Pari-kolme viikkoa kestäneen henkisen valmistautumisen jälkeen oli tänään vihdoinkin aika alkaa tutkia tuota murikkaa.
Niinhän se on, että moottoriöjy on ruskeaa, automaattivaihteiston öljy punaista ja peräöljy harmaata:
Perän purkaminen aloitetaan siis laskemalla peräöljyt pois.
Seuraavaksi irroitetaan perän kansi. Kannen saa auki, kun ensin irroittaa neljä perän/taka-aksekseliston kiinnityspulttia poikittaisesta runkopalkista. Näin taka-akselisto siis laskeutuu kokonaisuudessaan alemmas ja sille mahtuu tekemään jotain. Perä pitää pulttien irroituksen ajaksi tukea tunkilla. Kun pultit on irti, voi tunkin löysätä. Itse löysäsin myös seisontajarrun vaijereita etupäästä, koska taka-akseliston jäädessä roikkumaan, etenkin vasemman puoleinen vaijeri tuntuisi jäävän aika kireälle. Perän kannen pulteissa on 15mm kanta ja ne mahtui ajamaan pulttikoneella jatkon kanssa auki.
Kuten kuvasta näkyy on ristitappi päättänyt lähteä karkuteille tasauspyörästön rungosta. Jälkiviisaana voin todeta, että perä kannattaa avata hyvissä ajoin, jos kolinaa kuuluu. Alkujaan tuo kolke kuuluu, kun ristitapin reikä on kulunut ainoastaa hieman väljäksi ja tälläisissä tilanteissa olen kuullut korjauksen onnistuvan hitsaamalla tapin reikäänsä kiinteäksi. Miun tapauksessa ei enää puikolla pärjätä, vaan on vaihdettava uutta osaa tai perää.
Jotta perän saa irti, täytyy irrottaa vetoakselit. Ne ovat navassa kiinni pyörän keskiössä olevalla pultilla ja perän sisäpuolella sokilla. Navassa olevat pultit saa auki pyörien ollessa paikoillaan ja nuo perän sokat joutuu kingottamaan pois vaikkapa ruuvimeisselillä. Kun pultit ja sokat on auki, mahtuu vetarin muljauttamaan pois paikoiltaan ensin ulomman pään pyörännavasta irroittaen. Kun vetarit on irti, pääsee kierittämään itse perän kiinnitysmuttereita. Nämä ovat apurungon yläpuolella ja niissä on 19mm kanta. Pirun ikäviä kääntää räikällä tai kiintoavaimella, koska ovat kohtuullisen hankalassa paikassa ja tietysti ajastaan ruosteisia ja keränneet myös pintaansa kaikenlaista muhjua (haaveilin näitä kiertäessä taas kerran paineilmaräikästä). Näitä muttereita aukoessani tuin perän taas tunkilla, ettei se päässyt putoamaan ennen aikojaan.
EDIT: Myös kardaani täytyy muistaa irroittaa jossain vaiheessa perästä. Kannattaa varmuuden vuoksi merkata kardaaniin, rättiniveleen ja perän laippaan kohdat, missä ovat olleet toisissaan kiinni ja kasatessa laittaa kilkkeet vanhaan asentoon.
Koska perä oli ollut kolausta lukuunottamatta kunnossa aikaisemmin, eli se ei jurissut eikä ravistanut, olen ajatellut korjata sen vaihtamalla tuon hajonneen tasaspyörästön rungon; etenkin kun tallin nurkassa sattui olemaan ylimääräisenä yksi 123 diiselin perä.
Perä purkautuu pienemiksi paloiksi seuraavasti:
Irroita vetareitten stefat.
Näiden alta paljastuu laakerien ulkokoolit paikoillaan pitävät seger-sokat (vaimitänenytoli).
Näitten sokkien irroittamiseen tarvitsee melkoisen isot seger-pihdit, mitkä onneksi sattui tallista löytymään. Lisäksi laakerin kooli tuntui olevan aika tiukasti sokkaa vasten, mutta toista perää purkaessani hokasin, että laakerin napauttaminen sisään päin tuntuisi helpottavan sokan irtoamista urastaan.
Kun segerit on molemmin puolin irroitettu pitäisi laakerien ulkokoolien irrota viimeistään riittävän isoa vasaraa käyttämällä. Nämä koolit purkautuvat siis ulkopuolelle. Koolien irrotuksen jälkeen perä synnyttää tasauspyörästön:
Noissa 123:ien perissä ei käsittääkseni eri välitysten kesken ole muita eroja, kuin tuo tasauspyörästön iso ratas (mikä lie nimeltään). Tämän rattaan ajattelin siis vaihtaa tasauspyörästön rungosta toiseen. Tuohon rattaaseen on meistattu osanumero ja sen kolme viimeistä numeroa kertovat perän välityssuhteen:
Ratas on tasuspyörästön rungossa kiinni muistaakseni kymmenellä pultilla, jotka taasen olivat aika napakasti kiinni, mutta aukesivat kyllä pulttipyssyllä nätisti.
Perän (siis oikeastaan kahden) purkaminen jäi tältä illalta (ja yöltä) tuohon vaiheeseen, koska työkalut loppuivat kesken. Jotta kaikki laakerit ja stefat saisi vaihdettua, täytisi myös perän etupää saada purettua. Vetolaippa on kiinni mutterilla, johon ei tavallinen hylsy yllä. Mikä köhän tuo koko mahtaa olla?
Kertokaapa näitä purkaneet, niin tiiän kysellä tai tehdä oikean kokoista pitkää hylsyä. Huomenna käyn tilaamassa laakerit ja stefat ja raportoin sitte jahka remontti etenee.
.
.
. Näillä näppylöillä lähen koeajolle ja illemmalla pitää raportoida tuloksista.
