Kyseinen yksilö on aloittanut taipaleensa Japanin lähetystön käytössä kilvillä CD-3505.
Isävainaa hankki auton kesällä -91. Autolla ajettiin noin kuukausi kesässä.
Kesällä -01 kun auto käytettiin jokavuotisessa katsastuksessa,päätettiin faijan kanssa että auto kaipaa uuden maalipinnan muutamien ruostekohtien takia ja uuden massakerroksen pohjaan. Auto purettiin normaalia ylimaalausta varten. tarkoituksena oli museokatsastaa auto seuraavana vuonna,mutta kuinkas kävikään...
Alustaa painepesurilla pestessäni toinen taka-akselin vastinkumi putosi ja siitä se lähti. seuraavana aamuna kaatopukkia suunnittelemaan, kone ja laatikko irti, akselistot pois ja auto ylös. Oli faijan ilmeessä pientä hämmästystä kun tuli duunista hallille ja näki pystärin kyljellään


Takapäästä kiinnitys kaatopukkiin vetokoukun avulla,etupää etuapurungon kiinnityspisteisiin.
Alkoihan sitä ruostevikaa löytymään "ruosteettomasta" autosta, kun alkoi etsimään

Apumiehen puolen rengaskotelossa pientä paikan tarvetta. Autossa ei ole ollut ikinä sisälokareita.

Apusimpukka näytti tältä kun irrotti pakoputkenlämpöpellin ja kolautteli pari kertaa vasaralla.Monikos on tarkistanu kyseisen paikan?

Peräylityksen palkin alareuna ja vastinkumin kiinnike korjattuna. Ruosteiset kohdat vesihiekkapuhallettuja paikkoja,joista pintaruoste lähtee helposti teräsharjalla.

Sama paikka sisäpuolelta.Lokasuojan sisäkaarikin kaipas pientä parsimista.
Tässä tarinaa näin lähtöön, sori kuvien huonoa laatua,ovat noin 7 vuoden takaa. Lisää tarinaa seuraa kunhan löydän vanhoja paperikuvia arkistoista.