Joka tapauksessa jouduin työkeikalle jälleen tänne vihreään baijeriin. Täällä muuten haisee melkein joka paikassa p*ska, koska pelloille levitetään trakroreilla juuri sitä itseään
.Logistisista ongelmista johtuen minulle tuli tänään lepopäivä ja otin aamulla läppärillä Autoscout24:n auki ja hain bensamersuja 100 km säteellä, siis hinnat alkaen jne.
Suunnittelin ajoreitin siten että ensin kävin varaosakaupoilla Regensburgissa piirimyyjällä mutta vesiperä tuli. Siirryi 60 km Straubingiin päin koska halusin nähdä onko tonnin Ässä samanlainen mitä Suomessa on tonnin Ässä. Tulos: jopa pahempi; kohteena oli karvakäsien häkkipihalla lehtien alla maatuva 420SE vuodelta 1989. Kori oli turvoksissa ja puskurinkromit läpi ruostumassa. Tuulilasissa lappu että "benzinmessungsgeräte defekt". Hauskinta oli kun kurvasin 2006 mallisella Aakkosella pihalle niin tumma kaveri kysäisi toimistokoppinsa ovenraosta että onko autoni hajonnut
En viitsinyt kysellä sitten autosta sen tarkemmin, mittarissa oli jotain 360 tkm.
Siitä otin suunnan Nurnbergiin ( matka 170 km) missä oli useampia kiinnostukseni kategoriaan mahtuvia vehkeitä. Virhe oli eka paikassa se että en ollut tarkastanut että onko asiakkaan lukuun myytävä 1973 280CE paikalla, no ei ollut vaan toisen myyjän omassa autotallissa ja itse myyjä visiitillä Munchenissä, lupasi palata vajaan 3 tunnin kuluttua.
Soitin sitten yhtä 1973 W116 350SE:tä, oli myyty jo - hinta noin 1700 euroa.
Viimein sain kiinni - yllätys yllätys - jonkinasteista englantia puhuvan hepun, joka oli laittanut isänsä auton nettiin: otsikossa mainittu W126 380SE missä oli 77 tkm ajettu tehtaan oma vaihtomoottori. Siispä suuntasin maalle lannan hajua seuraten. Pikku paikka nimeltä Furth, navigaattori opasti minut keskelle peltoja mutta löysinkin sitten sellaisen talon missä mersu pihalla odotti, sekä noin 40 vuotias mies.
Joo, aika lohduton auto, enemmin ruosteessa mitä tuo edellinen mutta katselin sitten biiliä tarkemmin koska minulla ei ollut kiire (CE:n myyjällä vielä tulo kesti)... sitten saapui maaisäntä paikalle VW trasportterilla haalareineen ja innostuneena kyseli pojaltaan että mitä se sano, mitä se sano, ostaako jne jne....
. Ukko täräytti kasipannun tulille ja jessus sentään miten nätisti se kävi.Poika sitten vaati että lähdemme koeajolle, ja ajattelin siinä että nyt pääsee kokeilemaan kunnossa olevaa 3.8 litraista mersun kasia. Sisällä oli karsea tunkkis, syynä täysi tuhkis
. Kuskin penkki oli nyykähtänyt mutta sähkösäätöjen avulla sen sai jotenkin kohdalleen että saattoi lähteä ajamaan. Kattoluukkukin pelasi jotta sai vähän raitista ilmaa kabiiniin - kuskin ikkuna oli jumissa mutta muut toimivat sähköllä kuten pitikin. Keskuslukko oli mykkä. Lämmönsäätimet toimivat.Auto oli jotenkin lullamaisempi mitä omani ja tämä yhdistettynä kuiskaavaan ja vääntävään moottoriin mikä juuri ja juuri kiersi yli tyhjäkäynnin
antoi aivan jenkkiautovaikutelman. Terävyyttä koneessa ei ollut paljoa enempää jos vertaa M110 koneeseen. Mutkittelimme peltojen keskeltä sitten moottoritielle ja poika sanoi että anna hanaa, kone kyllä kestää. Pappa ei autolla juurikaan taajaman ulkopuolella ollut ajellut. Ajoimme noin 10 km yhteen suuntaan ja vielä 140 km/h vauhdissa auto oli ihan ok. Kone kiersi kolmosella saman mitä minulla kuutosmersu nelosella, noin karkeasti siis.Teimme sitten manööverin takaisin päin ja ajattelin että annetaan nyt happea sarjaan ihan kunnolla; nostin nopeuden 180 km/h ja ajo-ominaisuudet vielä kohdallaan, sekä melutaso mikä on matalampi mitä omassani – koneen matalat kierrokset varmaan syynä. Mutta, joku alkoi antamaan jyrinää, ihan kuin rengas tai vanne mutta ratti ei ravistanut yhteään. Tiukka jarrutus sinne sataseen putsasi varmaan jarrutkin mitkä oli aluksi vähän väpättäneet. Apukuskin paikalta kuului taas kehotus että paina se kaasupoljin nyt ihan lattiaan asti, tein työtä käskettyä ja laatikko pudotti kakkoselle ja kiekat sinne neljään ja puoleen tonniin. Siitä lotja alkoikin kirnumaan lisää ja äänet konehuoneesta oli ihan samanlaiset mitä amerikkalaisfilmin takaa-ajossa eli vaimennettu kasi kiertää yli viittä tonnia. Todellakin laatikko vaihtoi siinä about ennen kuutta tonnia kolmoselle ja vauhti kiihtyi edelleen – siinä vaiheessa vilkaisin taustapeiliin että mitäs siellä tapahtuu kun maisema vaaleni: oli pakoputkistosta ja jälkiasennetusta katista lähteneet irtopölyt ja mujut liikkeelle mitkä sitten puskettiin ulkoilmoille - aika helkutinmoinen pölläys kävi todellakin.
Autoa oli huollettu aina korjaamolla; ensin Mersun omalla koska oli ollut uudesta asti isännällä, ja koneen vaihdon yhteydessä asennettiin kattiputkistokin. Alla oli keväällä ostetut Fuldat 205/70 R 14 barokeilla.
Viime viikolla vaimolle oli ostettu uusi Mersu ja vaimon edellinen Mersu (1994 E200 A) siirtyi papalle. Siksi pappa luopuu nyt tästä maantielaivasta.
Sanoin että kori on liian huono minulle mutta jos joku tarvii osiksi niin voin viestittää eteen päin. Hintaa taisi olla noin 1600 euroa katiskalla. Löytyy siis Autoscoutista jos joku on kiinnostunut. Auton voi mielestäni ajaa huolettomasti Suomeen koska mitään kriittisiä teknisiä vikoja ei ollut.
Niin, ja se 280CE:n myyjä juuttui ruuhkaan enkä jaksanut jäädä enää odottelemaan. Saattaapi olle että palaan ensi viikollakin tänne jos hommaa ei saada valmiiksi
.
. Otin kylmät tyypit ja nuuhkin sisällä, ihan oli vähän uuden auton tuoksua vielä tallella, ainakin sisustus oli 100% virheetön. Tässä hopeanvärisessä kaunottaressa oli ulkopinnassa muutama naarmu ja nirhautuma, ja apparin peili sekä takapuskuri korjattu jeesusteipillä. Varusteita oli sähkölasit (ainakin edessä), istuinlämmittimet, ilmastointi, keltaiset sivuvilkut (muut vilkut tietty valkoisia) sekä IR kaukosäädin ( silmä oli takapaneelissa siinä lukkopainikkeen vieressä). Ruostetta ei sitten piskun piskua, uudesta saakka näet lämpöisessä tallissa pidetty. Niin ja ei myynnissä - arvatkaa kysyinkö 
. Kilvetkin perheen autoissa sointuvat toisiinsa - kuten väri