...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Kertomus jälleennäkemisestä sekä W124 200D:stä, joka ei vielä kadonnutkaan lopullisesti omille teilleen
Tämä teksti on kirjoitettu lähinnä omaksi iloksi ja muistelmien tallentamiseksi, mutta Mersuhommiin liittyvänä sen julkaiseminen ei varmaan erityisemmin ketään vahingoitakaan. Turo’s Hevi Geetä lainatakseni ”eikä tämä tarina ole palturia.”
Elettiin kevättalvea 2002, olin perjantaina tullut viikonlopuksi vanhempien luokse opiskelupaikkakunnalta, ja isä soitti. ”Siellä tutulla korjaamolla olis nyt tätä nykyistä uudempi Mersu, ja kuulemma myytävänä. Mitäs jos kävisit katsomassa.” No, sehän onnistui mieluusti kyllä. Karautin paikalle Ritmo Abarthillani, ja autokorjaaja esitteli asiakkaansa autoa. ”Tää on sirkee peli”, muistan hänen sanoneen. Kyseessähän oli vuoden -91 200D, jäljistä päättelimme, että vanha taksi on kyseessä, vaikka sitä ei ollutkaan tilattu taksivarusteilla. Noin muuten varustelu oli aika rajallinen. Lämmitettävä takalasi, istuinlämmittimet, lampunpesimet, keskuslukko, korkeampi jousitus, tasaisempi takaselkänoja, kumimatot, lohkolämmitin + sisäpistoke, vetokoukku, heikosti toimiva CD-soitin - radiolaite eikä sitten oikein muuta. Rosterikaaret lokasuojissa siinä kyllä oli, mutta sitä ei oikein voi pitää kovin hyvänä juttuna edes…
Auto oli maalattavana, koska sen kattoon oli lentänyt räjäytystyömaalta kivi, joka oli rikkonut hieman maalipintaa. Auton omistaja oli maininnut maalarille, että tuo olisi myynnissäkin, ja maalarilla oli mahdollinen ostaja heti tiedossa. Auton yleisilme oli siisti, jos ei lasketa kulunutta ja puhjennutta kuskin istuinta sekä reikiä keskikonsolin puuosissa lähinnä. Jossainhan se reilu 500 000km ja taksikäyttö väkisinkin näkyy. Lisäksi auto oli juuri pesty, ja kirkkaan valkoisena hienon näköinen.
Illalla sitten tultiin isän kanssa ihan yhdessä katsomaan kyseistä autoa, ja silloin päästiin koeajollekin. Verrattuna isän W123 300D:hen, kulku oli kyllä samalla tavalla mersumaista, mutta hiljaisempaa, ehkä jonkin verran tukevampaa eikä oikeastaan ollenkaan voimattomampaa, vaikka moottori olikin litran verran pienempi. Kaupathan siitä sitten lopulta syntyivät, ja reilun neljän vuoden kuluessa mittariin tuli vajaat 200 000km lisää. Isän autona se oli koko tuon ajan; itsehän sain häneltä käyttööni sen vanhan 300D:n, mutta siitä päätettiin aika pian luopua, koska sille ei ollut varsinaisesti tarvetta, ja kunto oli vähän sen oloinen, ettei entisöinnissäkään olisi paljon järkeä ollut. Ei muuten ollut yhtään kivaa, kun se auto lähti meidän pihasta lopullisesti 17 vuoden yhteiselon jälkeen, mutta se nyt ei kuulu tähän.
Melko lailla ilman dramatiikkaa tuon 200D:n kanssa meillä selvittiin. Yhden kerran siihen joku täti täräytti perään aamuruuhkassa, päätettyään järkevästi lähteä ohittamaan autojonoa bussikaistan kautta. Bussikaistalle koukkaaminen vain ei häneltä onnistunut ilman, että olisi yrittänyt ottaa palan jonossa edellä olevasta Mersusta mukaan. Hänen Corollaansa taisi kyllä tulla enemmän vaurioita kuin Mersuun, joskin puskurin törmäyslista siitäkin hajosi, ja maalipintaa piti nurkasta uusia. Kaiken kaikkiaan koko aikana autoa hinattiin pariin kertaan, kun ensin starttimoottori hajosi ja seuraavana päivänä vaihdettu starttimoottorikin kajahti. Kuluvia osia tietenkin laitettiin, oikeastaan aika paljonkin, mutta ei siitä ollenkaan jäänyt sellaista fiilistä, että se mikään murheenkryyni missään vaiheessa olisi ollut.
Vuonna 2006 jostain sitten tuli ajatus, että isäntä voisi ajella vähän vähemmän askeettisella autollakin, ja niinpä hän sitten hankki vuotta uudemman, huomattavasti paremmin varustellun 300D TURBOn, ja 200D jäi vaille aktiivikäyttöä. Edelleen se oli mielestäni ihan komean näköinen härveli, eikä edustavien myyntikuvien ottaminen vaikuttanut kovinkaan hankalalta. Niinhän siinä sitten kävi, että auto oli myytävänä pitkän aikaa, mutta ensimmäinen sitä katsomaan tullut sen myös osti. Eipä siitä kaksista summaa enää saanut; jälkituonnin reipas kasvu, autoveron muutokset muutenkin ja melkein parisataatuhatta kilometriä olivat tehneet tehtävänsä auton myyntiarvolle. Näinkin fiksulta voi näyttää 15-vuotias, mittarin mukaan noin 690 000km ajettu auto:
Tämän jälkeen en nähnyt autoa noin kuuteen vuoteen yhtään ainutta kertaa missään yhteydessä. Sitten, varttuneempien Mersujen kanssa harrastava kaverini yhtenä iltana oli laittanut kuvan sähköpostiini – ”Kato, kun ostin uuden Mersun”. Okei, totesin, että kaveri lienee ostanut itselleen projektin, kun autossa näytti olevan jonkin verran laitettavaa, ja hänellä taas on laitteet ja kokemusta kunnostushommiin. Totesin kyllä, että aika samannäköinen tuo on kuin se, joka meillä joskus oli, mutten sen enempää uhrannut ajatuksia sille asialle.
Kyselin sitten, että käyttöautoksiko meinaat, millä tekniikalla ja millä sisustalla jne. Ja mikä oli vastaus? ”… haluaisin viedä keskustelua eteenpäin kysymyksellä, että etkö tunnista nimenomaista autoyksilöä? Ei mitään tuttua vivahdetta... ” No joo, tarkemmin kun katsoo ja vertaa vanhoja kuvia, niin sama kärryhän se on. Hän oli ostanut sen varaosiksi, koska edellinen omistaja oli laittanut auton pois liikenteestä oletetun moottorivaurion vuoksi. Vaikakkin kuvassa näkyy lumiauramiehen aikaansaannokset keulassa, niin siitä ei näy sitä, että auto on ollut lasten leikkipaikkana, ja he ovat - kuinka ollakaan - jättäneet ikkunat auki lumi- ja muiden sateiden ajaksi. Se ei ole sisustalle varsinaisesti oikein hyväksi... Näitä kahta kuvaa kun katselee, niin vähän käy sääliksi autovanhusta, jolla on kuitenkin takanaan ansiokas työhistoria suomalaisessa tieliikenteessä. Nykytilaa kun ei voi oikein muuksi kuin alennustilaksi sanoa.
Tulikin juuri tätä kirjoittaessa taas mieleen, että ehkä juuri siksi en luopunut omasta 250D:stä uudemman auton hankkimisen jälkeen, ettei sekin tulisi jossakin jonain päivänä vastaan tämännäköisenä… Järki-ihminen sanoisi tässä vaiheessa, että sehän on vain auto, mutta minäpä en ole näissä asioissa alkuunkaan mikään järki-ihminen koskaan väittänyt olevanikaan.
Tämä teksti on kirjoitettu lähinnä omaksi iloksi ja muistelmien tallentamiseksi, mutta Mersuhommiin liittyvänä sen julkaiseminen ei varmaan erityisemmin ketään vahingoitakaan. Turo’s Hevi Geetä lainatakseni ”eikä tämä tarina ole palturia.”
Elettiin kevättalvea 2002, olin perjantaina tullut viikonlopuksi vanhempien luokse opiskelupaikkakunnalta, ja isä soitti. ”Siellä tutulla korjaamolla olis nyt tätä nykyistä uudempi Mersu, ja kuulemma myytävänä. Mitäs jos kävisit katsomassa.” No, sehän onnistui mieluusti kyllä. Karautin paikalle Ritmo Abarthillani, ja autokorjaaja esitteli asiakkaansa autoa. ”Tää on sirkee peli”, muistan hänen sanoneen. Kyseessähän oli vuoden -91 200D, jäljistä päättelimme, että vanha taksi on kyseessä, vaikka sitä ei ollutkaan tilattu taksivarusteilla. Noin muuten varustelu oli aika rajallinen. Lämmitettävä takalasi, istuinlämmittimet, lampunpesimet, keskuslukko, korkeampi jousitus, tasaisempi takaselkänoja, kumimatot, lohkolämmitin + sisäpistoke, vetokoukku, heikosti toimiva CD-soitin - radiolaite eikä sitten oikein muuta. Rosterikaaret lokasuojissa siinä kyllä oli, mutta sitä ei oikein voi pitää kovin hyvänä juttuna edes…
Auto oli maalattavana, koska sen kattoon oli lentänyt räjäytystyömaalta kivi, joka oli rikkonut hieman maalipintaa. Auton omistaja oli maininnut maalarille, että tuo olisi myynnissäkin, ja maalarilla oli mahdollinen ostaja heti tiedossa. Auton yleisilme oli siisti, jos ei lasketa kulunutta ja puhjennutta kuskin istuinta sekä reikiä keskikonsolin puuosissa lähinnä. Jossainhan se reilu 500 000km ja taksikäyttö väkisinkin näkyy. Lisäksi auto oli juuri pesty, ja kirkkaan valkoisena hienon näköinen.
Illalla sitten tultiin isän kanssa ihan yhdessä katsomaan kyseistä autoa, ja silloin päästiin koeajollekin. Verrattuna isän W123 300D:hen, kulku oli kyllä samalla tavalla mersumaista, mutta hiljaisempaa, ehkä jonkin verran tukevampaa eikä oikeastaan ollenkaan voimattomampaa, vaikka moottori olikin litran verran pienempi. Kaupathan siitä sitten lopulta syntyivät, ja reilun neljän vuoden kuluessa mittariin tuli vajaat 200 000km lisää. Isän autona se oli koko tuon ajan; itsehän sain häneltä käyttööni sen vanhan 300D:n, mutta siitä päätettiin aika pian luopua, koska sille ei ollut varsinaisesti tarvetta, ja kunto oli vähän sen oloinen, ettei entisöinnissäkään olisi paljon järkeä ollut. Ei muuten ollut yhtään kivaa, kun se auto lähti meidän pihasta lopullisesti 17 vuoden yhteiselon jälkeen, mutta se nyt ei kuulu tähän.
Melko lailla ilman dramatiikkaa tuon 200D:n kanssa meillä selvittiin. Yhden kerran siihen joku täti täräytti perään aamuruuhkassa, päätettyään järkevästi lähteä ohittamaan autojonoa bussikaistan kautta. Bussikaistalle koukkaaminen vain ei häneltä onnistunut ilman, että olisi yrittänyt ottaa palan jonossa edellä olevasta Mersusta mukaan. Hänen Corollaansa taisi kyllä tulla enemmän vaurioita kuin Mersuun, joskin puskurin törmäyslista siitäkin hajosi, ja maalipintaa piti nurkasta uusia. Kaiken kaikkiaan koko aikana autoa hinattiin pariin kertaan, kun ensin starttimoottori hajosi ja seuraavana päivänä vaihdettu starttimoottorikin kajahti. Kuluvia osia tietenkin laitettiin, oikeastaan aika paljonkin, mutta ei siitä ollenkaan jäänyt sellaista fiilistä, että se mikään murheenkryyni missään vaiheessa olisi ollut.
Vuonna 2006 jostain sitten tuli ajatus, että isäntä voisi ajella vähän vähemmän askeettisella autollakin, ja niinpä hän sitten hankki vuotta uudemman, huomattavasti paremmin varustellun 300D TURBOn, ja 200D jäi vaille aktiivikäyttöä. Edelleen se oli mielestäni ihan komean näköinen härveli, eikä edustavien myyntikuvien ottaminen vaikuttanut kovinkaan hankalalta. Niinhän siinä sitten kävi, että auto oli myytävänä pitkän aikaa, mutta ensimmäinen sitä katsomaan tullut sen myös osti. Eipä siitä kaksista summaa enää saanut; jälkituonnin reipas kasvu, autoveron muutokset muutenkin ja melkein parisataatuhatta kilometriä olivat tehneet tehtävänsä auton myyntiarvolle. Näinkin fiksulta voi näyttää 15-vuotias, mittarin mukaan noin 690 000km ajettu auto:
Tämän jälkeen en nähnyt autoa noin kuuteen vuoteen yhtään ainutta kertaa missään yhteydessä. Sitten, varttuneempien Mersujen kanssa harrastava kaverini yhtenä iltana oli laittanut kuvan sähköpostiini – ”Kato, kun ostin uuden Mersun”. Okei, totesin, että kaveri lienee ostanut itselleen projektin, kun autossa näytti olevan jonkin verran laitettavaa, ja hänellä taas on laitteet ja kokemusta kunnostushommiin. Totesin kyllä, että aika samannäköinen tuo on kuin se, joka meillä joskus oli, mutten sen enempää uhrannut ajatuksia sille asialle.
Kyselin sitten, että käyttöautoksiko meinaat, millä tekniikalla ja millä sisustalla jne. Ja mikä oli vastaus? ”… haluaisin viedä keskustelua eteenpäin kysymyksellä, että etkö tunnista nimenomaista autoyksilöä? Ei mitään tuttua vivahdetta... ” No joo, tarkemmin kun katsoo ja vertaa vanhoja kuvia, niin sama kärryhän se on. Hän oli ostanut sen varaosiksi, koska edellinen omistaja oli laittanut auton pois liikenteestä oletetun moottorivaurion vuoksi. Vaikakkin kuvassa näkyy lumiauramiehen aikaansaannokset keulassa, niin siitä ei näy sitä, että auto on ollut lasten leikkipaikkana, ja he ovat - kuinka ollakaan - jättäneet ikkunat auki lumi- ja muiden sateiden ajaksi. Se ei ole sisustalle varsinaisesti oikein hyväksi... Näitä kahta kuvaa kun katselee, niin vähän käy sääliksi autovanhusta, jolla on kuitenkin takanaan ansiokas työhistoria suomalaisessa tieliikenteessä. Nykytilaa kun ei voi oikein muuksi kuin alennustilaksi sanoa.
Tulikin juuri tätä kirjoittaessa taas mieleen, että ehkä juuri siksi en luopunut omasta 250D:stä uudemman auton hankkimisen jälkeen, ettei sekin tulisi jossakin jonain päivänä vastaan tämännäköisenä… Järki-ihminen sanoisi tässä vaiheessa, että sehän on vain auto, mutta minäpä en ole näissä asioissa alkuunkaan mikään järki-ihminen koskaan väittänyt olevanikaan.
W124 250 D -92
C123 280 CE -81
W124 E 300 Turbodiesel -94
S211 E 220 CDI -09
C123 280 CE -81
W124 E 300 Turbodiesel -94
S211 E 220 CDI -09
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Surullista kun jotkut ihmiset eivät osaa pitää autoista huoltaan vaikkakin auto olisikin 'vanha taksirönttä'. Selvästi vain harva ymmärtää että näillä voisi ajaa vielä ydinsodankin jälkeen ( ) jos autoista pitää huolta. Välillä kun näkee tuollaisia pahasti rappeutuneita tai pilattuja tapauksia liikenteessä niin sydän aina itkee verta (vaikka ei omanikaan näytä suoraan pakasta vedetyltä) Jotkut ovat selvästi vain täysin välinpitämättömiä.
"Jos siinä on renkaat tai rinnat niin se tulee aiheuttamaan harmia ja päänvaivaa."
6/1990 560 SEL
7/1990 300E-24 Automatic
6/1990 560 SEL
7/1990 300E-24 Automatic
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Lähtötilanne on kyllä masentava mutta loksut, umpion lasit ja mahollisesti umpiot ja maski uusiksi kylkilistan alta ruosteet pois vahaa + muovinhoitotuotteita, kunnolliset vanteet ja renkaat niin johan näyttää paljon paremmalta. Loppupeleissä kohtuupienillä saa ulkopinnan näyttämään paremmalta kuin mitä kilometrit antaa ymmärtää.
Jos sisustassa on sanomista niin penkit irti ja sopivia kemikaaleja kehiin niin ilme muuttuu sielläkin ja tunkkainen haju lähtee jos sitä on.
Mulla olis kans hiukan samantyyppinen projekti odottamassa. Toi ex 200D on kokenu kovia 7 vuoden reisun jälkeen. Körssi haisee sisällä aiva törkeesti eikä höyrypesuri paljon tilannetta muuttanu. Otan siitä sisustan ulos käsittelyyn ja maaliruiskuakin pitää käytellä. Sama väri kuin yo. kuvissa.
Jos sisustassa on sanomista niin penkit irti ja sopivia kemikaaleja kehiin niin ilme muuttuu sielläkin ja tunkkainen haju lähtee jos sitä on.
Mulla olis kans hiukan samantyyppinen projekti odottamassa. Toi ex 200D on kokenu kovia 7 vuoden reisun jälkeen. Körssi haisee sisällä aiva törkeesti eikä höyrypesuri paljon tilannetta muuttanu. Otan siitä sisustan ulos käsittelyyn ja maaliruiskuakin pitää käytellä. Sama väri kuin yo. kuvissa.
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Sopinee tähän jutun jatkoksi pari kuvaa entisestä, samanlaisesta mersusta. Eka kuva otettu auton ollessa itselläni, toinen kuva bongattu joltain huumorisivustolta.
Itseasiassa näinkin sen joskus noilla teippauksilla motarilla ja meni vähän aikaa, ennenkuin tunnistin samaksi, mutta samat oli kilvet
Itseasiassa näinkin sen joskus noilla teippauksilla motarilla ja meni vähän aikaa, ennenkuin tunnistin samaksi, mutta samat oli kilvet
w220 S320 -99
Ford Escort Turnier -82 (MR)
Lincoln Continental Mark V Coupe Cartier Edition -77 (MR)
ex-w210 200cdi -00
ex-w124 200D -92
ex-w114 250 -76
ex-c107 450SLC -74 (MR)
Ford Escort Turnier -82 (MR)
Lincoln Continental Mark V Coupe Cartier Edition -77 (MR)
ex-w210 200cdi -00
ex-w124 200D -92
ex-w114 250 -76
ex-c107 450SLC -74 (MR)
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Mikähän olisi vanhan loiston tilanne nyt jos mersun malli olisikin ollut esim coupe eikä taksimalli ?
Tuontiautoilija jo vuodesta 1989.
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
SE TOIMII SITTENKIN!!! VAI TOIMIIKO SITTENKÄÄN???
EX-W123 200 B (1982)
EX-W123 240 D (1980?)
EX-W203 C180 sporcoupe (2001)
EX-Vito 112cdi (2001)kutiteltu
EX-C124 300CE-24 (1991)kesäKisu
EX-W220 S500(1999)Paras ajaa, huonoin omistaa
EX-Triumph Speedmaster (2010)
R129 500SL(1990)Remmillä ;)
BMW 330XdA(2001)Käyttö-katiska
Suzuki m1800r(VZR) (2006)
W210 E55 AMG(1998) Nykyinen kesäKisu
EX-W123 200 B (1982)
EX-W123 240 D (1980?)
EX-W203 C180 sporcoupe (2001)
EX-Vito 112cdi (2001)kutiteltu
EX-C124 300CE-24 (1991)kesäKisu
EX-W220 S500(1999)Paras ajaa, huonoin omistaa
EX-Triumph Speedmaster (2010)
R129 500SL(1990)Remmillä ;)
BMW 330XdA(2001)Käyttö-katiska
Suzuki m1800r(VZR) (2006)
W210 E55 AMG(1998) Nykyinen kesäKisu
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Mersun maine törmäysturvallisena autonakin on katoavaista:
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288492414868.html" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288492414868.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Jees, onhan nykyinen C-luokka esitelty jo 2007, joten jossakin olisi vikaa jos uusi Volvo ei päihittäisi sitä turvatesteissä.Laaksonen kirjoitti:Mersun maine törmäysturvallisena autonakin on katoavaista:
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288492414868.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Näissä merkeissä
----
2008 R 320 CDI L 4Matic
1994 E 300 Turbodiesel T 4Matic
1990 300 CE
1990 260 E 4Matic
1983 300 TD Turbodiesel
1982 W123 siena rot punaisia verhoilun osia myytävänä
www.classicdata.fi
----
2008 R 320 CDI L 4Matic
1994 E 300 Turbodiesel T 4Matic
1990 300 CE
1990 260 E 4Matic
1983 300 TD Turbodiesel
1982 W123 siena rot punaisia verhoilun osia myytävänä
www.classicdata.fi
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Suhteellisen huuhaa artikkeli. mersu oli ensimmäisten joukossa käyttämässä tuota offset törmäystä jo 70 luvulla. w126 onkin ensimmäinen malli joka on suunniteltu näin.
W114.011 250 1974 M130.923
W115.010 220 1969 M115
http://www.flickr.com/photos/zenitmania/
W115.010 220 1969 M115
http://www.flickr.com/photos/zenitmania/
Re: ...niin se on maallinen loisto katoavaista, Mersuillakin
Eikös tuo perustu siihen että poikkeuksellisesti ovat testanneet 25% osumalla NCAP:n ja NHTSA:n 40% sijaan jolle autonvalmistajat optimoivat tuotteensa.
Samaisen laitoksen 40% testissä C sai arvosanan hyvä (ja kaikista muistakin) ja leiman "2012 top safety pick".
Testiin päädyttiin koska vuoden 2009 tilastoissa jenkeissä 25% vakavista etupään kolaroinneista oli noita "pieniä sivuosumia", 24% noita laajempia ja 14% alleajoja.
Ja lähinnä mersun maineeseen tuossa vaikuttaa "keltaisen lehdistön" "uutisointi", C-sarjan edustaessa luokkansa parhaimmistoa jenkkilän markkinoilla, tulokset huonommilla on todennäkoisesti vielä surkeampia, tosin tilastopoikkeuksena tuo yksi Infiniti joka pärjäsi huonommin peräkolarissa ja kaadossa mutta paremmin tuossa uudessa testissä..
Samaisen laitoksen 40% testissä C sai arvosanan hyvä (ja kaikista muistakin) ja leiman "2012 top safety pick".
Testiin päädyttiin koska vuoden 2009 tilastoissa jenkeissä 25% vakavista etupään kolaroinneista oli noita "pieniä sivuosumia", 24% noita laajempia ja 14% alleajoja.
Engineers at some manufacturers have indicated that they are adjusting airbag algorithms to deploy side airbags in small overlap frontal crashes. Mercedes, for example, plans changes for the current C-Class.
Tuosta vielä taulukot: http://www.iihs.org/ratings/summary.aspx?class=15" onclick="window.open(this.href);return false;Another restraint and kinematics issue Institute engineers flagged was excessive forward movement of the driver dummy caused by too much shoulder belt webbing spooling out of the retractor. This was the case with the BMW, Mercedes and Volkswagen. Like most new vehicles, these cars have safety belts equipped with load limiters that allow occupants' upper bodies to move forward in frontal crashes when belt loads exceed a specific threshold. Load limiters allow some belt spoolout after the initial impact to reduce belt-force-related thoracic injuries such as rib fractures by allowing people to ride down deflating front airbags. However, too much spoolout can compromise belt effectiveness by allowing belted occupants to move enough to strike hard surfaces inside the vehicle. This concern is greater in small overlaps where occupants may load only a small part of the front airbag or miss it completely.
Ja lähinnä mersun maineeseen tuossa vaikuttaa "keltaisen lehdistön" "uutisointi", C-sarjan edustaessa luokkansa parhaimmistoa jenkkilän markkinoilla, tulokset huonommilla on todennäkoisesti vielä surkeampia, tosin tilastopoikkeuksena tuo yksi Infiniti joka pärjäsi huonommin peräkolarissa ja kaadossa mutta paremmin tuossa uudessa testissä..
S210 290 -97