Vuosi sitten keväällä tuli ostettua 1992 190E 1,8 automaatti itselle käyttikseksi. Pian kuitenkin suunnitelmat muuttuivat, kun löysin Mosselmanin alkuperäisen turbosarjan kyseiseen tehopommiin. Kavereiden kanssa tutkimme ostamaani turbosarjaa ja ajattelimme, että kyllä tämä viikossa on jo ajokunnossa. Toisin kävi.
Kesäkuun alussa aloitin projektin. Mosselmanin setti sisälsi pakosarjan, hukkiksen, Lambdattoman downpipen katittomaan malliin, "painekotelon", silikoonilla tuhratun mosselmanin välijäähdyttimen ja ahtimen.
Ensimmänen vaihe oli ottaa vaparinpakosarja irti ja katkaista putki ennen kattia, jotta vanhasta putkesta saisi leimaputken. Kun ruosteiset pultit oli sahattu irti ja vanha pakosarja sai väistyä tieltä ja mosselmanin pakosarja löysi tiensä pintojen oikaususta mersunkeulille, ongelmat alkoivat.
Pakosarja istui nätisti, mutta ahtimen tullessa pakosarjan alle, huomattiin ettei se mahdu vaan ahdin ottaa kiinni moottorinkannakkeeseen. Aikani selailtua googlea, tulin tulokseen ettei vakiokannakkeilla sen kuulukkaan mahtua paikalleen, vaan mosselmanilla olikin omat kannakkeet kyseisessä setissä. Harmi vaan ku eipä sitä kannaketta ollut omassa setissä ollenkaa. Tästä ruettiin miettimään miten sen ahtimen saisi vielä paikalleen. Ratkaisuna ostin 10mm paksua teräslattaa. Tähän lattaan teetettiin kolmelle uppokantaruuville upotukset ja kyseinen palanen tuli uppokantaruuveilla kiinni koneen kylkeen. Seuraavaksi tutkittiin hydraulistakannakekumia. Sen tilalle tuli paljon matalamppi volvo amazonin kannakekumi. Kokorkeusero mitattiin ja samalla mitalla tehtiin lattaan kierteet kolmelle ruuville. Tietenkin kierteidenpaikoissa piti ottaa lisäksi huomioon koneen asento (edestä korkeammalla, kuin takaa). Kun latta oli valmis, se pultattiin uppokannoilla alkuperäisen moottorinkannakkeen tilalle ja moottorinkannake tuli lattaan kiinni. Latta jäi järkyttävän isoksi, eikä sitä muokattu nätimmäksi eli pienemmäksi jotta varmasti kestäisi. Amazoninkumi laitettiin orkkiksen paikalle ja vihdoin ahdin istui paikalleen.
Seuraavaksi päänvaivaksi koitui "painekotelo". Painekotelo oli vähän hitsaillun näköinen sisältäpäin katsottuna ja sitä se olikin. Imuilmanlämpöanturinpaikka oli hitsattu umpeen. No tuumasta toimeen ja mittailemaan onnistuisiko niiden hitsauksien pois poraaminen. Onneksi tuli mitattua sillä painekotelossa ollut anturi olikin aavistuksen erilainen. Päätin pelata varmanpäälle ja tein uuden reiän kylkeen anturille. anturinpaikka onnistui hyvin ja sain tiivistettyä tyven paksulla kumilla.
Mutta entäs mitenkäs sen painekoten saisi kiinni. Painekotelon päällä oli reiät joista näki, että imusarjan läpän stopparin ruuvit pitää korvata kierretangoilla ja stoppari kiinnittää muttereilla. Kierretangot olivat paikallaan ja stoppari kiinni. Oli aika laittaa painekotelo paikalleen. No ei nyt iha mennyt, kun painekotelon reikien väli olikin pienempi kuin 1,8E reikienväli. Ilmeisesti painekotelo tullut prefacelift koneeseen jossa k-jet eikä ke-jet. Uusien reikien jälkeen tukin vanhat reiät tekemällä tukirungon painekotelonpäälle, joka painaa painekoteloa tasaisesti isommalta alalta, eikä vain mutterien kohdalta.
Edellämainittujen asioiden ollessa valmiina asentelin ahtoputket ja motonetin 550x140x65 välijäähdyttimen paikalleen paikalleen. Koska kyseessä oli 1,8E, puskuri oli umpinainen. Onneksi entinen omistaja oli tehnyt aivan hirveää jälkeä puskurille asentaessaan led-päiväajovalot autoon ja joskus kolaroinut myös vähän. Kuviosaha käteen ja eikun ajamaan "ritilä" osuus veks puskurista ja samalla myös kolaroitu törmäysmuovi sai osakseen rakkattua sahalta ja haljennut kilvenpaikka sai uuden kodin roskiksesta. Kinnikkeet välijäähdyttimelle taivuttelin alumiinilatasta.
Kun ahtoputket ja välijäähdytin oli valmis. Piti downpipe asentaa paikalleen.
Ylläri ylläri Eihän se sinne mennyt millään. Eikun putkia ostamaan ja mallailemaan uutta dp:tä. Tuolloin en omistanut vielä hitsauslaitetta, jotenka dp hitsaaminen kasaan piti teettää. No ei sekään mennyt putkeen ja lopulta dp oli vähän vinossa. Ei annettu tämän pikkuseikan haitata, vaan päätettiin että putki tehdään viimeksi loppuun.
Öljyntulo ahtimelle toteutettiin kannen takaa banjolla. Paluu tuli kuskin puolelle öljypohjan yläreinaan. Paluuletkuina toimii läpinäkyvä teflon ja rst.
Lisämittareiden asennuksenjälkeen auto käynnistettiin ensimmäistä kertaa. Saundit olivat aika kamalat, kun putkistona toimi pelkkä dp. Ensimmäisellä testilenkillä noin 10 km sisään auton bensajärjestelmä sanoi itsensä irti. Tuolloin kello viiden aikaan aamuyöstä ei enää kiinnostanut tutkia vikaa ja auto hinattiin tallille seuraavana päivänä jossa se oli rikkinäisenä seuraavat 3 viikkoa. Kun vihdoin taas jaksoin alkaa tutkimaan vikaa, selvisi että määräjakajan alta oli huohotinletku irti. Letku paikalleen ja taas toimi. Viikon testiajelun jälkeen oli aika pistää auto talvisäilöön ja odottamaan motivaatiota tehdä dp uusiksi, säätää kone, ja korjailla kaaret jotka olivat, kun autossa oli ollut kromikaaret popniiteillä kiinni.
Sitä väliremonttia ootellessa 