Koeajoraportti: W211 Mercedes-Benz E 280 CDI A 2006

[eerola]

Tämänkertaisen koeajon kohteena on obsidianmusta facelift-mallin W211 Mercedes-Benz E280 CDI Automatic Avantgarde-varustetasolla.

Ulkoa facelift-mallisen metallimustan auton erottaa helposti ennen faceliftiä - tai Mersu-kieltä käyttäen MoPfia tai Modellpflegeä - valmistetusta; selvimmin havaittavina tunnistuskohteina toimivat keulan maski, joka on muuttunut toisen muotoiseksi, sekä uuden ilmeen saaneet etu- ja takavalot.

Avaan kuljettajan oven kromireunat saaneesta muoviavaimesta ja istun sisään. Mustat puolinahkapenkit ja Avatgarden tummat jalopuut istuvat hyvin yhteen. Säädän penkin ja ohjaispyörän mieleisilleni kohdille. Mieleeni tulee, että eikö perushinnaltaan 67265 EUR arvoisessa mallissa olisi ollut varaa paketoida vakiovarustukseen sähkösäätöä myös penkin etäisyydelle ja ratille.

Päätän jättää tuotehallinnan ongelmien kanssa pähkäilyn tuotepäällikölle ja itse keskityn kääntämään avainta virtalukossa. V6-diesel hurahtaa käyntiin. Auton sisällä tyhjäkäynti ei juurikaan eroa bensakoneen käynnistä. Ääni on kauniin pehmeää. Mielialani alkaa nousta lupaavasti. Nyt pitää päästä liikenteeseen ja pian.

Siirrän vaihteen valitsimen D:lle ja vapautan jarrun. Auto lähtee pehmeästi liikkeelle. Pyörittelen E280 CDI:n parkkipaikalta pois. Hitaassa nopeudessa ohjaus on äärimmäisen kevyt. Ehkä jopa hiukan liiankin kevyt.

Vilkku päälle ja liikenteen sekaan. Kevyt painallus kaasusta saa välittömän vasteen konehuoneen puolelta. Ei turboviivettä. Ei 5-sylinterisistä CDI-koneista tuttua common railin suhinaa. Uusi diesel hörähtää ja auto on hetkessä muun liikenteen rytmissä. Moottorin ääni katoaa äänekkäiden Continental-kesärenkaiden äänen taakse.

Kevyt painallus monitoimiviiksestä alaspäin ja auto vilkauttaa kolme kertaa vasempaan. Uusi painallus kaasusta ja konehuoneesta kuuluu "rrrr". Nopeusmittari jatkaa kohoamistaan samalla innolla jolla se nousi maantienopeuteen ja hetki sitten edellä olleet näkyvät muutaman sekunnin päästä taustapeilistä. Herrasmiesmäisesti tarjoiltu vääntö vakuuttaa.

Auto kulkee maantietä hienostuneesti. Kaikki säätimet ja nappulat löytyvät juuri sieltä, mistä Mersulla ennenkin ajanut sormensa ensimmäiseksi osoittaa. Meno V6-dieselin kuljettamana on vaivatonta.

Hetkinen, sanoinko "vaivatonta"? Onko vaivaton sama kuin upea? Valitettavasti näin ei ole.

MoPfin yhteydessä W211:n ajo-ominaisuuksiin on kuulemma tehty parannuksia. Saattaa olla, että näin on tapahtunut, mutta auto silti tuppaa vaeltamaan maantiellä urien ja kaltevuuden vaihteluiden mukana. Parkkipaikalla erittin kevyt ohjaus jämäköityy hiukan kun nopeus nousee, mutta tuntuma jää silti edelleen hiukan etäiseksi. Tätä autoa ei tee mieli viedä sivuluistossa. Tuskin on tarkoituskaan, mutta "67265 EUR + lisävarusteet"-arvoisen auton ratissa tuntisi mielellään ajamisen iloa.

E-Mersun sisusta on toteutettu laadukkaasti. Keskikonsolissa on paneeleja, jotka liikkuvat sähkömoottoreilla. Muovia ei löydy materiaaleista kuin etsimällä. Mutta puolinahkapenkkien keskiosien kangas on säkkikangasta ja epätasaisuuksissa 20000 km ajettu auto särähtelee ajoittain. "WOW!-factor" jää puuttumaan.

Maantie on loppunut ja saavun taajamaan. Auto lipuu hiljaa eteenpäin. Vaivattomasti. Mietin osittain säikähtäneenä, olenko juuri löytänyt sen, miksi jotkut sanovat Mercedes-Benziä vanhempien herrasmiehien autoksi. En ole itsekään mikään aivan teini. Miksi E280 CDI haluaa pitää etäisyyden minuun, vaikka haluan tutustua siihen?

Pysäköin auton ja kierrän sen mustaa koria. Onhan se aika kookas. Ja ihan kivalta se näyttää. Onhan keulan ilme uudistunut positiivisella tavalla vaikka samalla se onkin saanut piirteitä Cadillacista. Kaiken kaikkiaan erittäin vaivattomasti hyväksyttävissä olevan näköinen kookas sedan. Ei taas! Taasko mielessäni liikkui sana "vaivaton"...

Lukitsen E280 CDI:n ja kävelen sen luota pois, koska se ei halua päästää minua lähelleen.

W211-korin Mercedes-Benz E280 CDI Automatic Avantgarde on oikein hyvä auto. 280CDI-moottori on kerta kaikkiaan mahtava. V6-diesel käy upeasti ja se tarjoilee tehoa ja vääntöä upeassa muodossa. Valitettavasti moottorin ympärillä olevasta autosta puuttuu se X-tekijä, joka saa sydämen hakkaamaan ja omistamisen halun roihahtamaan liekkiin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi W211 haluaa koko ajan säilyttää tietyn etäisyyden kuljettajaansa. Auto ei kertaakaan koeajon aikana tuntunut kertovan koko totuutta tien pinnasta, pidosta ja auton kulkusuunnasta. Ajamisen ilon ei tarvitse tarkoittaa kovaa alustaa ja matalaprofiilisia renkaita. Ajamisen ilo on sitä, että kuljettaja voi tuntea olevansa yhtä auton kanssa. Tätä yhtenäisyyden tunnetta W211 ei tarjoa ja siksi se on ainoastaan oikein hyvä auto.

Kun kyseessä on Mercedes-Benz, "oikein hyvä" ei riitä. Ei etenkään jos hintalapussa lukee: "Alkaen 67265,00 EUR".

[petri.n]

Kyllä se, oikein hyvä riittää, mutta todellakin mielestäni mitään sanomaton auto.

[Timo L.]

No eikös nämä kaikki keskisarjan Mercedekset ole aina olleet vähän "mitään sanomattomia"? Paitsi sitten 15 vuoden päästä, kun muut valmistajat tuovat markkinoille ominaisuuksia, jotka olivat jo tuolloin saatavana keskiluokan Mersuun (lisähintaan tai ei).

[Mariini]

Sivuhuomautus:

Ei kannata elää menneisyydessä, käy koeajamassa maailmalla pahimman kilpailijan Lexus GS:än niin voi unohtaa ne "sitten vuosien päästä muissakin," toiveajattelut menneisyydestä.

"Jotain tarttis tehrä"

Nopeesti.

[eerola]

Kyllä se, oikein hyvä riittää...

Mutta riittääkö se siihen että autoon ihastuu? -Ei riitä. Tunteen syttyminen edellyttää artikkelissa mainitsemaani "Vau!"-tekijää.

Tarkoitan tällä että auton pitää olla jonkin makuinen. W211 ei jättänyt itsestään oikein mitään makua. Se ei suututtanut, mutta ei ihastuttanutkaan. Jäi samalla tavalla etäinen olo kuin ajettuani Avensiksella, vaikka en W211:ä Avensikseen muuten rinnastakaan. Hajuton, mauton, sokeriton, suolaton, gluteeniton, laktoositon,...

Kun katsoo aikaisempia koeajoraporttejani, voi nähdä, että olen löytänyt "Vau!"-tekijän aika monenmoisista autoista. Se ei tarkoita, että himoitsisin noita kaikkia. Mutta se tarkoittaa, että niistä jäi muistoja. W211:stä ei jäänyt. Ja vaikka autot olivat hyvin erilaisia, niiden jokaisen ratin takana sai kokea ajamisen iloa.

W203 C230 Kompressor A Sport Sedan: "...on erittäin hauska neliovinen auto. Sitä on kiva ajaa mutkasta toiseen..."

W220 S430 Lang: "...mikäs tässä musiikkia kuunnellessa kun matka taittuu ja hyvällä sohvalla lepää..."

R129 500 SL: "...Tämä on edullisen öljyn aikakauden gran turismo, jolla ei ajeta mutkatietä kuin Vatanen. Tämä on hienostunut avoauto mukavaan matkan tekemiseen ja herrasmiesmäiseen suoraan ajamiseen..."

[Eldorado]

Minun on vaikea ymmärtää, miksi W211 haluaa koko ajan säilyttää tietyn etäisyyden kuljettajaansa. Auto ei kertaakaan koeajon aikana tuntunut kertovan koko totuutta tien pinnasta, pidosta ja auton kulkusuunnasta.

Eikös tuo ole tarkoitushakuinen juttu, mukavuus on mennyt ajotuntuman edelle. Tien epätasaisuudet ym. eivät saa tulla kuljettajan käsiin ohjauspyörän välityksellä. On kuulemma asiakaspalautteen mukaista "kehitystä"... No, mene ja tiedä onko näin, vai yritetäänkö sillä perustella tuntuman puutetta?

Lisäksi luulen että E-malli on Mercedekselle niin tärkeä volyymimalli, että sen ei saa ärsyttää ketään, siitä ehkä lievä tunne että auto ei "saa syttymään"... No, tämäkin on varmasti jokaisen omakohtainen juttu, miten autoon suhtautuu.

[petri.n]

Tein vähän asian epäselväksi, mutta tarkoitin juuri tuota samaa kuin sinä. Ettei voi sanoa huonoksi, ei ylistämisen arvoiseksi ja todellakin siitä jotain puuttuu. Tehty enemmän matkustajan ehdoilla. Vaikka itse sanon, niin itse pidän viimeisintä C-mallia ajajan kannalta paljon parenpana autona. Niin sanotusti siinä on munaa. Ihmettelen kyllä suuresti miksi tuosta E on tehty niin väritön, eli mitään sanomaton. Ei se huono ole, mutta todella jotain puuttuu. Ei sen puoleen, jos ilmaiseksi saisin, tai no voisi tuosta vähän maksaa. Kyllä se silloin kelpaisi, mutta omilla rahoilla en ostaisi nyky hinnalla. Autossa täytyy olla henki.

[tuikku]

.
Kanada


Olin liikuttuneessa tilassa

[e320]

Yllättävää kyllä mutta täytyy yhtyä Eerolan kommenttiin. Koestin W211:tä muutama päivä sitten ja täytyy sanoa että W210 on pehmeämpi ja mukavampi ajettava.

[Arno]

Ei tuo W211 mikään huono auto ole tai edes vähemmän hyvä, mutta enempi ehkä verrattavissa isoon joululahjapakettiin, josta paljastuu keskikokoinen lahja - näyttää paljon paremmalta mitä välttämättä on.

[jva]

Oli varsin kuvaavasti sanottu Eerolalta ettei E-mersu päästä kuskia lähelleen vaikka kuski haluaisi siihen tutustua. Syy..tai ainakin osasyy siihen lienee jo mainittu. Eli E on volyymimalli ja siinä mielessä sen pitää olla eräällä lailla "corollamainen"..eli melkoisen neutraali ja ketään ärsyttämätön.

En kuitenkaan usko että Mersu menisi lainkaan metsään jos se suunnittelisi myös Eemelin jatkossa huomattavsti enemmän "ajajan autoksi". BMW on tehnyt sen jo aikaa sitten tässäkin kokoluokassa 5-sarjallaan ja Audikin pyrkii hyvää vauhtia seuraamaan jäljessä A6:lla.
Kyllä se vaan niin taitaa olla että tämän päivän trendi on kuitenkin se, että tässäkin kokoluokassa auton pitää päästää kuski lähelleen ja antaa kuskin viedä ja olla aktiivisesti läsnä..se on sitten vasta S-Mersu joka on siinä luokassa jossa tänäkin päivänä halutaan lipua tyylikkäästi matkustajana..