Hypätkäämme ensin aikamatkakoneeseemme. Minä tarjoan kyydin vuoden 1991 elokuuhun.

*HUMPS* Ja perillä ollaan.

Olen senaikaisen Kuopiolaisen mersuja myyvän liikkeen Tukkumannin auton esittelyhallissa ja katselen ensikertaa kullankeltaista, täysin upouutta W140 korisarjan 300SE-mercedestä.
Muotokieli on tuttua. Siinä on selkeitä piirteitä W124 korisarjan autoista, mutta kaikki on jotenkin suurempaa ja muhkeampaa ja vahvempaa.
Jotain yliampuvaakin siinä on havaittavissa.

Toveri käy laittamassa nimen koeajopapereihin ja myyjät aukaisevat hallin ovet. Tätä se nuoren Pertun maailma ei enää kestä.
Sen matkan jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen. Mikään muu ei voisi eroittaa minua tuosta autosta, kuin 720 000 markan vaatimaton hintalappu.

Kuten TM:n eräs toimittaja mainitsi samasta autosta, että nyt voisi heittää kynän nurkkaan ja jättää autoista kirjoittamisen siihen. Näin tuntui itsestänikin silloin. Tässä on kaikki, mitä autoteollisuus voi koskaan antaa kuluttajalle. Tästä ei auto voi parantua.

No niin. Nyt on aika palata taas lähemmäs tätä päivää, ja varsinkin viime perjantaihin.

Katselin nettiautoa, ja sieltä löytyi tämmöinen ilmoitus:

http://www.nettiauto.com/mercedes-benz/se/1582737

Kuvissa ko. auto näyttää ihan nätille ja ryhdikkäälle.
Ilmoituksessa kehutaan, että erittäin siisti sisältä, imuovia ja muita kinkkeitä kanssa.

Tottakai tuommoinen pistää veden kielelle ja puhelimen korvalle...

Puhelimesta vastaa ilmoituksessa mainittu mies omana itsenään. Hän kertoo ajaneensa autolla viimeiset 55 tuhatta kilometriä ja auton olleen hänellä kolmisen vuotta. Hän kertoo auton olevan tuontiauto ja että kaikki toimii.

Tuntuu omituiselle. Miksihän sitä sitten ollaan noin halvalla myymässä?
No hän on alunperin lähtenyt omien sanojensa mukaan myymään autoa 9000 euron hintaan kesällä, mutta nyt hän pudotti sen niin, että tuo auto nyt lähtee kanssa eikä meinaa.

Soittelen perjantaina vielä toisenkin kerran hänen kansssaan. Auto on vieläkin hyvä ja ehjä ja toimiva, eikä siitä löydy muuta puutetta, kun huonot talvirenkaat joilla pitäisi vielä yhden talven verran pärjätä.

Koetan tinkiä hintaa halvimpien nastapyörien verran - ei tipu. Hinta on kiveen kirjoitettu.

Saan kuitenkin auton sarjanumeron tingattua. WDB1400321A010491

EPC ja ryss..eh itänaapurimme harrastajakumppaniemme nettisivut kertovat ihan uskomattoman kivoja satuja autosta. Tässähän on kaikki oleellinen, mitä kasvava lapsi tarvitsee. On pähkinäparkettia, palosammutinta, 8-reikävannetta, sähköpenkkiä, kattoluukkua plus muuta hilavitkutinta. (Katsokaa loput ite, jos kiinnostaa) Kuvista löytyy myös Beckerin laululaatikko ja CD-paketti takakontista.

Lauantaina neuvottelu jatkuu, myyjä kysyy suoraan, että ostanko minä sen auton. Hetken mietittyäni vastaan, että jos se on sellainen kuin sinä puhelimessa sen kerrot olevan, ja kaikki todellakin toimii ja penkit sun muut on ehjät ja siistit, niin otan.
Asiaa pidetään sovittuna ja kerron, että rahat on tililläni, enkä pysty moista summaa itkumuurilta nostamaan, vaan tarvitsen paikanpäällä nettiyhteyttä rahansiirron suorittamiseksi. Tämä kuulemma järjestyy luonnollisesti.

Soitan nuoremman koirani kasvattajalle joka asuu kanssa Porissa. Kerron että olen huomenna tulossa käymään, joten treffataan samalla ja näkee että kuinka on Tyty kasvanut kahden vuoden aikana.

Sunnuntaiaamuna juna lähtee 8:15 Kuopiosta. Yksi puusilmä ja kaksi koiraa matkustavat kohti Poria ja VaihteeksiRaiteillaan OY veloittaa transportaatiopalveluksistaan 64 euroa ja rimpat päälle.

Lentävä Kalakukko kolkuttelee reilut viitisen tuntia Pieksämäen ja Tampereen vaihtojen kanssa kohti Poria. Vettä sataa tihuuttelee pikkuhiljalleen ja lähettelen viestiä sijainnistani sekä auton myyjälle, että koiran kasvattajalle aina asemien kohdalla.
VR pysyy myös ennaltaluvatussa aikataulussaan.

Viimein ollaan Porin veroviraston hallinta-alueella. Väkeä purkautuu junan ovista ja ikkunoista kuin maailmanlopun alkaessa. Näen asemalaiturin toisessa päässä naisihmisen, jolla on collie kanssa, joten kasvattaja on tunnistettu. Lähdemme koirien pienen nuuskutteluhetken jälkeen Porin juna-aseman julkisivun puolelle ja samaan aikaan puhelin taskussani soi ja siellähän se myyjäkin jo kyselee, että missäs sitä ollaan. Näen mustanpuhuvan möhköttimen matkojen päästä, mutta mies ei havaitse minua. Kun vähän aikaa annan vihjeitä, että missäpäin olen mies hoksaa, ja ajaa autonsa lähemmäs minua.

Noin 30 metrin päästä auto näyttää vielä hienolle ja haluttavalle. Mutta sitten maaginen raja ylitetään ja totuuden torvet särkevät sordiinonsa ja päräyttävät surullistakin surullisemmat mollisoinnut.

Vänkärin etulokasuojassa on todella topakka painauma, jonka pohjalta on maali lähtenyt irti ja kitti paistaa. Aivan kuin kuulapäävasaralla olis otettu kontaktia - nooh, koetan vielä jotenkuten tuon asian sietää ja ajattelen, että siinähän sitä seuraavalle Jalasjärven kurssille olisi hyvä projektikohde.

Mies nousee autosta. Hän on minua jonkinverran pitempi ja ilmeisesti viidenkympin jompaakumpaa puolta. Miehen olemus ei herätä luottamusta. Mutta eihän tässä orjamarkkinoilla oltukaan, vaan autoa ostamassa, joten jatketaan auton tutkimista.

Pyydän kasvattajaa ottamaan koirat valvontaan ja itse heitän repun möhkön takapenkille. Aloitan ovien kunnon tutkimisen.

Vänkärin takaovi näyttää suht siistille. Ruostetta ei näy, mutta maalipinta on oven reunasta rikki ja kitti paistaa. Tätä ovea on siis maalattu ainankin kerran tai kaksi. Suljinavustinkin toimii. Tosin ovi lupsahtaa kiinni, kuin sitä ei olisikaan.

Takakontissa on joku saksalaisen autofirman tarra..hyiyök...en tykkää, mutta saahan sen siitä pois ja jäljet pois myllytettyä.

Takakontti auki seuraavaksi.

Kahva ponnahtaa esiin, kuten kuuluukin. Kankaat on jo likaantuneet, mutta ei peruuttamattomasti. Kyllä tästä vähän harrastelemalla vielä fiksun näköisen rakkineen saattas saadakin. Tutkin tiivisteitä ja nypin niitä irtikin. Puhtaalta näyttää. Pientä santaa siellä on ja vettä tietysti, mutta ei korroosiota. Samoiten takakontin renkaan monttu on ihan ookoo kunnossa ja vararengas on käyttämätön. Takapuskurissa on pahoja naarmuja, joitten takia mieli taas mynnähtää entisestään.
Tämä ei vastaa enää niitä puheita, joita luurissa puhuttiin.

Kuskin takaovi näyttää kanssa siistille ja suht asialliselle. Kulumajälkiä tosin oviverhouksessa on. Ei tosin sellaisia, joitten takia voisin jo lähettää auton paaliin, mutta hyvän maun rajoilla kokoajan kiikutaan.

Vilkaisen tunkinreikään. Ehjältä näyttää. Pientä pintaruostetta on itse tunkin reiän suulla, mutta se on normaalia. Samoiten takakaari näyttää ihan ehjälle.

Avaan kuskin oven ja valheet paljastui heti. Kumpikin etupenkki on ratkennut istuinosan keskellä olevista saumoista, ja näky tuo mieleen sen erään paikan, mitä naistentansseista etsitään.

Kuskin oven verhoilussakin on jo paljon enemmän elämän jättämiä jälkiä. Nahat on muutamasta kohtaa kuluneet valkeiksi ja penkin sähkösäädön paneeli on irti. Työnnän sitä sormella melkein kaksi senttiä sisäänpäin, eikä se oikein tunnu asettuvan kohdilleen, vaan pullahtaa takaisin ulospäin. Samoiten vänkärin takaoven ikkunannostimen painike on painettu paneelin läpi. Siellä montussa se näkyy olevan, mutta millähän siihen ylettäisi. Beckerin näppäimet ovat todella kuluneet. Lie hiekoitetuilla rukkasilla rämpätty. En ole niin väsyneen näköistä Beckeriä vielä nähnytkään aiemmin.

Myyjä antaa avaimet. Autossa on Immobiliser2 järjestelmä. Kaukosäädin on, mutta avainosa on revitty irti. Avaimenperässä on erillinen huoltoavain, jolla käynnistän autoa. Ensimmäinen yritys ei käynnistä autoa, vaan pitemmän hankauksen jälkeen kone syttyy tulille.
Veivaan ratin oikeaan äärilaitaan ja avaan konepellin.

Katselen niitä huonohkoja talvirenkaita. Kulutuspintaa on ehkä noi 2 milliä tähteellä, ja jokainen nasta on poikki, eikä niistä ole jäljellä kuin kanta siellä nastan kolon pohjalla. Hoohhhoijaa. Samoiten joku alustan muovilevy on kappaleina. Sen särkyneet reunat näkyvät rengaskotelosta. Kerron havainnosta myyjälle. Hän ei kommentoi asiaa juuri mitenkään.

Hakekattila ei ole saanut pesua osakseen moneen vuoteen. Todella kurjan näköinen. Moottori sinänsä pyörii todella pehmeästi ja tasaisesti, siitä ei voi moittia.

Myyjä kertoi puhelimessa, että moottori vuotaa hitusen öljyä sylinterilohkon ja kannen välistä, kuten kaikki M104 moottorit, mutta se ei kuitenkaan vuoda niinpaljoa, että tarvitsisi lisätä öljynvaihdon välillä kertaakaan.
Meillä on ihan selvästikin käsitysero sanalle hitusen.
Itse käyttäisin samassa kohtaa mielummin tulvii-sanaa.

Ja monenlaisia moottorinkorjauksia ja viritelmiä sitä jo tämän elämänsä aikana on jo nähnyt, mutta nyt tuli myös jotain sellaista vastaan, jota ei oma mielikuvitukseni pystyisi koskaan edes tarjoamaan korjauskonstiksi.

Moottorin jakoketjun kiristäjän alueelle ja kannen ja lohkon tasoon on sormella vedetty mustaa silikoonia. Ilmeisesti sillä on koetettu paikata öljyvuotoa. Tämä peli alkaa olla jo pelattu, mutta en vielä sano sitä ääneen myyjälle. Kurkistan paisuntasäiliöön. Siellä ei ole kovin paljoa nestettä, mutta se ei kuitenkaan kupli eikä ole öljyistä.

Ehdotan, että lähdetään jonnekin kahville. Aseman läheisyydessä on Nesteen huoltoasema, jonne lähdemme ajamaan. Heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy rauhattomasti pomppivaan öljynpainemittariin. Myyjä kertoo, että noin se on loikkinut kokoajan mitä auto on hänellä ollut. Tyhjäkäynnillä paineet tippuu alle kiloon, mutta varoitusvalo ei kuitenkaan syty. Joko kannenpahvi puskee pakokaasuja öljynkiertoon, tai sitten kone on todella lopussa. Renkaat myös puistattaa tavattomasti. Tämän ravistus on ehkä jopa pahempaa kuin sen 500SE:n josta kerroin aiemmin, koska tämä alkaa pienemmistä nopeuksista. Tälläkö pitäisi muka lähteä ajamaan Kuopioon...kaikkee tuo äijä luulee.

Ravistelemme itsemme Nesteen pihaan ja parkkeeraan auton ruutuun. Kasvattaja seuraa omalla rellulla perässä. Fiilis on jo totaalisen kypsä. Nyt ollaan sitä viimeistä niittiä vailla, niin en rupea enää edes tekemään tarjoustakaan koko rottelosta.

Ja mitä tulin juuri ajatelleeksi?

Kokeillaampa mitä kattoluukku sanoo. Luukku aukeaa puoliväliin asti todella hitaasti, aivan kuin akku olisi lopussa. Sitten aukeaminen loppuu kokonaan, ja vielä hitaammin suostuu menemään kiinni. Siinäpä se kaivattu viimeinen pisara olikin. Tässähän piti kaikki toimia.

Myyjä jää kaksin käsin repimään kattoluukkua kiinni. Minä taasen repäisen repun takapenkiltä ja pistän sen relluun. Lähdemme kasvattajan kanssa kahville, kun myyjä jää nyhtämään elämänluukkua vesisateessa kiinni.

Ei sitä myyjää enää kahvituttanut. Möhkö oli vaappunut pois kentältä, kun tulimme takaisin ulos.

Käymme moikkaamassa kasvattajan kaikkia koiria ja juoksutamme niitä lähipellolla. Suurin vitutus alkaa laantua ja Kuopion suuntaan lähtee paluukyyti 18.15 taas reilun 64 euron hintaan.
Joten loppusumma.
Menetin 128 euroa yhden valehtelijan takia turhanpäiväiseen matkusteluun.

Kyseessäoleva kauppias ei ainankaan ole rehellinen.

Mukavasti kirjoitettu tarina, jolla ikävänpuoleinen päätös. Harmillista. Mutta nyt sinulla alkaa olemaan käsitys, mitä hinnat alkaen - käytetyiltä Ässiltä voi odottaa.

no eipä oo ihme tolla hintaa melkeen olis voinut arvata jo

Mukavasti se kuiteski omaa maailman- (mersun-) katsomusta parantaa ku käy välillä pitemmässä matkassa kattomassa jotai romua Ja siullaha oli sentää sikäli hyvä reissu, et pääsit hetkeks pois Savosta, ku jotku on tullu nimenomaan sinne kattomaan huonoja mersuja

Miten ihmeessä sinä aina päädyt katsomaan ilmoituksen mukaan hyvässä kunnossa olevia autoja, jotka kumminkin osoittautuvat jollain tapaa pommeiksi? Jännä juttu, kun itse olen kyseistä autoa seurannut silloin tällöin nettiautossa ja alkuhinta oli lähes puolet tuosta. Oletin tuon olevan hieno auto ja kaikinpuolin kunnossa, mutta ei näköjään ole. Tulee väkisinkin mieleen tapaus loppukesästä, kun piti vaihtaa Ässä 535:seen bemariin. Vikalista olikin hulppea, kun pääsi autoa katsastamaan muualta kuin puhelimesta käsin. Omistaja/t olikin jo ikää nähneitä äijiä, joille auton viat eivät tuntuneet olevan minkäänlainen ongelma vaan ne kuitattiin sanomalla "semmoinen se aina on ollut", kuin sinunkin tapauksessasi. En sitten tiedä onko se ikä vai mikä joka osaa katsoa asioita sormien läpi ja sitten se nuorempi sukupolvi näkee metsän puilta. Näitä kirjoituksiasi on kumminkin aina ilo lukea!

Jee mutta tarina oli taattua Mesedesi laatua mainioine kuvauksineen. Odotinkin koska "novelli" taas ilmestyy....

Sinänsä en itse olisi noita vikoja kovin ihmeellisenä pitänyt, jos oisin tuommoista ostamassa harrasteautoksi. Omalle työlle kun ei lasketa hintaa. Kansirempan kun joutunee noihin kaikkiin tekeen kuitenkin jossain vaiheessa, niin olisihan sitten kunnossa.

Mutta tuo on tosi typerää, kun ei voi puhelimessa kertoa rehellisesti vikoja, tai laittaa virheistä kuvia. Tommonen kansivika on varmasti tiedossa, kun siliconilla töhritään. Näitten pelien kohdalla luulisi olevan ostajan markkinat, varsinkin suoralla kaupalla. Kannattaa valkkailla ja tinkiä. Ostajia on aika vähän.

Niin. Tuo Night-Windin kysymys, kuinka löydän pommit helmien joukosta...

Itse epäilen vähän sitä, että tämä jokunen aika sitten tullut verohelpotus edisti ensinnäkin möhköjen invaasiota Suomen kamaralla. Oli pieni noususuhdanteen nykäys, jolloin pankista sai hetken aikaa lainaa hilpeästi ja jotkut halusivat ostaa viimeisillä rahoillaan leuhkannäköisen lotjan naapurin kiusaksi.

Kun aikaa kuluu ja lainalyhennyksiä möhköstä makseltaan hampaita kiristellen, tullaan jossainvaiheessa siihen hetkeen että möhköfantti kaipaisi vähän huoltoa ja hoivanpitoa, niin silloin loppuu omat- ja lainarahatkin pyörtyillessä varaosaliikkeen tiskin ääreen.

Pakko olis kuitenkin liikkua, joten jätetään vahat ja vakuutukset ostamatta ja ainut mitä autolle tehdään on se, että niitä vaan tankataan. Autoa yritetään wwwpeltoautonetissä myydä itku kurkussa toivoen pelastusta paremmasta huomisesta ilman moista hinku ja vinku- sarjan suursyömäriä.

Yön hämärinä hetkinä nujutaan rengasliikkeiden roskalavoilla etsimässä 16 tuuman renkaita, joissa ei vielä kankaat paista läpi, ja toivotaan, ettei naapurit tiedä, että vaikka samaan aikaan ajellaan leveästi ässällä, ollaan pipo silmillä ja kaulukset pystyssä leipäjonossa hakemassa itselle kauraryyniä, kun tuo panssarivaunun elättäminen vie kaikki kopeekat taskuista.

Tähän syyhyn pohjautuen epäilen, että miksi valtaosa näistä eteentulleista W140:sistä on niiiiin finaalissa.

Tällähetkellä tiedän vain yhden W140:n, jonka itse ostaisin näiltä seisomilta edes ilman koeajoja tai tutkimisia - jos se olisi myynnissä ja itselläni paalut siihen riittäisi.

Mutta kumpikaan noista ehdoista ei täyty, joten Kaapo saa pitää autonsa rauhassa.

Ja JP74:lle:

Nyt ei olla ostamassa harrasteautoa. Nyt ollaan etsimässä käyttistä.

Soitin myös vuosi sitten samalle äijälle ja tarjosin autosta vähän enemmän kun mikä pyynti on nyt, oli sittenkin hyvä etten ostanu, päädyin loppujen lopuksi samanlaiseen pohjanmaalta en nähnyt autoa ennen ja se oli niinku piti puhelimessa ja omistaja ajoi sen kotiin mulle, olen vieläkin tyytyväinen kaupasta

Vähän vanhaan vastailen mutta kuitenkin...
Olen myös katsonut kyseistä autoa netistä monta kertaa ja ihmetellyt miksei mene kaupaksi.
Se on ollut siellä jo melko kauan ja monesti meinannut soittaa myyjälle mutta aina olen ajatellut että L pitää olla, no ny ei tartte soittaa.
Mullahan ei olisi kun noin 50km Poriin, välimatka muuttuu silloin pitkäksi kun se on turha.

Heh, heh.. Kattelinkin että nähnyt jossain kyseisen auton, pikkuselvityksen jälkeen huomasin äijän asuvan n. kilometrin päässä omasta kodistani. V-ttu mikä kusipää.