Parin päivän pikavisiitille Saksaan oli tarkoitus vuokrata auto, jolla oli tarkoitus koestaa sekä autobahnit että pienemmät vuoristotiet. Kun kotimaassakin olen pikkumersua kuskannut, niin sellainenhan se oli saatava alle. Ei muuta kuin vuokrafirman nettisivuilta ruksit c180 sedanin kohdille ja lentokoneeseen. Tiskillä oli sitten pettymys suuri, kun firman mies ilmoitti, että kaikki pikkumersut on jo viety, joten nyt on suomen poikien tyytyminen E-malliin. Tiskiltä avaimet kouraan ja kellariin noutamaan auto.
Musta on Mersulle hyvä väri. Tylympi kaveri voisi sanoa, että ainoa oikea, mutta joka tapauksessa uusi E-sarjalainen on mustana komea auto. Varustelutaso on Avantgarde ilman isompia lisävarusteita, elikkä 20 vuotiaaseen pikkumersuun tottuneelle ihan riittävä. Ajokilometrejä oli vuokrakäytössä kertynyt vasta 15000. Auto on iso ja raskas ja myös tuntuu siltä. Miltei 5 metriä pituutta, ahdas betonihalli ja kolmen tonnin omavastuu on jänskä yhdistelmä mutta hyvin mersumaiseen tapaan tämäkin kulkupeli kuitenkin taittuu häkellyttävän pieniin koloihin, ja nurkat ovat jopa ensikertalaiselle suht helpot hahmottaa. Etäisyysmittari pitää sitten huolen kun hahmotuskyky loppuu.
Autoreissu suuntautui Stuttgartin keskustan kautta Autobahnilla Itävaltaan, jossa ajettiin vuoriston lävitse Innsbruckiin, jossa yövyimme. Seuraavana iltana ajettiin takaisin enempi tai vähempi samaa reittiä pienen kaupunkinähtävyyskierroksen jälkeen. Mukana oli yhteensä 4 henkeä.
Sisätiloiltaan auto on hyvin vaikuttava. Navigaattorin ja viihdekeskuksen näyttö on hyvin esillä keskikonsolin ylälaidassa, ja samat tiedot karvan verran pelkistettynä saa rattinapeista keskelle nopeusmittaria. Toimintoja on paljon, mutta kaikki toimivat varsin loogisesti. Erityisesti pimeällä ajettaessa on Mercedes erittäin mukava paikka oleilla. Kaikki mittarit ja namiskuukkelit on valaistu himmeällä valkoisen ja sinisen sekoituksella. Avantgarde-varustelussa tulee mukana tunnelmavalaistus, joka saa koko sisustan näyttämään kauniilta. Vakiona autosta löytyvä äänentoisto on varsin laadukas, ja myös MP3-toisto USB-liittimellä löytyy. Erityiskiitos täytyy myös antaa näkyvyydelle. A-pilarit ovat moniin nykyautoihin verrattuna kapeat, ja sivupeilit ovat voimakkaasti laidoilta kaarevat, mikä antaa hyvän näkyvyyden joka suuntaan.
Ajokäytös on varsin johdonmukainen. Auto on vakaa ajettava ja koostaan huolimatta kohtalaisen helppo käsitellä. E200-mallin 1.8 litrainen remmiahdettu bensakone on kuitenkin ehdottomasti väärä valinta tähän kiesiin. Tekohengityksestä huolimatta kone oli todella puhdittoman tuntuinen, eivätkä mitättömät pakoäänet aikaansaaneet minkäänlaista tunnereaktiota edes tunneliin ajettaessa. Yllätykseni olikin suuri kun jälkikäteen tarkastettujen numeroiden valossa tämän pitäisi olla suorituskyvyltään lähes identtinen oman rassini kanssa, eli nollasta sataan noin 8.5 sekuntia ja huiput 220 paikkeilla. Viisilovinen automaattilaatikko ei ainakaan parantanut tunnelmaa kun vaihde vaihtui aikalailla satunnaisen tuntuisesti, ja koko ajan ajettaessa oli tunne että voimaa ei ole lainkaan reservissä. Tähän autoon vaadittaisiin joko lähes äänetön ja vaivattomasti vääntävä iso diesel tai sitten kunnolla muriseva v-8 ilman ylimääräisiä lehtipuhaltimia riippuen tietty kuskin mieltymyksistä.
Koneen puhdittomuudesta huolimatta Autobahnilla saatiin 220 mittariin liikennetilanteen niin salliessa. 160 ei ole tälle autolle vielä vauhti eikä mikään, ja kabiini on hyvin hiljainen. Kahden markan lähestyessä alkaa viimeisiään pinnistelevän koneen pihinä kuulua jonkin verran mutta matkustaminen on edelleen mukavaa. 170km/h:n kohdilla alkaa tuntua pientä keventymistä ohjauksessa, mutta uskoisin paremman alustan korjaavan tämän pulman helposti. Pienemmät vuoristotiet sujuivat myös ongelmitta, mutta silti tämä auto ei varsinaisesti ole mutkateiden virtuoosi, vaan soveltuu paremmin moottoritielle.
Tilaa oli etupenkillä suorastaan ruhtinaallisesti, ja ajoasennon sai helposti sopivaksi. Penkit olivat varsin voimakkaasti muotoillut, mutta kahden päivän aikana rykäistyt tuhatkunta kilometriä menivät miellyttävästi. Myös takapenkki oli matkustajien kertoman mukaan varsin kelvollinen.
Muita pikkuongelmia oli avaimen hieman satunnainen toiminta. Ovet eivät ihan aina ensimmäisellä yrityksellä auenneet. Toinen pulma oli etäisyysmittarin ilkeä tapa tulkata liikkuvat kohteet tärkeämmiksi kuin muut. Pienen tuulenpuuskan heilauttaessa parkkipaikan pensasaitaa hyppäsi mittari asteikon alalaidasta suoraan tappiin ja alkoi huutamaan kuin syötävä, ja sama tietty toistui ruudusta peruutettaessa, säikäyttäen sekä kuskin että matkustajan pahemman kerran.
Oikean tyyppisellä koneella ja paremmalla laatikolla varustettuna tässä voisi olla unelma-auto sellaiselle, jota suuri koko ei haittaa. Mersu oli kauttaaltaan laatutuote, ja harvoin voi sanoa että näin kulmikas laitos voi olla kaunis. Kouluarvosanana tällä varustelutasolla annan kahdeksikon, ja suurimmat miinuspisteet tulevat siitä, että auton suorituskyky tuntui todella heikolta, vaikkei tämä rassi varsinaisesti hidas ollutkaan.
W212 E200 CGI BlueEfficiency Avantgarde Sedan
W212 E200 CGI BlueEfficiency Avantgarde Sedan
w201 2.6 sportline
w210 e320 elegance
e46 330CiA
w210 e320 elegance
e46 330CiA
E200 Kompressor
Tähän samaan asiaan kiinnitin raportissa huomiota. Olen pari viikkoa nyt ajellut S211:lla ja olen ollut oikeastaan iloisesti yllättynyt Luulin, että voimavarat olisivat onnettomat, mutta kyllä sillä hyvin toimeen tulee. Sitten tietysti ahdistaa, kun päällä on täyskuorma ja suksiboksi katollapienimoottorisena W212 tuntuu tosi tehottomalta. Sama moottorin koko ei häirinnyt yhtä paljon W211:ssa.
Näissähän on kuitenkin se olennainen ero, että vanhassa oli mekaaninen kompressori (remmiahdin) ja uudessa on turbo (pakokaasuahdin). Selittäisikö se jotakin Numeroarvot suorituskyvyn suhteen ovat kyllä kovin samanlaiset.
- gulfstream
- Vakiokalustoa
- Viestit: 380
- Liittynyt: La 20.01.2007 16:32
- Paikkakunta: Espoo