S123 300TD Turbodiesel vm. 1982 tarinaa käyttöentisöinnistä

[Petteri Kivimäki]

Museoajoneuvojen vaatimuksista hyvin perillä oleva ja mersuihin perehtynyt asiantuntija kävi katsomassa autoa. Hänen mukaan auto on tehtävissä museorekisteröintikuntoon, mutta se olisi erittäin kallista osien hinnan ja suuren vaadittavan työn määrän vuoksi. Kaikkia osia ei enää edes saa, esimerkiksi farkun alkuperäisiä takavaloja. Jos vieraalla joutuisi teettämään edullisimmillaankin vähintään 30000 - 35000 euroa Virossa tai Puolassa. Koska S123 hinnat eivät ole sillä tasolla, taloudellisesti ei museointi siis kannata. Hän kertoi että esim. Pagodan entisöinti on jo taloudellisesti kannattavaa, koska hinnat on yli 100000.

Näin ne ajat muuttuu. Bremer aikanaan museorekisteröi W115sen, jossa oli ties mitä osia, mm. W123sen penkit.

Eikä ihan joka paikassa taideta olla übertiukkoja: tuttavalla on museorekisteröitynä W111, jossa kaasuttimina weberit ja autossa muutakin aivan muuta kuin alkuperäistä.

[karra]

Näin ne ajat muuttuu. Bremer aikanaan museorekisteröi W115sen, jossa oli ties mitä osia, mm. W123sen penkit.

Siis jäänsininen? Lauantaina istutttiin KLB:n kanssa paikallisen terassilla kun nän näki Pontiacini siinä parkissa ja kurvasi käyttiksellään pihalle. Kehui jäänsinistä miten loistava ja kiireetön auto se on. Sama kiireetön fiilis tulee kun Pontiacilla ajaa. KLB asuu parin kilsan päässä minua.

[Petteri Kivimäki]

^Jep.

[Sharedoc]

Saksan eBay.de pistin huudon sisään purkuosa alipainepumpusta. Katsotaan nappaako.

Sain läpi tarjouksen läpi. Alipainepumppu (purkuosa) 56 eur. Samalla tilasin oikealle puolelle porkkanavilkun (purkuosa) 33 eur rahteineen.

[Sharedoc]

Mietin voisiko tasonsäädön painepumppu pitää rouskuttavaa ääntä kylmänä? Ennenkuin korjasin tasonsäädön öljysäiliön pumppu oli pyörinyt kuivana jonkin aikaa. Täytyypä katsoa löytyykö pumppua purkuosana.

[Sharedoc]

Painepumppua löytyy Saksan eBay.de löytyy purkuosana ja samoin jenkkien eBay.com. Tein yhdestä tarjouksen. Katsotaan nappaako.

[Sharedoc]

Sain läpi tarjouksen 149 eur painepumpusta. Rahteineen 171 eur.

[epk]

Oliko autoon joku erikoisen hyvä henkisen puolen yhteys ? Sen verta näitä tehty että jo kuvista tietää sanoa, ihan vinkkinä, että vaikka tasan kaiken tekisi itse, pl. maalaus, tähän autoon uppoaa niin paljon aikaa, vaivaa ja valuuttaa ettei sitä vaan yksinkertaisesti kannata tehdä. Toki jos tekemisen tarve on kova ja paksu lompakko niin eihän siinä muutakuin tempoo valmiiksi

[Sharedoc]

Kai tässä vuosien mittaan on syntynyt luottamussuhde tähän autoon. Olen ajanut tällä S123lla takavuosina työmatkaa ja yhteen väliin sahasin lähes päivittäin hoitamassa lähisukulaisen asioita parin vuoden ajan, väliin yölläkin. Tielle ei ole jättänyt koskaan. Mitä huonompi keli sitä paremmalta suhteellisesti auto tuntuu tiellä verrattuna moderneihin autoihin. Tiedän, että pystyn korjaamaan, huoltamaan ja ylläpitämään tätä autoa maailman tappiin asti, myös poikkeusolosuhteissa, enkä ole riippuvainen korjaamoista. Autolla on myös vahva kytkös muihin harrastuksiini: säilytän ja kuljetan sillä metsän ja kesämökin hoitoon liittyviä työkaluja ja varusteita.

Pystyisin toki ostamaan paremman S123n, ehkä jopa valmiin museorekisteröidyn, mutta en pystyisi käyttämään sitä samalla lailla harrastuksissa, vaan joutuisin säästelemään sitä vauriolta ja sisätilojen likaantumiselta. Fiilis on, että tämä yksilö on se, jonka haluan laittaa parempaan kuntoon. Tämän hetken ajatteluni on tehdä käyttöentisöintiä "rolling restoration" eli laitan pikkuhiljaa autoa parempaan kuntoon, yksi paikka kerrallaan, mutta pidän auton koko ajan ajokuntoisena. (Jollei käsite ole entuudestaan tuttu, Youtubessa on rolling restoration -projektien kuvauksia)

[Sharedoc]

Veteraaniautojen harrastuksen psykologiasta seuraavassa http://www.mese.fi/forum/viewtopic.php?t=65243

------------------------

Vanhojen autojen harrastuksessa on erilaisia tyylejä, joista ääripäät ovat

- ”Nuts and bolts”: ajoneuvo hiekkapuhalletaan tai teräsharjataan maalista kauttaaltaan, maalataan moderneilla 2k maaleilla, tekniikka peruskorjataan. Jossain määrin voidaan parantaa alkuperäisiä rakenteita uusilla paremmilla osilla tai materiaaleilla. Jokainen yksityiskohta käydään läpi ja uusitaan ja kiillotetaan.

- ”Konservointi”: Ajoneuvon alkuperäistä rakennetta säilyttävä kunnostus: ajoneuvosta korjataan vain selvästi vialliset ja vaurioituneet osat pyrkien säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäistä rakennetta. Käytetään valmistusajankohdan maaleja ja pinnoitteita.

Itse olen lähellä jälkimmäistä tyyppiä mutta ymmärrän toki ensimmäisen tyypin harrastajiakin. Kyse on mikä tyyli sopii parhaiten omalle luonteelle ja kuinka paljon aikaa ja muita voimavaroja on käytettävissä. Kyse on myös tavoitteleeko veteraaniautoharrastuksella entistämistyöstä ja sen tuloksista saatavaa tyydytystä, arvostusta ja hyväksyntää yhteisöön, vai itse veteraaniajoneuvon käyttöä ja sen filliksestä ja kauneudesta nauttimista ja paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ja ajansiirtoa pois ankeasta arjesta.

Itse näen että kyse on myös kärsivällisyydestä sietää veteraaniautojen oikkuja ja puutteita. Kun veteraaniautoja on kauemmin ylläpitänyt, alkaa ymmärtää että jokaisessa autossa on aina joku heikoin kohta joka kaipaa korjausta. Jos korjaat sen, et kuitenkaan ole tyytyväinen koska nyt joku toinen kohta muuttuu heikoimmaksi kohdaksi joka kaipaa korjaamista. Tämä on loputonta ja voi johtaa lopulta ylläpitäjän resurssivajeeseen, väsymiseen ja kesken jääneeseen projektiin. Tältäkin foorumilta ja mersufoorumilta voi lukea projektiosiosta tälläisistä ”soitellen sotaan” grillirestauroinneista jotka sitten vähin äänin hiipuvat tai siirtyvät myytävien puolelle. Tarvitsee vaan lueskella vähän vanhempia sivuja näitä tapauksia löytääkseen. Joskus tälläiset luovuttaneet tai sitä harkitsevat tyypit etsivät psykologista helpotusta traumaansa ns. transfer-reaktioilla eli kritisoimalla foorumilla etenevien projektien säikeitä ja vetämällä alas niiden kirjoittajia, jotta heistä itsestään tuntuisi olo paremmalta.

YouTubessa löytyy video ”täydellisyyden tavoittelija” kaverista joka aloittaa avaamalla venttiilikopan sivuäänen vuoksi ja päätyy kuusi vuotta myöhemmin täysrestauroituun autoon 3000 tuntia eli kaksi vuotta elämästään käyttäneenä, elinympäristönsä epoksipölyllä sotkeneena ja ilmeisesti terveytensäkin menettäneenä.

https://www.youtube.com/watch?v=XRvfJryECjs

Veteraaniautoharrastajan on hyvä nähdä metsä eikä tuijottaa vain yksittäisiä puita.

[epk]

Näinhän se menee, moneen junaan löytyy harrastajia. Tärkeintä lienee että osaa tiedostaa oman osaamisen ja käytössä olevan ajan reservit. Ettei käy niin että perikunta myy osina tai itse myyt osakasana keskeneräistä.

Aina se vaan osaa yllättää näissä miten menee aikaa ja rahaa, vaikka kuinka olisit ennenkin tehty isoissa määrin. Nimimerkillä sellaiset 400 tuntia sisään ja kohta taas ajossa yksi tapaus, vaikka oli lähtökohtaisesti helppo auto.

[S202]

Joo ei kaikkia autoja tarvi hieroa päältä ja alta ja sisältä uutta vastaavaksi, oikeasti hyvin säilynyt menee jopa pilalle jos sitä alkaa oikein perusteellisesti entisöimään.

Mutta, tämänkaltaiset ”entisöinnit” jossa ei viitsitä (tai uskalleta) ostaa jousipuristinta vaan kylmästi rälläköidään korista kiinnikkeet irti jonkun puslan vaihtoa varten, hitsataan pesukoneesta otettuja paloja tai muutenvaan kaadetaan autolla puita tai jotain niin ei se ole mitään museoauton entisöintiä tai konservointia vaan peltoauto touhua.

[Sharedoc]

Muistelua vuodelta about vuodelta 1990-91. Oulussa Höyhtyän Esson, nykyään ST1, omistaja oli jäänyt eläkkeelle, ja myi paikallislehti Kalevassa olevalla ilmoituksella autoaan Volvo 760. Tartuin syöttiin ja lähdin koeajamaan Volvoa. Kun palasin koeajolta, omistaja sanoi, että hänellä on toinenkin auto, joka voisi ehkä olla kaupan, eli MB 123 300 tdt farkku, keltainen, automaattí, nahkasisustuksella, ajettu noin 90000 km. Kävin koeajamassa, auto teki valtavan vaikutuksen, mutta hintahan oli aivan ulottumattomissa silloin. Mutta unelma jäi elämään. Tietääköhän kukaan tästä yksilöstä?

[kerosiini]

Pari keltaista "suomi" 300TDT tiedän. Yksi oli minulla 2012-2016, mutta sen omistushistoria ei täsmää tuohon mainitsemaasi. Toinen taas oli Torniossa myynnissä joskus n. 2010. Siitä se meni Maksniemeen enkä nykyistä olinpaikkaa tiedä, mutta kilpi oli muistaakseni L- alkuinen. Omassani oli beige kangassisusta. Tornion yksilön sisustaa en muista vaikka kävin autoa katsomassakin.

[Sharedoc]

Moro, harjoitteluprojekti Fiat 600 vm 1964 (kaappariovilla) läpäisi museoajoneuvotarkastuksen. Yli neljä vuotta teetti töitä. Loppupeleissä täytyi uusia verhoilut, kumimatot, käyttää ikkunat irti, maalata karmit ja vanteet, uusia tiivisteet, listat, renkaat, jne, jne. Pääosa osista FD Rigambilta Hollannista. Akkukotelon kansi oli tiukassa ja muutakin osaa Italiasta kautta löytyi mm ebay.it. Ihanan kallista. Mesefoorumilla tarinaa tarkemmin. Hienot fiilikset. Mutterientisöityjä voidaan tehdä koska vain, alkuperäinen on vain kerran. Tulee estradille 2025 heinäkuussa Bella Italia Mustialassa. Ciao.

[Orlov]

Minulla oli saksassa tehty versio tuosta( Neckar Jagst), hauskoja vehkeitä. Kerran tuli prätkäpolliisi valittamaan valoissa kun ei ollut turvavyö päällä, näytin sille kauhukahvan ja sanoin ettei tässä ole tuon kummosempia turvavöitä

[Sharedoc]

Alipainepumppu ja tasonsäädön hydraulipumppu saapuivat Saksasta. Alipainepumppu on puhdistamaton, kuin suoraan koneesta irroitettu. Täytyy varmaan liuottaa bensassa, harjata kököt irti ja öljytä ennen asennusta. Tiivistettä ei tullut matkassa, enkä muista missä kunnossa tiiviste oli viimeksi laittaessa. No on minulla hyllyssä suht. paksua tiivistepaperia, josta pystyy tekemään tiivisteen tarvittaessa. Hydraulipumppua en ehtinyt vielä tutkia. Autossa kiinni oleva pumppu vetelee viimeisiään, perä nousee hitaasti mutta nousee kuitenkin. Ohessa kuvat kuinka perä on hieman matalalla, kun ajoin vain tallista ulos, eikä pumppu ehtinyt nostaa painetta.

[Sharedoc]

Otin auton liikennekäyttöön ainakin muutamaksi viikoksi. Kuljetustarpeena on myrskyn kaatamien puiden sahaus ja kuljetus latoon kuivamaan. Nyt pääsee autolla lähelle puiden kaatumispaikkoja kun maa on kovettunut routimisen vuoksi eikä ole vielä lunta maassa.

Tasonsäätö jaksoi nyt kylmemmällä ilmalla nostaa perän ylös myös kuormalla. Ilmeisesti öljy on sen paksumpaa kylmällä ilmalla että väljäkin pumppu saa aikaan tarpeeksi painetta.

Mukava ajella pitkästä aikaa.

[Sharedoc]

Kuskin penkin alaosa antautui. Täytyy ottaa istuin irti ja purkaa alaosa kunnostusta varten. Ongelmana on etten saa autoa sisään nyt autotalliin, koska tallia varaa toinen entisöintíprojekti.

[Sharedoc]

Näyttää siltä, että joudun irroittamaan S123n etuistuimen ulkona pakkasessa ja kantamaan sen sisään kylmään autotalliin rempattavaksi. Onneksi pakkasen pitäisi hellittää lähipäivinä. Tänään oli -16C.

Tänään yritin ottaa kesämökiltä käyttöön sijaisautoksi toisen harrasteautoni W123 sedan vm 1976. Ei onnistunut käyttöönotto, koska ainoat saatavilla olleet talvirenkaat olivat kaivonkansivanteilla olevat 107 SLCn talvirenkaat, jotka eivät mahtuneetkaan pyörimään 123n etupäässä, otti vanne kiinni raidetangon päähän.

[Sharedoc]

Tänään kuskasin S123n peltivanteilla olevat 14” talvirenkaat kesämökille. Sain sijaisautoksi kaavailemani W123n kuskin puolen renkaat vaihdettua, mutta auto oli niin lähellä seinää, etten mahtunut vaihtamaan toisen puolen renkaita. Auto oli kaksi tuntia lohkolämmityksessä, muttei lähtenyt käyntiin. Jätin lokilämmityksen ja akkulaturin päälle yöksi ja uusi yritys huomenna. Pakkasta oli tänään -16C.

[Sharedoc]

W123 ei käynnistynyt vaikka auto lokilämmityksessä 24h ja akku latauksessa. Yritin myös siirtää S123n autotallin lähelle istuimen irroittamista varten mutten saanut sitäkään käyntiin. Kai se on jo joulurauha näiden vanhojen mersujen mielestä

[slsl77]

Mahtaako olla kesä dieseliä tankissa niin ei saa polttoainetta kovassa pakkasessa.

[Sharedoc]

Kesädieseliähän niissä on tankeissa.

[Sharedoc]

Tänään oli pakkanen lauhtunut -8C ja sain S123n käyntiin ja siirrettyä autotallin oven eteen.

[Sharedoc]

Irroitin kuskin istuimen autosta ja siirsin istuimen autotalliin. Purin istuimen alaosan, jossa kaislapaali oli homeessa ja osin murentunut, mutta jouset olivat ehjät. Löysin varastosta ehjän istuimen alaosan kankaan, jossa on myös ehjä kaislapaali mukana. Selkänojaan en läytänyt kangasta enkä fyllejä, joten en purkanut sitä.

Mökkinaapuri tuli morjenstamaan ja kertomaan kuulumiset niin jäi asennushommat kesken tällä erää.

[Sharedoc]

Tyhjensin auton kaikesta irtotavaroista lattiamatot yms. pois, imuroin lattiat ja laitoin lämmityspuhaltimen ja otsonaattorin puhaltelemaan tarkoituksena poistaa murentuneen istuinpaalin muruset, pölyt ja hajut autosta.

Tänään asensin kuskin istuimen paremman alasosan päällisen ja sen mukana tulleen ehjän kaislapaalin istuimen runkoon.

Suunnitelmana on joulun jälkeen asentaa istuinosa autoon ja siirtää väliaikaisesti apparin puolelta selkänoja kuskin puolelle, sillä kuskin istuimen selkänojakin voi olla kärsinyt kosteusvauriota, vaikkei siinä mitään näy päälle päin.

Ebay.de tein 25 euron pohjaonki-tarjouksen yhdestä purkuosa selkänojasta, katsotaan nappaako.

—————-
Sain vastatarjouksesta huudettua selkänojan 30 eurolla + rahti 35 eur. Pitäisi tulla Saksasta tammikuun eka viikolla.

[Sharedoc]

Tänään viimeistelin kuskin istuimen asennuksen paikalleen autoon. Nyt auto on taas käyttökunnossa. Huomenna tarkoitus siirtää kaupunkiasunnolle parkkihalliin.

[Sharedoc]

Ajelin auton kesämökiltä kaupunkiin. Kuskin penkin asennuksessa selkänoja on jotenkin retkahtanut vinoon asentoon, siten että oven puoli on pari senttiä takempana kuin keskipuoli. Pystyy tällä kuitenkin ajelemaan sen pari viikkoa siihen kun Saksasta saan selkänojan.

Hyvää joulua mersufoorumin väelle.

[Sharedoc]

S123 on ollut joulun ajan liikenteessä. Olen kuskaillut mm. korjauspeltejä ja muuta rautatavaraa kesämökillle toisen entisöintiprojektin hitsausta varten. Ihan hyvin on pelittänyt, mutta joitakin pikkujuttuja olen joutunut korjailemaan
- Äänenvaimennin otti kiinni ajoittain runkoon, korjasin vääntämällä putkistoa tunkilla vähemmän roikkuvaan asentoon.
- Lämmityslaitteen teho ollut riittämätön kovilla pakkasilla. Korjasin vetämällä konehuoneen puolelta vesihanat täysin auki. Kuskin puolella on jossain vaiheessa katkennut ns helminauha vaijerin päästä, minkä vuoksi vain osa säätöalueesta käytössä.
- Autossa on nyt paikallaan valkoiset etuvilkut, koska en loppukesästä kelpuuttanut heikkolaatuista porkkana uustuotanto-osaa käyttöön, kun silloin korjasin apparin puolen betonipylväspusua. Tilasin tuolloin eBay.de kautta alkuperäisen purku-osan. Löysin nyt viimein saapuneen paketin muiden pakettien joukosta, mutta vilkku onkin väärän puoleinen. Täytyy vielä tarkistaa tilasinko väärän puolen osan vai oliko toimitus mennyt väärin.

———————————

Koronavuonna 2020 ostin Puuilosta jerrykanistereita, joihin varastoin pahan päivän varalle dieseliä. Eipä tullut tarvetta, mutta tavara alkaa käydä vanhaksi ja pitäisi käyttää pois. Olen nyt ajanut yhden kanisterillisen liki 5 vuotta vanhaa dieseliä ja ihan hyvin tuntuu pelittävän, kun tankissa oli noin neljäsosatankki kesällä tankattua kesädieseliä ja siihen sekaan jerrykanisterillinen vanhaa dieseliä sekaan. Tarkoitus on nyt pikkuhiljaa ajaa kanisterit tyhjäksi ja täyttää uudestaan sitä mukaa tuoreella talvilaadun dieselillä.