Seikkailuja Mersujen kanssa

[Julle15]

Moi
Tuli tossa mieleen että vois kertoilla omaa polkua Mersujen maailmaan.
Pankaa viestiä jos ei haluta kuunnella näitä jorinoita.
No tästä lähdetään v. 1985.
Olin silloin 15 vuotias.
Isällä oli Toyota Corolla vm. 1981.Meillä oli ollut perheessä aina japsi auto.
Sitten isäukko erehtyi käymään naapuri kylän autokaupassa ja siellä sattui pistämään silmään vanha pysty lamppu 115 koppanen 220 diesel vm. 1975.
Aika kontrasti kuitenkin uudenaikaisen japsi Corollaan joka oli suht uusi malli?
No jatketaan tarinaa jos kiinnostusta herää?

[Ari]

Kiinnostaa kovasti foorumilaisten tarinat.Vaikkapa kokemukset ja ajatukset eri malleista mitä on omistanut,ja miten itse kukin päätyi Mersumaailmaan.Joskus taidan itse tuollaisen historiikkini kirjoittaakin ja toivottavasti moni muukin.

[Julle15]

No niinhän isäukko vaihtoi Corollan 6 vuotta vanhempaan pystylamppuun.
Mersu oli tuotu Ruotsista muuttoautona.
Oli ns. matka malli lattia vaihteella ja 5 paikkainen.
En muista paljonko oli ajettu, mittarihan näissä pyörähti nollille aina sadan tonnin välein.
Moottori oli vaihdettu Tammer dieselin vaihto mosaan josta löytyi paperit.
Siisti auto kuitenkin kaikin puolin.
Sitä oli kuitenkin jo automies 15 vuotiaana kun tuolla maalla asui ja rattia oli tullut pyöriteltyä jo aika paljon.
Taisin olla jotain 7 vuotias kun ajoin isäukon Corollan meidän talon seinään.
Onneksi ei ollut vauhtia nimeksikään eikä isompia vahinkoja tullut.
Naapurin poika ajeli mms. yläasteelle kouluun isänsä autolla 15 vuotiaana silloin tällöin 40 km päähän!!
Olihan se aikaa toi kasari!
Mutta siitä pystäri Mersusta....
Oli aika museo vehje jo siihen aikaan esim.
Virta ensin avaimesta päälle ja vedettävästä vivusta hehkutus joka oli helvetin pitkä ku nälkävuosi ja sitten vielä samasta vivusta vetämällä käyntiin!!!
Itselläni kun ei korttia vielä ollut niin velipoika tai joku kaveri pyöritti Mersun rattia harva se viikonloppu kun mentiin sen aikaisille pile mestoille johon oli aina matkaa jotain 60-140 kilsaa.
Täytyy kyllä iso kiitos antaa vanhemmilleni että antoivat aina Mersun käyttöön kun nuorilla piti päästä tien päälle, oli kuitenkin halpaa dieselillä ajaa.
Kuitenkin vaikka niin vanha kantainen kulkine oli toi pysty lamppu niin jotakin siinä oli?
Tein tähän autoon v. 1988 täydellisen ruoste korjauksen ammatti koulussa jossa opiskelin autopeltisepäksi.
Etulokasuojat meni vaihtoon ja jotain pieniä paikkoja johonkin.
Sitten täydellinen ylimaalaus todella erikoisella vihreällä värillä.
Sattui tähän autoon vielä moottori rikko kun jako ketju meni poikki Iso Syötteen tunturin mäkeä noustessa.
Onneksi meni vaan venttiilit solmuun niin selvittiin uudella kannella.
Meidän perheessä tällä autolla ajettiin jotain 400tkm vuosina 1985-1993.
Jatketaan toisella kertaa tarinaa.

[Julle15]

Jatketaan seikkailuja Mersujen kanssa.
Alkoi sitten kilometrit ja ruoste jylläämään isäukon pystylamppua että 123 koppasta pitäis löytää tilalle!
Olin jonkun vuoden asunut jo Oulun seudulla ja isäukko antoi tehtäväksi katella hänelle uusi Mersu.

Siihen aikaan lama Suomessa v 1992-93 ei kuitenkaan ollut kohtuu hintaan sopivia yksilöitä pilvin pimein tarjolla.
Paikalliset lehdet ja Keltaista pörssiä selailin aika ajoin.
Yksi 300 D oli lehdessä tarjolla kerran... Soitin myyjälle joka kehui auton maasta taivaisiin.
Ajattelin että nythän se taisi auto löytyä?
Läksin toivekkaana autoa katsomaan....
No v..tuksihan se meni.
Näin auton jo kauempaa, aivan täysi pommi.
Oli maalattu jossain navetan takana yms.
Sanoin myyjälle että en viitsi edes autosta nousta ton takia.
Meinas myyjä suuttua, sanoin että meillä on näköjään eri käsitys auton kunnosta.
Kiitin ja poistuin paikalta.!
Siinä aikaa taas oli kulunut ja oli hauska sattuma kun velipoika päätti alkaa kone yrittäjäksi.
Hän tuli hakemaan ensimmäistä traktori kaivuria Oulusta ja minä kattelin töissä paikallista lehteä sinä perjantai iltapäivällä.
Kuinka ollakaan siellä oli kaupan Mersu....
123 koppanen 200 diesel vm. 1980 ja vieläpä ohjaus tehostimella varustettuna!
Sanoin veljelle että käydäänkö isäukolle kattomassa yhtä Mersua kun oli aikaa lavetti kyytiä odotellessa kaivurille?
Hän siihen että mikä ettei.
Tuumasta toimeen ja kun päästiin kohteeseen nähtiin heti että on kyllä asiallinen Mersu vaikka ikää jo oli.
Täysin alkuperäinen ja räpläämätön siisti auto.
Hintakin oli ok.
Jatketaanpa ensi kerralla tästä enemmän.

[Julle15]

No niin oltiin paikan päällä Mersua ihmettelemässä.
Se olikin kyllä todella hyvä yksilö.
Sitten pieni koeajo ja kaupoille vanhemman herrasmiehen kanssa.
Eihän siihen aikaan ollut mitään rahan siirto mahdollisuutta perjantaina illalla...
Veli pojalla taisi olla kännykkä mutta sillä vaan soitettiin aika helvetin suolaiseen hintaan.
Siinähän sitä taivasteltiin että miten kaupat kiinni.
Oli kyllä vanhan kansan herrasmiehes tämä myyjä.
Hän soitti lankapuhelin välityksellä isämme kanssa ja kauppa lukittiin.
Sanoi että uskoo miehiä kun oli kuitenkin tehty päivällä jo yli 300 tuhannen markan kone kauppoja.
Niin saatiin Mersu alle ja lavetin perässä kohti syntyperiä.
Oli kyllä hyväkulkuinen 200 diisseliksi.
Auto paljastui kaikin puolin hyväksi.
Kyllähän se 123 koppanen tuntui sata vuotta tuoreemmalta ku 115:nen.
Avaimesta käyntiin ja kaikin puolin sisusta oli kuin eri maailma ku 115 koppasessa.
Tämä oli muuten kans matka malli eli ns. Parempi kojelauta yms.
Oli ohjaus tehostin ja keskus lukitus.
Aika luxux siihen aikaan.
Oli kyllä hyvä auto vuosi kausiksi.
Sitten isäukko vaihtoi Mersua....
Siitä ens kerralla..

[AK47]

Moi
Tuli tossa mieleen että vois kertoilla omaa polkua Mersujen maailmaan.
Pankaa viestiä jos ei haluta kuunnella näitä jorinoita.
No tästä lähdetään v. 1985.
Olin silloin 15 vuotias.
Isällä oli Toyota Corolla vm. 1981.Meillä oli ollut perheessä aina japsi auto.
Sitten isäukko erehtyi käymään naapuri kylän autokaupassa ja siellä sattui pistämään silmään vanha pysty lamppu 115 koppanen 220 diesel vm. 1975.
Aika kontrasti kuitenkin uudenaikaisen japsi Corollaan joka oli suht uusi malli?
No jatketaan tarinaa jos kiinnostusta herää?

Tulipa juuri nyt mieleen että en ole koskaan lukenut päätalon kirjoituksia enkä lue. Voiko elämäänsä turhempaan kuluttaa, sekä päätalo että lukija

[moska]

Moi
Tuli tossa mieleen että vois kertoilla omaa polkua Mersujen maailmaan.
Pankaa viestiä jos ei haluta kuunnella näitä jorinoita.
No tästä lähdetään v. 1985.
Olin silloin 15 vuotias.
Isällä oli Toyota Corolla vm. 1981.Meillä oli ollut perheessä aina japsi auto.
Sitten isäukko erehtyi käymään naapuri kylän autokaupassa ja siellä sattui pistämään silmään vanha pysty lamppu 115 koppanen 220 diesel vm. 1975.
Aika kontrasti kuitenkin uudenaikaisen japsi Corollaan joka oli suht uusi malli?
No jatketaan tarinaa jos kiinnostusta herää?

Tulipa juuri nyt mieleen että en ole koskaan lukenut päätalon kirjoituksia enkä lue. Voiko elämäänsä turhempaan kuluttaa, sekä päätalo että lukija

Tuohan riippuu siitä että mitä elämässään arvostaa. En ole lukenut itsekään ja se panee ihmettelemään että millä meriiteillä sää arvioit nuita jos et ole lukenut etkä lue?

[AK47]

Moi
Tuli tossa mieleen että vois kertoilla omaa polkua Mersujen maailmaan.
Pankaa viestiä jos ei haluta kuunnella näitä jorinoita.
No tästä lähdetään v. 1985.
Olin silloin 15 vuotias.
Isällä oli Toyota Corolla vm. 1981.Meillä oli ollut perheessä aina japsi auto.
Sitten isäukko erehtyi käymään naapuri kylän autokaupassa ja siellä sattui pistämään silmään vanha pysty lamppu 115 koppanen 220 diesel vm. 1975.
Aika kontrasti kuitenkin uudenaikaisen japsi Corollaan joka oli suht uusi malli?
No jatketaan tarinaa jos kiinnostusta herää?

Tulipa juuri nyt mieleen että en ole koskaan lukenut päätalon kirjoituksia enkä lue. Voiko elämäänsä turhempaan kuluttaa, sekä päätalo että lukija

Tuohan riippuu siitä että mitä elämässään arvostaa. En ole lukenut itsekään ja se panee ihmettelemään että millä meriiteillä sää arvioit nuita jos et ole lukenut etkä lue?

Yhden sivun lukeminen riittää Tai katsoo minuutin niitä elokuvaversioita.

[T-Row]

Autohistoriani nuoruudessa koostuu pääasiallisesti japanilaisista. On ollut niin perus kansanautoja, kuten myös paremman pään japanilaisia, kuten Lexusta ja jdm Toyotaa. Yleinen käsitys japanilaisista on peräisin niistä japseista, millä meillä pääsääntöisesti ajellaan. Isommat Lexukset, ja niihin verrattavat Toyotat ovat sitten jo ihan eri vehkeitä ajolleen ja varusteiltaan. No kuitenkin, japanilaisia autoja omistaessa opin väärille teille. Opin siihen, että autoja ei juurikaan tarvitse korjata. Pääosin riittää, että niillä ajaa ja niitä huoltaa.

Jossain vaiheessa elämässä tuli eteen tilanne, että ajattelin panostaa "kunnon autoon". Ostimpa sitten mersun. S211 korisen OM648 moottorilla. Auto oli tuohon aikaan vain pikkuisen reipas 10v vanha ja maltilliset 400tkm ajettu.
Mersun omistaminen lähti käyntiin vaikeasti. Sai heti oppia, että autoja näköjään joutuu oikeasti korjaamaankin...Paljon, ja jatkuvasti... Auton seistessä pajalla vähän väliä, sain kuulla kavereiltani kuittailua, että "Eikö ala menemään jo hermot, ja kannattaisiko vaihtaa autoa?". Valehtelin itselleni ja muille, että samat remontithan ne joutuu jokaiseen autoon teetättämään. Olin vielä siinä psykologisessa vaiheessa, jossa tosiasiat kielletään tai niitä vähätellään.

Jossain vaiheessa kuitenkin opin, että mikä asiassa koko ajan mättää. Asiassa mätti se, että olin oppinut rakastamaan ja kehumaan omia autojani. Omia autoja kuuluu vihata. Kun tämän asian opin, putosi jatkuvan remontoimisen, sekä potaskan höpöttämisen itselleni ja muille taakka harteilta ja tulin kaapista ulos ylpeänä romuaan jatkuvasti rassaavana mersumiehenä, joka väittää mersun olevan oikeasti hyvä auto, kunhan omistaa autonosturin ja kattavan korjaamokaluston. Elämä oli huomattavasti helpompaa tämän jälkeen. Ei enää tarvinnut luimistella työpaikalla auton ollessa pajalla peläten tenttaavia kysymyksiä, vaan sai henkseleitä paukutellen astua ylpeänä aamulla sisään ja todeta auton olevan taas paskana.

Älkää käsittäkö väärin. Minulla jäi oikeasti mukavat muistot kymmenvuotisesta taipaleesta mersuni kanssa. Mitään muuta autoa en ole lähellekään noin pitkään edes omistanut. Kyse oli loppujen lopuksi vain asennoitumisesta ja tilanteeseen sopeutumisesta. Sittemmin merkki on taas vaihtunut seuraavaan. Sitäkin on onneksi joutunut jo sopivissa määrin remontoimaan, ettei ole liikaa vielä päässyt japanisoitumaan. Sille tielle ei passaa enää itseään päästää.

[740 GLE]

Toivottavasti tarina jatkuu? Ennen tätä lukee kuin Päätaloa.

[Julle15]

No niin jatketaan kuitenkin jappasua!
Kiitoksia kommenteista, kaikki käy eikä mene itselläni ihon alle!
Isäni vaihtoi sitten Mersua joskus v. 1997.
Vaihdokki oli samanlainen 123 koppanen mutta vm. 1983 ja 200 diesel.
No tuosta autosta ei kyllä itsellä hurraa huutoja herännyt.....
Vanha Lapin taksi, väri aivan hirvee, oranssin punertava ja vielä joku entinen omistaja oli keksinyt laittaa jonkin helvetin takaspoilerin!!!!!!
En muista km lukemaa mutta ajettu oli.
En tiedä mikä aivopieru isällä oli ku vaihto tommoseen...
Sitä täytyy ihmetellä että miten kaks periaatteessa samanlaista autoa voi tuntua eriltä?
Tarkoitan ku vertaa siihen vm. 1980 123 kolmoseen.
Oikeastaan tässä uudessa hankinnassa oli se hyvä puoli että ruostetta ei ollut missään!
Sisusta oli musta niillä keinonahka penkeillä, ehjät kyllä ja siistit.
Kojelaudassa tietenkin se taksamittarin kotelo.
Tätä ei haluta edes enempää muistella....
Tämä jäikin sitten peltoautoksi mummolaan.
Oma poikakin otti tällä ensi askeleet autoilun maailmaan.
Sitten taas uutta Mersua kehiin, siitä ens kerralla lisää.

[jukka-tre]

Mun "Mersu-ura" alkoi tuosta allekirjoituksen museoautosta. Se oli vaarilla käytössä ja jäi mieleen jo nuoresta alkaen.

No sitten kun ite sai ajokortin vm. -85 niin "sattuneesta syystä" autot oli hieman sieltä hintahaitarin alapäästä ja Mersuihin ei tullut sitte koskettua. Bensa-autoilla ajelua. Ei niin valtavia kilometrimääriä.

Mutta sitten kaikki muuttui vuonna 2005. Piti saada diesel, kun isot määrät työajoa. Sitten löytyi tuo allekirjotuksen 6-pyttynen Väykky. Käytetty 150 000 km pohjilla. Sillä ajeltiin naama hymyssä 400 000 km. Paitsi vähä oli suu mutrussa ruosteita ja muuta korjaillessa. Noo semmosta. Tältä ajalta on palstalle kirjoitettu paljon viestejä. On korjailtu suuttimia ja vaikka mitä kaikkee. Jousia katkes ja muuta pientä. Etupään jousikupit irtos ja sitä rataa. Konetta ei koskaan tarvinnu avata, eikä ketjua vaihtaa.

Sitten työt vaihtui ja kilometrien määrä väheni. Dieselissä kalliit verot ja toki kilsatkin Väykyssä alkoi olla jo ihan riittävät yhteen autoon. Tuli tilanne leasing-auton mahdollisuudesta.

Hybridit valikoitui, kun mukavat tehot, pienet verot ja sähköllä ajelu kiinnosti myös. No niitä sitte on nyt ollut 3 kpl putkeen, tuossa allekirjoituksessa historia. Hybridissä on ihan ideaa, mutta on se toisaalta aika hankala myös. Koko aika säätämässä, että milläs tässä nyt ajellaan kun on tämmönen matka. Bensa-koneella ei voi ajaa kilsaa tai paria, se on sitte kunnolla ajettava lämpimäksi jos sen käynnistää. Ongelmana päivittäiset matkat, jotka melkein tai kokonaan pääsee sähköllä. Jotkut käyttäjät ilmeisesti rikkoo nämä, kun eivät tajua polttomoottorin toimintaa. Alkoi selkeytyä ajatus, että ei enää hybridiä. Pelkkää sähköä sen olla pitää.

Seuraavaksi ilmestyi markkinoille CLA 2026 sähköversio. No onpas juu aikas magee laite. Nyt on rangea, niin ettei tarte jännittää. Ensimmäinen ajatus oli sedan-versio vm. 2027 neliveto. Odotellaan, että ekojen vuosimallien "pikku" ongelmat saataisiin korjattua. Sitten tuli haaste, kun työt taas vaihtui ja leasing-hommat ei enää oikeen sopinu kuvioon ja nykynen auto lähtee alta. Pitää saada nopeesti jotain.

No CLA SB 250+ tuli sitten launch -edition tarjoukseen. Mukava kun mahtuu golf -ym. kamppeet takaluukkuun ja ei tarvi kurotella sinne sedanin matalaan luukkuun. No ulkonäkö joo ei ole niin hieno, mutta mitäs sitte. Käytännöllisyyttä ennemmin. Ja takaveto sittenkin OK. Vähempi tekniikkaa ja Väykylläkin oli niin hieno fiilis ajella takavedolla. Vaihtoehtoja: Hommata jotakin muuta vuodeksi tai kahdeksi. Tai sitten tarttua tähän heti ja nyt. Ja nyt olis 5000 eur porkkana halvemmasta hinnasta.

No sitten vaan heti ja nyt Huolenpitosopimus ja luja(hko) usko, että kyllä se nyt 3 vuotta menee ainakin. Aiemmat 3 kpl allekirjoituksen uusia autoja on olleet täysin virheettömiä. Ei ainuttakaan ylimääräistä käyntiä huoltoon. Miksei sitte olisi tämäkin, varsinkin kun on puolet vähempi tekniikkaa. No joo taitaa olla puolet enempi tekniikkaa oikeesti. Mutta ainakin on nyt vain yksi moottori ja sille yksi akku. Mikä voisi mennä vikaan

[Julle15]

Ja taas mennään Mersujen maailmaan
Isäukko osti sitten tenavan....
Eli vm. 1988 190 2 litran diisseli.
Joskus Saksasta oli uitettu tämä yksilö.
4 vaihteinen manuaali, karu ruskea väri.
Ainoat lisävarusteet oli manuaali 1-toiminen kattoluukku.
Ei edes sävylaseja ollut tässä yksilössä.
Ihan ok auto oli ja vähä ruokainen.
Ruosteeton koppa myös.
Jostain syystä en itse tästä tenavasta saanut semmoista Mersu fiilistä....
Jotenkin aina tuntui tenavalta?
Sitten alkoi vanhalla isä ukolla kaihi silmissä rassaamaan ja hänellä pelko että ottavat kortin pois!!!!
No ikämies kuitenkin, syntynyt 1934.
Onhan se aina mahdollista että ajot loppuvat
halusi tai ei?
No mulla oli kuitenkin takataskussa tarjolla isä ukolle bonus!