Joskus onnistaa...

Uusien ja käytettyjen Mersujen koeajoraportit.
Vastaa Viestiin
Avatar
Marde
Vakiokalustoa
Vakiokalustoa
Viestit: 225
Liittynyt: Ti 26.04.2005 20:30
Paikkakunta: Helsinki

Joskus onnistaa...

Viesti Kirjoittaja Marde »

Niin paljon on tullut Mersujen vioista luettua täällä foorumilla, että alkaa mielikuvat vääristymään. Tässäpä Teille oma stoorini Meseni hankinnasta.

Törmäsin erääseen autoliikkeeseen, jossa oli myytävänä tuo vuoden -87 W124 260E, mittarissa 330 tkm. Auto tullut muutama vuosi sitten Italiasta. Avaimet käteen ja... kuskin oven lukko pyöri tyhjää. Eikun hantin puolelta sisään ja kuskin ovi auki. Auto oli seissyt pitkän aikaa ja akku oli mennyt tyhjäksi joten keskuslukituskaan ei toiminut. Apuvirtaa akulle ja kone hyrähti
asialliselle tyhjäkäynnille ilman mitään rallatuksia tai muita ylimääräisiä ääniä.

Kurvasin pihasta tielle ja kävin tekemässä vähän testijarrutuksia ja kytkintä pumppaamassa kun auto todellakin oli tovin seissyt. Polttimoiden merkkivalo paloi kojelaudassa ja kas... ainoastaan kuskin sähköikkuna toimi. Pissapojasta ei tullut vettä lasille. Siihen alkoivatkin viat loppua. Kone kävi
todella äänettömästi ja oli pirteä, ei nykimistä, tasainen tyhjäkäynti. Automaatti-ilmastointi toimi, kaikki oli ehjää paitsi ne kuuluisat ovien repsottavat vinyylit. Ruostetta sai todella autosta etsiä varsin laihoin tuloksin. Maalipinta oli
kiiltävä, tosin paksun pölykerroksen alla. Ei jurinoita eikä narinoita missään, ei korissa eikä tekniikassa. Auto oli kuitenkin sen verran hintava, että jossain alitajunnassa halusin löytää jonkun vian, jonka turvin voisin selittää
itselleni että se olisi huono ostos. Sitä vikaa ei löytynyt ja auto myi itsensä minulle, eipä tarvittu autokauppiaan vakuutteluja tällä kertaa. Hansikaslokerossa olivat jopa alkuperäinen käyttöohje- ja huoltokirja omassa muovitaskussaan.

Joka kerta kun lähden tuon vehkeen kanssa liikenteeseen ette tyypit usko sitä fiilistä. 260 ja manuaali, ihan rauhallisesti kiihdytellessäkin kun antaa kierroksia sinne lähelle kolmea tonnia niin että alkaa kutonen herätä ja pakoäänet nousemaan seuraavaan oktaaviin! Voi pyhä sylvi, että on miellyttävä kone! Ja vääntöäkin riittää ihan normaaliin ajoon. Tässä eräänä päivänä ajelin kaupungilla mukulakivillä ja sammutin radion... ei kolinoita, helinöitä tai mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Silmät kiinni olisi vaikea uskoa istuvansa kohta 20 vuotta vanhassa ja 330 tuhatta ajetussa autossa.
Tunnelma huokuu muutenkin sitä, josta mersu on tullut tutuksi... liioittelematonta tyylikkyyttä ja mukavuutta. Sellaisia fiiliksiä, joita ei uusissa muoviautoissa oikein voi saavuttaa.

Vanha on vanha ja voihan siitä jotain äkkiäkin vikaantua, mutta sehän on vaan tosiasia. Olen kyllä sitä mieltä, että huonomminkin olisi voinut valita. Sähköikkunat korjaantuivat uudella sulakkeella, lamppujen varoitusvaloa alkaa näkymään vähenemässä määrin, eli jostain taitaa pikkuhiljaa hapettumat murtumaan kun virtaa kulkee liitoksissa. Pesuria varten varmaan pitää vaihtaa monitoimiviiksi, kun sinne moottorille ei näytä virtaa tulevan. Kuskin lukko odottaa uutta patruunaa.

Taidan ottaa avaimet naulasta ja lähteä heittämään lenkin...
W124 260E -87
Kutonen... jotain ihan muuta :)
Avatar
Sivonen
Asiantuntija
Asiantuntija
Viestit: 2344
Liittynyt: Pe 21.05.2004 08:26

Viesti Kirjoittaja Sivonen »

Kerronpa minäkin edellisen autoni hankintatarinan. Hyvin samansuuntainen stoori.

Nettiautossa oli myytävänä varsin asiallisen näköinen pystylamppu erittäin huokeaan hintaan. Auto vaan sattui olemaan Joensuussa (350km täältä), mutta soitinpa kuitenkin piruuttani. Puhelu meni jotennin näin:
-Sivonen j.koskelta morjes, sulla on Mersu myynnissä?
-Jaa se pystäri vai Ässä?
-Pystäri.
-Joo se on, ässä meni jo.
-Onko ruostetta?
-On siinä vähän mutta tosiaan aika vähän.
-Onko tekniikassa vikoja?
-Eipä tunnu olevan... Jaa no bensamittari ei toimi mutta valo toimii.
-Pitääkö loota ja/tai perä ääntä?
-Eipä juuri
-Onko niin siisti kun kuvissa näyttää?
-On se, näkeehän sen kuvistakin.
-Selevä. Älä myy kellekään, soitan kohta uudestaan.

Soitin isälle, joka asuu noin 80km päässä Joensuusta, ja käskin sen mennä katsomaan autoa seuraavana päivänä (nyt oli jo ilta). Soitin myyjälle että isäpappa tulee katsomaan autoa, ja annoin isän puhelinnumeron hänelle.

Seuraavana päivänä noin kello vartin yli viis soi isän puhelin ja äijä kysyi jotta missä sitä ollaan menossa. Isä vatasi että tulossa. Kuuden aikaan soi minulla puhelin kun isä soitti:
-Oon nyt kattonu tätä autoo
-Onko se hyvä?
-On se. Kyllä sää sen ostat.
-Selevä.

No muutakun satanen myyjän tilille etumaksuksi ja viikonloppuna junaan ja nenä kohti Joensuuta. Auto oli tallissa, ja katselin sitä noin kaksi minuuttia. Sanoin että kirjoitetaan paperit, ja niin tehtiin. Rahakin vaihtoi omistajaa. Sen jälkeen läksin koeajolle (eli nyt jo asiaan, tässä jutussa olikin pitkä intro :lol: )

Auto lähti käyntiin ilman nikotteluja. Vähän arpomista, ja tajusin että onkin manuaalivaihteisesta Mersusta kyse. Auto ulos tallista, ja baanalle. Ensimmäisenä tajusin että koneesta ei kuulu juuri minkäänlaista ääntä. Seuraavaksi huomasin että autossa ei ole ohjaustehostinta. Hiekkatiellä auto meni hiljaisesti, mitä nyt hiekan ropsuminen etulokareihin kuului sisälle. Autoa oli kuulemma juuri öljytty ja siksi sisälokarit oli vielä irti. Bensamittarikaan ei toiminut, juuri kuten myyjä lupasi. Monttuun ajaessa kuului "tumps", eikä "klonk" kuten tuon ikäisestä Mersusta yleensä. Kiihtyvyys oli varsin kohtuullista, olinhan tottunut ajelemaan sillä laiskemmalla polttoaineella. Tästä osoituksena ensimmäinen reipas lähtö liikennevaloristeyksestä. "Perkele, kytkin luistaa", ajattelin. "Mitäs tuo valkoinen savu tuolla takana on"... Taisipa olla höyrystynyttä kumia. Ei tarvittu turpoja eikä kytkinlipsuja, sisäkurvin puoleinen rengas suti ihan yrittämättäkin, kun lähdin samalla lailla kun 3.0D:llä (kaasu pohjassa).

Aika monta autoa minä olen ikääni nähden omistanut (noin 2-3 autoa per vuosi, siitä lähtien kun kortti on ollut taskussa), enkä tuon parempaa ollut omistanut. Paras tuon jälkeen oli vm. 90 Nissan Laurel.. No ajolleen ehkä parempi johtuen ohjaustehostimesta ja tomaattilootasta, mutta kunnoltaan "hieno mutta huono" eli kitspakkelia siellä täällä ja PALJON. Kuitenkin puhutaan 16 vuoden ikäerosta, ja uudmepi luksus-japsi voittaa vanhan luksus-Mersun (silloinhan kaikki Mersut oli luksusta) vain lisävarustelistansa avulla. Samoilla varusteilla ja samassa kunnossa autot olisivat samalla viivalla.

Vaan eipä tuolla kauaa jaksanut ajella. Kone oli kuitenkin melko laiska, kun ensimmäisestä innostuksesta toivuin. Manuaalivaihteet alkoi rasittaa, tehostamattomaan ohjaukseen kyllä tottui. Starttikin alkoi reistata, mutta en viitsinyt vaihtaa. Ajelin mielummin automaattivaihteisella diisselillä... Joka oli kyllä joka suhteessa paljon paskempi kuin 230. Yllättävän paljon se vaihdelaatikko ja tehostin vaikuttaa. Mitäs sitä romuja katselemaan pihassa, pistetään bensavehjekin myyntiin. Hintapyyntiä reilu tuplat ostohinnasta, kuukausi-pari odottelua, ja sinne meni.


Ai niin, minkäs takia myyjä soitti isälleni viiden maissa? Joku oli käynyt rahat kädessä hakemassa Mersua (ilmoittamatta), mutta koska isäni oli jo matkalla katsomaan autoa ja näyttö oli sovittu, niin eipä vaan myynytkään vielä! Reilu kauppamies. Kiitos ja kumarrus sinulle, jos tunnistat itsesi.

Tulipas jaariteltua, mutta meni ainakin melkein aiheeseen sopivaan ketjuun. :roll:
[url=http://koti.mbnet.fi/arbiter/hotrod.jpg]Mese[/url]
Vastaa Viestiin