Kirjoitellaan nyt jotain tännekin. Itse asiassa topicin aiheen auton kanssa ei ole kummempia tapahtunut, se on tallissa tallessa, öljyt vaihdettuna, ympäriinsä siivottuna ja kosteudenpoistopatruuna laitettuna sisälle ja silleensä pysyköön nyt toistaiseksi.
Mutta kun menin aiemmin kirjoittamaan, että autotallin edellisen omistajan aikana tehdyn osan yleisilme on pahasti häiritsevä, niin rupesin sitä lopulta laittamaan kuntoon. Kirjoitan nyt siitä sit jotain, kun aihetta on tässä ennenkin sivuttu. Ensin meinasin vaan maalailla kattoa ja seiniä, mutta eipä tuokaan homma tietenkään pysynyt alun perin suunnitelluissa raameissaan.
Jos nyt alkuun pari kuvaa siitä, miltä se aluksi näytti. Ei siitä oikein ole edes kunnon kuvia, mutta jonkun verran näkyy näissä.
Noista nyt suoraan näkee, että katto repsottaa, kaikki paikat ovat maalaamatta, sähköjohdot asenneltu vähän sinnepäin, sokkeli on suoraan harkkopinnalla (eli se on ruma ja lämpöristys niin ja näin) ja ikkuna-aukot peitetty Finnfoamilla. Ikkunat olin kyllä itse ohimennen joskus tukkinut, kun totesin, ettei tuonne päivänvaloa tarvita ja ikkunat olivat sen verran heikosti toteutettu, että lämpöä niistä luultavasti on karannut enemmänkin. Valaistus oli toisaalta vaatimaton tummien pintojen vuoksi ja sitten valaisimet olivat kuoriltaan rikkinäisiä suurin osa ja useimmat olivat keskenään erilaisia. Ja asennettu katosta roikkuvaan XYRV -kiskoon, joka oli varmaan jotain purkukamaa jostakin ulkosäilytyksestä. Niistä ei oltu pesty edes säilytyksessä kertyneitä puunlehtiä yms. pois ennen asennusta.
Sähköjen asennuslaadusta saa jonkun käsityksen näistä
Mitä mahtaa mikäkin johdonsuojakatkaisija tehdä, kun mitään muuta ei lue kuin LVP... (ja miksi sekin on suomalaisessa/suomenkielisessä kohteessa ruotsiksi lyhennetty)?
Sisältä se oli tehty ihan noinkin hienosti...
No ei siinä, kyllähän noiden johdonsuojien ja vikavirtasuojan tarkoitukset saatiin selville seuraamalla, mihin kaapelit menevät. Roisin toteutuksen lisäksi järjestelmä oli suunniteltu täysin käsittämättömästi. Vikavirtasuojaus oli ainoastaan yhdessä (sisä-)pistorasiassa. Lämpöpattereille oli C-käyrän johdonsuojakatkaisin, kun niille sopisi B-käyräinen (eli C-käyräiseen verrattuna nopeammin äkillisessä kuormituksessa laukeava). Vastaavasti kaikki pistorasiat, joissa olisi hyvä olla C-käyrä, olivat B-käyräisiä, eikä esim. autonosturia voinut käyttää. Tietysti se oli kytketty niin, että kun kytki nosturin (tai ulkona painepesurin) 16-ampeeriseen pistorasiaan ja käynnisti laitteen, niin johdonsuoja laukesi heti ja samalla koko pytingin valot sammuivat. Kiva mennä keskukselle etsimään oikeaa johdonsuojaa umpipimeässä. Johonkin johdonsuojakatkaisimeen ei ollut kytketty mitään (muuta kuin tuleva virta). Lisäksi muun muassa valokatkaisijassa oli vaivattomasti käytetty keltavihreää johdinta vaihejohtimena (samoin kuin sinistä johdinta ilman merkintöjä), ja muuten kaapeleita oli aika soveltavalla tavalla hyödynnetty. Varmaan jostakin jäänyt ylimääräistä MMJ-kaapelia, että oli kannattanut muutamaankin paikkaan laittaa 5-johtimista kaapelia ja käyttää johdoista vain kolme jne.
Niin ja ne nosto-ovet. Oletettavasti aikanaan halvimmat, mitä kaupasta on saanut. 2,4m leveät, uretaanieristeiset, paksuudeltaan suurimmalta osalta noin 15mm ja rakenne sellainen, että kun ulkona tuulee, niin ovet paukkuvat heiluessaan sinne tänne. Niin ja ulkopuoli on ohutta peltiä, kuten yleensäkin, mutta sisäpuoli valkoista kartonkia
. Toisessa ovessa oli Einhellin valmistama heiveröinen sähkönostin, jonka joku oli työnjäljestä päätellen asentanut melkoisella kiireellä. Kynnykset oli tehty niin, että lattialaatta jatkuu ulos asti yhtenäisenä, jolloin se toisaalta luovuttaa kylmällä kelillä lämpöä ulos ja toisaalta sopivalla sateen ja tuulen yhdistelmällä väärään suuntaan tehty kaato ohjaa sadevettä talliin sisälle.
Siispä, jotta tuosta saisi jollain tapaa kohtuullisen, niin korjaavat toimenpiteet eivät jääneet maalaukseen, vaan:
- Ikkuna-aukot umpeen nätimmin
- Seinien ja katon tasoitus ja maalaus
- Uudet valaisimet
- Sähköt kokonaan uusiksi; lisää pistorasioita, kaapelit kourujen sisälle ja kokonaisuudessaan sulake- ja johtojärjestelyt ihan uusiksi. Kaikki pistorasiat vikavirtasuojatuiksi tietysti, pois lukien ovien nostimien pistorasiat katossa.
- Oviaukkojen levennys ja kynnykset uusiksi
- Uudet nosto-ovet
- Lattian puhdistus, kevyt tasoitus ja pinnoitus
- Sokkelien pinnoitus ja lisäeristys
Siinähän sitä riittääkin sitten.
Jos nyt pari highlightia laittaa homman ajalta, niin...
Ikkuna-aukot muokattu niin, että eristelevyt ovat edelleen ikkunan kohdalla ja päälle laitettu kipsilevy, joka tasoitettu. Turhaan tuossa mitään ikkunoita pitää, kun ne vain veisivät tilaa hyllyiltä. Ulkopuolella ikkunat ovat kuin ennenkin.
Tässä ollaan jo aika paljon pidemmällä. Tälle seinälle ei tule hyllyjä ikkuna-aukkojen kohdalle, joten peitin aukot vähän vähemmän kiinteästi tommosilla maisematauluilla. Toinen on Koli ja toinen Torronsuo.
Jos joku joskus haluaa avata ikkuna-aukot, niin näiden kohdalla se on helppoa. Puhdistetut + kiiltävämmäksi hinkatut valokannatinkiskot kiinnitettiin suoraan kattoon keskelle tallia ja toiselle seinälle hyllyn alareunaan, ja valaisimet ovat nyttemmin led-pohjaiset. Ajatus oli se, että kun auton ajaa nosturille ja pistää valot päälle, niin valaisimia on auton ympärillä joka puolella. Aiemmin seinän puolella oli aina helkutin pimeää tehdä mitään remontteja, nyt on paremmin. Lisäksi keskellä on pari liiketunnistinohjattua valaisinta, jotka valaisevat tarpeeksi silloin, kun vaikka käy tallissa jotain viemässä tai hakemassa.
Seuraavaksi pääsikin sitten oviaukkojen ja kynnysten kimppuun.
Ovet pois, oviaukkojen reunalaudoitukset pois, kipsilevyt pois, uudet koolaukset 100mm sisemmäksi. Väliaikaiseksi aukon peitteeksi tommoiset lastulevyt aina siksi aikaa, kun työmaa on tyhjillään.
Ja sitten muokkaamaan ulkoverhoilua ja poistamaan vanhaa koolausta. Sokkelistakin piti tietysti saada siivut pois.
Seuraava oli ehkä koko homman vähiten riemukas vaihe. Päätin muokata kynnykset niin, että laatta ei jatku ulos asti, joten ensin timanttilaikalla viillot laattaan ja sitten piikkaamaan. Tässä ollaan jo aika pitkällä.
Sittenhän siihen laattaan tuli tuollainen pykälä ja sen taakse lämpökatko uretaanilla. Kuvan puupalat ovat vain pitämässä eristeitä paikallaan siihen asti, että vaahto kuivuu. Valkopintainen lastulevy tuossa on betonimuotti ja varsinaisesta lopputuloksesta ei tullutkaan näköjään kuvaa otettua.
Anyways, betoni alle ja sen päälle tuli kynnykseksi kaksi filmivanerilevyä päällekkäin. Ajatus on, että jos päällimmäinen joskus kuluu huonoksi, niin sen voi vaihtaa alempaa levyä irrottamatta.
Siihen on juuri tulossa alempi kynnyslevyn pala paikalleen. Se tuli tommosella ankkurimassalla ja ruuveilla kiinni olemassaolevaan laattaan ja tuohon juuri valettuun betoniin se toivottavasti tarttui suht asiallisesti tommosilla väännetyillä ruuveilla.
Yksi alempi levy siinä taustalla onkin mallailtuna paikalleen. Tuossa tietty pointtina on paitsi lämpökatko, niin myös se, että nyt siinä on kunnon kaato ulospäin.
Jossain vaiheessa sain uudet ovet ja nostimet asennettua (ja vieläpä myytyä vanhat ovet) ja sitten pääsin lattian kimppuun. Ensin pesua monta kertaa, sitten karhean pinnan tasoittamista lattiahiomakoneella, pienempien monttujen ja pykälien tasoittamista lasikuitupakkelilla ja lopuksi epoksipinnoite päälle. Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, ei se mikään tasainen ole vieläkään, mutta voisin väittää, että on aika paljon parempi kuin ennen... Aiemmin siinä oli joku väritön 2K -lakka, jonka alle muutamaan paikkaan oli kaadettu jotakin tasoituslaastia. Karhea, paikoin halkeillut, hankalasti puhtaanpidettävä ja armottoman ruma, mutta positiivista on se, että tuo pinnoite oli aika hyvin estänyt öljyä ja muuta likaa imeytymästä betoniin.
Lopuksi sitten vielä sokkelin eristys 30mm uretaanilevyllä ja siihen päälle harmaapintainen vaneri + kulmalistat yläreunaan ja muovinen jalkalista alareunaan. Nurkkien ja oviaukkojen listoitus, muutama muu viimeistelyhomma ja kalusteita takaisin sisälle, niin alkaa olla aika valmista. Niin ja tällä kertaa sähköt on tehnyt ammattilainen niin, että nyt minäkin pystyn niitä tarkastelemaan ihan vaivattomasti ilman harmitusta.
Lopuksi vielä nosturi takaisin paikalleen. Oli muuten melkoinen jumppa, ennen kuin se oli tuossa, kun se piti tuoda ei-asfaltoitua pihaa keveään ylämäkeen tonne.
Ja kumimatot niin, ettei tarvi pilata uutta pinnoitetta nastarenkailla. Itse nosturin molemmin puolin on joka tapauksessa noi itse tehdyt korokerampit, jotta nosturille ajo onnistuu näppärämmin ja sillä saa ylös matalamminkin auton tarvittaessa.
Nythän se on ihan jees, mutta toisaalta selkeä seuraus on se, että enää ei malta ihan niin huolettomasti kohdella seiniä ja lattiaa, vaan mielellään koittaa varoa niitä nyt kolhimasta ja pahasti sotkemasta. No, kyllä siellä silti viihtyy oleellisesti paremmin kuin ennen. Emäntä ei välttämättä pelkästään iloitse siitä, että mä mahdollisesti viihdyn tallissa vielä aiempaakin paremmin, mutta minkäs teet.
Teillä molemmilla on kuitenkin kakkossarjan 124:t, jotka tästä mun mustasta poiketen on vielä maalattu liuotinmaalilla, ja siksi kestävät paremmin. No, on tossa mun päälle päin siistissä 250 D:ssäkin kuitenkin kaikennäköistä piilovikaa korissa. Sekin on liuotinmaaleilla maalattu uutena, mutta toisaalta sillä on yli 20 vuotta ajettu Suomessa ympäri vuoden ja mittarissa on reilusti yli 700 000km, että siinä kohdassa on aika iso ero kans teidän autoihin... 
onnistuu, joskin vähän sormiin sattuu. Tosi kevyellä voimalla pysyy paikallaan.
.
