Kaikki alkoi tuossa neljä päivää sitten kun vaimoni huolestui koska hänen siskonsa ja tämän avomies olivat reissussa matkailuautolla jossain Kuusamon tienoilla..oli kuulemma mojova riita jonka seurauksena tämä vaimon sisko oli majoittunut hotelliin ja avomies lähtenyt omille teille..vaimo siinä sitten kysyi hakisinko siskon pois sieltä että haluaisi kotiin ja mielellään heti..siis hetkinen..Kuusamoon on meiltä 581km..noh,vaimoa haluaa auttaa ja kun kysäisin asiaa kaveriltani tekstarilla oli hän valmis lähtemään heti..bensamersu ei näillä kilsoilla kiinnostanut joten kaverin 200D vuosimallia 1986 haarukoitui kohteeksi.Päätettiin ajaa vuorotellen ja lähdettiin matkaan 21.30 meidän pihasta,mukavan valoisaa ja vähän liikennettä.
Kuopion jälkeen ajovuoro siunaantui allekirjoittaneelle ja siitä se lähti,pidettiin välillä aika pitkiäkin huikosia kunnolla kaasu pohjassa ja kaikki hepat pelissä

Mutta eipä mitä,vanha sotanorsu tuntui piristyvän kummasti eikä katsekkaan enää jatkuvasti osunut lämpömittariin saatikka ö-paineeseen,tosin kovemman ajon jälkeen jaloittelutauolla öljynpaineviisari hieman väpätteli mutta mitäs näistä.
Vaimon sisko saatiin ehjänä kotio,parisuhde kuulemma oli historiaa ja minä ja kaverini saatiin yli 1000km ulkoilulenkin kaverin nurkka-ajelussa tukkeutuneen mersun mittariin.Mukavasti meni ja kulutukseksi mitattiin koko lenkillä 6.3/100km.Ihan kiva ottaen huomioon matkavauhdin 130-150.Matkan huippunopeudeksi kirjaantui garminin navigaattoriin 162km/h loivaan alamäkeen.
Ja joo,saatiin löpörahat ja vähän extraa ja yksi ihminen onnelliseksi pelastamalla hänet "pinteestä".Kesälomahommailuksi ihan kivaa ajanvietettä.
Auto ei juurikaan öljyä hävittänyt eikä muitakaan murheita tekniikassa ollut.