No hirveen vaikea vielä sanoa, että miltä sen kyyti tuntuu, koska eilenillalla vaan ajoin sen tuosta särkkäristä tänne kotipihaan. Matkaa tuli kokonaista 1,3 kilometriä, enkä ole senjälkeen sillä ajellu, niin paha mennä vielä sanomaan.
Mutta kyllä minä sillä tänään vielä lähden liikenteeseen, teen sitten tilanneraporttia.
Saappimiehille tuli laitettua tämmöset terveiset:
Tänään pitkällisen odotuksen jälkeen autokuljetusrekan kuljettaja ilmoitti, että mercedeksenne on tänään otettu kuljetettavaksi ja se saapuu Kuopioon illalla klo 20.00 jälkeen.
Läksin sovittuun vastaanottopaikkaan, ja molemminpuolin oltiin minuutilleen sovitussa paikassa. Siellähän se katraan uusi jäsen kärrin viimeisessä paikassa lymyilee.
Katson noita sieluuni syvään piirrettyjä, tyypillisiä mercedeksen muotokieliä. Ne kertovat laadusta, edustavuudesta, luksuksesta ja tyylistä jota vain ja ainoastaan mercedes voi tarjota minunlaiselle ihmiselle.
Autonkuljettaja käynnistää auton. Kuusisylinterinen moottori käynnistyy ajatuksen lailla ja kehrää tyhjäkäyntiä sivistyneesti. Starttiakaan ei tarvitse hangata hankaamisen ilosta kuin erään skandinaavimerkin nelisylinteristä turbomoottoria rukoillessa käyntiin.
Kuljettaja peruuttaa auton pois kärrystä ja antaa rahtipaperit kuitattavaksi.
Asia selvä, hän toivottaa turvallisia kilometrejä.
Istahdan ylellisellä villaveluurilla verhoillulle istuimelle. Asetan sähkösäätimistä selkänojan mieluisaksi ja tunnustelen pehmeällä lampaannahalla päällystettyä ohjauspyörää. Aito pähkinäpuu luo interiööriin eksklusiivisen tunnelman. Katson tuulilasista lävitse. Rakas kolmisakarainen tähti koristaa näkökenttää.
Tätä kaikkea menee hetki ihan vain ihastellessa.
Tätä kaikkea olen ollut vailla siitä asti kun ostin saabin.
Tänäiltana ystävät ja kylänmiehet nostavat maljan.
Kadonnut poika on palannut takaisin leiriinsä.
Tärkeintä ei ole vauhdin määrä, vaan miltä se tuntuu.
mieshän kuskaa koneita ihan työkseen 
.
