Ystävä hyvä osti juhannuksen alla pitkän Ässäkuumeen johdosta auton tyyppiä W140, tarkemmin 1994 S 320:n. Ensisilmäyksellä autossa pisti silmään sen mainio väri, vaaleansininen, olisiko jopa sama kuin W124:ssä, 355 Diamantblau? Kuitenkin hyvä väri noinkin massiiviseen autoon. Maalipinta oli kaikin puolin kunnossa, vain pari paikkamaalattua käytön jälkeä näkyvissä. Ruostetta ei missään, kyseessä oli saksantuonti mittarilukemalla 132 tkm.
Lisävarustelista on kattavan vakiovarustelun lisäksi pitkä: metalliväri, sininen pähkinäpuu-/nahkaverhoilu, ortopediset sähköpenkit edessä, sähköisesti säädettävät ohjauspyörä + peilit (myös peilitiltti), kattoluukku, aktiivihiilisuodatin, sulkemisapulaite ym. Kaikki varusteet toimivat.
Takapuoli tunnistaa nahkaverhoillun istuimen napakkuuden autoon istuuduttaessa. Uskottava se on: kaikista istumistani Mersun penkeistä nahkaverhoilluissa on huomattavasti napakampi "ote" kuin kangasverhoilluissa. Niin 1983 W123:ssa, 1981 W126:ssa kuin tässä W140:ssakin. Ei tietoakaan jousien lässähtäneisyydestä. Ajoasento löytyy helposti sähkösäädöistä huolimatta, käsi tosin hamuaa säätövipua istuimen edestä. Kojetaulussa kaikki on paikallaan, design on sikäli harvinaislaatuinen, että samantyylinen kojelauta on ollut käytössä ainoastaan R129:ssä, tosin pienillä eroilla. Perinteikkyys ilmenee mm. mittaritaulun avonaisuudessa alaspäin kuten W123:ssa
. 2. sarjan ilmastointiautomaatin käyttöpaneeli keskikonsolissa näyttää äkkiseltään Tu-144:n kojelaudalta, mutta säätöpyörä yhdistettynä digitaalinäyttöön on varsin näppärä käyttää. Soitto- ja navigointipuolesta huolehti uudempi Becker Mexico Traffic Pro. Tehdasasenteinen kaiutinjärjestelmä kuulosti varsin moitteettomalta.Takaistuin vaikutti suht käyttämättömälle ja hyvin muotoillulle, pitkäjalkaiset tosin saattaisivat kaivata istuinosaan lisää pituutta. Polvitilaa on riittävästi tynkämallissakin, tosin letkajenkkaviikkoja ei takatiloissa vietetä. Mukava yksityiskohta oli valaistut meikkipeilit ja lukuvalot myös takamatkustajille.
Käynnistettäessä auto huomio kiinnittyy varsin hillittyyn käyntiääneen, se muistuttaa lähes sähkömoottoria; miltä sitten M120 kuulostaakaan!? 4-vaihteinen automaatti vaihtaa pakille lähes samalla viivellä kuin W123:n 722.122. Kyseessä ei liene vielä ns. sähkölaatikko? Seuraavana havaitaankin mielestäni auton ainoa miinuskohta: erittäin tehostettu ohjaus. Pienessäkään liikkeessä auton pyörien kääntelystä ei tunnu olevan minkäänlaista vastusta, ja maantienopeuksissa ohjaus on lähes tunnoton. Jotenkin tuntui ilkeältä, mutta ei siitä ylitsepääsemätöntä haittaa koeajolenkillä ollut, lieneekö johtunut koeajajan korviin asti ulottuneesta hymystä lenkin aikana
.Lenkillä havaittiin myös se, että rengasäänet olivat suurin yksittäinen melun lähde. Tosin täyskaasukiihdytyksissä M104 kiekaisi erottuvasti, mutta ei häiritsevästi. Pontta löytyi ohituksiin mielestäni aivan riittävästi. Automaatista vielä sen verran, että kehitys vaihtamismukavuudessa on mennyt oikeaan suuntaan verrattaessa koeajoauton ja v. 2003 C 180 K:n 5-pykäläistä laatikkoa. Vaunu täytti kantatien kaistan melko tarkkaan, ensikertalaisen on hyvä kiinnittää huomiota myös ajolinjoihin, on se sen verran leveä auto. Kuskin paikalla havaittiin pieni puute normaalivartaloisella miehellä: soppaluuta on mahdoton saada mukavaan asentoon ikkunanpielelle auton leveydestä johtuen! Samoin jäin kaipaamaan korkeammalle asetettua keskikyynärnojaa á la W124, sellaista tuskin on saanut kaksiosaisen (muuten kerrassaan mainion) korkean säilytyskotelon tilalle?
Parinkymmenen koeajokilometrin perusteella jäi kaikinpuolin mukavat fiilikset tuosta mahtivaunusta. Onko sitten kaikissa (vuosi)malleissa noin tunnoton ohjaus? Auto olisi lähes täydellinen, jos siinä olisi hieman enemmän tunnokkuutta ohjaustuntumassa.
... hitot siitä, mukavalta se W140 näyttäisi kotipihassa tunnottomallakin ohjauksella!
. Tuosta kuskin paikan leveydestä olen minäkin kuullut, että on hankala ajaa luu ulkona 
Ko. auto on vieläkin täällä Kuopiossa ja seisoskelee usein Kirkkokadun varressa Maaherrankadun ja Snellmaninkadun välissä.
.