R129-korin SL-Mersu on iso auto. Melkein neljä ja puoli metriä pitkänä se on lähes yhtä pitkä kuin päivittäisautoni C-farmari, ja reilut 180 cm leveänä se on reilusti C-Mersuani leveämpi. Tämän kokoista avoautoa lähestyttäessä tulee harras olo.
SL-Mersun ovi aukeaa upean raskaasti ja menee kiinni sillä arvokkaalla massalla, jota harvasta nykyautosta löytää. Ei tietoakaan rämähdyksestä eikä viitettäkään klapeista. R129 kuuluu jo pelkän ovituntuman perusteella ehdottomasti "hyvin tehtyjen" Mersujen joukkoon.
Kuljettajan paikalla tulee hauska deja vu -ilmiö. Kaikki ympärillä oleva näyttää lainatun hyvin palvelleesta W124:stäni. Mutta kaikki on vain suurennettu seuraavaan skaalaan. Tunnelma on nappulapaljouden vuoksi kuin lentokoneen ohjaamossa: Ilmastointilaite on automaattinen ja näytöt taattua aikakauden tyyliä. Penkit ovat sähkösäätöiset ja muistilliset. Nappuloita on toteuttamiseen käytetty 7 kun 21. vuosisadalla sama asia tehdään 4:llä. Riittävän suurikehäinen ratti säätyy korkeussuunnassa, mutta ei pituussuunnassa. Tervetuloa takaisin aikaan, jolloin nuoriso tiesi välittömästi vastauksen kysymykseen: "Kuka on Milli Vanilli?"
Neliventtiilinen moniventtiili-V8 käynnistyy kauniisti. Se ei uhoa vaan hyrähtää käyntiin ja tasaa välittömästi käyntinsä hiljaiseksi suhinaksi. Kakkosnelosesta tuttu automaattikeppi R:lle ja varovaisesti tallista ulos. Tallin karmien välistä sihtailu on tarkkaa puuhaa R170-SLK:hon ja C-Mersuun tottuneelle. Tuntuu että tämä auto edellyttää satunnaiselta kuljettajaltaan valtamerikapteenin tutkintoa.
Kun alus ollaan saatu luovituksi satamasta väylälle ja vaihdekeppi siiryy D-asentoon, päästään vihdoin tutustuminen siihen, millainen auto edellisen korimallin SL on ajaa. R129 SL ei edellytä Fine Young Cannibalsia soimaan stereoihin räminöiden peittämiseksi. Se menee sekä terävien kuoppien että isompien heittojen yli koko parin tonnin painollaan. Mistään ei kuulu ainoatakaan sivuääntä. Valitettavasti ei juuri kasikoneen murinaakaan. Tässä Mersussa on sama kestävyyteen tähtäävä laatu mukana, joka löytyy vähän halvempana versiona W124:stäkin.
Kaasupoljin on aika raskasliikkeinen. Pienet painallukset eivät saa aikaan mitään, mutta kunnolla painettaessa alkaa tapahtua. Ei niinkään teholla, mutta väännöllä. Tämä tuntuu vanhasta diesel-ihmisestä hyvältä. (Ärsyttävä) hetkellistä kulutusta osoittava mittari heilahtaa laitaan saakka, polttoainetankkiin syntyy pyörre ja moottorikin päästää itsestään hiukan ääntä. Pienempi vaihde ei vaihdu nelipykäläisessä laatikossa turhaan, vaan auto osoittaa, että maisema alkaa vaihtua reippaaseen tahtiin niinkin, että antaa sen voiman toisen olomuodon puhua. 470 Nm on hieno asia!
Virallinen lupaus on, että kaksi tonnia avointa massaa siirtyy paikaltaan satasen nopeuteen 6,2 sekunnissa. Tarvittaessa. Käytännössä on vaikea kuvitella tällä autolla tulevan tarvetta polkaista kaasua nollanopeudessa pohjaan. Liikennevaloissa vierelle tullut Corolla saa polttaa renkaitaan ihan rauhassa jos haluaa. Se on eri maailmassa. Meidän todellisuudessa käytetään isompia aurinkolaseja kuunnellaan Paula Abdulia.
Katto alhaalla SL osoittaa että 80-luvun lopullakin osattiin tehdä tuulitunnelitöitä. Alle 100 km/h:n vauhdissa ei tarvitse nostaa sivulaseja ylös. Tuuli menee melko mukavasti etupenkkien ohi. Takapyörre alkaa tässäkin autossa nopeuden kasvaessa vähitellen vaivata, mutta hiljaisuus on tässäkin se ominaisuus, joka jää päällimmäisenä mieleen. Matkustamossa on hyvä puhua vaikka katto olisi alhaalla ja nopeutta riittävästi. Laatua tämäkin.
Mutkan tullessa vastaan huomaa heti, että 500 SL painaa paljon ja alusta on erittäin mukavuusvoittoinen. Vauhdilla mutkaan tultaessa auto haluaa aliohjata ja korkeaprofiiliset alkuperäisillä monipinnaisilla aluvanteilla olevat 16" renkaat haluavat sortua alle. Käytöstä saisi todennäköisesti korjatuksi kaasun käytöllä, mutta ei kuulu hyvään koeajotapaan mitata auton rajoja ja lopulta päätyä penkalle.
Tämä ei ole urheiluauto. Tämä on edullisen öljyn aikakauden gran turismo, jolla ei ajeta mutkatietä kuin Vatanen. Tämä on hienostunut avoauto mukavaan matkan tekemiseen ja herrasmiesmäiseen suoraan ajamiseen. "Minne laitoinkaan Duran Duran -kasettini?"
