Mesedesi kirjoitti: Minusta on varmaan tullut vanha, kun en enää jaksa edes nussuttaa siitä itselleni, että ajanko satasen alueella todellakin satasta, vai menenkö jotain vähän sinne päin olevaa vauhtia.
Minulla on sama fiilis nykyään, mitä sitä turhia stressaaamaan. Osaan jo ottaa ennakkoon vähän kun lähden reissuun. Ihan turha ottaa stressiä siitä onko muutaman minuutin aikaisemmin perillä vai ei, jos lähtee vaikka varttia aiemmin liikkeelle siis niin se on kaikin puolin terveellisempää.
Vanhuus se on iskeny täälläkin. Muutama kesä sitten kun ajoin ruumisautolla ja paikallaan oli vanha kaasarivikainen tekniikka, ei ollut liikoja vääntöjä vaan auto hyytyi jokaiseen ylämäkeen. Jotenkin siitä valaistui, että mikäs kiire tässä oikeastaan on. Sovelsin samaa työmatkalle ja huomasin, että matkaan menee 80 km/h rekkojen välissä oikealla kaistalla ehkä 3 minuuttia pitempään (jos sitäkään) kuin 110 km/h vasemmalla kaistalla otsasuonet pullollaan. Perille päästessä pulssi on matalampi ja fiilis parempi!
Ja eikös sen jo yleinen käytösnormisto sanele, että ei kylmäkyydeillä hurjastella
Tämä ohittaminen tulee kulttuuriperintönä: työtä pitää tehdä urakkavauhtia ja itsetunto on huono. Huonoa itsetuntoa lienee sekin että ohittaminen kohdistuu aina minun Mersuuni?
Itse säädän vakionopeussäätimen nopeusrajoituksen mukaiseen nopeuteen eli suuri sa ajelee ohitseni hitaasti tai nopeasti. Tällöin on mukava ajaa - ei muuuta Blaupunkti täysille. Eniten harmittaa nopeasti eteeni tulevat.
geoman kirjoitti:Tämä ohittaminen tulee kulttuuriperintönä: työtä pitää tehdä urakkavauhtia ja itsetunto on huono. Huonoa itsetuntoa lienee sekin että ohittaminen kohdistuu aina minun Mersuuni?
Niin, samapa tuo minulle kuka ohittaa -- mutta sitä ihmettelen edelleen, miksi w123:lla ajettu 120 km/h on monen mielestä vähemmän kuin w124:lla ajettu 120 km/h. Vain ensinmainitusta ängetään ohi sitten aina ja vaikka väkisin.
Ja jos asiaa oikein funtsitaan, sitkeämmin tuo 123-vanhus pitkätkin nousut kiipeää kuin laiskanpulskea dieseli
