Yhden W124 kokemuksella ja sekin täysin yllätettynä.
Noin 10 vuotta sitten lupasimme sponsoroida lapsille lukion jälkeen ammatillisiin opintoihinsa lähtiessä opiskelija-autot. Tai vaimoni lupasi, että lapset kävisivät joskus kotonakin. Volvo-perheessä alle kolmen tonnin pitkään hyvin hoidettu ja muutaman vuoden laiminlyöty S70 oli helppo ostos. Tuttua autoa tarkastettaessa tehtiin saman tien vikalista korjausta vaativista osista ja koska arvioitu osalista jäi kohtuuhintaiseksi, tehtiin kaupat. Osat haettiin saman tien ja kiireisimpänä tehtävän jarrurempan lisäksi hoidettiin muutkin havainnot kuntoon. Se auto on muuten entisen opiskelijan käytössä edelleen vuosia valmistumien ja työllistymisen jälkeen.
Nuoremman auto oli vaikeampi tapaus, koska lähes 600 km matka yhteen suuntaan opiskelijabudjetilla ei kuulostanut bensa-Volvolta
Diesel pitää olla. Koeajettiin kolmen tonnin Golffeja ja Mondeoita sekä yksi W202. Viimeksi Mainitussa oli jotain oikein, mutta kori ihan hirveä. Toyota olisi voinut toimiakin, mutta on niin arvostettu, että tuossa hintaluokassa Avensis on yhtä kallis kuin Volvo tai Mersukin. Halpa S70 ja etenkin V70 on järjettömällä ajomäärällä. Mitäs nyt?
Sitten auton käyttäjällä välähti, mitäs jos vanhennetaan hakua 10 vuotta, jätetään automaattivaihteistot, turbot, CDI:t ja muut akrobaattitemput pois? Kuskin hakiessa itseään vanhempaa autoa ollaan ikäluokassa, jossa valmiita museoautoja lukuunottamatta kaikki ovat lähestulkoon saman hintaisia. Halvemman ostaen saa kalliimman vikalistan itselleen korjattavaksi. On siis viisainta kääntää Nettiauton hinnasto oikein päin eli kalleimmasta alkaen. Sillä hetkellä kallein manuaalivaihteinen W124 diesel näytti ikää vaille valmiilta museoautolta eikä budjetin tuplaaminenkaan olisi riittänyt. Seuraavakin oli liian kallis. Listan kolmannesta väännettiin kauppaa, mutta ei päästy yksimielisyyteen. Listan neljännessä tärppäsi. Jouduin maksamaan satasia yli kolmen tonnin tavoitebudjetin, mutta en kohtuuttoman paljon.
Se 250D tuli meille toiselta huolelliselta omistajalta. Luin kotimatkalla huoltolokia noin 50 km matkan päästäkseni kärryille nykytilanteesta. Kotiin päästyäni postasin kuvat meselle ja diileri vastasi tutun auton käyneen heillä vasta öljynvaihdossa, vaikka auto olikin jo myynnissä tai ainakin myyntiaie täytyi olla jo tiedossa. Päätin tehdä poikkeuksen ja jättää taloontulohuolto väliin ja yksinkertaisesti jatkaa jo 330.000 km verran hyvin käynnissä ollutta huolto-ohjelmaa sellaisenaan. Tarkastus toki tehtiin, mutta ei löydetty mitään korjattavaa
W124 vaparidiesel vaati nuorelta kuljettajalta siviilirohkeutta ajaa autoa, jonka kiihtyvyys ei varmasti riko niskaa. Mutta sillä kesti ruuvata opinnot valmiiksi isoja ajomääriä vuosittain. Sen jälkeen työpaikka löytyi vielä kauempaa ja mittari pyöri edelleen vinhaan. Jo valmistuneen entisen opiskelijan
suurin ongelma oli, minkä uudemman auton uskaltaa ostaa henkilöauton jo laskuun kääntyneen kehityskaaren huippukohtaa yksinäisenä Kiertotähtenä merkkaamaan jääneen Satalankun tilalle?
Se valinta muuten päättyi S203 facelift malliin OM646 dieselillä ja käsivaihtein - tietenkin.
Oma kokemukseni oli erittäin positiiviinen. Saman ikäluokan autoista nimimerkkini uutena ostamani Volvo liikkuu bensaruiskulla nykyajan liikenteessä vaivatta, mutta se tuntuu joka suhteessa vanhalta autolta ajaa. W124 ei mee mihkään, mutta kun Wanha Rouva saa raahatuksi kaikki huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, se painuu pitkää siivua valtatietä hämmästyttävällä eleganssilla. Jos Seittenneliskanttisessani on nykyaikaa vai suorituskyky, Satalankussa sitä on kaikki muu paitsi suorituskyky. En osaa sanoa kumpi kulkee mukavammin kuoppaista noppakivikatua, vähän ajettu W212 vai ehjä W124? Se on varmaa, että W212 ei kiinnitä kenenkään huomiota, mutta kun ehjä ja siisti W124 lipuu ryhdikkäästi ja kolinoitta taksiaseman ohitse, keskustelu lakkaa ja kuskit seuraavat katseella käsi lipassa Kiertotähden ohimarssia.
Näin vanhan auton ostossa edullisin on paras johon rahat riittävät. Jos tarkoitus on ajaa ehjällä autolla, huonomman ostaja ei saa riittävää alennusta sen huonomman aihion korjaamiseksi.
Sama periaate pätee myös museoitavan ostajaan: osta paras minkä suinkin raskit, koska se on monesti kustannustehokkain tapa hankkia mieleisesi ehjä auto, jolla on mukava ajaa. W124 osaa kyllä olla sitä, kunhan se on vain ehjä. Valmiiksi ehjä ja oikein hoidettu yksilö menee täysiä huoltovälejä ilman teknisiä varikkopysäkkejä. Kun ei tarvitse sovittaa aiempien omistajien syntilistaa, riittää kun korjaa itse rikkomansa eikä sitä tapahdu kovin usein. Sillä ei ole suurta väliä onko huoltohistoria jostain liikkeestä vai itse tehtynä, kunhan on oikeasti tehtynä. Näitä osaa kyllä huoltaa kotitallissakin, kun seuraa kerhon asiantuntijoiden kirjoittamia ohjeita. Ja sitten kun lopulta kuitenkin jotain särkyy, osat ovat halvempia kuin uusissa autoissa.
Omasta kokemuksestani voin vahvistaa, että W124 todella on legendansa arvoinen, kun ostaa hyvän yksilön. Ja nyt on vertailukohteena paljon saman tyylinen kestävyyslegenda, eli takaveto-Volvo, jonka kaiken lisäksi ostin aivan uutena. Meille tullessaan parinkymmenen vuoden ikäinen W124 oli lähtiessä ehjä ja se jatkoi yllättävän pitkään pelkillä määräaikaishuolloilla. Koko matkalle ei sattunut yhtään ainoaa mission-abort failurea, vaikka laturin hiilien loppuessa sekin oli lähellä. Kerran käynnistetty etukammiodiesel raahautuu kotitalliin hoidettavaksi vammautuneenakin. Jälkeenpäin kuulin sukulaiselta, joka oli ihmetellyt, kun "suuri ja komea Mersu tavoitti, mutta ei sitten mennytkään ohitse, vaan seurasi takan tosi pitkään, melkein kotiin saakka".
Tapaus alkoi kuulostaa sen verran tutulta, että kerroin ehkä tuntevanikin sen Mersun kuskin. Ei sillä ollut vara ohittaa, kun ei ollut enää valoja. Sattui löytymään hyvä opaskoira eteen, kun toi melkein kotiportille
Lyhyt versio: osta hyvä yksilö, jolla on hyvä historia. Sen jälkeen huolla sitä kerhon ammattilaisten kokemuspohjalta kirjaamien ohjeiden mukaisesti myös jatkossa, niin monta sataa tuhatta ajettu W124 yllättää palvelemalla uuden auton luotettavuudella ja uuden auton polttoainetaloudella, mutta paljon hienommalla tyylillä.
Historia on tärkeämpää kuin ajomäärä. Nämä vehkeet kestävät kilometrejä.
Luulin jo meidän automme lähtevän suoraan mobilistille, kun soittaja kertoi tuntevansa mallin ja hakevansa juuri tällaista vielä hyvää yksilöä. Väärin arvasin. Lähes puoli miljoonaa ajettu Satalankku lähti vielä kerran vetämään pitkää siivua, kun kaukaa kotoa ensimmäisen työpaikkansa saanut nuori ammattimies tarvitsi luotettavan työmatkarassin, joka ei räjäytä pankkia. Poikaani nuorempi ostaja tuli isänsä kanssa. Ei kuulostanut olevan ensimmäinen Satalankku siinä perheessä.
ykkössarjalaisen ulkonäkö on mitä on, ja lisäksi sisustus jousipenkkeineen tuntuu aivan kurjalta verrattuna uudempiin versioihin. Eihän tämä nyt sitä tarkoita, etteikö hintaansa nähden erittäin hyvä ykkössarjalainenkin kannattaisi ostaa jos kohdalle sattuu.
. Aina välillä käynyt mielessä vaihtaa uudempaan meseen, mutta en ole raaskinut luopua vanhasta sotaratsusta. On ollut niin hyvä ja halpa auto pitää, koppakin vielä hyvässä kunnossa. Mitä nyt bensaa tuo suora 6:en syö vähän enemmän. 
. Hyviä ja kestäviä koneita ovat myös 4-sylinteriset bensakoneet M102 (200E tai 230E) ja uudempi M111 (200E/E200 tai 220E/E220).