Kirjaanpa tähän naapurifoorumille jo kitkarengastalveni aikana postaamiani havaintoja. Continental ContiViking ja W212 pre-facelift 220 CDI ja takaveto. Tämä kronikka on koottu yhden talven aikana eri tilanteissa.
Jääpitoa en kitkoilta odottanutkaan, mutta niiden huono pito muissakin talvioloissa yllätti. Nollan vaiheilla ei koskaan tiedä luistaako, vai sortaako pehmeän renkaan lamellit. Kovan pakkasen kelissä lumella menee hyvin, paitsi että joka toinen risteys ja liikenneympyrä on kiillotettu luistinradaksi, jolloin huonosti pitävä rengas muuttaa ajokäytöstään helposta pakkaskelistä luistinradalle. Vaaratilanteisiin ei kukaan ole meillä kitkoilla joutunut, ja pystyn hidastamaan sään sitä vaatiessä. Mutta nyt minua ärsyttää se, että joudun jatkuvasti hidastamaan sään lisäksi myös huonojen renkaiden vuoksi. Tässä on tietenkin mukana omaa kokemattomuuttanikin, kun en vielä näe tien pinnasta saako kitkarengas siitä otetta? Pärjää näilläkin, mutta miksi kiusata itseään huonoilla vehkeillä, kun ei ole pakko?
(Dealer arvioi): Juurikin sitä on nyt tullut hämmästeltyä, kun tuntuu että sama mikä nastarengas vähän vanhempanakin niin sen jääpito päihittää uuden kitkarenkaan 10-0.
Täsmälleen sama havainto kahdella Mersulla ajettuna samana päivänä samalla tieosuudella samassa kelissä. Ensimmäinen reissu käytiin asialla uusilla kitkarenkailla, jotka osoittautuivat jääpidoltaan niin huonoiksi, että piti käydä varmistamassa kuluneilla nastarenkailla, onko tie oikeasti niin liukas kuin uusi testivoittajakitkarengas kuvittelee. Ei ollut.
Minua ainakin kitkoissa harmittaa se, että niiden pito on niin paljon nastoja huonompi, että joudun hidastamaan huonon kelin lisäksi huonojen renkaideni vuoksi. Liukkaammat renkaat eivät tarkoita, että törmäisin mihinkään, mutta ne ovat samanlaista tarpeetonta epämukavuutta kuin lisävalojen sammuttaminen tähtikirkkaassa talviyössä.
Tuli eilen vielä yksi kokemuspohjainen bugi kitkarenkaan syntilistalle. Otan osaksi omaan piikkiini sen havainnon vaikeuden, että auringon paistaessa aurinkolaseja vaativalla tavalla siniseltä taivaalta selvästi plus-asteilla ja veden helmeillessä konepellillä en tajunnut konepellin korkuisen aurausvallin varjostavan alkupäästään sulan, mutta loppuosaltaan aurausvallin varjoon jääneen liittymärampin loppupään jäisen liukkaaksi. Tämä on asioita, jotka kokeneen kitkarengaskuskin pitää vaan osata ennakoida. En saanut luistoa enää ajamalla lapasiin, vaan oli pakko hypätä jarrulle seisomaan ja vauhtia pois. Suojelusenkeli tuli sentään avuksi saman tien.
Tämän jälkeen se oli jo vaikeampi paikka tajuta, että (eri paikassa) illan auringossa kylpevä moottoritien liittymäramppi on ehtinyt olla auringossa vasta niin vähän aikaa, ettei se ole ehtinyt sulaa läpi asti, vaan roiskuva vesi kelluu kiiltävän jääkerroksen päällä. Asiantunteva kitkarengaskuski jne...
Mutta se on ihan selkeästi kitkarenkaiden vika, että 8 talvea ajonhallinnalla varustetulla autolla ajettuani jouduin nyt ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa Suojelusenkeli oli täysin kuutamolla, eikä reagoinut tilanteeseen millään tavoin. Olen referoinut tämän keskustelun aiemmille sivuille joskus vuosikymmenen alkupuolella Moottori-lehden erilaisten renkaiden vaikutusta ajonhallinnan toimintaan vertaillutta juttua, jossa kerrottiin minulle tutun Mercedes C W204 mallin ajonhallinnan heittäneen hanskat tiskiin tekemättä yhtään mitään ja antaen luiston levitä niin suureksi, ettei edes kilpailukokemusta omaava kuljettaja voinut estää pyörähdystä. Miksi ajonhallinta on kuin lumiukon lintulauta nollakitkassa?
Niin siinä kuitenkin kävi. Onneksi Opel Kadettin, Ford Taunuksen, Volvo 240, 740 ja 940 rutinoimat kädet kävivät taas sen verran nopeasti, että lähes moottoritienopeudella vedetty leveä luisto oikeni kuten pitääkin, eli siis ilman heilureita tasan keskelle kiinni otettuna. Nasterenkailla olen kerran ajanut vastaavaan tilanteeseen sulamisveden kiillottamalla polannejäällä jyrkkään nousuun kiihdyttäen. Luisto oli yhtä raju kuin eilinen, mutta Suojelusenkeli oli täysillä mukana, vaikka sen säätövarat loppuivatkin ja Suojelusenkeli veti jo turvavöistä löysät pois törmäystä valmistellen.
Kuinka yleistä tämä on, että äärimmäisen liukkaalla märällä mustalla jäällä nollakitkaa lähestyttäessä kitka(ttomilla)renkailla ajonhallinta ei ymmärrä mistään mitään?
Päivitystä noviisin kitkarengashavainnoijan taipaleelta: Pokkitörmässä viimeinkin kunnollinen jäisen kiiltävä kova pakkaskeli ja kevyesti irtolunta ajourien välissä. Tasoitusta ei anneta, vaan varmistetaan, että takuulla jää punaisiin ja jäisenä kiiltelevälle kivikolle eikä pehmeään lumeen. Noppakivikadussa näkyy selvä painuma, johon pysähdyn nytkähtäen takapyörän vajotessa kuoppaan, johon sen tähtäsin. Ja siihen HOLD!
Neljä vasenta-yksi alas-OK-OK ja jäädään vaanimaan vihreätä.
Yllätyksekseni lähtö on jopa helpompi kuin kuvittelinkaan ja kierrän paikallaan sutivien etuvetoisten luisupulkkien ohitse ulkokautta normaaliin tapaan. Tuohon paikkaan paalulle päästessä kannattaa aina valita ulkokaista, ihan vaan "koska mä voin"
Ällistyttävä kokemus. Vajaavetoinen se yhä on, mutta kitkarengas selvästi vaatii opettelua siitä, mikä on kitkarenkaalle vaikeaa, koska varottavat paikat ovat eri tilanteissa kuin nastoilla. Aiemmin moni ennen nastoilla helppo tilanne on ollut yllättävän liukas etenkin alkutalven jäätiköillä, tämä vaikeaksi pelkäämäni ei taas ollut mikään ongelma.
Kitkarenkaita syksyn jäillä minun tavoin aristellut Rouva laittoi tiedotetta Pohjanmaan kierrokselta, että pakkaskelissä Eemeli kulkee kitkoilla rauhallisemmin kuin nastoilla nuljuava S80. Huomasin, kun Musta Pekka jäi käteen itselle Rouvan lähdettyä aiemmin. Etuvetoinen nyt ei voi kovin kummoinen talviauto ole millään renkailla, mutta nuo Hankookin nastat menevät Nokian 8:n tavoin huonoon kuntoon ennätysvauhdilla.
Oli taas tavallisesta talvikelistä tehty ihan tarpeettoman liukas. Kolme astetta pakkasta ja kevyt lumiharso paljaan näköisten ajourien päällä, eli talvikeli mitä parhaimmillaan, eikä edes suolaa haittoina, kun sää ei sitä tosiaankaan tarvitse. Mutta kun nastoja ei ole, niin jo kevyt moottorijarrutus 60 rajoitettuun tietyön kiertotien mutkaan tullessa kääntää auton luistoon. En pystynyt ajamaan edes voimalinjan neutraloiden (ei vetoa, ei hidastusta) enkä taikinamaisen pehmein käsin valtatien mitoituksella tehtyjä 60 rajoitettuja kaarteita rajoitusnopeudella luistelematta joka käännöksessä.
Oikealla talvirenkaalla tänään on niin helppo keli, ettei sitä edes huomaa liukkaaksi. Kyllä testivoittajakitkoillakin pärjää, kun ajaa niin hitaasti kuin huonot renkaat edellyttävät. Kelin vuoksi hidastamisen ymmärrän, mutta nyt ei ollut kyse siitä, vaan jouduin taas kerran hidastamaan huonojen renkaiden vuoksi.
Talven yhteenveto alkaa olla kasassa. Tiesin odottaa nastoja heikompaa pitoa selkeästi jäisenä kimaltelevalla jäätiköllä pakastuvassa syysillassa ja sen myös sain. Lisäpiirteenä tuli kaupan päälle myös aivan tarpeettomia hidasteluja helpossa tuulen ajaman pakkaslumen jäisessä talvikelissä, jota ei nastarenkailla osaa edes liukkaaksi tajuta. Märkiin sadepäiviin talvella pitää suhtautua ainakin +5 asteeseen saakka kuten jatkuvaan mustaan jäähän ihan missä tahansa ja siihen vielä lisänä holtiton käytös paikoittain jäisellä kevätkelillä. Yhteenvetona siis "pari liukasta päivää joutuu ajamaan varovasti" ei toteudu minun elämässäni, vaan talviajosta reilusti yli 10% mennään kelissä, jossa kitkarenkailla joudun hidastamaan kelin lisäksi myös huonojen renkaiden vuoksi.
Hyviäkin puolia löysin. Pelkäämäni vetopito vaikeissa paikoissa ei aiheuttanut mitään ongelmia ja ohjaustuntuma on niin miellyttävä, että houkuttelisi ajaa noilla kesällä, mihin ne parhaiten sopivatkin.