SL:ni rättikaton muovi-ikkunat ovat halkeilleet sen verran, että päätin tehdä asialle jotain ennen kuin ne alkavat vuotaa. Teippi on toistaiseksi riittänyt, mutta ei välttämättä riitä kauaa ja näyttää tökeröltä.
Kyselin muutamasta autoverhoomosta hintoja ikkunoiden vaihdolle. Kaikki tuntuivat lähtevän siitä, että katto pitää ottaa irti työn ajaksi, ja hinta kipusi mielestäni turhan korkealle, hommaan kun liittyy liiman kanssa tuhraamista, ja vanha katto pitäisi saada ehjänä irtikin. Samalla olisi varmaan järkevämpää vaihtaa koko katto, mutta koska kankaalla on vielä elinikää, päätin tutkia vaihtoetoja.
Bongasin sitten r129motoring.comin myymän vaihtoikkunasetin, jota firma väittää mahdolliseksi asentaa ilman katon irrottamista. En meinannut uskoa, mutta eri foorumeilta löytyi sitten muutamia kokemuksia ja hyödyllisiä vinkkejä aiheesta. Vakuutuin ajatuksesta sen verran, että päätin kokeilla, vaikken ole erityisen kokenut ompelija ja vaikka edessä olisikin monta tuntia hikoilua, kiroilua ja todennäköisesti verta neulanpistojen muodossa. Harrasteauton kanssa näille ei voi laskea hintaa, eihän?
![Smile :)](./images/smilies/icon_e_smile.gif)
En tilannut mainittua settiä vaan hommasin tarvikkeet erikseen: Kirkasta 1mm paksua PVC-kalvoa teollisuus-Etolasta, ompelunaskali (Speedy Stitcher), karhulankaa, sakset, kalvotussi, ompelukoneneuloja (tilasin naskalin mukana 10kpl neuloja, jenkkikooltaan #18)
Päätin aloittaa vaihtamalla kokeeksi vain toisen sivuikkunan, jotta varmistun ratkaisun toimivuudesta eli lähinnä vedenpitävyydestä ennen kuin jatkan.
Lopputuloksena työn jälki on yllättävän siistiä, mutta aikaa siihen kyllä tuhraantui. Koko hommaan, siis yhteen sivuikkunaan, meni nelisen tuntia. Alkusäätö, vanhan ikkunan irti ratkominen, uuden leikkaaminen muotoon ja vanhojen langanpätkien irti nyppiminen vei vajaan tunnin, ja loppu aika sitten itse ompeluun (ja tietysti kämmäilyyn varsinkin alussa...). Työ toki nopeutui loppua kohti, kun rutiini kehittyi ja keksin vähän parempia työasentoja, mutta tuskaisen hidasta se on silti. Unohdin vieläpä ottaa keittiöjakkaran matkaan lähtiessäni tallille, ja työasento ei ollut kovin miellyttävä selälle (pituutta sellaiset 198cm, joten kumartelemaanhan siinä joutui). Välissä pidin lisäksi parin tunnin ruokatauon, koska puuha käy nälkäisenä kahta kauheammin hermoille, ja virheitä tulee tehtyä herkemmin.
Mutama kuva: http://juusmo.kapsi.fi/r129/windows/. Kännykästä loppui akku, joten en saanut lopputuloksesta kuvaa, mutta ompeluvaiheen kuvasta saanee jonkinlaisen käsityksen. Lanka on nyt eriväristä kuin alkuperäinen, mutta eipä se ainakaan itseäni haittaa.
Muutama havainto:
- Ikkunan ja kankaan välissä ei ollut mitään tiivistettä, joten en sinne mitään laittanutkaan
- Oikeaan kokoon leikatun sivuikkunan saa helposti aseteltua paikalleen niin, että se pysyy siinä ompelun ajan. Keski-ikkunan kanssa lienee vaikeampaa, joten pitää ehkä virittää se kiinni neuloilla tms
- Lienee sanomattakin selvää, että kannattaa olla hyvä valaistus
- Neulan kärjellä löytää yleensä helposti vanhan reiän, joten tikkien väliä ei tarvitse hirveämmin mittailla
- Etolan muovi vääristää ehkä vähän enemmän kuin alkuperäinen, ja on hieman ohuempaa
Nyt sitten odottelen sateita tai niiden viipyessä hankkiudun jonnekin vesiletkun ulottuville, jotta näen virityksen toimivuuden. Pyörittelen ajatusta keski-ikkunan vaihdosta puoliksi kauhulla, koska siinä niitä hankalia työasentoja vasta pääseekin harjoittelemaan.
Kommentteja tai vinkkejä jatkoon? Ai niin -- en vielä onnistunut tökkimään itseäni verille neulalla
![Smile :)](./images/smilies/icon_e_smile.gif)