Pakardisen "Ye Olde" rauta, w123 300d vm. -82

[tango]

Vanteenpyörityskone olis ihan jeesus näihin hommiin...

Tuollainen on suht yksinkertainen ja ajaa asiansa noissa hommissa.


Puusta voi sorvata kulloisellekin vanteelle sopivan sovitteen.

[Pakardinen]

Jotain tollasta minä joskus suunnittelin. Sille asteelle se kyllä jäikin. Pitänee koittaa tuommonen väsätä, sitten joskus...

[Mesedesi]

Tiiätkö Kipsu sanoa, että paljonkohan tuo vaihto tuohon 3.07 tiputtais kierroksia?

Hitto, kun tuossa ei ole varvikelloa, niin ei yhtään tiedä edes sitä, paljonko se huutaa satasessa...

3.07:n perällä ja normaalilla 4 lovisella laatikolla varvipuntari pysähtyy satasen laukassa 2750 kieppiminuutin kohdalle.
Ja se nelilovinen laatikko on ainankin kestänyt sen 211 hevosta ja loppunopeutta on ollu...tai no empäs mää muuten sitä kerrokkaan kun saattaa virkavaltakin lukkee tätä topikkia.

[RH]

Ja se nelilovinen laatikko on ainankin kestänyt sen 211 hevosta ja loppunopeutta on ollu...tai no empäs mää muuten sitä kerrokkaan kun saattaa virkavaltakin lukkee tätä topikkia.

Mitäs se niille mitään kuulu kuinka kovaa olet lomamatkalla Saksassa pyyhkinyt...

[Pakardinen]

3.07:n perällä ja normaalilla 4 lovisella laatikolla varvipuntari pysähtyy satasen laukassa 2750 kieppiminuutin kohdalle.

Ahaa. No kun tuolla aiemmin sanoi Samuli H, että 2.47 välityksillä kierroksia on satasen vauhdissa 2000, niin voidaanko tästä päätellä, että 2.88 välityksillä niitä olis samassa vauhdissa jotain himpun alle 2500...? Kun mulla ei oikesti tuo matematiikka oikein taivu... Jos näin on, niin sillon kyllä melkein kallistun tuon 2.88:n puoleen ja vaihdan sitten harvempaan, jos jostain syystä täytyy.

Ja se nelilovinen laatikko on ainankin kestänyt sen 211 hevosta ja loppunopeutta on ollu...tai no empäs mää muuten sitä kerrokkaan kun saattaa virkavaltakin lukkee tätä topikkia.

Mitäs se niille mitään kuulu kuinka kovaa olet lomamatkalla Saksassa pyyhkinyt...

Nii, eikäne nyt muutenkaan tällästä jaksa lukea.

[Mesedesi]

Mutta se, että mistä löydät sitten sellasen W123:n nopeusmittarin, joka rimmaa sen 2.88:n kanssa yksiin?

Jos vaihdat turbodieselin 3.07 perän, niin joudut vaihtamaan myös turbodieselin nopeusmittarin, kun ne on vähänniinkun naitettu yksiin ja kaksiin toistensa kanssa...

[Pakardinen]

Niin, onhan näitä vielä ratkomattomia ongelmia.

Onneksi tuo nopeusmittariasia on niistä varmaan pienimpiä, kun nyt enste löytäs sen elimenluovuttajan ja vaihettua koneen ja laatikon ja perän ja kuulerin laitettua ja pumpun härnättyä ja sitten vielä sais auton kulkevaan kuntoonkin. Sitte sen jälkeen on paremmin aikaa miettiä tuota mittariasiaa.

Eikös ne jossain "kalibroi" noita mittareita uusiksi? Jossain näin nimittäin sellaisen kombinaation, jossa oli 123:n mittaritauluun pantu 124:n mittaristo. Tuollanen yhdistelmä kiinnostais itseäkin, siinä kun sais sitte varvikellon ja öp-mittarin samalla...

[Mesedesi]

Olen kuullu, että ne laittelis nopeusmittarin vaijerin väliin jotain ratashässäköitä joilla passataan se eroavaisuus, mutta kuulostaa jopa luotettavammalle kuin Neuvostoliitto...

[onre]

On niitä varvikellollisia mittaristoja 123:ssakin.

[Pakardinen]

On niitä varvikellollisia mittaristoja 123:ssakin.

Ohan toki. Aattelin vaan, että olisin siitä tulevasta elimenluovuttajasta kähveltänyt mittaritkin... Se tässä oli niinkun perimmäisenä motiivina...

[unski]

Nopeusmittarin *kotikalibrointiin" menee n. tunti ja siihen tarvitaan akkuporakone, kynää ja paperia ja minikokoinen muovinen sorkkarauta.

Menee näin: pyöritetään mittaria akkuporakoneella "kaasu" pohjassa jotta nähdään mitä se näyttää. Suoritetaan laskelma paperilla perän vaihdon aiheuttamasta prosenttimuutos nopeudessa. Nostetaan (vaikkapa sormin) nopeusmittarin neula stopparitapin (tappi siinä n. 15-10 km/h kohdalla) yli, annetaan heilua vapaana ja katsotaan mihin se pysähtyy. Säätö on nyt helppo tehdä kun tiedetään mihin alunperin neula pysähtyy. siksi siinä mittarin alalaidassa on niitä viivoja...neula pysähtyy alkuperäisessä säädössään jonkun niistä kohdalle. Nyt irrotetaan neula varovasti sillä muovisella sorkkaraudalla akselistaan, se on siinä painamalla kiinni. (Keskikoriste saattaa tässä vaiheessa irrota, se on vain liimattu neulaan) Säädetään mittarin näyttämää hieman, mutta ei paineta naulaa tiukasti kiinni. Nostetaan neula taas tapin yli ja kaasutetaan täysillä akkukoneella ja tarkestetaan näyttämä. Uusitaan sama mikäli näyttö ei ole oikea... Ihan kikkana: Akkuporakoneen voi tietysti säätää nippusiteillä siten, että mittari näyttää 100 km/h alunperin. Sitten pysäytetään se poistamalla akku, niin akkuporkone pitää sitten "kalibrointinsa"... näin laskelman tekeminen on hieman helpompaa.

Niin kanattaa harjoitella tätä ensin harjoitusmittarilla, neula ja taustalevy on helppo taivuttaa muodottomaksi. Auttaa myös, jos mittarin taustan purkaa sen verran, että pääsee pitämään kiinni nopeusmittarin "magneettipyörästä" mittarin takaa...samalla muuten on kiva pestä matkamittarin rullat... olen näitä jokusen tehnyt vaijerivetoisiin mittareihin...mikäli homma pelottaa, voin säätää mittarit pikku korvausta vastaan

[Pakardinen]

mikäli homma pelottaa, voin säätää mittarit pikku korvausta vastaan

Pelottamisesta nyt niinkään tiedä, ohjeet kuullosti kyllä sellaisilta, että meikäläisen poropeukaloilla ei tule kun sutta... Joten pidämpä mielessä tarjouksen "kotikalibroinnista"...

[Wade]

Terve,

Toki noinkin onnistuu, mutta neulaa ei välttämättä tartte ottaa lainkaan irti. Neulan akselin tyvessä on messinkiprikka, jossa on ura. Prikan kireys säätää jousta, joka vastustaa neulan liikkumista myötäpäivään. Jos ja kuten yleensä mittari näyttää liikaa, niin prikkaa hieman myötäpäivään. Itse käytin isoa parsinneulaa, jonka kärjen asetin prikan uraan ja koputtelin varovasti pikkuräikällä. Muitaakseni n. Tunnin = 15asteen säätö korjasi tarpeeksi. Aiemmin näytti satasta todellisen ollessa 88 km/h. Säädön jälkeen oli kohillaan. Kirjoitin joskus topicin aiheesta.


T; Wade

Nopeusmittarin *kotikalibrointiin" menee n. tunti ja siihen tarvitaan akkuporakone, kynää ja paperia ja minikokoinen muovinen sorkkarauta.

Menee näin: pyöritetään mittaria akkuporakoneella "kaasu" pohjassa jotta nähdään mitä se näyttää. Suoritetaan laskelma paperilla perän vaihdon aiheuttamasta prosenttimuutos nopeudessa. Nostetaan (vaikkapa sormin) nopeusmittarin neula stopparitapin (tappi siinä n. 15-10 km/h kohdalla) yli, annetaan heilua vapaana ja katsotaan mihin se pysähtyy. Säätö on nyt helppo tehdä kun tiedetään mihin alunperin neula pysähtyy. siksi siinä mittarin alalaidassa on niitä viivoja...neula pysähtyy alkuperäisessä säädössään jonkun niistä kohdalle. Nyt irrotetaan neula varovasti sillä muovisella sorkkaraudalla akselistaan, se on siinä painamalla kiinni. (Keskikoriste saattaa tässä vaiheessa irrota, se on vain liimattu neulaan) Säädetään mittarin näyttämää hieman, mutta ei paineta naulaa tiukasti kiinni. Nostetaan neula taas tapin yli ja kaasutetaan täysillä akkukoneella ja tarkestetaan näyttämä. Uusitaan sama mikäli näyttö ei ole oikea... Ihan kikkana: Akkuporakoneen voi tietysti säätää nippusiteillä siten, että mittari näyttää 100 km/h alunperin. Sitten pysäytetään se poistamalla akku, niin akkuporkone pitää sitten "kalibrointinsa"... näin laskelman tekeminen on hieman helpompaa.

Niin kanattaa harjoitella tätä ensin harjoitusmittarilla, neula ja taustalevy on helppo taivuttaa muodottomaksi. Auttaa myös, jos mittarin taustan purkaa sen verran, että pääsee pitämään kiinni nopeusmittarin "magneettipyörästä" mittarin takaa...samalla muuten on kiva pestä matkamittarin rullat... olen näitä jokusen tehnyt vaijerivetoisiin mittareihin...mikäli homma pelottaa, voin säätää mittarit pikku korvausta vastaan

[Pakardinen]

Terve,

Toki noinkin onnistuu, mutta neulaa ei välttämättä tartte ottaa lainkaan irti. Neulan akselin tyvessä on messinkiprikka, jossa on ura. Prikan kireys säätää jousta, joka vastustaa neulan liikkumista myötäpäivään. Jos ja kuten yleensä mittari näyttää liikaa, niin prikkaa hieman myötäpäivään. Itse käytin isoa parsinneulaa, jonka kärjen asetin prikan uraan ja koputtelin varovasti pikkuräikällä. Muitaakseni n. Tunnin = 15asteen säätö korjasi tarpeeksi. Aiemmin näytti satasta todellisen ollessa 88 km/h. Säädön jälkeen oli kohillaan. Kirjoitin joskus topicin aiheesta.


T; Wade

Haa. Tuo oli hyvä tietää, kiitos! Vaikuttaa sitäpaljon yksinkertaiselta tempulta, että tuota taitais itsekin uskaltaa kokeilla...

[Pakardinen]

Ehhe he he hee...

Katsastus lähenee, piti vaihtaa vanhaan iskarit, kun entisissä ei ole eloa ollutkaan noin vuoteen. Lisäksi etuiskarien alapäät kolahteli ikävästi. Soitin Toivalan Autoon Markolle tuossa reilu viikko sitten ja pyysin jäykintä mitä löytyy.

Nyt siellä on sitten panssaroidun 126:n tolpat joka nurkassa...

[joop79]

Mulla on muuten 280 bensan rundikellollinen mittaristo tuolla jemmassa.

Jäänyt jouten kun tuli tuo pystäri hankittua oikeaksi harraste peliksi

[Pakardinen]

Joopille tulee yv:tä.

[Pakardinen]

Eipäs kun nythän se tuli mieleen, että dieselkone ja bensakoneen jenkamittari ei oikein taida käydä yksiin...

[Pakardinen]

Ai voi tätä murheen alhoa, ei kelvanneet takajarrut katsastusmiehelle...

No toisaalta, kyllä minä sitä vuosi sitten ihmettelinkin, kun kelpasivat.

[Pakardinen]

Voi voi, kyllä tulee tämän pitäminen ja korjaaminen kalliiksi. Pari päivää sitten mykistyi lasinpesunesteen moottori... Vaihtoon tais mennä melkein kymmenen minuuttia, ei voi kun ihailla tämän huoltoystävällisyyttä.

Takakontillinen jarruosiakin on nyt haettu, josko lauantaina sais jarrut laitettua. Tuli viime syksynä harjoiteltua vaimon puimurin jarruilla sitä verran paljon, että remonttiin uskaltaa ryhtyä ihan itse omassa tallissa. Etelän matkan ym. aikana lämpesi onneksi kelitkin siihen malliin, että ei tarvii näpit jäässä turata...

[Pakardinen]

Joko se on kevät niin pitkällä, että pitää ruveta vanteita taas hiomaan...

On se.

Ei vaan meinaa tuota elimenluovuttajaa löytyä sopivaa... Kohta on jo kesä...

[74t3]

Joko se on kevät niin pitkällä, että pitää ruveta vanteita taas hiomaan...

On se.

Ei vaan meinaa tuota elimenluovuttajaa löytyä sopivaa... Kohta on jo kesä...

Taitaapa olla melko harvinaisia nuo OM603 turbolla luovuttajina. Ruttutukussa olisi aika vähän ajettu tekniikka (ehkä):

https://www.avk.fi/sivut/detail.asp?id=182861&lang=fi" onclick="window.open(this.href);return false;

Tosin pitää olla melkoinen traileri että tuommoisen limusiinin pihaan saa rahdattua... Tulisi baarivehkeet ja telkkarikin kaupan päälle.

[Pakardinen]

Eääh, Ruottista minä sitä haen. Sieltä saa koko auton samalla rahalla, mitä Suomessa tulis maksamaan kone ja laatikko...

Eipä ole kauankaan siitä, kun näin ihan tällä meidän ikiomalla Mersufoorumilla myynnissä OM603:n turbolla vaatimattomaan 1000€:n hintaan.

[mesew123]

ootkos pakardinen tätä kattonu?

http://www.nettivaraosa.com/auton-varaosat/1304617" onclick="window.open(this.href);return false;

[Pakardinen]

Enpä ole, mutta tuossa on just tuo juttu. 1000€ pelkkä kone, jossa ei ole edes ahdinta. Siihen vielä laatikkoa hommaamaan ym. hilppeet, niin vot jopas tuleekin hintaa mokomalle.

Tuohon hintaan jo melkein saakin kokonaisen auton, josta voi sitten koneen ja laatikon poisnoston jälkeen myydä kaiken muun ylimääräisen rössön ylenkyläläisille ja loppu raato Kuusankoskelle...

Edit: Vaan eipä mitä, tiistaina lähden katsomaan ja ainakin jonkunmoisella todennäköisyydellä hakemaan elimenluovuttajan. Mikäli siis auto on myytävänä vielä tuolloin...

[Pakardinen]

Viimeiseen puoleentoista vuorokauteen kolme tuntia nukkuneena olo on nyt semmoinen, että nyt on luovuus taas kohdallaan. Joten täältäpä pesee hyvät lajitoverit.

Elimenluovuttajan hakumatka, eli kuinka pahasti voikaan mennä hommat pieleen.

Kaikki alkoi viime viikolla, kun havaitsin tällä foorumilla myynnissä olevan, edullisen w124 300DT:n. Sellaista olen etsinyt jo pidemmän aikaa, että saisin tähän vanhaan klassikkoon koneen ja laatikon. Pari pikaista soittoa myyjälle ja mielessäni tein jo alustavan ostopäätöksen. Sitten miettimään, että kuinkas minä pääsen etelä-Suomeen auton luo. Naapurin Pete oli lähdössä tiistaina käymään Helsingissä, joten puhuin hänet ympäri ottamaan minut mukaansa ja tekemään pienen koukkauksen.

Seuraavaksi piti järjestää lapsille hoitaja tiistaiksi, koskapa vaimolla oli työpäivä eikä näinollen voinut olla kotona. Soitto mummolle maanantaina ja kas, hän kertoo että on "vähän" kipeänä, nuha on ja hieman yskittää. Kysyin nyt kuitenkin vielä, että jaksaisitko tulla. Joo, kyllä minä jaksan, ei siinä mitään. Minäpä tulen. Kerroin vielä, että jos et jaksa, niin soita minulle tiistaiaamuna ennen kuutta, voin kyllä siirtää lähtöäni jos lastenhoito ei onnistu. Ei ei, kyllä minä tulen, hyvin jaksan.

Tiistaiaamu koitti, Pete tuli sovitusti kuudelta hakemaan. Hyppään vanhan Toyota Korillan etupenkille ja huomaan, että Petellä on koirat mukanaan. No eipä siinä mitään, onneksi en ole allerginen. Matka alkoi ja eteni hyvin, joskin hieman hitaasti, koska Peten Korilla on melko vanha eikähän niitä vanhoja autoja pidä rääkätä. Lisäksi Petellä on ollut hieman vaikeuksia pitää ajo-oikeuttaan kovin pitkään, niin hänpä kertoi tehneensä tietoisen valinnan, että nyt ei enää ole kiire.

Päästiin Varkauden eteläpuolelle, lähelle Joroista. Vaimolta tulee tekstiviesti. Tämä meni nyt ihan päin persettä tämä sinun autonhakumatka, mummo tuli nuorimmaista hoitamaan ja on semmoisessa kunnossa, että makaa vain sohvalla ja huokailee. Että nyt ei Sami mennyt tämä homma putkeen kyllä. Olisinpa tuolloin osannut kertoa, että ei se tästä ainakaan paremmaksi muutu. Noh, emäntä oli sitten pakotettu tekemään vain lyhyemmän päivän töissä ja siitä ymmärrettävästi jokseenkin harmissaan. Olivat sopineet työkavereidensa kanssa tekevänsä yhdessä töitä ja nyt meni sitten työkavereidenkin suunnitelmat pieleen. Lisäksi on tietenkin se aika kuukaudesta, kun vaimot eivät ole kovin ymmärtäväisiä miehiään kohtaan. Huippua.

No tästä eteenpäin matka menikin kommelluksitta jonnekin Mikkelin eteläpuolelle. Jossain vaiheessa haistoin jonkun epämääräisen hajun autossa. En osannut yhdistää tuota tuoksua mihinkään aiempaan kokemukseeni, joten maltoin olla kommentoimatta Petelle, että paskoit sitten housuus. Tultiin Kuortin ABC:lle, jossa kusi- ja tankkaustauko. Pete jäi tankkaamaan, minä menin sitä toista asiaa hoitamaan. Tulin takaisin autolle, Pete oli ottanut nussetkin kuselle. Hommat saatiin selvitettyä ja takaovi auki, että koirat kyytiin. Tässäpä vaiheessa huomattiin, että toinen lemmikeistä oli oksentanut Korillan takajalkatilaan. Nytpä valkeni minullekin sen oudon hajun alkuperä. Eikun pikainen autonsiivous ja matka jatkuu.

Menomatkan loppupäässä ei ollutkaan mitään ihmeempiä sattumuksia, joten puolenpäivän aikaan oltiin ostettavan kohteen luona. Nesteiden tarkistus ja koeajolle. Ajoltaan erittäinkin hyvä, kulkee suoraan, alusta ei kolise ja kappas, ABS:n merkkivalo syttyi. Kissat viikset moisesta, eihän tästä ajopeliä ole tarkoitus tullakaan. Muuten auto on sellainen, kuin myyjä sen kuvailikin, laiskan pulskea ja laatikko vaihtaa nykäisemällä, edellinen omistaja kuulemma nostanut laatikon paineita. Luistonko takia vai sen, että tähän oli tarkoitus tulla Mynäpumppu ja isompi puhallin, kuka tietää. Takaisin lähtöpaikalle, papereiden kirjoitus, rahojen siirto, tavaroiden keruu Peten Korillasta ja Meisselin nokka kohti Kuopiota. Kello oli tuolloin noin 13, hienoa, kuuden tunnin päästä pitää olla Kuopiossa aloittamassa yövuoroa, ehdin hienosti. Navikin näytti saapumisajaksi jotain kuuden tienoita. Pikku pelivarakin näemmä on, hyvä hyvä, ehtii käydä syömässäkin vaikka. Yeah, right.

Kohta pihasta lähdön jälkeen alkoi tiputtelemaan vettä. Pyyhkijä käyntiin. Oho, sepä pitää erikoista ääntä, kahisee ja rahisee. Lisäksi varsi tahmoo. No mitäpä näistä, nopea käynti huoltsikalla josta rasvapurkki kouraan ja pyyhkijän varren rasvaus. Eipä tahmo enää ja matka jatkuu. Tulin Nummelaan, jossa Hangonväylällä on liikennevalot punaisellapa tietysti. Vihreät vaihtui ja kiihdytys ja mitä mitä? Laatikko ei vaihda isommalle, ei sitten mitenkään. Ei pakkovaihteillakaan. Tien sivuun ja soitto myyjälle, että onko ajatuksia? Jaa jaa, mikähän siinä olis... Hei, tarkistapa lootaöljyn määrä. Työtä käskettyä ja eihän se tikun kärki kuin hädin tuskin kastuu. Lootaöljyn määrä jäi tarkistamatta koeajolle lähdössä, manasin itseäni. No, onneksi Hong Kongiin ei ole kuin muutamien satojen metrien matka. Kaarran rehvakkaasti ykkösellä pihaan ja lompsin hakemaan ATF:ää. Sitä desi laatikkoon, kone käyntiin ja tarkistus. Hienoa, hieman alle ylämerkin. Taas tien päälle ja vaihteet vaihtuu normaalisti. Jep jep, pelivara alkaa pienentyä, nyt pitääkin käydä todella nopeasti jossain syömässä jos meinaa. Vielä ei nälkä kuitenkaan hirveä ole, joten nokka kohti Lahdenväylää.

Muutamakymmentä kilometriä meni ja yks kaks kauhukseni huomaan, että lämmöt huitelee n. 110 asteessa. Vauhtia pois ja ensimmäiselle bussipysäkille, ennenkuin sellaisen ehdin löytämään, lämmöt ehti nousta vielä hieman entisestään. Auto seis ja katsomaan. Syyläristä matkustajan puolen alanurkasta tippuu nestettä. No siistiä. Onneksi havaitsin juuri ennen pysähtymistä, että tuossa oli muuten autokorjaamo tien varressa, noin kahdensadan metrin päässä takana. Hieman odottelua, että kone vähän jäähtyy ja sitten pikainen siirto korjaamon pihaan. Päivää päivää, voisittekohan auttaa miestä mäessä. Eipä tässä mahdottomia pystytä, syyläriä ei ole eikä oikein mitään mahdollisuutta entistäkään korjata. Ainoaksi vaihtoehdoksi ilmeni, että korjaamon ukko käyttää minua muutaman kilometrin päässä Rajamäen pitäjällä varaosakaupassa, josta löytyy syylärin paikkausainetta. Eipä se häävi vaihtoehto ole, mutta muutakaan ei nyt ole tehtävissä.

Paikkausaineet syyläriin ja korjaamolta hävitykseen menevää jäähdytysnestettä perään. Saat muuten sitä mukaaskin, jos tarttet, loihe lausuman korjaamon ukko ja minähän suostuin, hyvähän sitä on varalta olla. No sepä kaivoikin minulle het viiskymmentä litraa sitä tavaraa. No tämä jos ei Kuopioon riitä, niin johan se on silkka ihme. (Muistakaa tämä lause!)

Syyläri enää vain hieman tippaisee, joten taas matka jatkuu. Hyvinkään liepeille saakka, sitten nousi lämmöt taas. Ei perkele. Ja taas tien sivuun bussipysäkille ja nyt nouseekin jo aimo höyry pellin alta. Tarkastamaan tilannetta ja voi ihmettä: syylärin ylävesiletkun kiinnike paskana. Enste olin, että ei saatana ja sitte olinkin jo ihan, että ei kettu. Hetkinen, tätähän on paikkailtu jo aiemminkin, vesiletku kiinnitetty katkenneeseen kiinnikkeeseen jollain liimalla ja "varmistettu" kiinnitys laittamalla nippusiteitä letkuklemmarin taakse, että varmasti pysyy. Jeh, pysyihän se, siihen asti kun irtosi. Vaikuttiko paikkausaine sitten niin, että tukki hieman syyläriä, nosti jäähdytysjärjestelmän painetta ja sitähän ei enää sitten ylävesiletkun kiinnitys kestänytkään. No se on tässä vaiheessa sitten ihan se ja sama, minun tarvikkeilla ja mukana olevilla työkaluilla ei tuota korjata.

Sittenpä alkoikin puhelinralli, ensin soitto työpaikalle, että nyt muuten alkoi Samilla matkanteko kestämään, ei toivoakaan olla seiskalta työmaalla. Seuraavaksi soittoa auton myyjälle, Sergeylle, Mesedesille ja Toipoille, että nyt on muuten ukko pulassa, aattakee. Soittoa soiton perään niin pitkään, että puhelimesta alkaa akku loppua. Niinpä niin, laturi jäi aamulla kotio toiseen autoon... Viimeisillä virroilla soitan itselleni taksin ja lähden käymään Hyvinkään Expertillä laturin ostossa. Sergey soittaa, että nimimerkki petri on tulossa apuun. Seuraavaksi soittaakin Mesedesin hälyttämä (tai siis minun hälyttämä, mutta numeron sain desiltä...) henkilö, hän on vielä vartin töissä ja käy sitten hakemassa vähän tarvikkeita ja tulee paikalle.

Takaisin autolle ja kohtapa onkin petri paikalla. Siinä taivastellaan hetki ja petri soittaa tutulleen, onko syyläriä. Eipä ole, ainoastaan bensan syyläri, jossa laatikon jäähdytysputkien lähdöt sekä alavesiletkun lähtö eri paikassa. No, kyllähän siitäkin varmaan rakentamalla käypänen saadaan, jos tarvii. Sitten tulikin tämä Mersuklubilainen ja lausuu arvokkaita sanoja. Hänen appiukkonsa asuu reilun kilometrin päässä, mennään sinne niin päästään autotalliin katon alle.

Korjaukseksi tehtiin rautaputken pätkä kiinni revenneeseen ylävesiletkun kiinnikkeeseen kemiallisella metallilla. Sitten jeesusteippiä rautaputken toiseen päähän, jotta saadaan ylävesiletku tiiviisti kiinni. Purukumilla me paikkaamme sen. "Korjaus" onnistui, vedet alkoi pysymään sisällä. Ja eikun TAAS nokka kohti Kuopiota, mitähän vielä tapahtuu. Ei varmaan ihan sataakahtakymppiä kannata ajella, ajattelin tuolloin. Melko pian havaitsin olleeni oikeassa, vaikka lämmityslaite huutaa täysillä, niin jo kahdeksaakymppiä ajellessa lämmöt nousee 95:een asteeseen. Lisäksi teen sellaisen johtopäätöksen, että kansipahvi taitaa olla mennyttä, koskapa heti kun koneelle joutuu antamaan vähänkään enemmän kaasua, lämmöt hyppää melkein välittömästi satasen pintaan.

Tämäpä se vasta onkin matkantekoa parhaimmillaan, Lahdenväylällä menee rekatkin ohi niin että hujahtaa. Vaikka molemmat etuikkunat on raollaan, kojelaudan keskisuulake ja kattoluukun takareuna on auki, lämpöä piisaa kuin ruotsalaisessa saunassa. Lämmityslaitteen putket on miten sattuu, huomaan jossain vaiheessa, koskapa rattiputken ympäriltä ja keskikonsolin välistä puhaltaa tulikuumaa ilmaa oikeaan jalkaan ja kenkään niin, että yhdessä vaiheessa jo ajattelen, että näinköhän housut syttyy tuleen. Siinäpä se vasta näky olis ollutkin, vanha ruma ruosteinen Mersu etenee moottoritiellä alta kahdeksaakymppiä, kuski hikoilee kuin sika ja byysat on liekeissä...

----Nyt lainaan toista topikkia, suokaa anteeksi. En jaksa kirjoittaa samaa asiaa kahdesti tässä mielentilassa.----

Olin ajanut Hyvinkäältä Kuopion etelärajalle, kertaakaan pysähtymättä, vauhdin ollessa 75-80km/h, koskapa kansipahvi todennäköisesti paloi tuon syylärin hajoamisen seurauksena. Lämmityslaite huusi täysillä, jonka avustuksella ja hiljaisella vauhdilla sain keploteltua itseni Leppävirran Paukarlahteen asti, lämpöjen pysyessä n. 95 asteessa. Sitten oli pakko pysähtyä vähän oikaisemaan koipia. Tämä oli suuri virhe.

Koskapa lämppäri oli huutanut hoosiannaa Hyvinkäältä lähtien, sepä ei enää lähtenytkään pyörimään tauon jälkeen käynnistettyäni auton. Viimeiset parikymmentä kilometriä Kuopioon työpaikalle (josta myöhästyin vaatimattomat 4,5 tuntia) tultiin hätävilkut päällä kuuttakymppiä aina muutama kilometri kerrallaan, jonka jälkeen moottoritien sivuun lisäämään nestettä paisariin.

Pääsin sitten lopultakin perille Kuopioon työpaikalle. Ja muistattekos te nyt sen lauseen, jonka käskin teitä muistamaan? Siitä viidenkymmenen litran satsista sitä jäähdytysnestettä oli jäljellä noin kahdeksan litraa Kuopiossa.

Lämppärin moottorin hyytymisen aiheutti lämmennyt sulake. Sulakkeen pohja oli sulanut muoviin sisälle, eikä sulake enää saanut konaktia. Hyppylanka virityksellä sain puhaltimen sitten yön kähmässä työpaikalla askartelemalla paskartelemalla jälleen toimimaan. Tänä aamuna jälleen tien päälle ja sitä vajaata kahdeksaakymppiä taas taipaleelle. Homma jälleen toimi, meisseli toi minut kotipihaan. Eikä se tuosta enää siirry, kuin vasta toukotöiden jälkeen naapurin Peten pihaan paloiteltavaksi. Sinne sen tähden, että sillä on paremmin siellä tilaa, eikä meidän pihasta kuulemma tehdä romuautojen hautausmaata...

End of story.


Että se oli semmoinen autonhakumatka. Kyllähän minä sen nyt arvasin, että tuohon hintaan ei hyvää lähdetä hakemaan. Vaan se täytyy kyllä myöntää, että en minä eilisestä ihan noin vaikeuksien sävyttämää päivää osannut odottaa. Pysyvä muistijälki kyllä jäi, sen voin myöntää.

Ja auton myyjälle: pyydän anteeksi sinulle mahdollisesti eilen sanomisillani aiheuttamaani pahaa mieltä. Jossain vaiheessa vaan suivas aika kosolti.

[Sergey]

Jopas jotain, se ei ihan helpolla halunnut savoon Minä soitin kahdelle kaverille vantaalla ja molemmilla olis ollu syyläri mutta kumpaisessakin oli sama vika eli yläputki poikki! taitaa olla tyyppivika ja vaikea löytää käytetty ehjä.

[Pakardinen]

Jopas jotain, se ei ihan helpolla halunnut savoon Minä soitin kahdelle kaverille vantaalla ja molemmilla olis ollu syyläri mutta kumpaisessakin oli sama vika eli yläputki poikki! taitaa olla tyyppivika ja vaikea löytää käytetty ehjä.

Eipä halunnut ei. Kyllä se piti ihan väkisin tuoda...

Joo, tuntuu olevan noiden vehkeiden syyläreissä tuota vikaa.

[petri]

Ei näköjään sujunut tuo loppumatkakaan kuin tanssi .

Onneksi sentään pääsit kotiin asti. Toivotaan ettei koneelle aiheutunut kansipahvia suurempaa vauriota.

[Pakardinen]

Ei näköjään sujunut tuo loppumatkakaan kuin tanssi .

Onneksi sentään pääsit kotiin asti. Toivotaan ettei koneelle aiheutunut kansipahvia suurempaa vauriota.

Se pysähdys oli virheliike. Toisaalta, sitten se lämppäri olis voinu olla mykkänä tänä aamuna ja sitten olis ollutkin jo se viisikymmentä kilometriä taivalta edessä hikoilevalla autolla. Moottoritien varressa tuo sulakkeen pohjan korjaus olis ollut varmasti ikävämpi tehdä, kuin työpaikan tallissa.

Kyllä minä jo henkisesti olen siihen valmistautunut, että kansihan siitä halki on, pahvin lisäksi. Olisin käyttänyt kuitenkin joka tapauksessa kannen irti ennen koneen siirtoa vanhukseen, siinäpä sen sitten näkee. Koneen ääni ja käytös vaikuttaa muuten samalta, että ei sille EHKÄ noiden kansijuttujen lisäksi ole suurempaa tullut. Eikä paisarissakaan kyllä kuplinut, kun yöllä sitä työmaalla vähän aikaa kierroksilla pyöräyttelin, mutta kyllä nuo muut oireet niin vahvasti tuohon kansipahviin viittaa, että en jaksa edes uskoa siihen etteikö se olis mennyttä.

Kiitokset sulle vielä kerran petri! Jos on joskus Savonmaalle asiaa, niin ota yhteyttä, tarjoan vähintään kökkökahvit...