Tarvikkeet:
-Vaneria
-Kontaktiliimaa
-Niittipyssy
-Rimaa
-Ruuveja
-Kaapinoveen tarkoitettu magneetti (semmonen että luukku pysyy kiinni)
-Sarana
-Keinonahkaa
-Kuumailmapuhallin (nahan venytykseen jotta taipuu nätisti)
-Pehmustetta kannen ja nahan väliin
Keinonahan käsittelyyn ohjeita myös tuolla: Töks
Aikaa tuommoisen tekemiseen menee pari tuntia, rahaa kymppi.
Ensin tehdään vanerista kotelo. Siihen tuskin tarvitsee ohjeita kirjoitella. Ruuveilla ja rimoilla vaan boksi kasaan. Kannattaa mitoittaa kotelon korkeus sopivaksi (ai jaa, kannattaa vai?). Itse tein sen korkuisen että kansi on ovenkahvan korkeudella, eli molemmat kyynärpäät rohjottaa samalla korkeudella. Käsinojan pohja tehdään samankokoiseksi kuin keskikonsolissa oleva lokero on.
Sitten verhoilu.
Aloitin homman leikkamalla keinonahasta hieman reilunkokoisen palasen, jonka toisen pään taitoin noin 5mm matkalta kaksinkerroin (liiman avulla). Sen jälkeen mittasin nahanpalan tarkemmin, siten että se yltää kiertämään käsinojan ympäri vaakasuunnassa. Muista että nahka venyy, eli leikkaa palanen "vähän liian lyhyeksi". Nidoin nahan sen pään jota ei ole taitettu, kiinni käsinojan takareunaan. Levitin takareunaan (vanerille) liimaa, ja myös irrallaan roikkuvaan nahkaan samalle kohtaa. Muista odottaa että liima kuivuu kosketuskuivaksi, niin se pitää heti. Liimaa pitää siis laittaa siten että nahan taitettu osa liimataan niittien päälle. Tällä tavalla saadaan siisti sauma aikaiseksi ilman ompeluita tms. Huono kuva saumasta (lootan vasemmassa kulmassa)
Kannen verhoilu on helppoa. Levyn päälle liimataan sopivaa pehmustetta (routamattoa esim.). Otetaan reilu nahanpala, joka nidotaan yheltä puolelta kiinni kannen alapuolelle. Sitten se venytetään kannen yli ja nidotaan toiselle puolelle. Vielä kaksi syrjää samalla tavalla. Ylimääräiset liepeet saksilla pois ja valmista tuli.
Eikun eipäs tullut.
Liimasin vielä kannen alapuolelle toisen vesivanerinpalasen sikafleksillä jotta leikatut nahanreunat ei näy, ja sain saranan upotettua siihen levyyn. Petsasin vanerin reunat tummaksi ja sitten oli kansi valmis.
Saranan ja magneetin sielunelämää en ala selittämään.
Lopputulokseen pitää olla tyytyväinen, vaikka pehmuste (ohut routamatto) puristuikin kasaan kantta liimatessa. Eipä haittaa, ei kansi silti liian kova ole. Poksi myös pysyy paikallaan oikein hyvin.
Myyntiartikkeliksi tämmöisestä ei kuitenkaan ole, pohja on aika rujon näköinen kun sinne on nahka vain paukutettu niiteillä kiinni ja leikattu enimmät liepeet pois. Samoin sisäpuoli. Voisihan alapuolelle liimata vielä vanerinpalasen, ja sisäpuolelle tehdä verhoilupahvit. Enpä jaksa, koska ei ne näy kun loota on paikallaan ja kansi kiinni.
Hyvähyvä,Sivonen ja tattista vaan! Täytyy varmaan ruveta kyhäilemään... 
