Kyseessähän on tietenkin Eerolan vaimon kauppakassi.
Pikakoeajolta ei voi tietenkään heittää kuin pikakommentin.
Talousmoottorisen toki ahdetun bensarosvon suorituskyky on riittävä.
Tai riippuu tietenkin siitä että mihin vertaa. Itse vertaan sitä 250 D:n suorituskykyyn. Toivottavasti sen auton koeajoraporttia päästään lukemaan mahdollisimman pian.
Mutta siitä ässälkoosta..
Moni vertaisi koeajomahdollisuutta siihen että antaisi pikkulapselle tikkarin.
Itse vertaisin pikemminkin siihen että pikkulapselle annetaan muovikassillinen tikkareita, ja sitten äiti repisi muovikassin kädestä muutaman kymmenen minuutin päästä kun ruokaa ei vielä ole syöty. Ja ruoan syönnin jälkeen tikkarit annettaisiinkin naapurin pojalle kun hän on käyttäytynyt paljon kiltimmin.. Ja itselle annettaisiin vielä oikein kunnon selkäsauna.
Mutta oli siinä jotain hyvääkin..
Plevnan parkkihallista pirssi kadulle ja katto alas. "muista väistää tässä risteyksessä rahvasta" tai jotain siihen suuntaan siinä vieressä mutistiin.
Itse jo mielikuvaharjoittelin sitä kädenheilautustyyliä missä kyynärvarsi ojennetaan 90 asteen kulmaan olkavarteen nähden ja sitten kyynärvartta kierretään rytmikkäästi sormien pysyessä hieman koukistuneena kämmenen osoittaessa ulospäin..
Rantatielle Särkänniemen risteyksestä kurvattaessa murjaisin hieman kaasua ja nopeusmittarin neula nousi niin rivakasti että siinä hetkessä mikä meni selvittämiseen, kummalla puolen kehää on mailit ja kilometrit, pääsi nopeus jo nousemaan 80 km/h:iin. Tällä autolla on varmasti sen verran vaikea liikkuvan poliisin konstaapelille selittää "emmä huomannu", että parempi himmata vähän ja keskittyä tuulen suhinaan ja auringonpaisteeseen pilvettömältä taivaalta.
Sivulasien ollessa alhaalla ei tuuli juuri suhissut sen enempää mitä hetkellisesti kohonnut pulssi ja verenpaine sai korvat kohisemaan.
Sivulasien noston jälkeen äänimaailma hiljeni niin että valehtelematta 70:n nopeudessa melutaso ainakin tuntui alhaisemmalta kuin omassa 124:ssa lasien ollessa kiinni. Vautsi. Voihan pojat.
Tätä herkkua ei sitten juuri sen enempää. Rantatieltä rampista pihalle ja kokka kohti Erkkilänsiltaa ja Plevnan parkkihallia. Per*e maata viistäen pikkukatuja takaisin päin ja en millään malttanut olla murjomatta sitä kaasua kadunkulmissa, en sitten millään. Olen pahoillani.
Auto talliin, katto ylös, valveunesta herääminen ja takaisin omalle työpaikalle.
Kiitos. Ja anteeks.
Pikakoeajo: Mercedes-Benz SLK 230 Kompressor
Pikakoeajo: Mercedes-Benz SLK 230 Kompressor
<-- Tämä projekti ensin
W124 250 TD -92
Ex w123 240 D -80
W124 250 TD -92
Ex w123 240 D -80
Tuo ajonhallinta alias drifting esto vaan askarruttaa... 
Tässä Audimiehen arvio äidin uudesta kauppakassista, SLK 230K:sta.
Muotoilu ja sisusta
Ulkoisesti 170-kopan vanha SLK ei ole maskuliinisin mahdollinen auto, mutta menevä metallisininen väri auttaa. Musta olisi toki optimaalinen.
Kaksisävyinen (sini-musta) designo-sisusta on hieno. Jotkin keskikonsolin käyttökytkimet ja ilmastoinnin suuttimet ovat vanhahtavan laatikkomaisia, mutta muu sisusta nostaa yleisarvosanan reilusti plussan puolelle.
Sinimustaa nahkateemaa jatkava ratti sopii hyvin käteen, ja pienellä vekslaamisella 193-senttinenkin löytää sopivan asennon, josta näkee tuulilasin läpi.
Katto laskostuu arvokkaan hosumatta konttiin, joten ei muuta kuin kone tulille.
Moottori
Kompuran puhaltelema nelipytty oli monin tavoin yllättävä laite. Huipputeho ja -vääntöluvut omat ~samat kuin oman Audin 2.8 30V V6:ssa, sekä sitä edeltäneen auton lastutetussa 1.8T:ssä. Olin odottanut 230K:n olevan enemmän 1.8T:n kaltainen, eli puhallettu pikkukone selvästi erottuvine vääntöpiikkeineen.
Toisin kuitenkin oli, kompuran tasaisen ahtamisen ansiosta kone tuntui ennemminkin äänirajoitteiselta V6:lta. Mainittavin ero V6:n on kuitenkin turbon tavoin, tosin lievemmin, heikko yläpää. Siinä missä V6:n laulu paranee punarajan lähestyessä, 230K:n kanssa tahtoo koko ajan vaihtaa jo ~1000 kierrosta ennen rajoitinta. Kyse ei niinkään ole turbomaisesta täyshyytymisestä, vaan vain jotenkin aistittavissa olevasta haluttomuudesta.
Tällaisessa pikkusportissa olisi turbomainen hauskuutta ajamiseen tuova piikikkyys ollut tasaista kompuravetoa enemmän omaan mieleeni, mutta etenemiskyvyssä ei ole moitteen sijaa. Toisaalta auton pääasiallisen käyttäjän kannalta tasainen voimantuotanto on turvallisempaa kuin hetkessä 3500 rpm:ssä 100->300 Nm syöksähtävä vääntökäyrä.
Ajaminen
Ensimmäinen huomio on avoautossa mukavasti kuuluvilla oleva äänimaailma. Pyttyvajeesta huolimatta kone kuulostaa hyvältä, tietä reunustavista puista heijastuu mukavan matalalle bassopohjalle rakentuva pörinä, jonka seasta olen kuulevinani vähän ahtimen ääntelyä.
Kun aurinkokin tulee esiin pilvien välistä, on fiilis katossa. Tai siis olisi, jos katto vielä olisi pään päällä eikä kontissa.
Ohjaus on vähän liian kevyt 225/45R17 (etu) 245/40R17 (taka) rengastuksesta huolimatta, lisäksi tuntuman välittömyys jää vähän siitä, mitä odotin alle 1300 kilon pikkusportilta.
Vaihdelaatikkokaan ei aiheuta elämyksiä, tavallisen henkilöautomainen loota. Ei missään nimessä huono - vähintään samaa tasoa kuin Audi A4:ssä, muttei aivan yhtä hyvä kuin vanhassa TT:ssä.
Alustasta löytyy yhtäläisyyttä TT:hen siinä, että kovuutta löytyy molemmista sen verran että hidastetöyssyt ja mukulakiviosuudet saavat suunnittelemaan ajoreitin eri tavalla kuin mukavan A6:n kanssa.
Tässä yksilössä ei ole muualla foorumilla mainittuja suuntavakausongelmia, ilmeisesti kulmat ovat kunnossa.
Mainittakoon vielä, että omat ohjaus-, loota- ja alusta-arvosteluperusteet on kalibroitu parivuotiaan Porsche 911 C4S:n mukaan alkukesästä, joten tuskin mikään mersu pääsee kovin lähelle täysiä pisteitä (tosin uusi hardcore-SLK Black Series on ajamatta, se voisi päästä edes samalle planeetalle).
Tuomio
Vanhakoppainen SLK 230K on mainio äidin kauppakassi, jota tulee varmasti pyydettyä lainaan aurinkoisina kesäpäivinä, kun A6-laiva alkaa ahdistaa. Kone saisi olla piikikkäämpi, mutta vauhtia tuo kerää nykyiselläänkin ihan riittävästi.
Avokattoisuus on mainio "party piece" vanhaan TT coupeen verrattuna, toisaalta pitkinä talvikuukausina quattro antoi TT:lle verrattavissa olevan hauskuusedun (puhumattakaan turvallisuudesta).
Muotoilu ja sisusta
Ulkoisesti 170-kopan vanha SLK ei ole maskuliinisin mahdollinen auto, mutta menevä metallisininen väri auttaa. Musta olisi toki optimaalinen.
Kaksisävyinen (sini-musta) designo-sisusta on hieno. Jotkin keskikonsolin käyttökytkimet ja ilmastoinnin suuttimet ovat vanhahtavan laatikkomaisia, mutta muu sisusta nostaa yleisarvosanan reilusti plussan puolelle.
Sinimustaa nahkateemaa jatkava ratti sopii hyvin käteen, ja pienellä vekslaamisella 193-senttinenkin löytää sopivan asennon, josta näkee tuulilasin läpi.
Katto laskostuu arvokkaan hosumatta konttiin, joten ei muuta kuin kone tulille.
Moottori
Kompuran puhaltelema nelipytty oli monin tavoin yllättävä laite. Huipputeho ja -vääntöluvut omat ~samat kuin oman Audin 2.8 30V V6:ssa, sekä sitä edeltäneen auton lastutetussa 1.8T:ssä. Olin odottanut 230K:n olevan enemmän 1.8T:n kaltainen, eli puhallettu pikkukone selvästi erottuvine vääntöpiikkeineen.
Toisin kuitenkin oli, kompuran tasaisen ahtamisen ansiosta kone tuntui ennemminkin äänirajoitteiselta V6:lta. Mainittavin ero V6:n on kuitenkin turbon tavoin, tosin lievemmin, heikko yläpää. Siinä missä V6:n laulu paranee punarajan lähestyessä, 230K:n kanssa tahtoo koko ajan vaihtaa jo ~1000 kierrosta ennen rajoitinta. Kyse ei niinkään ole turbomaisesta täyshyytymisestä, vaan vain jotenkin aistittavissa olevasta haluttomuudesta.
Tällaisessa pikkusportissa olisi turbomainen hauskuutta ajamiseen tuova piikikkyys ollut tasaista kompuravetoa enemmän omaan mieleeni, mutta etenemiskyvyssä ei ole moitteen sijaa. Toisaalta auton pääasiallisen käyttäjän kannalta tasainen voimantuotanto on turvallisempaa kuin hetkessä 3500 rpm:ssä 100->300 Nm syöksähtävä vääntökäyrä.
Ajaminen
Ensimmäinen huomio on avoautossa mukavasti kuuluvilla oleva äänimaailma. Pyttyvajeesta huolimatta kone kuulostaa hyvältä, tietä reunustavista puista heijastuu mukavan matalalle bassopohjalle rakentuva pörinä, jonka seasta olen kuulevinani vähän ahtimen ääntelyä.
Kun aurinkokin tulee esiin pilvien välistä, on fiilis katossa. Tai siis olisi, jos katto vielä olisi pään päällä eikä kontissa.
Ohjaus on vähän liian kevyt 225/45R17 (etu) 245/40R17 (taka) rengastuksesta huolimatta, lisäksi tuntuman välittömyys jää vähän siitä, mitä odotin alle 1300 kilon pikkusportilta.
Vaihdelaatikkokaan ei aiheuta elämyksiä, tavallisen henkilöautomainen loota. Ei missään nimessä huono - vähintään samaa tasoa kuin Audi A4:ssä, muttei aivan yhtä hyvä kuin vanhassa TT:ssä.
Alustasta löytyy yhtäläisyyttä TT:hen siinä, että kovuutta löytyy molemmista sen verran että hidastetöyssyt ja mukulakiviosuudet saavat suunnittelemaan ajoreitin eri tavalla kuin mukavan A6:n kanssa.
Tässä yksilössä ei ole muualla foorumilla mainittuja suuntavakausongelmia, ilmeisesti kulmat ovat kunnossa.
Mainittakoon vielä, että omat ohjaus-, loota- ja alusta-arvosteluperusteet on kalibroitu parivuotiaan Porsche 911 C4S:n mukaan alkukesästä, joten tuskin mikään mersu pääsee kovin lähelle täysiä pisteitä (tosin uusi hardcore-SLK Black Series on ajamatta, se voisi päästä edes samalle planeetalle).
Tuomio
Vanhakoppainen SLK 230K on mainio äidin kauppakassi, jota tulee varmasti pyydettyä lainaan aurinkoisina kesäpäivinä, kun A6-laiva alkaa ahdistaa. Kone saisi olla piikikkäämpi, mutta vauhtia tuo kerää nykyiselläänkin ihan riittävästi.
Avokattoisuus on mainio "party piece" vanhaan TT coupeen verrattuna, toisaalta pitkinä talvikuukausina quattro antoi TT:lle verrattavissa olevan hauskuusedun (puhumattakaan turvallisuudesta).
Hehee.."mieliaiheeni"..aqualung kirjoitti:Tässä Audimiehen arvio äidin uudesta kauppakassista, SLK 230K:sta.
Muotoilu ja sisusta
Ulkoisesti 170-kopan vanha SLK ei ole maskuliinisin mahdollinen auto, mutta menevä metallisininen väri auttaa.
Meinaan vaan että ehkei se SLK ole mikään maailman maskuliinisin auto..ja olihan ainakin 170:n ostajakunnassakin (maailmanjaaluisesti asiaa katsoen)huomattava määrä naisihimisiä, niin siitä huolimatta se on huomattavan paljon maskuliinisempi kuin TT, jonka ensiversio on mielestäni jokseenkin "neitimäinen" ja uudempi versio on jo suorastaan "pikkutyttömäinen"..
4v pikkutyttö tokaisi ensi kerran TT:n nähdessään: "litistetty kuplavolkkari"..ja jos asiaa objektiivisesti katsoo, niin oikeassahan tuo 4vuotias oli..
Nojoo..ei tuota nyt niin kovin vakavasti pidä ottaa kuitenkaan..mutta on siinä minun kohdallani sen verran totuudensiementäkin mukana että kun CLK:n seuraajaa mietin, oli loppusuoralla tuo sittemmin tilattu BMW 335Coupe ja uusi TT3.2V6..ja kyllä se edelleen loppupeleissä oli TT:n "neitimäinen" ulkomuoto joka sen pelistä pois pudotti.
Sinänsä muuten jännä juttu tätä TT koska Audi on muiden malliensa osalta onnistunut nimenoaan "maskuliinisessa" muotoilussa varsin hyvin..
Olihan esim A4:sen B6 Avant joku vuosi sitten Saksalaisten äänestämä "vuoden maskuliinisin auto".
("exiä" SLK230K,CLK W209 Avantgarde, BMW335i coupe,Porsche 911 Carrera coupe, Porsche Boxster 987)
- Porsche Cayman S-
- Porsche Cayman S-