Kone käynnistyi nätisti ja oli juuri niin hiljainen kuin aikanaan maailman parhaan auton moottorin olettaisikin. Liikkeellelähtö oli yllättävän rauhallinen pitkän kaasupolkimen liikkeen ja automaatin ansiosta. Lenkki jäi aika lyhyeksi, mutta tuli kyllä selväksi auton luonne: Konepeltiä oli aika lailla enemmän kuin esim. W124:ssä ja tunnelma siksi laivamainen. Auton mittasuhteet oli kuitenkin helppo hahmottaa. Ohjaus oli kevyt ja tunnokas ja tuntuma oli kyllä parempi kuin omassa pystärissä (yllättävää autojen ikäero huomioon ottaen
). Perän automaattinen hydraulinen korkeudensäätö ei koeajoautossa toiminut, joten alusta oli kovempi kuin se yleensä on. Mukavaksi autoa pystyi kuitenkin sanomaan varauksetta.Lumisen kelin ansiosta kaasun polkeminen jäi aika pienelle, mutta hallittun luiston sai aikaan melko helposti, vaikka kyseessä on pienimmällä koneella varustettu malli.
Takatilat eivät olleet aivan niin giganttiset, kuin mitä olisin odottanut. Kyllä sinne 184-senttinen pojankoltiainen kuitenkin vaivatta mahtui. Penkkien jouset muuten olivat huomattavasti mukavammat kuin W115:ssä.
Kiitokset Mika Veelle koeajosta, kyllä tästä lähtien katson satakakskutosia jälleen hieman eri tavalla.
PS. Juu, ja tiedän että lähes kaikki muut ovat täällä jo W126:tta ajaneet, mutta silti oli tarvetta avautua, kun oli niin hieno kulkupeli.
