Haten_MB kirjoitti: ↑Pe 15.05.2020 13:04
Olen ajatellut ostaa Junge Sterne auton merkkiliikkeestä. En ole autotekniikan tietäjä, joten tuo Junge Sterne vaikuttaisi varmimmalta valinnalta (toki takuu näkyy myös pyyntihinnoista) Hankintahinta Saksassa pitäisi olla alle 25 k€ ja vero lienee ~ 5 k€. Toki myös W213 voisi tulla kyseeseen, mutta budjettini voi olla riittämätön. Dekra:n tilastojen perusteella W212 pitäisi olla suhteellisen luotettava ja vähävikainen (juu… jakoketjussa ja suuttimissa ollut ongelmia. Onkohan nämä tuoreemmat OM 651 tuon suhteen parempia?)
Muihin asioihin saitkin jo kommentteja, mutta kun omani on pre-facelift vuodelta 2012, niin jotain kokemuksia on kertynyt. Teknisesti huolettomin mottori lienee yhdellä turbolla ahdettu 200 CDI/BlueTec, jossa käytetään myös Boschin suuttimia. 220/250 kaksi ahdinta ja Delphin suuttimet lisäävät kalliisti vaurioituvien osien määrää sitten kun niitä osia alkaa lopulta mennä. Moottorin luonne on myös erilainen, koska kaksoisahdetun pieni ja herkkäliikkeinen ensiöturbo ylipaineistaa imusarjan jo 1000 kierrokselta lähtien ja 220 CDI:n paineenrajoitus alkaa suurella kuormituksella noin 1360 kierroksen kohdalla. Huvilla on hintansa, minulla on kilahtanut 250.000 km matkalle yksi suutin. En tiedä onko se paljon vai vähän. Aiemmista autoistani poiketen tämän alusta menee ällistyttävän pitkälle huoltovapaasti. Omani on yhä tehtaan paketissa ilman ensimmäisenkään nivelen vaihtoa ja yhä noppakivikadulla hiljaisempi kuin moni uusi auto. Minulla on yleensä katsuria pienempi toleranssi alustan kolinoille. Kun nivel ääntää, en jää odottamaan saisiko sillä leiman vielä kerran, vaan vaihda(ta)n sen oman mukavuuteni vuoksi.
Jakopään rakennetta ja etenkin kiristimen mallia on päivitetty matkan varrella useaan otteeseen ja sinun tavoitteena olevassa ikäluokassa on jo tehtaan jäljiltä paikallaan toimiva kiristin ja ketju. Minulla petti hermo 200.000 km kohdalla ja pyysin varmuuden vuoksi huollon yhteydessä ketjun venymän mittauksen. Silloin venymä oli noin 25% hylkyrajasta ja tuon auton kilometreistä suurin osa on ajettu Pohjois-Suomessa, missä on yhä talvella pakkasta.
En tuonut autoni itse, vaan ostin sen jo Suomeen rekisteröitynä. Junge Sterne takuu siirtyi omistajalta toiselle, mikä olikin hyvä juttu, koska juuri takuuajan lopulla tuli ilmeisesti joku paineensäätöventtiilin vika, jonka vuoksi turbiinin lukitus lakkasi toimimasta. Oulun Veho analysoi ongelman, hankki korjausluvan Saksasta ja korjaus tehtiin takuuajan jo päätyttyä, kun ei korjaamolle ehtinyt sitä aiemmin. En edes tiedä, mitä vaihdettiin tai mitä maksoi, koska en edes nähnyt muuta kuin ylimääräisen vaihteiston öljynvaihdon laskun, joka takuuehtojen nojalla kuuluikin minun maksettavakseni. Eli sen ainoan kerran kun takuuta tarvitsin, homma toimi esimerkillisesti.
Haten_MB kirjoitti: ↑Pe 15.05.2020 13:04
Koeajot autoista vielä tekemättä, joten mieltymykset ja haaveet voivat vielä tarkentua.
Näissähän on tosiaan se vaara, että tulee ostetuksi mitä haluaa eikä mitä tarvitsee. Sillä tiellä minäkin täällä olen
10 vuotta sitten olin hermostunut V70:n järjettömään talviajettavuuteen, kun vähänkään liukkaalla ratti kääntyy ja rattaat kääntyy, mutta VeeSjutti ei aiokaan kääntyä ennen juhannusta. Luulin tarvitsevani nelivetoisen Volvon, mutta usko loppui koeajettuani samana viikonloppuna pari eri kokoista AWD:ta, quattron, Subarun Legacyn ja Foresterin sekä E-sarjan 4Maticin. Näiden jälkeen ei ajamisesta pitävä kontrollifriikki enää pystynyt ostamaan Volvon kytkeytyvää nelivetoa.
Vaikka Volvo oli silloin kyseenalaistamaton synonyymi autolle meidän perheessä, kävin ihan uteliaisuuttani koeajamassa vasta markkinoille tulleen W212:n, jollaista en paatuneena Volvokuskina kuvitellut ikinä ostavani itselleni. Erilaisten hienojen nelivetoisten koeajoviikonlopuksi oli tarkoituksella valittu quattro-keli, joten eihän siinä kauan mennyt kun alkoi tapahtua. Korkealle kiertävään bensavapariin tottuneen kuskin käsissä E250 CDI tempaisi jo alakierroksilta sellaisella voimalla, että ilmiselvä karuselli oli uhkaamassa. En tarkalleen itsekään tiedä tapahtumien kronologista järjestystä, mutta nopeimmin reagoivat Mersun Suojelusenkeli rajoittaen tehoa ja nimimerkkini auton lisäksi monen muun takaveto-Volvon vuosikymmenien aikana koulimat käteni selkäytimestä lähteneellä vastaohjauksella. Vasta luiston ollessa jo tarkasti lapasissa tajusin tietoisesti polkaisseeni jääpolanteen päältä pudonneet takapyörät luistoon.
Ja sitten Lady Mercedes kuiskasi aivan selvällä Ruåtsin kielellä: "Willkommen zu Hause, herr Volvofahrer".