten kilvet kainalossa rekisteröintitoimistoon ja siellä niihin lätkäistiin osavaltiotarra. Luulin homman olevan ok, mutta neitopa halusi nähdä autonkin (näin ei ole ennen käynyt). Sain kilvet, jotta voisin ajaa toimistolle. Tuli vähän kiire, kun auto oli suht kaukana parkissa ja rekisteröintitoimisto auki vain 12:30 asti. No ehdin auton kanssa ajoissa takaisin ja tyttö katsoi vain runkonumeron ja antoi sitten minulle auton paperit (paitsi Fahrzeugschein jäi viranomaiselle) ja toivotti hyvää matkaa Suomeen. Sitten loma jatkui ja ajelimme kahdella autolla Tanskan salmien kautta Ruotsiin ja Tukholmasta Turkuun.

Turussa tulli ei olekaan enää ihan satamassa kuin muinoin, vaan hieman kauempana. Siellä pitää täyttää pari lappua, niin saa 3 kuukauden ajoluvan ja siirtokilvet vakuutuksineen ja pääsee jatkamaan matkaa kotiin (tarrakilvin). Sitten on muistakseni 5 päivää aikaa käydä tekemässä autoveroilmoitus tullitoimipisteessä ja 10 päivää aloittaa auton rekisteröintikatsastus. Tämä siis, jos aikoo itse autolla ajella. Rajan tulliasemilta saa toki pelkkiä siirtolupiakin, joilla auton voi ajaa vaikka omaan talliin ja jättää sinne odottamaan vaikkapa seuraavaa ostajaa.

Tullissa asionti sujui nopeasti, olin aamulla eka asiakas. Samoin katsastus oli läpihuutojuttu, autoa ei juurikaan edes tutkittu, vilkut olinkin siihen ennen katsastusta asentanut. Nyt vain odotellaan, että tullin arviointiryhmä autoa näkemättä päättää auton arvon ja sitten pitääkin maksaa vähän veroa.
Tuc
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 443
Liittynyt: Ke 31.03.2004 20:04
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Tuc »

Noniin, tänne kirjoitan raportin CE:n hakumatkasta (joka siis periaatteessa epäonnistui, koska CE:tä ei Suomeen tullut) kunhan kerkeän.

No, reissu ei ollut lainkaan turha, sillä tällainen saapui 1700km:n ajon jälkeen Suamen Turkuun.

http://students.tukkk.fi/tuukka.simonen ... C01411.JPG http://students.tukkk.fi/tuukka.simonen ... C01390.JPG http://students.tukkk.fi/tuukka.simonen ... C01391.JPG

(modeemikäyttäjät: sori isot kuvat)

Lisää kuvia tulee kunhan kerkeän ottaa... ja kai tuostakin periaatteessa pitäisi eroon päästä vaikkei MILLÄÄN raaskisi luopua. Varusteina nahkasisusta, ilmastointi, keskuslukitus kaukosäädöllä, 4 x sähköikkunat, Elegance-varustelu, suksipussi yms yms... ja kone on siis 220 bensa.

Vuosimalli on 1995, aikaisemmat omistajat kaksi vanhahkoa eteläsaksalaisherraa ja nyt lasissa 157tkm (pitänee paikkansa, sillä Mersun virallisissa huoltamoissa huollatettu huoltokirjan mukaan ja auton kunto on erittäin hyvä!
Avatar
Juhana
Valvoja
Valvoja
Viestit: 200
Liittynyt: Ma 07.07.2003 10:34
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tuontiautot

Viesti Kirjoittaja Juhana »

Avantgarde kirjoitti:
Eli helpoimmalla pääsee kun ottaa kauppiaan nimiin keltapäiset siirto kilvet, mitkä ovat voimassa min 5 päivää ja Saksan sisäisessä (+lähialueet) liikenteessä. Maksaa kilpineen autokauppiasalennuksella noin 105 eskoa ja voit vaikka istua kahvilassa sen aikaa kun ystävällinen kauppias hakee sinulle kilvet.
Miten tuollaisen min. 5 päivää voimassa olevan voi edes saada kun Suomeen tuo auton? Isäpapalle tuotiin ML ja vaikka miten yritettiin muuta ratkaisua, se piti katsastaa ja ottaa min.2 vkoa voimassa olevat export-kilvet..

t. J
Avatar
Avantgarde
Mersumies
Mersumies
Viestit: 793
Liittynyt: Ma 25.08.2003 14:55
Paikkakunta: lappeen Ranta

Viesti Kirjoittaja Avantgarde »

Miten tuollaisen min. 5 päivää voimassa olevan voi edes saada kun Suomeen tuo auton?
Helposti, kunhan vain autokauppias ottaa ne omille nimilleen. Kaikki kauppiaat eivät kuitenkaan näin tee ... (jolloin täytyy ottaa punaiset export-kilvet). 10 autoa tuotuna ja vain kahteen on täytynyt ottaa punaiset kilvet.
jusamb
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 105
Liittynyt: Ma 22.11.2004 22:21
Paikkakunta: Jkylä

Viesti Kirjoittaja jusamb »

Avantgarde kirjoitti:
Miten tuollaisen min. 5 päivää voimassa olevan voi edes saada kun Suomeen tuo auton?
Helposti, kunhan vain autokauppias ottaa ne omille nimilleen. Kaikki kauppiaat eivät kuitenkaan näin tee ... (jolloin täytyy ottaa punaiset export-kilvet). 10 autoa tuotuna ja vain kahteen on täytynyt ottaa punaiset kilvet.
Sain Saksassa kaveriltani Luxemburgilaisen vakuutusyhtiön (Arisa Assurances S.A. ) pre-paid vakuutuksen jolla saa 5 pv:n siirtokilvet. Hän sanoi että kilvet saa vain Saksassa asuva henkilö, mutta kysyin Weinheimissa saanko ne omalle nimelleni ja kaverini yllätykseksi sain kilvet omalla nimellä ja Suomen osoitteella. Kaverini lupasi vielä selvittää sattuiko kohdalleni moka vai onnistuuko myös muissa paikoissa saada kilvet vaikka ei asukkaan Saksassa. Jos näin on, niin tämä pre-paid vakuutus on loistojuttu. Auton nouto nopeutuu kun voi itse hakea kilvet ensin ja sitten vain kiinnittää kilvet haluamaansa autoon ja ajella kohti lauttaa.
Avatar
jysi
Mersumies
Mersumies
Viestit: 3045
Liittynyt: Pe 23.05.2003 17:49
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja jysi »

Periaatteessa keltaiset kilvet EU-kansalainen saa omalle nimelleen - StVZO:ssa eli Saksan tieliikennelaissa ei ole määrätty että niitä saisi antaa vain Saksan kansalaisille.Käytännössä kuitenkin usein lain tulkinta tiskillä on se että vain Saksassa asuville - syy tähän on se että Saksan passi tai kotipaikkatodistus on se asiakirja josta selviää henkiön virallinen osoite ja kaikki muut vieraskieliset paperit on EVVK keskivertovirkailijalle.

Mutta etukäteen sähköpostitse varmistamalla, juuri siitä konttorista josta aikoo kilvet hankkia, ja selvttämällä mitä papereita täytyy olla mukana, homman pitäisi onnistua. Jokin virallinen todiste kotipaikasta kannattaisi olla mukana, esim. seurakunnalta saatava kahsainvälinen rekisterote.

Mullakin on ollut Münchenistä omalle nimelle ja yksilöimättömälle ajoneuvolle myönnetyt keltaiset kilvet - rungonnumeron sai täyttää auton luona itse. Läheltä kyllä piti ettei jäänyt saamatta. (koko tarina on tämän threadin sivulla 1).

Kilvet ei ole pakko olla samasta kaupungista kun auto, eli jos on varma siitä että auto löytyy niin kannattaa hakea "helposta" paikasta jos sellainen on tiedossa. München ei ole helppo.
MickeyFIN
Sisäänajossa
Sisäänajossa
Viestit: 16
Liittynyt: Pe 23.09.2005 16:35

Viesti Kirjoittaja MickeyFIN »

HVM kirjoitti:
Mobilea kun selaa ja mersun etujalkatilassa on "lentävä"matto niin jotenkin vaan mielenkiinto hiipuu :D
Jos hakusanana on ollut vaikka W126 SEC niin päinvastoin...nehän kuuluu sinne :lol:
Ja itsekkin ajattelin juurikin sellaiset laittaa kun aika on kypsä...
Mickey with an inverted K
mr
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 65
Liittynyt: Ke 21.04.2004 21:23

Viesti Kirjoittaja mr »

Paljon tarinaa tuontiauton ostamisesta ja hakemisesta, mutta miten on sellaisen myymisen - tai oikeammin vaihtamisen - laita. Millaisia kokemuksia löytyy, syljetäänkö Suomessa päälle, jos yrittää moista vehjettä pistää vaihdossa vaikkapa nyt uutta autoa ostettaessa?
autona: m-b c180 esprit -96, automatic
Avatar
yttewi
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 426
Liittynyt: Ke 22.06.2005 23:25
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja yttewi »

Kyllähän se vaihtaminen aika vaikeeta on ainakin meillä päin ja näissä merkkiliikkeissä eivät ota vaihdossa ainakaan osa ollenkaan :twisted: hurraa kartelli :D mut kyllä hyvälle autolle aina ostaja löytyy yksityiseltä puolelta :D ite ajelen tuolla vanhalla tuonti autolla ja parikertaa on auto yritetty ostaa käsistä tosin toinen ostaja olis vaihtanu ton kiikun pappa-tunturiin :roll: mut onhan se muutenkin niin et jos vanha auto on myyty niin pirun paljon helpompaa on autoa ostatella rahat taskussa :idea:
W124 300D aut -89
Avatar
Avantgarde
Mersumies
Mersumies
Viestit: 793
Liittynyt: Ma 25.08.2003 14:55
Paikkakunta: lappeen Ranta

CDI kotiutettu Germaaniasta ...

Viesti Kirjoittaja Avantgarde »

Tuli sitten kotiutettua tuo cdi Saksasta viime viikolla. Tässä lyhyt oppimäärä koko prosessista; ties vaikka rohkaisisi ihmisiä hakemaan lisää autoja Saksasta :lol:

* puolitutulta autokauppiaalta löytyi "kaikilla" varusteilla oleva farkku, joka oli ollut samassa pikkukylässä yhdellä omistajalla ja huollatettu pilkulleen juuri kyseisen myyjän huoltamolla.
* lyhyen kaupankäynnin (noin 3 minuuttia?) jälkeen ilmoitin ottavani auton. Allekirjoitimme kauppakirjat faksin välityksellä ja maksoin auton myyjän tilille.
* lennot ja lautta varaukseen. Odotusta ...
* Itsenäisyyspäivän aamuna junalla Helsinkiin lento-kentälle ja Kööpenhaminan kautta Muncheniin. Munchenin kentältä lentokenttäbussilla Freisingiin juna-asemalle ja junalla Landshutiin. Kierros joulumarkkinoilla ja yöpyminen tutussa hotellissa lähellä asemaa.
* Aamulla kello 9.00 autoliikkeen pomo haki minut hotellin edestä ja ajoimme vajaat 30 km autoliikkeeseen.
* Auto oli juuri sovitunlainen ja haluamani lisätyöt tehty (huolto, talvirenkaat). Huomattavaa on, että myyjä ei veloittanut huollosta mitään ... Kilvetkin olivat valmiina toivomukseni mukaan, joten paperityön ja pikkuhässäkän (navilevyt olivat jääneet edelliselle omistajalle, joten ne täytyi hakea 300 m päästä) jälkeen matkaan.
* Keli oli aika talvinen ja maa valkoinen, mutta kiitos uusien Semperit-talvirenkaiden matka sujui joutuisasti Comandin ohjaamana kohti Rostockia.
* 800 km ja 7 tunita myöhemmin parkkeerasin Rostockin tutun hotellin pihaan ja majoitun sinne. Valitettavasti vain tupakoivia huoneita oli saatavilla, mutta onneksi kirjallista todistusta tupakoinnista ei tarvittu ...
* Aamulla ostoksille läheiseen megaluokan ostoskeskukseen ja auton Tiikeri-pesu läheisellä Esson asemalla. Maksoi muuten 4,50€.
* Ajelin Rostockin lähiseutuja katsellen nähtävyyksiä. Komeita huviloita ja upea hiekkaranta.
* Takaisin keskustaan tarkoituksena käydä ostamassa vielä joululahjat lapsille ...
* Rostockin keskustassa pysähdyin punaisiin valoihin ... ja sitten BANG! Paikallinen hurja täräytti perääni punaisella Opel Vectralla. Vaurioita jonkin verran, mutta ei kuitenkaan kovin pahoja. Äkkiseltään katsottuna kori on ehjä ja vauriot rajoittuvat takapuskuriin ja takaluukkuun. Vectra kyllä näyttäisi menevän lunastukseen, sen verran rikki koko keula oli ...
* Poliisi paikalle (Saksassa on soitettava aina poliisi onnettomuuspaikalle) ja Saksalaisen byrokratian opettelua parisen tuntia. Poliisi kehui vielä sitä, että olin pysähtynyt valoihin, ja peräänajajakin vielä pahoitteli tilannetta. En edes suuttunut. Hatutti kuitenkin, sillä olin ostanut kolaroimattoman auton alkuperäisellä maalipinnalla ...
* Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut sen verran paljon, että katsoin parhaaksi ajaa satamaan ja tämän teinkin Tax Freen kautta.
* Sataman jonossa hieman ennen laivan lähtöä viereiselle kaistalle päräytti toistakymmentä mersua, joista 5 kpl oli vahvasti maskeerattuja testiautoja. Pienen tutkisekuln jälkeen selvisi, että mallit olivat uusia CL:liä, joita oltiin viemässä lappiin talvitesteihin. Pari kuvaa nappasin, eikä edes nenä tullut kipeäksi ... Laivan ruumassa pojat vetivät heti huput autojen päälle (ja illalla baarissa omille silmille) jotta kukaan ei kiinnittäisi mitään huomiota autoihin. Tästäkin piti ottaa pari kuvaa, eikä nenä tullut kipeäksi vieläkään. Ystävällistä väkeä siis ...
* Seuraavana iltana Hangon tullissa kaikki sujui rutiinilla ja nopeasti. Tarrakilvet kiinni autoon ja matka kohti Lappeenrantaa alkoi. Ohitin vielä MB-karavaanin ennen Karjaata.
* Maanantaina vakuutusyhtiöön, korjaamoon ja tulliin. Jos jotain lohtua pitää hakea, tuosta perämällistä saa täydet kuntovähennykset. Ja autokin on kunnossa vielä tänä vuonna, sillä se menee pajalle joulun jälkeen. 4 päivää arvelivat riittävän hommaan ja osien vaihtoon.
* Tänään katsastukseen ...
R550 ja Exät mersut: C207, C220T, CL 500, S211 Kompressor, E270cdi TA, E240TA, E220TA, G300E, C180
Avatar
Petri.Kemppainen
Mersumies
Mersumies
Viestit: 584
Liittynyt: Ke 08.09.2004 19:17
Paikkakunta: Uusimaa

Kuvat näytille

Viesti Kirjoittaja Petri.Kemppainen »

Laittaisit niitä salakuvia CL.stä näytille .
Tulossa uutta mersua ...
W204 C 200 T A
w203 C 270 T A
Avatar
Avantgarde
Mersumies
Mersumies
Viestit: 793
Liittynyt: Ma 25.08.2003 14:55
Paikkakunta: lappeen Ranta

Viesti Kirjoittaja Avantgarde »

Laittaisit niitä salakuvia CL.stä näytille .
Het kun kerkiää ... Ja Vectran keulasta kanssa :wink:
R550 ja Exät mersut: C207, C220T, CL 500, S211 Kompressor, E270cdi TA, E240TA, E220TA, G300E, C180
jhlieto
Uusi tuttavuus
Uusi tuttavuus
Viestit: 1
Liittynyt: Pe 27.01.2006 18:52
Paikkakunta: Lieto

Vito bussia havittelen..

Viesti Kirjoittaja jhlieto »

No niin tähtifanaatikot. Nyt olisin kiitollinen jos jollakin asiantuntijalla (tai sellaiseksi itsensä tuntevalla) olisi jotain faktaa tai kokemuksia esim. vito bussin tuonnista. Samalla haluaisin kuulla millaisia toimenpiteitä olisi edessä ennen kuin ko. auto saadaan kotimaassa rekisteröityä bussiksi. Miksi bussiksi..ehkä se ei ole kaikille selvää. Dieselverotus on vieras käsite näille vekottimille. Ja vitossa kulutus pitäisi pysyä vielä kohtuullisena, joten tila-auton edut ilman veroja. Tietysti jos ajokorttia joutuu korottamaan niin hintaa tulee. Turussa ajokoulu tarjoaa korotusta 1000 eurolla.

Itse asiaan. Tullin sivut eivät tarjonneet paljoa apua puhuttaessa 'hyötyajoneuvoista' ja niiden verotuksesta. Siihen olisi mukava saada jotain selkoa.

Kaikki tieto, murusetkin, otetaan suuressa kiitollisuudessa vastaan.
Vastaa Viestiin