En minä silloin mersuista mitään tiennyt eikä korttiakaan ollut vielä taskussa. Sitten aloin innostua vähän autoista, kun setäni antoi minun vähän ajella peugeot 305 GLD:llä omalla yksityistiellään. Ajoin sitä pösöä melko useasti myöhemmin ja tuntui tosi kivalta ajaa autoa.
Sitten kerran sain ajaa myös isäni mersua kyseisellä yksityistiellä. Jo lähdössä auto tuntui mahtavalta-kytkimen ja vaihteiston yhdistelmä toimi hienosti ja auto siirtyi paikaltaan tosi arvokkaasti. Heti tuntui siltä, että tämä on tosi hieno aúto. Mä olin saanut kuulla monelta kaverilta, että mersut on laiskoja eivätkä kiihdy. Tuotakin piti testata kun pääsin ajamaan itse yksityistiellä ilman "lapsenvahtia". Yllätyin kyllä positiivisesti kiihtymisestä. Ajoin ensin mateluvauhtia ykkösellä ja sitten survaisin kaasun pohjaan- kyllä siinä hiekka lensi ja vanaa jäi hiekkatielle. Siitä se sitten kasvoi mersuinnostus ja kasvoi ehkä vähän liiankin suureksi. Tutkin kaikki esitteet ja lehdykät, jotka käsittelivät mersuja. Tiesin W123 jaW124:sesta aika monia numerotietoja ihan ulkoa. Kaikki muut autot oli huonoja ja mersu oli paras auto-vaikka ei mulla vieläkään ollut korttia enkä ollut juuri muilla autoilla ajanut. En osannut tutkailla muita autoja objektiivisesti.
Nyt olen mielestäni kehittynyt ihmisenä
ja hyväksyn muitakin autoja. En enää sano, että mersu on ainoa auto tai että siinä ei ole mitään vikoja. Mersu on mersu ja minä tykkään ajaa sillä-tiedän sen hyvät ja huonot puolet. On raskasta yrittää selittää ihmisille, että kyllä mersu on hyvä auto-ei kunnon mersumies kehu autoaan vaan ajaa ja pitää kunnossa! Mutta asiaan:miten itse päädyitte mersun rattiin?
) se oliki 3 vuotta ja just tuli ostettua korollan ikäinen mersu -89. välillä on pahasti käynyt mieles että ei koskaan enää mersua mutta nyttemmin ei tarvi ajatellakkaan muita merkkiä.. paitsi ac cobra olis kiva mut... 
tupla Zenith-Strömbergit. Lisäksi oli Volvon rallipakoputkisto. Auto oli kerrassaan mahtava, kierroksia ei koneessa juuri tyhjäkäyntiä enempää tarvinnut olla, kun kolmosella survasi pedaalin lattiaan, niin alkoi sora lentämään! Ainoa kaasutinmoottorinen auto, mitä minulla on ollut, joka ei nykinyt, ei pätkinyt, ei öhkötellyt oli sitten kone kuuma tai kylmä. Repaleiset lokasuojanreunat antoivat monelle teinille intoa revittää DX:ää tai äidin Unoa oikealla kaistalla, turhaan. Mentiinpä joskus rompetorille Tampereelle kaverin kanssa, mulla oli kärry perässä ja kaverilla "Isonalle", eli Talbot 1510. Kaveri sanoi, että anna sitten Sarkolan mäessä suosiolla tietä, ei tarvinnut, Volvo kiipesi kärryn kanssa rivakammin mäkeä, kuin Isonalle ilman kärryä (tasamaalla 
kuskin penkki, bonuksena oli matkamallia ja 5v. No, sittemmin on kumpikin uusittu, väri sekä penkki, joka tosin on taas aika kypsä...
Nyt sit kesällä tuli tuo nykyinen kiikku vaan oikealla hetkellä vastaan, vaikka onkin meidän 5-hengen perheelle hivenen ahtaan oloinen (Voyagerin jälkeen)niin enpä taida olla ihan heti autoa vaihtamassa,paitsi jos oikein hyvä farkku w124nen osuu kohille niin kukapa tietää 
Tuohon nykyiseen päätynyt prosessi alkoi - valiteltuani eräänä päivänä töissä kahvitauolla auton oston hankaluutta - työkaverin kysymyksestä. "Et sitten hommaisi autoa Saksasta? Mulla olis yksi tuttu."
löytää sopiva 240D,sillä sitten taas 7 vuotta,ja yli 200tkm.Nyt on nuo allaluetellut röntät ajossa,Wolkkari on samaa vuosimallia,kun alussa ihmetelty Mitsu,mutta toimii toistaiseksi työmatkamopona siinä kun näköjään uudemmatkin.
