Koeajo: 2007 CLK Kompressor

Uusien ja käytettyjen Mersujen koeajoraportit.
Vastaa Viestiin
Osbo
Sisäänajossa
Sisäänajossa
Viestit: 20
Liittynyt: To 15.09.2011 18:56

Koeajo: 2007 CLK Kompressor

Viesti Kirjoittaja Osbo »

Taustaa
Alla on kolmas Mersu ja nyt on aika kirjoitella oikein raportti. Malli on vähän harvinaisempi ainakin Nettiauton ilmoitusmäärien perusteella, joten tässä tulee vm. 2007 CLK Kompressor.
CLK:n ensimmäinen sukupolvi on mulle tuntematon, mutta olen sitäkin aina katsellut ”sillä silmällä”, ja tarttuipa kerran autokaupoilta mukaan vm. 2001 W210, joka on nätti sekin. Välissä ehti olla yksi 2002 SLK 200K automaatilla, joten seuraava tarina tulee näiden kokemusten pohjalta. Tämä ei siis ole projektikertomus vaan koeajoraportti. Hankin auton alun perin vanhan 523i Bemarin tilalle Saksassa asuessani, mutta viimeisenä iltana ennen sovittuja kauppoja BMW:n kansipahvi poksahti ja jutun CLK hankittiin siksi suoralla kaupalla.




Ensimmäistä kertaa CLK:n rattiin


Tämänkertainen Mersu on siis vuoden 2007 CLK 1,8-litraisella bensamoottorilla varustettuna. 184-hevosvoimaisen moottorin jatkeena on kuusivaihteinen manuaali sekä lukkoperä, joilla Mersu liikkuu liikenteen seassa kohtalaisen mukavasti. Kyseinen yksilö löytyi Hampurista AAF Automobilen pihasta. Lukuisten autonetsinnässä koettujen pettymysten jälkeen Mobile.de:n listalle pompannut metallinmusta coupé herätti heti kiinnostukseni, sillä sen mittarissa oli vasta 163 000 kilometriä ja kuvien perusteella auto oli verrokkeihin nähden ”uuden oloinen”. Edellisellä viittaan yleiseen siisteyteen ja kaikenlaisten epämääräisyyksien puuttumiseen: koripellit olivat saman sävyisiä ja oikeilla paikoillaan, ja auto näytti pientä luonnollista kulumaa lukuun ottamatta kuin mainoksesta tulleelta. Kun asiallisen oloinen autoliike kieltäytyi antamasta 8500 euron 525d:tä minulle koeajoon ”koska oli lauantai etkä kuitenkaan palauta sitä ennen iltaa”, toivotin myyjälle epämiellyttävää konkurssia ja käänsin nokkani Achimistä Bremenin kupeesta kohti Hampuria. Syntynyt raivo purettiin säälimättä vaihtoon lähtevän, vielä tässä vaiheessa ehjän vanhan Bemarin kutoskoneeseen ja A1-autobaanaan, joka on lauantaisin sopivan tyhjä ja pääosin nopeusrajoitukseton.


Näkymä häkkipihassa

Hampurissa minua odotti noin 150 auton autopiha, jota pitivät poikkeuksellisesti etniset saksalaiset. Liike keskittyi selvästikin vientiin, vaikkakaan autojen kunnosta sitä ei voinut päätellä. Kaivoin jonnekin pihan keskelle pakatun CLK:n esille ja pyysin päästä sisään. Auto oli siisti myös paikan päällä. Huoltokirja oli jätetty autoon, ja siitä saattoi saada kuvan kulkineen historiasta. Mitään ei ollut arvauksen varassa toisin kuin useimmissa muissa tämän hinta- ja metriluokan premium-autoissa. Ensijännitys kasvoi lyödessäni koneen käyntiin. Käynti muistutti aivan entisen SLK:ni ääntä, joka on neloskoneeksi vähän romuluinen mutta kuitenkin asiallinen. Autoa ei ollut selvästikään huollettu haarniska päällä, sillä moottoritila oli putipuhdas ja täysin kolhuton. Samanlaiselta näytti ohjaamossa.

Kuva
Auton korisaumat ovat kohdallaan, mikä puhuu hyvän historian puolesta.

Kuva
Ostaja saa valita rekisterikilpiensä viisi viimeistä merkkiä vapaana olevista yhdistelmistä. Hinta: 40 euroa.

Varusteet

Tarinan Obsidianschwartz-musta CLK oli varusteltu Avantgarde-tasoisesti ja enimmäkseen kosmeettista piristystä antavalla Sport-paketilla. Jonnekin CLK-paletin keskitason tuntumaan ruksittu varustelista käsitti perusvarusteiden ohella etuakselin rei’itetyt AMG-jarrulevyt kookkaammilla satuloilla, urheilualustan, 18-tuumaiset vanteet sekä pneumaattisesti säädettävät ortopedi-istuimet. Sisäpuolella pakettiin kuului musta kattoverhoilu ja alumiinikoristepaketti. Maininnan arvoisia ovat erikseen valitut tummat takalasit ja merkkistereot. Tämä tuntui riittävältä, vaikka samalla laatikolla varustetun väyrys-Mersun jälkeen kuusilovinen manuaali hirvitti: niin huonosti se isoon V6-väykkyyn sopi.


Ei kun koeajolle… vai mennäänkö sittenkään?

Kun varusteet oli käyty läpi, kävelin kysymään autoon koeajokilpiä. Automyyjillä oli ilmeisesti koko Bundeslandissa huono päivä, sillä kommentti oli: ”Aha, joo. Jos ajat sitä, ostatko varmasti, jos se on hyvä?”. Saksassa näkyy olevan tapana tuomita ostaja kulloisenkin auton perusteella. Tavallinen vuoden 1998 BMW 523i on Saksassa jo niin vanha, että niillä saapuvat autoliikkeisiin vain kaltaiseni maahanmuuttajat ja muutamat eläkeläiset. Liekö kyseessä rasismi vai aidosti huonot kokemukset, en tiedä. Olin kuitenkin ostohousut jalassa ja Mersukin oli sen verran lupaava, että nielin suuttumukseni ja hengitin syvään. Ajolle lähdettiin.


Baanalla

Ajossa CLK on vakaa ja jämäkkä. Urheilualusta tuntuu turhan kovalta auton menohaluihin nähden. Tehtaan madallus näyttää isojen vanteiden ja leveiden renkaiden kanssa todella maukkaalta, mutta poikittaissaumat ja kuopat tuntuvat ikävästi ohjaamossa asti. Normaaliajossa auto tuntuu jäykkäkoriselta eikä ylimääräisiä ääniä kuulu. Auto ei ole erityisen äänekäs, mutta jää jälkeen isommista Mersuista. Urheilulliset penkit ovat painesäätöineen mukavat eivätkä puuduta keskikokoista ruhoa, joskin kaikkien tähänastisten Mersujeni tavoin jään kaipaamaan jyrkempää istuinosan kallistusta. Tunnelmaa heikentää lisäksi ohutkehäinen ratti, jonka nahka on kovan tuntuista.

CLK:lla tekee mielellään pitkää matkaa. Leppoinen ajoasento ja asiallinen kulutus kannustavat liikkumaan: moottoritiellä 120:n vauhdissa auto kuluttaa maltilliset kahdeksan litraa sataa kilometriä kohden, eikä seka-ajossakaan yleensä mennä juuri yhdeksän päälle. Myöhemmin talviaikaan tehty Via Baltican läpiajo Tallinnasta Varsovaan neljällä hengellä ja täpötäydellä kuormalla kulutti bensaa 7,1L/100km. Tässä yksilössä ajokokemusta terävöittää lisävarusteinen Harman Kardon Logic 7.1 Surround System, stereojärjestelmä, joka nimensä mukaan kuulostaa siltä, kuin musiikki tulisi kaikkialta ympäriltä. Soinnin laatu on hyvällä tasolla, mutta esimerkiksi W212-E-sarjalaisen vastaava järjestelmä on selvästi laadukkaampi. Erot autojen äänieristyksessä vaikuttanevat tähän.

Saksassa ja oikeastaan Suomessakin on tärkeää, että auto käyttäytyy hyvin isoilla teillä. Saksalaisilla koeajokilvillä ei kaikkialla ole lupa ajaa moottoritietä, joten aluksi kiihdyttelyt piti tehdä pienemmillä väylillä. 184-hevosvoimainen painavahko auto kiihtyy valmistajan lupauksen mukaan sataseen 8,8 sekunnissa. Tasaisen vääntökäyrän kompressorikone ei missään vaiheessa revi tai saa piikkiä, vaan veto on tasaista ja lähes täysin viiveetöntä. Väyrys-240:n 2,6-litraiseen verrattuna CLK tuntui dieseliltä: kutonen päällä voi ajaa tasaisella vaikka viittäkymppiä, ja nelonen jää pieneksi jo vähän neljänkympin jälkeen. Kyseisellä pykälällä 200 K kulkee lähes kahtasataa, joten vaihteiston välittäminen kuusiloviseksi tällaisen moottorin jatkona aiheuttaa turhaa vaihtotarvetta.



Kovaan ajoon


Koska CLK tarttui Hampurista mukaan, päästiin sitä lopulta testaamaan ympäri Saksaa ja Suomeakin. Auto on autobaanalla ihan OK, ei kuitenkaan vanhan BMW 523i:n tasoinen. Poikittaissaumat täräyttävät autoa melkoisesti, vaikka alustan pitäisi olla kunnossa. Tätä lukuun ottamatta kakkoskorinen CLK on todella vakaa auto, mikä korostuu kovissa moottoritienopeuksissa. Auto kulkee kohtuudella sen, minkä valmistaja lupaa. Sport-paketti on mutkamiehille ja -naisille hyvä lisä, sillä kuivalla säällä ja ESP pois kytkettynä CLK:lla saa ajaa moottoritien ramppeihin todella lujaa. Kaasupolkimella auto lähtee lukkoperän avustamana rauhalliseen luistoon – tätä tosin ei kannata kokeilla märällä, sillä Vatasen jaloilla ja omilla käsillä varustettu ratinpyörittäjä myöhästyy vastaluistosta helposti. Lisävarusteiset isommat jarrut ovat tämän verran ajetussa autossa teholtaan tavanomaiset.

Kuva
CLK on tällä hetkellä Suomessa 185 000km ajettuna


Vastaavat autot Saksassa

Jotkut paikalliset pitävät CLK:n kaltaista mustaa coupéa ”rosvoautona”, sillä tällaisilla harva päivätyössä käyvä Saksassa enää ajaa. Sama tarina on muidenkin vastaavien yli-ikäisten eli yli kuusivuotiaiden, 100 000 kilometrin rajapyykin ylittäneiden autojen kanssa. Autot lähtevät vientiin käsittämättömän nuorina, ja esimerkiksi Hannover-Berliini-Varsova -moottoritiellä näkyy todella paljon saksalaisille kelpaamattomia autoja trailerissa matkalla Itä-Eurooppaan. Autot ovat juuri sellaisia, millä Suomessa ajetaan Toyotat ja isot Volvot pois lukien. W211-, W204 pre-facelift ja W205 puhumattakaan ML-koreista ovat eläkeläis- ja ”rosvoautoja” lukuun ottamatta pitkälti jo Saksan ulkopuolella, jonne parhaat yksilöt nopeasti poimitaan. Autoja kuskataan Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan asti. Esimerkiksi Azerbaidzhan ja Georgia ovat aivan pullollaan vanhoja tuontiväyrysiä, C-Mersuja, Omegoja ja muita vastaavia.
Parhaat autot viedään Saksasta nopeasti ja järjestäytyneesti, ja monesti hyvän ja edullisen käytetyn löytäminen on vaikeampaa kuin Suomessa. ”Päivitä” -nappien klikkailijoita on Mobile.de:ssä ilmeisen paljon, sillä kansivikainen vanha Bemarini haettiin kolmessa vartissa ostajan puhelun tultua kaksi minuuttia ilmoituksen julkaisemisesta. Ostaja oli yksi lukuisista ”ostamme autoja” -koijareista, joilla on Saksassa paha maine. Likaisia temppuja yritettiin tässäkin tapauksessa koko perheen voimin. Auto lähti Afrikkaan.

Kuva
Saksa on hyvien rengaskauppojen maa: kuvan 17-tuumaiset Nexen-kitkat vanteineen kannettiin kotiovelle 590 eurolla.

Lopuksi

Kakkoskorinen facelift-CLK on välimallin auto. Se ei oikein edusta perheautoluokkaa, vaikka kokoa onkin C-Mersun verran ja taaksekin mahtuu kaksi aikuista istumaan. CLK:ta ajava ei myöskään tunne ajavansa urheiluautoa, vaikka Avantgarde Sport -mallin lähes kivikova alusta ja vyötäröä vasten painekytkimin kiristyvät etupenkit kipakalta tuntuvatkin. CLK on hyväkuntoisten mutkateiden auto, jossa nöyrästi vääntävä moottori yhdistyy liukkaaseen ulkomuotoon ja nopeaan ajoon houkuttelevaan alustaan. Huonokuntoiset tiet ovat tälle coupélle myrkkyä. Parhaimmillaan loppupään CLK on aurinkoisten kesäpäivien ajeluilla, jollaiselle nautiskelija lähtee karmittomat ikkunat alas asti laskettuina ja Harman Kardonit soiden.
E 240 2001, SLK 200K 2002, CLK 200K 2007
Vastaa Viestiin