MB C 200 Kompressor (W204) viikon koeajossa

[gulfstream]

En ole oikein bensa-automiehiä, mutta kun firma maksaa autonvuokrauksen, eikä dieseliäkään ollut tarjolla, tulipa koeponnistettua uusikorinen MB C 200 Kompressor (porrasperäinen ja automaattivaihteinen). Väri se kaikkein oikein joidenkin mielestä eli metallinhohtohopea. Koeajopaikkana Stuttgart Saksassa.

Ihan piti tonkia käyttöohjekirja esiin. No, perhana: kyllä se vaan piti paikkaansa, että alla oli 1,8-litrainen auto. Kompressorin mukanaan tuoma voima oli suorastaan hämmästyttävä. Kun normaalisti ajelen ahtamattomalla C-luokalla, bensakoneinen uusi MB tuntui raketilta. Ihan snadi viive kompressorissa on tai sitten se vain tuntui siltä, sillä moottorin täytyi kerätä kierroksia, että auto alkoi kiihtyä. Sanotaan nykybensa-autoista mitä tahansa, mutta kyllä Mersun täytyy olla diesel. Jotenkin se tuo luonnetta ja fiilistä autoon.

Ajamani auto oli Avantgarde-mallia. Sisustus oli metallisen harmaa ja ihan tyylikäs, paitsi että edelleen olisin ottanut mieluummin vaikkapa Elegancen. Jos todella saa valita, mieluummin katselee jalopuun lämmintä väritystä kuin hieman toyotamaista harjattua "alumiinia".

Ensimmäiseksi kun hyppäsin auton rattiin aloin säätää penkkiä oikeaan ajoasentoon. Autossa oli osaksi sähkötoiminen penkki. Pituussuunnassa joutui käyttämään lihasvoimia, mutta todella minimaalisesti. Ovat ilmeisesti käyttäneet ne perinteiset kivat penkin etäisyydensäätövivut tehtaalla kymmeniin miljooniin Mersuihin, sillä nykyinen vipu on olematon napukka. Ei siis enää sellainen hantaaki, jonka sisälle menee kaksi sormea koukkuun.

Selailin hiirityyppisellä potikalla radion, Navin ja muiden asetusten valikkoa pikku tft-näytöltä etukojelaudassa. Sieltä löytyi Bluetooth-valikko. Räpsäisin Nokian Communicatorin Bluetooth-toiminnon näkyväksi ja niinhän se ilmestyi näyttöön. Aivan ässä varuste. En tiedä onko vakiona joka C-sarjalaisessa, mutta on ainakin mielettömän kätevä systeemi. Koko viikon ajan autoon istahtaessa luuri löysi Mersun Bluetoothin ja yhdisti matkapuhelimen autosarjaan. Puhuminen handsfreen kautta oli kätevää ja ääni kuului hyvin auton omista kaiuttimista. Luuri sai olla koko ajan keskikonsolin lokerossa ja näppäimiä käytin radion vierestä. Vastata pystyi luurin kuvaa painamalla joko kojelaudasta tai monitoimiratista.

Ajotietokone tarjoaa kaikenlaista hauskaa tietoa ja nopeusmittarin ympärillä olevia näytettäviä asioita on mahdollisuus muokata. Perinteisen kilometrimittarin viereen pystyi laittamaan muun muassa nopeuden maileissa. Pystyipä muistelemaan hieman Amerikassa asumisaikojani. Trippejä oli useita. Laitoin auton "puhumaan" englantia seksikkään saksan kielen sijasta.

Moottoritiellä huristellessa ei jäänyt jalkoihin, mutta myöskään kilpasille ei kannattanut ryhtyä ainakaan isommilla moottoreilla varustettujen saksalaispersoonien kanssa. Huippunopeutta mittariin kertyi 230 kilsaa tunnissa eli todellisuudessa ilmeisesti 220 km/h. Tempomatic toimi kuten Mersussa pitääkin. Lisäksi siinä oli ominaisuus, jolla maksiminopeuden pystyi ohjelmoimaan. Eli jos laittoi katoksi 150 km/h, auto piti nopeuden sen alapuolella. Minulle aika turha feature, mutta jos olisi kertynyt ylinopeuksia huomaamatta, tuolla saisi kaasujalan pakotettua kuriin.

Alustaltaan C 200 Kompressor on mersumainen. Sitä en osaa sanoa, mistä tunne syntyy. Vain insinöörit Stuttgartissa tietävät tämän. Valot ovat tehokkaat ja jarrutuksissa takana oleva kolmas jarruvalo alkaa vilkkua kun hillitintä painaa tarpeeksi lujaa. Sitä en tiedä, millä logiikalla auto tietää alkaa vilkuttaa jarruvaloja, mutta huomaapa takana tuleva jarutuksen ainakin.

Autollani oli ajettu kolmisentuhatta kilsaa. Itse ajoin pari tuhatta kilometriä. Keskikulutukseksi kaupunki- ja moottoritieajossa tuli noin 9 litraa satkulle. Ajoin kyllä aika raskaalla kaasujalalla. Varmaan menee paljonkin pienemmällä pentsiinimäärällä, mutta enhän itse joutunut maksamaan benziniä.

Tämä Avantgarde oli sitä mallia, jossa keulassa on sporttimersuista tuttu iso tähti. Olen ennen diggaillut sitä perinteisempää konepellin kärjessä nököttävää tähtäintä, mutta jos joutuisin valitsemaan, kummanlaisen ottaisin, olisin vaikeuksissa. Ehkä sittenkin isotähtisen...?

Edellisessä C-sarjalaisessa oli yksi lasinpyyhkijä, mutta uudessa C:ssä on kaksi. Nämä kaksi sulkaa pyyhkivät tuulilasin puhtaaksi todella laajalta alueelta.

Mitähän sitä muuta sanoisi uudesta C.stä... Jämäkkä ja nätti auto. Jos olisi rahaa, en epäröisi hankkia. Yksi valinta olisi kuitenkin varma: diesel sen olla pitää. Ei tehojen tai kulutuksen vuoksi (kyllä sekin tietty vaikuttaa), vaan lähinnä Mersun diesel-moottorien luonteikkuuden takia. Dieselin vääntö ja miellyttävä pikanaksutus ovat musiikkia korville.

Johtuiko sitten Avantgarde-mallin sisustuksesta, bensakoneesta vai mistä, mutta lievästi ja pelottavasti välillä mieleen tuli, että ajan Toyota Avensiksella tai vastaavalla. Hieman oli sellaista japsihimmelifiilistä, josta varmaankin pääsee eroon ajan kanssa.

Saksan autovuokraamoissa on myös diesel-moottorisia C-sarjalaisia, mutta sellaista ei voinut ainakaan varata Suomesta. C:n pystyi muuten kyllä varaamaan. Vuokrahinnastakaan en osaa sanoa, koska jätin auton pika-drop-inniin tankkaamatta. Aikanaan näkyy työnantajan luottokorttilaskusta.

Kävin vilkuilemassa muutamassa autoliikkeessä käytettyjä Mersuja. Kyllä se kuolanoro tirahtaa suupielestä kun katselee muutaman kymppitonnin ajettuja Mersuja. Toistaiseksi niitä ei kannata rahdata Suomeen, koska verot ovat niin kovat. Muutama CLS:kin oli käytettyjen riveissä. Siinä olisi naapureillakin ihmettelemistä kun CLS:n saisi hankittua.

Lentokentällä Helsinki-Vantaalla minua odotti parkkitalossa oma, tuttu C 220. Sillä oli yllättävän mukava lähteä kotiin vaikka kilsoja mittarissa onkin yli 400 tkm. Suuria eroja ei ole melussa tai ajomukavuudessa. Mersu osaa kyllä tehdä edelleen autoja, mutta vasta muutaman sadan tuhannen kilsan ajon jälkeen pystyy sanomaan jotakin kestävyydestä.

Olipa taas Saksan keikka. En ollut ostamassa autoa, mutta ehkäpä ensi kerralla mukaan tarttuu esimerkiksi 2002 vuoden C 200 Kombi. Hypi ja pompi. Oli kiva nähdä, että kyllä niitä autoja Saksassa vielä riittää Suomeenkin asti tuotaviksi...

Tällainen tarina. En ole mikään insinööri, joten en osaa enempää kertoa tuosta lyhyestä taipaleesta uuden C-sarjan ratin takana. Ratille löytyi muuten korkeussäätö.

Tiirailin autoliikkeessä myös uutta C-farkkua. On se sen perä kyllä niin Opel Vectraa tvs että... Huh. Kai siihenkin silmä tottuu.

[Timo L.]

Saksan autovuokraamoissa on myös diesel-moottorisia C-sarjalaisia, mutta sellaista ei voinut ainakaan varata Suomesta. C:n pystyi muuten kyllä varaamaan. Vuokrahinnastakaan en osaa sanoa, koska jätin auton pika-drop-inniin tankkaamatta. Aikanaan näkyy työnantajan luottokorttilaskusta.

Ainakin Sixtin Holiday Carseissa saa valita joko C 180 tai C 220 CDI:n välillä. Diesel on kalliimpi joitain kymppejä. Itse taannoin valitsin budjetilla bensan, mutta tiskillä sain dieselin! Olin tyytyväinen, paitsi auto oli manuaali. Lisää aiheesta täällä.

PS. Sixtin vuokrauksista saa 10-20 % alennusta M-B -klubikortilla.

[Simo M. A.]

Ihan snadi viive kompressorissa on tai sitten se vain tuntui siltä, sillä moottorin täytyi kerätä kierroksia, että auto alkoi kiihtyä.

Mitähän sitä muuta sanoisi uudesta C.stä... Jämäkkä ja nätti auto. Jos olisi rahaa, en epäröisi hankkia.

Johtuiko sitten Avantgarde-mallin sisustuksesta, bensakoneesta vai mistä, mutta lievästi ja pelottavasti välillä mieleen tuli, että ajan Toyota Avensiksella tai vastaavalla. Hieman oli sellaista japsihimmelifiilistä, josta varmaankin pääsee eroon ajan kanssa.

Kompressorissa ei ole oikeastaan mitään viivettä sillä lailla kuin turbossa, mutta ei se kompressori koko ajan ahda, vaan se tulee mukaan ahtamaan vasta kun kierroksia on jotain 2000 rpm, eli siksi saattoi tuntua siltä, että kompressorissa on jokin "viive". Kompressori alkaa ahtamaan "suunnitellusti", eli kun kierrokset nostetaan sellaisiksi, että tehoa on tarkoitus ottaa käyttöön. Tällöin kompressori alkaa ahtamaan heti "käskettäessä" kierroksia nostamalla. Kierrosten nosto tapahtuu siis laittamalla sopiva vaihde sisään manuaalivaihteisella (ja sitten tietysti polkaisemalla kaasua kunnolla jos kerran tarkoitus on tehoa käyttöön ottaa) ja automaatilla painamalla tietysti kaasua sen verta, että laatikko vaihtaa joko automaattisesti pienempää sisään tai "varsinaisella" kick downilla.

Täytyy myöntää että autossa on jotakin "japsimaista", muovista sisustan olemuksessa, ikävä kyllä. Mielestäni W203 sisusta on viimeisen faceliftin (v. 2005) jäljiltä todella arvokkaan tyylikäs ja parempi kuin W204:ssa. Tosin varmaan W204:n sisustan toki saa arvokkaammaksi ja tyylikkäämmäksi valitsemalla sisustaan sopivasti sopivan väriset nahat ja jalopuut ja lisävarusteita, mutta ainakin ihan perus classic-sisusta ilman nahkoja ja muita lisävarusteita ainakin tummilla kangaspenkeillä antaa jotenkin hieman epämersumaisenkin "japsi"vaikutelman jopa (useissa esittelyautoissa classic varusteilla tumma sisusta hopean värisessä autossa ollut ja näitä tutkaillut joskus).

Uusi W204 voisi olla sopivalla sisustalla mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta vm. 2005-2006 W203 tai sitten vm 2003-2005 W220 olisi kyllä jotenkin ehkä "Mersumaisempi" ja vielä kiinnostavampi vaihtoehto. Se on ainakin varmaa, että esim. Saksasta tuotu W220 S 320 CDI olisi todella näyttävä auto verrattuna vm. 2008 W204 C 200 CDI, samalla rahallisella panostuksella voi tietysti hankkia kumman vain näistä eikä kumpakaan varmasti mikään erityisen huono hankinta olisi, vaikka autot kohtalaisen erilaisia kuitenkin ovat.