Petri K kirjoitti:romuroope kirjoitti:Moottoreilta vaaditaan kylmemmissä olosuhteissa lujuusopillisesti vahvempia rakenteita, siinä syy erilaisiin komponentteihin moottoreissa.
Niinkuin kaikki tiedämme, että yksi kylmäkäynnistys kuluttaa moottoria, joka vastaa 1000 kilometrin ajoa.
Samoin voidaan todeta, esimerkiksi sylinteriryhmän lämpölaajenemiset aiheuttaa suurempaa kitkaa kylmänä kuin termostaattilämpötilassa.
Mitkään parhaat täyssynteettiset öljytkään eivät kylmissä olosuhteissa ole
moottorille hyväksi.
Tästä kaikesta johtuen moottorin sisäisien voimien siirrossa moottori joutuu suuremmalle rasitukselle kylmissä olosuhteissa.
Toi 1000km kuluminenkin on aika legendaa, riippuu ihan moottorin käyttöiästä. Uusi sisäänajamaton moottori jossa kulutuspinnat on vielä pehmeät voi olla jopa liian vähänkin, mutta paljon ajetussa koneessa ei sylinterinpinnat kulu lähellekään samalla tavalla kuin uudessa koneessa.
Jos nyt vielä vastaan sinulle.
Ei tuo tieto ole mitään " legendaa ".
Viimeisen 15-vuoden aikana kaikissa polttomoottoreissa on sylinteriputki
vyöhykekarkaistu kulutusosion kohdalta, joten metallin optimaalinen kuluminen on minimoitu.
Moottori kuluu vääjäämättä enemmän kylmemmissä olosuhteissa, siitä on aivan riittävästi laboratoriotietoa.
Tuossa taannoin oli eräs moottori aukaistu, jolla oli ajettu 700000 km.
Syliteriputkien mittapoikkeamat olivat valmistajan uuteen moottoriin verrattuna toleransseissa.
Tekniikan maalima lehdessä jokunen vuosi sitten testissä oli BWN:n moottori samasta syystä. Testin tulos, ei kulumaa.
Syy edellämainittuun on moottorirakenteissa käytetyissä materiaaleissa. Materiaaleilla on saavutettu niin vähäiset kulumiset männänrenkaiden ja sylinteriputken kosketuspinnoilla tarkalleen tietyssä lämpötilassa.