W112 300 SE Cabriolet 1966

[Pontus]

Aika hauskaa, tuo välikäsinkävi jututtamassa minuakin osastollamme. Tajusin tuosta Riva-maininnasta . Kromauksen kerrottu hintataso oli edullisempi kuin Latviassa.

Juu minäkin kävin osastollanne sopimassa, arvioinnista, jotta uskaltaa kärryn viedä konttorille, edellinen katsastus on 2006.... mutta kyllä vakuutus pitää saada ennen ajelua.

No tänään tuli uutta takapakkia vajaat 10 vuotta sitten uudelleen verhoillut istuimet eivät olleet minusta ok ja olimme sitten päättäneet, että vaihdetaan niihin nahat, olettaen, että alla on kaikki ok, koska ne näyttivät ok istuimilta, pl rumat saumat. No tänään kun verhoilijamestari Hakala "nylki" ne niin karu totuus paljastui, ne olivat topattu näyttämään oikeamuotoisilta, lähes kaikella ylijäämäpalalla, mitä verhoomosta voi löytyä, käsittämätöntä! Haasteeksi muodostui parin tunnin guukkeloinnin jälkeen, että ko. penkin uusia pehmusteita ei saa oikein mistään. Joten päädyimme tilaamaan W111 pehmusteet, ne kohtuu lähellä, joten ne saanee modattua. Opin tässä, että W112 penkit ovat varhaiset ortopedipenkit ja sillä nimellä ne ovat jopa varaosalistoissa ja ei saa selkänojien pehmusteita mistään... ohuesti harmittaa, en osannut kuvitella tai varautua, että joku vetää kalliit nahat päälle ja jättää pohjat tekemättä.

Tässä vielä osanumerot W111/112 Cabrio, jos joku niitä kaipaa tulevaisuudessa

W112 oikeat pehmusteet, numerot:

Etuistuimen oikea selkänoja A1119146216
Etuistumen vasen selkänoja A1119146116
Molempien istuinosa A1119145014

W111 oikeat pehmusteet, numerot:

Molemmat istuimet selkänoja A1119146016
Istuinosa A1119145314

No johan oli ikävä yllätys, onko tietoa missä ne on aikaisemmin verhoiltu? Tädin W123 200D:n penkit kävi aikoinaan Etelä-karjalassa uudelleen "kunnostuksessa" jäi vaan puolet tekemättä eli laitettiin vain uudet kankaat mutta penkkien sisäosat jäi täyttämättä...

[Kirahvi]

No johan oli ikävä yllätys, onko tietoa missä ne on aikaisemmin verhoiltu? Tädin W123 200D:n penkit kävi aikoinaan Etelä-karjalassa uudelleen "kunnostuksessa" jäi vaan puolet tekemättä eli laitettiin vain uudet kankaat mutta penkkien sisäosat jäi täyttämättä...

Joo Turussa nuo verhoiltiin, yritys on pitkän linjan verhoomo varmaan lähemmäs 40 vuotta alalla ollut, en viitsi nimeä laittaa tähän, kun en ole itse ollut heidän kanssaa sopimusuhteessa tai tiedä mitä verhoikusta oli sovittu. Takapenkin rungon hain sieltä, olihan siitäkin kadonnut keskikyynärnojan mekanismi. No TB-Garage teki siihen uuden.

[Kirahvi]

Pikkuhiljaa alkaa auto valmistumaan tämän kesän käyttökuosiin, toki ensitalvelle jää vielä asioita.



Keulan ilmeeseen olen erityisen tyytyväinen.



Tavaratila on valmistunut ja sen verran "tuuninkia" tein, että tilasin sinne pelkän kumimaton lisäksi juuttikangasmaton ja varapyöräänkin laitoin kromirinkulan.



Myös mittaristo on puhdeistettuna ja siivottuna löytänyt tiensä paikalleen, nyt on jugurttipurkki korvattu uudella kumisuojalla.

Merkittävimpinä puutteina on vielä penkkien viivästymisen lisäksi, pillerikapseleiden maalaus ja muutamien osien palauttaminen konehuoneeseen, niin sitten kärry on valmiina tämän kesän ajoihin.

Vielä kun saa arvion arvosta, niin saa vakuutuksenkin voimaan ja voi viedä auton 20 vuoden jälkeen katsastukseen, edellinen katsastus oli vuonna 2006 .

[HannuIk]

Kyllä on komea peli.

[joop79]

On kyllä hieno auto. En voi sanoa olevani tämän värin fani, mutta tässä kombinaatiossa näyttää kyllä erittäin hyvältä.

[Kirahvi]

Olen selvitellyt auton historiaa, ja siihen liittyy muutama mielenkiintoinen vaihe, joista foorumilaisilla saattaisi olla kuvia tai muuta tietoa, niin kokeillaan.

Auton viimeinen Kalifornialais-omistaja oli tunnettu Suomalaistaustainen autoalan vaikuttaja Simo Veharanta, hänestä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita suomalaisista lehdistä. Auto oli hänellä henkilökohtaisessa käytössä, Kalifornian kilvissä KARELIA. Hänen kertomansa mukaan auto oli silloin moitteettomassa kunnossa ja hän uusi siihen ainoastaan takapuskurin, vesipumpun sekä ehkä takailmapussit. Häntä vieläkin harmittaa auton myynti.

Auton toi Suomeen myytäväksi mahdollisesti aikansa suurin ja mittakaavaltaan ällistyttävän iso joensuulainen toimija, Rajaseudun Koneaitta Oy, jota veti Heimo ”Hemi” Suihko. Auto ilmestyi yrityksen myynti-ilmoituksiin syksyn 1990 aikana, ilman hintapyyntiä. Kevään 1991 huutokaupassa auto oli myynnissä numerolla 25. Mittarilukema oli tällöin ilmeisesti noin 47 000 ml. Tarjouksia esittivät kaksi tarjoajaa, mutta kummankin tarjoukset jäivät alle hintavarauksen. Tarkka hintatieto ei tunnu olevan kenenkään toimijan, jonka olen tavoittanut, muistissa, mutta huutokaupassa tarjottu 140.000 mk, ei riittänyt, joten hieman sen yli lienee menty, toiseksi jäänyt kilpahuutaja sanoi Hemiltä saaneensa, autoa halutessaan myöhemmin ostaa, tiedoksi 178.000 mk, joka taas ostaneen tahon mielestä ei ollut niin korkea.

Joka tapauksessa heistä toinen, oululainen Antti P. teki huutokaupan jälkeen tarjouksen, jolla hän osti tämän sekä 230 SL:n. Muutama päivä autojen saapumisen jälkeen Ouluun, tämä auto museo tarkastettiin ja noin kuukausi sen jälkeen se museo katsastettiin. Antti P. käytti autoa, mutta tallitilan haasteista johtuen päätti luopua autosta 1994, myyntitavaksi valikoitui jälleen kerran huutokauppa, tällä kertaa Bukowskin autohuutokauppa Helsingissä keväällä 1994, mittarilukeman ollessa noin 49700 ml, auto oli siellä myynnissä numero 44. Huutokauppaluettelo julkaistiin Tekniikan Maailman numero 8/1994 yhteydessä. Hinta-arvio oli 200.000 mk, jolla auto myös myytiin. Tässä vaiheessa autolla oli myyjän ja huutokauppailmoituksen mukaisesti kaikki historiadokumentaatiot tallessa ja auto hyvässä kunnossa.

Helsinkiläinen, sittemmin Kauniaislaistunut, ostaja Keio E. oli tunnettu taiteen ja ajoneuvojen keräilijä, auto toimitettiin hänen varastoon Mäntsälään huutokaupan jälkeen. Sen jälkeisistä vaiheista ei ole mitään tietoa, mutta negrologin perusteella tapaturmaisesti joulukuussa 2004 menehtyneen Keio E:n perikunta myi auton 2006. Ostaja oli turkulainen autokeräilijälle Seppo R. Kauppahintaa tai muita yksityiskohtia en vielä en tiedä. Keio E:n aikana auto oli kuitenkin verhoilun ja katon osalta kärsinyt merkittäviä vaurioita, eikä auton mittava historiadokumentaatio seurannut mukana. Jonkun tiedon mukaan Mäntsälän hallissa olisi ollut tulipalo, onko dokumentit tuhoutunut siellä ja mahdollinen väistösäilytystila koitunut autolle haasteeksi, en tiedä.

Seppo R aloitti hitaasti auton entisöinnin ja mm. maalautti auton ja verhoilutti valmiiksi osan autosta. Minulle auto tuli syksyllä 2025, mittarilukemalla 50973 ml ja suurimmaksi haasteeksi osoittautui edellisen omistajan 20 vuoden aikana eri osoitteissa teettämä purku ja kunnostustyö, pisteosia oli kateissa, nyt korvaavat osat alkavat olla saatu haalittua varsin hyvin.

Se mikä kiinnostaisi, on kuvat noista varhaisista vaiheista, eli Hemin huutokauppa ja Bukowskin huutokauppa, toki kaikki muukin autoon liittyvä olisi mielenkiintoista. Hemin huutokaupasta on ilmeisesti ollut ihan oma huutokauppaesitekin, aivan fantastista olisi sellaisen kopio tai kuvat. Voin myös alkuperäisen ostaakin, jos jollain on sellainen tarjolla.

Niin ja vaikka joissain lähteissä sanotaan auton olleen Jari Kurrin entinen, niin näin ei ole, hänellä on hieman uudempi 280 SE.

[karra]

Olen selvitellyt auton historiaa, ja siihen liittyy muutama mielenkiintoinen vaihe, joista foorumilaisilla saattaisi olla kuvia tai muuta tietoa, niin kokeillaan.

Auton viimeinen Kalifornialais-omistaja oli tunnettu Suomalaistaustainen autoalan vaikuttaja Simo Veharanta, hänestä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita suomalaisista lehdistä. Auto oli hänellä henkilökohtaisessa käytössä, Kalifornian kilvissä KARELIA. Hänen kertomansa mukaan auto oli silloin moitteettomassa kunnossa ja hän uusi siihen ainoastaan takapuskurin, vesipumpun sekä ehkä takailmapussit. Häntä vieläkin harmittaa auton myynti.

Auton toi Suomeen myytäväksi mahdollisesti aikansa suurin ja mittakaavaltaan ällistyttävän iso joensuulainen toimija, Rajaseudun Koneaitta Oy, jota veti Heimo ”Hemi” Suihko.

Niin ja vaikka joissain lähteissä sanotaan auton olleen Jari Kurrin entinen, niin näin ei ole, hänellä on hieman uudempi 280 SE.

Simo on lähtöisin Lappeenrannasta. Kävin hänen pajallaan oisko ollut 2005. Hän näytti kuvia tekemistään autoista, mm Kurrin punaisesta cabriosta. Kurrien eron jälkeen Simo teki rouvalle samanlaisen. Minulla oli Simon kautta Teppo Nummiselle tullut 280 SE coupe tuolloin.

Myöhemmin minulla oli pagoda joka oli tullut Simolta Hemille ja sitten Aminoffeille josta sen ostin.

[Kirahvi]

Hemin huutokaupassa

Tässä vielä InterWebin ihmeellisestä maailmasta löydetty kuva, kun auto oli numero rinnassa Hemin huutokaupassa.

Aika huimaa oli muukin kalusto, ei nykyrahassa ihan pieni olisi tuon varaston arvo.

[Kirahvi]

Simo on lähtöisin Lappeenrannasta. Kävin hänen pajallaan oisko ollut 2005. Hän näytti kuvia tekemistään autoista, mm Kurrin punaisesta cabriosta. Kurrien eron jälkeen Simo teki rouvalle samanlaisen. Minulla oli Simon kautta Teppo Nummiselle tullut 280 SE coupe tuolloin.

Myöhemmin minulla oli pagoda joka oli tullut Simolta Hemille ja sitten Aminoffeille josta sen ostin.

Hyvin hienosti hoitanut asiansa ja ainakin monta sataa hienoa autoa tänne toimittanut, arvostan suuresti. Kertoi nyt entisöivänsä itsellensä 1971 280 SL Pagodaa, joka valmistuu vuoden päästä ja siihen menevät nuo KARELIA-kilvet., jotka ovat olleet "odottamassa" yli 35 vuotta, nyt on kuulemma auto johon ne kehtaa laittaa.