Kuinka ollakkaan, puiden takkaan heittelyn lomassa ennen joulua selailin Amerikan Craigslistiä Etelä-Californian alueelta, melkein yhtä kalliiksi tuleva sivusto kun eBay. Pian löysinkin itseni keskustelemasta Californialaishemmon kanssa jolla oli edukkaahko 300 SL myynnissä. Pian selvisi että tämän auton lisäksi jota olin ostattelemassa kaverilla oli toinenkin samanlainen, siitä tosin puuttui kovakatto, ja automaattivaihteisto luisti. Tämä toinen voisi myös olla myynnissä. Ei taida olla mikään täysin tuulesta temmattu lause että Amerikan Joe:t ja Bubbat osaavat mielummin korjata työntötankomoottoreita. Euroautojen korjaamot ovatkin sitten harvemmassa, joko merkiliikkeitä tai hinnallisesti niihin verrattuja pajoja. Korjaamisen kalleuden vuoksi näitäkin sitten ehkä jää korjaamatta. Karkea yleistys, mutta ehkeivät kaikki autoilijat ainakaan löydä halvempia korjaamoita, tosin eihän kaikki Ameriikan autoilijat aina löydä jarrupoljintakaan. =)
Päädyttiin loppujen lopuksi kuitenkin siihen että lastataan molemmat Mersut kohti Suomea, niin onhan taas projekteja kerrakseen. =)
Vajaan parin kuukauden odottelun jälkeen tullin kautta kotiin saatiin tälläinen:
Liuotin/painepesuripesu ja talliin sulamaan.
Autohan oli siis vuoden 1992 300 SL – 24, Perusmusta 040 ulkoa, mustat nahat ja katto. Perus Amerikanvarusteilla, eli aika kattavasti kaikki sähköllä rattia ja jakkaroita myöten. Oikea sähköharrastajan unelma siis.
Omaan silmään pisti "jallutettu" maski, ikkunalistojen lisäksi, Euromallissa taitaa olla musta. Samaten vanteet on kromatut (varapyörän vanne samanlainen, mutta maalattu). Tosin voipi olla että tulee jotkun muut alle sovitettua...Tekniikkana M104 3-litranen kutonen ja 722.5 automaatti sen jatkeena. Tässä ensin tulleessa yksilössä perustekniikka toimii aikalailla kuten pitääkin, laajempaa perushuoltoa vaille.
Myyjä kertoi autossa olevan vikojakin, maalipinta joistain kohdin palanut auringossa, penkeissä repeämiä ja mittaristossa ei yksikään mittari toimi, varoitusvalot vain vilkkuvat ja katto ei irtoa napista. Viat eivät olleet matkalla hävinneet Atlantin aaltoihin vaan seurasivat perille asti mukana. No jotain hyvääkin, muut sähkövarusteet kattoa ja mittaristoa lukuunottamatta tuntuvat toimivat, ja ruostetta ei ole kun auto on ollut ikänsä kuivassa Californiassa.
Aluksi ajatuksena olisi pistää sähköpulmat kuntoon, sen jälkeen ohjemaan otettava varmaan ylimaalaus ja sisustan uusiminen ainakin penkkien istuin-osat ja ratti, jotka kuivahtaneet auringossa.
Samalla voisi käydä hankkimaan osia. Huolto-osien ja penkkien lisäksi ainakin oikea takavalon lasi on rikki, samaten etuvilkkujen tilalle voisi hankkia joko kirkkaat Jenkkivalot, tai sitten euromallin kirkaat, nuo porkkanat ei minusta oikein tähän malliin sovi.
Tälläinen aloitus tälle projektille, jatkan tarinaa kun tulevalla viikolla päästään varsinaisen projektin puolelle. =)
Ai niin se toinen auto. Logistiikkahirmut olivat vähän "unohtaneet" toisen auton, ja sainkin kuulla että se on vasta lähdössä Jenkeistä. No, eipähän tule tallissa ruuhkaa heti.
Eikä Dollari ihan otollisimmassa kurssissa Euroon nähden enää ostohetkelläkään ollut, rahasummia laskemalla tätä harrastusta on toki vaikea järkeväksi saada muutenkaan...
, ainoastaan noudon lahdesta.
