S203 C270 CDI T A 2001

Uusien ja käytettyjen Mersujen koeajoraportit.
Vastaa Viestiin
Avatar
eerola
Asiantuntija
Asiantuntija
Viestit: 2998
Liittynyt: To 17.04.2003 13:17
Paikkakunta: Pirkanmaa
Viesti:

S203 C270 CDI T A 2001

Viesti Kirjoittaja eerola »

Tämänkertainen koeajotarina alkaa Volkswagen-tyyppisellä matkustamisella Pirkanmaalta etelään. Tavoite on vaihtaa alla oleva Passat tähtimerkkiin. Kaikkein mieluiten S203-korimallin C270CDI T Automaticiin.

Passat vie minut ja autonkuljettajani Herttoniemen Vehon pihaan, jossa odottaa 115000 km ajettu metallitummansininen vuosimallin 2001 S203 C270.

Ulkoa auto näyttää oikein asialliselta. Nokkapelti on saanut aikamoisen kivisateen osakseen. Tummassa ja puhtaassa maalipinnassa kivenkolot näkyvät tarpeettoman selvästi. Alusta ja pyöräkotelot ovat lähes uudenveroisia, joten maaseudun eläinlääkärin entisestä autosta ei kyse ole.

Takaovessa on pieni lommo. Takalasista on joku yrittänyt poistaa jäätä oikein urakalla koska samalla osansa vuolemisesta ovat saaneet sen ympärillä olevat maalikerrokset ja takalasinpyyhin, joka on sen seurauksena alkanut ruostua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein asiallinen kokonaisuus.

Myyjä saapuu paikalle ja kertoo autosta kohteliaasti historiatietoa. Teemme koeajopaperit ja ovi kuljettajan paikalle aukeaa!

Elegance-mallin jalopuut ja vaalea sisusta ovat kaunis yhdistelmä. Keskikonsolista löytyy COMAND:in näyttö ja kojelaudan päältä Parktronicin paneeli. Istun autoon ja säädän oven nappuloista penkin ja ratin mieleisilleni kohdille ja talletan mieltymykseni muistipaikkaan.

Katselen ympärilleni ja havaitsen vaalea nahkasisustan kokeneen yllättävän kovaa kyytiä sadantuhannen kilometrin matkalla. Kuljettajan penkin kulma on nuhjaantunut ja kulunut. Nahkaratti on hiukan nuhjuinen sekin.

Kierrän vielä kurkistamaan takapenkille. Vaaleat turvavyöt ovat saaneet tiesmitä osakseen, eivätkä näytä kovinkaan edustavilta. Muuten takapenkin tilat ovat paremmassa hohdossa kuin kuljettajan paikka. Suksipussikin löytyy keskikyynärnojan takaa, mutta isofix-kiinnikkeitä ei löydy vaikka kuinka tongin. Niinpä: Veho on keksinyt niiden olevan lisävaruste. "Suomi-autojen" miinuspuolia tämä.

Tavaratila kertoo, että siellä on matkustanut lemmikkieläin. Vaalea verhoilu kertoo tarinan pestynäkin. Tavaratilan suojaverho repsottaa vasemmasta laidastaan hiukan.

Olen juuri sulkemassa tavaratilan luukkua kun havaitsen luukun sisäkulman olevan vaalea. Vahaako? Pyyhkäisen sormella. Ei, maalihan on kulunut metalliin saakka pois! Sama juttu toisella puolella. En löydä selitystä ilmiölle, sillä kohdalle vastaava tiiviste on hienossa kunnossa.

Luukkulöydöksestä innostuneena alkan kiertää auton muitakin luukkuja. Matkustajien ovet ovat tiptop, mutta kuljettajan oven B-pilariin vastaava reuna on samalla tavoin menettänyt maalinsa. Omituinen ilmiö, jota en ole nähnyt missään muussa C-Mersussa!

Huomaan taskussani koeajolapun ja päätän, että jo riittää syynääminen - diesel on saatava käyntiin! Muovinen avain virtalukkoon. "Zzzack!" Ohjauslukko aukeaa. Kääntö avaimesta ja 5-sylinterinen diesel herää raksuttamaan. Kylmän moottorin ääni on yllättävän voimakas. Etenkin bensa-Mersuun tottuneelle korvalle.

Siirrän vaihteenvalitsimen D:lle ja ohjaan auton liikenteeseen. Hitaassa vauhdissa ohjaus tuntuu yllättävän raskaalta.

Kevyellä kaasunkäytöllä 270CDI ei vastaa mitenkään erityisen voimakkaan tuntuisesti. Commonrail suhisee ja ohjaan auton kohti isoa tietä.

Liittymäkaistalla painan oikeanpuoleista pedaalia rohkeasti. Moottori herää henkiin. Aäni kertoo että polttoaine on diesel ja vääntökäyrä nousemassa kovaa tahtia. Auto siirtyy vaivattomasti muun liikenteen rytmiin.

Uusi painallus kaasusta ja auto ponkaisee iloisesti vasemmanpuoleiselle kaistalle ja muiden ohi. 270CDI näyttää että myös tehoa löytyy. Moottorin ääni jää taka-alalle eikä ohjauskaan enää tunnu raskaalta.

Reilut satatuhatta kulkenut C-Mersu liikkuu täysin ilman nitinöitä ja natinoita. Autossa ei ole ainoatakaan ylimääräistä kolinaa. Korvakuulolta voisi luulla että auto on täysin uusi. Elegancen alusta 16" rengastuksella nielee pienet epätasaisuudet pehmeästi ja aurinko valaisee vaaleaa sisustaa lasikattoluukun läpi. Meno on kerrassaan mainiota.

Kytken COMAND:in päälle ja valitsen paluun lähtöruutuun. Brittiaksentilla puhuva naishenkilö kehottaa tekemään U-käännöksen. Repeän nauramaan: Amerikkalaiset Mersu-miehet olivat oikeassa, "euro-COMAND:in" täti todentotta kuulostaa hunajaiselta! Suomipop renkuttaa että vielä on kesää jäljellä. Peruskaiuttimetkin kuulostavat ihan asiallisilta. Ei Bose välttämättömyys ole, vaikka sen subwoofer tukevuutta musiikkin maantiemetelin keskellä tietysti tuokin.

Vehon kyltit ilmestyvät eteeni ja rouva ilmoittaa minun olevan perillä. Edessä on päätöksenteon aika: Onko tämä auto 36000 EUR arvoinen?

S203 C270CDI T Automatic Elegance on erittäin hyvä auto. Sitä on käteen osuvan kokoinen. Siinä on riittävästi tehoa ja hienosti vääntöä. Ajamista leimaa vaivattomuus ja leppoisuus. Se kulkee vaivattomasti sekä kaupungissa että maantiellä. Ratissa on leppoisa viettää aikaa kun mukavuusvarusteet ovat kohdallaan ja moottorissa on riittävästi voimaa liikuttamaan autoa.

Mutta onko 36000 EUR tästä autosta oikea hinta? Jos auto olisi kulunut matkallaan hiukan vähemmän. Jos konepelti, kuljettajan ovi ja takaluukku eivät vaatisi maalia. Jos nahkasisusta olisi saanut kerran vuodessa hoitoainekäsittelyn. Liian monta "jos"-sanaa. Muuten kauppa olisi selvä. Nyt autosta jää oli, jota kuvaa lause: "Ihan jeeshän tämä on, mutta..." Sääli näin, sillä muuten maailmassa olisi yksi Volkkari-mies vähemmän.

Lopuksi vielä kiitokset Herttoniemen Veholle erittäin ystävällisestä palvelusta!
-T

[img]http://www.iki.fi/eerola/signature.jpg[/img]
tuikku
Asiantuntija
Asiantuntija
Viestit: 4658
Liittynyt: La 24.04.2004 09:39

Viesti Kirjoittaja tuikku »

.
Tuollaisen edessä minäkin reilu pari vuotta sitten sormia vääntelin.
Joku alakerran veikko kehotti ostamaan, mutta rohkeus ei riittänyt suuremman lainan ottoon. Hintaero tähän pikimustaanneekerimalliin tuntui tavattoman isolta, ja sitähän se olikin, japanilaisen pikkuauton verran.

No, moni muukin mukava asia on jäänyt tekemättä, turha kait sitä on enää tietenkään harmitella.
Jos on vain vähän rahaa, niin moni mukava asia tuntuu kalliilta.

Mutta perskules, jos vain olisin älynnyt, niin alkaisi nyt olla jo ruuti kuivaa......
.
tuikku (niukunauku) tutka.net
p.Ö5Ö 3444ÖÖ5
Vastaa Viestiin