Kun nyt oli käytettävissä n. 8 vrk niin meinattiin että menemme Moselin vartta pohjoiseenpäin kaverin luokse Kölniin, josta pisto Mettmaniin Neandertal-museoon Düsseldorfin yläpuolelle. Sieltä rivakasti autobaanaa keski-Reinille jonka rantoja sitten aina Mainzin tienoille jossa maisemat alkavat tasoittua (lue: tylsistyä). Sieltä sitten takaisin Hahnille ja Tampereelle.
Loppupelissä reitti kulki lähes suunnitelmien mukaan. Molempien mielestä Mosel pikkukylineen oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Rein, tiedä sitten mistä syystä. Ehkä osittain siksi, että liikennettä tuolla oli vähemmän sekä joen yli pääsi siltaa myöten lähes joka toisesta kylästä, kun Reinin yli oli usein käytettävä maksullisia lauttoja. Näkemistä molempien varsilla oli riittävästi; tällä kertaa matkailun anti oli lähinnä historiallisia rakennuksia. Niitähän tuolla seudulla on riittämiin. Erilaisia linnoja tuli koluttua parisenkymmentä. Erikseen mainitsen automiehille Düsseldorfissa sijaitsevan Meilenwerkin. Se on vanha veturitalli/kääntöasema, joka on muutettu palvelemaan harrasteajoneuvokulttuuria. Sisällä on entisöintifirmoja, korjaamoja, vanha-autojen myyntiliikkeitä, kahvila, varuste-ja harrastetarvikeliikkeitä sekä - mikä mielenkiintoisinta - yksityisille vuokrattavia säilytystiloja, "lasivitriinejä". Sieltä kuvia täällä. Kuten kuvista näkyy paikka on melko korkeatasoinen. Samalla konseptilla toimii vastaavat myös Berliinissä ja Stuttgartissa.
Majapaikkoina käytimme hotelleja. Vain ensimmäinen yö varattiin www.hrs.de kautta (palvelu myös suomenkielisenä), jota käytimme myös vuosi sitten. Hotellit olivat pääasiassa tasoa ***, hinnat 59-90 e sis. aamiaisen ja parkkipaikan/-hallin. Joka yöksi siirryttiin uuteen paikkaan.
Auto vuokrattiin Sixtin kautta Hahnin kentälle, lähinnä siksi koska Suomen Mercedes-Benz Klubin jäsenenä Sixt Ferienmietwageneista (loma-autoista) saa alennusta 10%. Lomaani en aikonut viettää säästeliäästi Polossa tai edes Grande Puntossa, vaan kun ajamista oli tiedossa, valitsin alunpitäen luettelosta C 180 K:n. Auton vuokra oli 388 e kahdeksalta vuorokaudelta sis. rajoittamattomat kilometrit ja hyvät vakuutukset. Autoa noudettaessa tiskillä selvisi että saammekin C 220 CDI Elegancen, joka oli hinnastossa muutaman kympin kalliimpi! Sehän kelpasi.
Autolle mennessä jännitin että onkohan se W204 vai W203. Huoli oli turhaksi havaittu kun parkkipaikalle päästyä meitä tervehti hopeinen W204. Kyllähän se olo oli kuin pikkupojalla... Siitä olikin aikaa kun näin uudella mallilla pääsi ajamaan. Ei ollut todellakaan iällä pilattu yksilö, mittarissa oli 5443 km. Auto oli siis hopeinen mustalla kangassisustuksella Elegance-somistein. Pieni pettymys, se oli manuaali. Toinen pettymys farkkuun tottuneelle oli tavaratila, kuva kertoo puolestaan...
Kuuluisa ovensulkemisääni oli, hmm, nykyaikainen thump. Ei herättänyt erikoisempaa kunnioitusta, ei sieltä pahemmasta päästä kuitenkaan. Tavaratilan kansi oli todella kevyen oloinen, sen kauko-avaustoiminto oli kätevä. Siitä johtuen sitä käsin avatessa sai olla varovainen -> kannen jouset olivat voimakkaat.
Istuimelle hypätessä huomio kiinnittyi sen kovuuteen. Tai no, hetkinen, jämäkkähän se olikin. Istuimessa oli mielestäni todella hyvä tuki joka suuntaan. W124:ään ja eritoten minun "Savon korkeimpiin" verrattuna W204:ssä istuttiin matalalla. Vakiona olevasta ristiseläntuen säädöstä tuli mieleen mummon Corolla. Sisustuksessa oli käytetty laadukkaampia materiaaleja kuin W203:ssa, tosin keskikonsolin käyttöpaneelin "nukkapintainen" muovi -kuten mm. CL203:n oven sisäkahvoissa- ei kuulu mielimateriaaleihini. Jalopuuta sen sijaan oli käytetty mukavasti auton luokan huomioiden. Elegancen eukalyptuspuuta oli konsolissa ja ovenkahvojen ympärillä.
Elegance-mallissa on vakiona nahkainen paksukehäinen ohjauspyörä, josta sain hyvän otteen. Kyseisessä autossa se oli lisäksi monitoimimallia, eli ajotietokonetta ja radiota/puhelinta voi käyttää siitä käsin. Lieneekö sekin vakiovaruste? Thermatic-ilmastointilaite pystyi hyvin täyttämään tehtävänsä helteillä (puolet loma-ajasta oli epävakaista 20 asteen tienoilla, loppuaikana lämpötila ei kertaakaan laskenut alle 30 asteen. Ennätys Mercedes-mittarissa oli 36,5 astetta C).
Eräs asia mihin minun on näemmä vaikea tottua, on sähkölasien käyttökytkimet ovessa. Erittäin epäloogisesti muotoillutkin vielä. Taitaa vaan olla että vanha koira jne.
Mittaristo sinällään oli selkeä, mittarit jälleen oikeankokoisina ja oikeassa järjestyksessä. Suurimman huomion vei COMAND-järjestelmä ja eritoten sen navigaattori joka oli kovassa käytössä koko matkan ajan. Navigaattori oli mielestäni täydellinen, tosin en niitä paljon ole käyttänytkään. Nähdessäni järjestelmän komentopylpyrän tuli mieleen BMW:n parjattu systeemi, mutta sisäistimme sen toiminnan noin minuutissa: todella helppokäyttöinen. Järjestelmään sisällytettyä "Places Of Interest"-valikkoa tuli käytettyä aika paljon. Sinne oli tallennettu aikas paljon ravintoloita, matkailukohteita, museoita, asemia jne. Mielenkiintoinen kohde vaan sieltä kohteeksi ja menoksi.
Moottorin ääni kuului selvästi sisälle. Uskon, että tähän tullaan varmasti kiinnittämään huomiota faceliftissä jos ei aiemmin. Vaan taitaapa olla enemmän sääntö kuin poikkeus nelos-suorasuihkuissa ja tässä kokoluokassa. Mutta kylläpä unohtui käyntiäänet kun liikkeelle päästiin. 400 Nm:n vääntö on _murhaava_, tosin vasta 1500-2000 kierroksilta alkaen. Kakkosella kun painoin kaasun pohjaan, vauhti oli hetkessä vaihteen ylärajalla. Tästäpä tulikin suurin ongelma; mielestäni rivakka kiihdytys ikäänkuin katkesi manuaalin ansiosta, vaikka kepin liikkeet olivatkin lyhyemmät ja nopeammat kuin vanhoissa Mersuissa. Automaatti olisi ehdoton valinta tähän dieseliin. Silloin tästä voimanpesästä pystyisi nauttimaan parhaiten, kuten "eerola" raportissaan ilmeisesti pystyi. Kuten 5-vaihteisissa Mersuissa aikoinaan vitosta kannatti käyttää vain 100 km/h yläpuolella, oma ajattelu piti pistää uusiksi myös 6-vaihteisen CDI:n kohdalla. Kiihdytystä ei kannattanut vetää ihan loppuun, koska moottori ikäänkuin uupui huippukierroksilla, ilmeisesti tyypillistä CDI:lle. Vaihto piti siis ajoittaa oikein jotta edellämainittu kiihdytyksen katkeaminen ei tulisi niin selvästi esille. Kuutonen on lisäksi selvä moottoritievaihde (siis Saksan moottoriteillä...), pienillä nopeuksilla jyristää tutusti. Ajomelu oli mielestäni pienentynyt edeltäjään verrattuna vaikka renkaat pitivät edelleen suurimman äänen.
Alusta yllätti minut positiivisesti. Eipä puhettakaan että W124:llä olisi kanttailtu serpentiinilaskuja ynnä kantateiden mutkia sillä nopeudella mihin W204 pystyi. Eerolan mainitsemaa huojumista en huomannut laisinkaan, lienikö renkaissa eroa, koko oli 225 jotain. Vanteina oli klassisen tyylikkäät ja sopivasti peittävät 12-ripaiset. Miinuksena pitänee sanoa että jotensakin tuntui takaisinjoustossa olevan jotain mätää, tuntui kuin joustovara loppuisi kesken ja auto "nykäisi" itsensä takaisin vakioasentoon. Voiko tämän johtaa McPherson-etupäähän(?), kun vanhalla rakenteella tehdyissä tällaista en ole huomannut. Ohjauksen keveyteen oli hieman totuttelemista, samoin siihen paljonpuhuttuun palauttamattomuuteen. Molempiin tottui hyvin nopeasti eikä niihin kiinnittänyt sittemmin huomiota. Jarrut olivat todella herkät ja tehokkaat. Auto meni kuin juna moottoritiellä, sivutuuli kylläkin otti jonkun verran kiinni suurissa nopeuksissa.
Summa summarum: mukava matkantekoauto, jos se vain olisi automaatti. Kyllä tuollaisen voisi ottaa kotipihallekin seisomaan, ehkä isommalla dieselillä mutta se olisi vain tunneseikka käyntiääntä ajatellen. Useimmille meistä 8,5 sek. 0-100 km/h, 228 km/h, 170 hv ja 400 Nm/2000r/min riittää, myös minulle. Kehitys dieselautorintamalla 10 vuoteen on ollut huimaa. Mersulle tosiaan kelpasi maantie: kilometrejä kertyi n. 1700. Keskinopeus oli 43 km/h pikkuteistä johtuen, kulutuksen ollessa muistaakseni 6,6 l/100 km. Mukava oli huomata, että auto herätti vielä ohikulkijoissa kiinnostusta, vaikka se oli ollut jo melkein puoli vuotta markkinoilla. Kuten BMW-uskoinen kaverini Kölnissä parkkihallissa tokaisi, että kyllä se aina tuntuu hyvälle nousta julkisella paikalla uuden mallin Mersuun
.P.S. WDD2040081A027897, venäjänsivu ei anna vielä mitään tietoja.
