On se nykyään helppoa tuo autonhaku. Ryanairilla halvalla perille, autolla takaisin. Tai valmiiksi ostettu autonhakureissuja varten räätälöity lento-laivapaketti.. Toista se oli silloin ennen...
Itse olen ollut tasan kerran autoa hakemassa - asuntoautoa lähdettiin hakemaan appiukolle sopivasti kesälomalla. Autonhakureissu alkoi siihen aikaan (1999) takavetoisen DX Corollan hankkimisella Suomesta. Berliinissä oli neekeri - en ole rasisti, mutta tällä nimellä häntä kutsuttiin
, joka osti kaikki DX:t ja toimitti ne edelleen Keniaan; hyväkuntoiset suoraan taksiliikenteeseen, huonommat varaosiksi. Käytännössä Corollalla sai aina menomatkan kuluja peittoon, koska neekeri maksoi siitä enemmän, mitä Suomessa siitä oli maksettu...
Ensin etsittiin siis DX Suomesta. Piti hankkia farmari, koska oltiin lähdössä kahdella perheellä matkaan. Minä, vaimo ja tenava, appiukko, anoppi ja heidän nuorimmaisensa.. Lempäälästä löytyi sopiva, toimiva peli, joka roudattiin kotio odottamaan reissua. Ennen reissua piti tietysti DX huoltaa, lämmöt nousi, vettä meni. Ratkaistiin ottamalla termari kokonaan pois, ja konttiin iso kannu vettä + jäteöljyä
Siitä se matka alkoi, DX:n nokka kohti Turkua. Alkumatkasta huolestutti, kestääkö edes Turkuun saakka, mutta hyvin kukkui, kun muisti välillä vettä lisätä. Aamulaivalla Tukholmaan ja kohti etelää. Vettä satoi ja todettiin Corollan pyöräkoteloissa olevan ylimääräisiä tuuletusreikiä. Jotain riepua reikien tukkeeksi ja matka jatkui. Ilta pimeni, ja piti alkaa etsimään yöpaikkaa. Tuntui kaikki leirintäalueet olevan kiinni, lopulta löytyi
sopiva mökki. Aamulla lähdettiin liikenteeseen, todettiin, että päästään vapaalla alkumatka. Satuttiin siihen Jönköpingiä(?) ennen olevan mäen päälle
Erinäisten vaiheiden (ja useiden veden lisäysten) jälkeen päästiin Saksan maalle vielä samana päivänä. Nokka kohti Berliiniä. Taas alkoi ilta pimetä ja piti alkaa yöpaikkaa etsimään. Kartasta ja opastauluista yritettiin tihrustaa yöpaikkaa. Säkkipimeässä meinattiin ajaa jonkun eläimen päälle.. Löytyi sitten jokin pikkukylä, jossa oli komea hotelli kukkulan päällä. Corolla parkkiin uusien mersujen ja bemarien viereen ja hintaa kyselemään. Taisi olla jotain reilu 1000 markkaa yö/huone. Olisi tullut turhan kalliiksi. Vaan olisihan se ollut sen arvoista, kun Corolla olisi jököttänyt aamulla niiden kiiltävien kaarojen vieressä. Ei kehdattu sitten jäädä
Onneksi löytyi läheltä pienehkö Gasthaus, joka oli vielä kohtuuhintainen
Aamulla jatkui matka kohti Berliiniä. Ensin piti vain löytää takaisin motarille. Ajeltiin jonkin kylän läpi. Reittiä ja oikeata tietä etsiessä liikennevaloissa meinasin ajaa jonkun muorin Datsun 120:n perään. Tuli yhtäkkiä perä vastaan kovaa vauhtia. Onneksi äkkijarrutus pelasti. Todettiin, että oli Datsunin jarruvalot rikki... olisihan ollut selittämistä saksalaiselle poliisille, kun suomalaisella romulla DX:llä ajettiin päin Datsunia, jossa eivät toimineet jarrruvalot - olisko lie uskonut
Matka jatkui kohti Berliiniä. Matkalla käytiin toteamassa saksalaisen McDonaldsin edullisuus suomalaiseen verrattuna. Tosin se erotus meni sitten vieressä olevan kahvilan kassaan. Kaffekuppi taisi maksaa jotain 5 DM
No, nykyisillä eurohinnoilla tuo olisi Suomen mittakaavassa ihan normaalia..
Berliinissä "välittäjän", eli tulkin ja asiantuntijan, kämpälle lyhyelle tauolle. Lukaistiin vielä Autohandelia, löydettiin pari sopivaa tarjokasta. Ensimmäisellä jo tärppäsi. Hyväkuntoinen Bürstner, joka oli ollut vanhalla omistajapariskunnalla lähes uudesta asti. Käytännössä kaikki huolto- ja korjauskuitit (mm. moottorin vaihdosta) löytyivät - iso mapillinen tavaraa. Varusteita oli kaikenlaista, aurinkopaneeleista satelliittiantennien ja Webaston kautta Hondan agrekaattiin...
Kaupan päälle tuli vielä säilytyskotelossa olleet aurinkotuolit ym. matkustustilpehööri. Pariskunta oli päättänyt lopettaa reissaamisen tässä elämässä. Lähtöhetkellä viime silmäystä autoon luodessaan vanha rouva tirautti vielä kyyneleet. Sen verran pitkä, yhteinen historia oli kuulema takana..
Olimme onneksi onnistuneet neuvottelemaan kilpien palautuksen postitse Suomesta käsin. Siten onnistui helposti lomareissulle lähtö samantien, ikäänkuin vuokrapelillä
Viikon verran kierreltiin, kunnes alkoi kyllästyttämään ja nokka Tanskan ja Ruotsin kautta kohti kotia. Matkalla tietysti lasten kanssa pakolliset Legoland ja jokin eläinpuisto..
Suomessa posotettiin tyylikkäästi Saksan kilvillä ohi tullimiesten. Varauduin heittämään Guten Morgenit, jos olisivat sattuneet pysäyttämään
Asuntoautollahan ei kai kovin pahoja seuraamuksia tule ulkomaisilla kilvillä ajeltaessa, koska ei autoveroakaan tarvitse maksaa, joten otettiin riski, eikä jääty siirtokilpiä hankkimaan.. Kokka kohti EP:tä. Matkalla jossain Huittisten paikkeilla lähti risteyksestä maija perään. Piti sitten tavanomaista tarkemmin katsella nopeusmittaria, jotteivät pysäyttäisi
Kun se maija päätti sitkeästi pysyä perässä, kaarrettiin kaffitauolle tien sivuun. Päästiinpä siitä riesasta. Kotipuolessa sitten seuraavan viikon aikana tarpeelliset kaasulaiteremontit, katsastukset. ja auto kilpiin.
Jotta tuollainen reissu tuli tehtyä. Tuon jälkeen olen monesti harkinnut itselle lähteä hakemaan, mutta ei ole tullut lähdettyä. Tuo oma farkkukin on jälkikäteen uitettu, olisihan saanut halvemmalla, jos olisin itse hakenut...