Sisältää henkilökohtaisia loukkauksia, jotka tosin voi ottaa vapaasti huumorilla – ei niitä ole hampaat irvessä kirjoitettukaan.

Eletään vuotta 2035.
Maailma on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa paljon, muutamia asioita mainitakseni kotimaastamme:
- Bensa maksaa 28,50 € litra.
- Mersuforumilla on 50000 käyttäjää, lähinnä muistelemassa niitä aikoja kun autot vielä kestivät niin että jopa 1000 kilometriä pystyttiin ajamaan käymättä merkkikorjaamolla.
- MB malleista W123-124 ja vanhemmat ovat liikenteessä täyttä päätä, W202-203-210-211 ei kukaan enää muista olleen olemassakaan.
Uusi W666 tekee kaiken automaattisesti, jopa soittaa korjaamolle silloin kun sen CAS (Check-Asshole-System) havaitsee autossa olevan jotain vikaa.
Mersun puhelinlasku on suurempi kuin polttoainelasku.

- Dealer on jäänyt juuri eläkkeelle.

Olen täysin kyllästynyt korjaamaan omaa autoani.

Vuosien varrella olen kehittänyt W124:ää käyttökelpoisemmaksi; mm. perä on autossa kiinni pikalukoilla, samoin kardaani ja vetarit perässä.
Perä on laakeroitu 8 kertaa ja tasauspyörästön osat vaihdettu 6 kertaa.
Peräöljyt olen vaihtanut kerran, kun perää laakeroidessani kaatui se litran mitta johon olin ottanut ne talteen.

Superturbomiesten Cdi – koneissa on sylinterinkannet kiinni henkseleillä.

Virityksistä puheen ollen:
Senjälkeen kun Mauri penkitti 400 Cdi-Smartistaan maagisen 1000 kilowattia ja 2000 Nm, superturborintamalla ei ole tapahtunut juuri muuta uutiskynnyksen ylittävää kuin Rehtijiin pystylampullaan ajama 6,08 / 376 km/h varttimaililla.
Sivosen 280:n kansi on edelleen koneistamolla.

AkiP etsii projektia; josko löytyisi farkku124 josta ei ole jäljellä kuin kuskin penkki ?

Takaisin aiheeseen.
Jäätyäni eläkkeelle olen ajatellut teettää seuraavan isomman huollon autooni oikein korjaamolla.

Soitan Kankkusen Korjaamolle.
Kerron että autoni tarvitsisi huoltoa; sopisiko huomenna ?
Jaa eikö ? No, viimeistään ylihuomenna, olen lähdössä sillä pidemmälle matkalle viikonloppuna.
Keskustelemme korjaamopäällikön kanssa huoltoajasta puoli tuntia, ja sovimme ajan kahden viikon päähän keskiviikoksi 22.10.2035.
Varmistan viiteen kertaan että heidän käyttämänsä osat ovat alkuperäisosia, työllä on takuu ja homma osataan tehdä.
Kerron, että aloittelijalle voi olla vaikeaa tehdä 1700000 huolto.
Sovimme, että moottoriöljyt laitetaan kuitenkin heiltä, vaikka olisin kyllä saanut ne Kärkkäiseltä 50 senttiä halvemmalla.
Sovimme myös että autooni tilataan valmiiksi oikean etuoven sisäkahva; kerron että se on rikki enkä kelpuuta käytettyä osaa.
Osa löytyy Saksasta, ja se kuulemma ehtii kahdessa viikossa paikkakunnalle.
Korjaamopäällikkö kysyy autoni mallia; kerron että se on kolmisatanen.
Ei tunnu riittävän; no, mersu se on.

Viimein joudun kertomaan vuosimallin ja korimallinkin, kiusaavat vanhaa asentajaa tahallaan. Tämä kostetaan.

Korjaamopäällikön kysyessä rekisterinumeroa laitan nenäliinan puhelimen eteen, työnnän vasemman käteni etusormen suuhuni ja sanon hiljaa mutta nopeasti :
”äffs ffjii pfeepf fffakf feittemän foffa”
Korjaamopäällikkö pyytelee anteeksi ja pyytää minua toistamaan rekisterinumeron; siirrän sitä mukaa luuria kauemmaksi ja huudan isommasti, sormi edelleen poskessa.
Lopuksi hän valittelee huonoa kuuloaan ja pyytää lausumaan kirjaimet yksitellen kuvaillen niitä vaikka jollain nimellä.
Teen kuten pyydettiin, nenäliina pois luurista ja huudan minkä jaksan:
”FEPPO JARI BEKKA”
Kelpaa, ja lopetamme puhelun; nähdään kahden viikon päästä.

Aamulla 15.10.2035 ajan korjaamolle, pysäköin Mersuni korjaamon ainoan nosto-oven eteen kello 7.45, lukitsen ovet ja menen sisälle.
Sillä aikaa kun asentajat yrittävät siirtää autoani pois oven edestä (hälytin kytkeytyy päälle ja pakkasaamu täyttyy sireenin ulvonnasta)
riitelen korjaamopäällikön kanssa siitä, että oliko minulla varattu aika tänä aamuna vai viikon päästä.

Joudun perääntymään, mutta teen sen arvokkaasti; en todellakaan anna periksi !

Korjaamopäällikkö on väärässä mutta olkoon nyt tämän kerran.
Seuraavan kerran tulen korjaamolle 22.10.2035 kello 9.07.
Luovutan autoni avaimet korjaamopäällikölle kysyen samalla onko se tilattu kuljettajan oven kahva tullut.
Korjaamopäällikkö kehtaa väittää että puhe oli vänkärin oven kahvasta.

Kerron korjaamopäällikölle että silloin kun minä olin työelämässä mukana ei tuollaisia virheitä saanut tulla.

Asentaja ottaa autoni sisään, varmistan häneltä vielä että onko hän ennen huoltanut Mersuja, että onnistuuko tämä homma häneltä.
Kuulemma onnistuu per*kele.

Käyn mainitsemassa korjaamopäällikölle sopimattomasta kielenkäytöstä.

Menen korjaamohallin ovelle seisoskelemaan.
Joudun siirtymään kun takanani toinen asentaja tööttää ajaessaan jotain voortia sisälle.
Asentaja laittaa autoni alle nosturin varret ja painaa nappia; Mersu alkaa nousta.
Kierrän autoani ja katselen tarkasti ja läheltä jokaisen nosturintallan erikseen, ovatko ne varmasti oikeilla kohdilla.
Seuraan tarkasti vieressä kun asentaja alkaa tutkia autoani.
En puhu mitään, ennen kuin toinen asentaja tulee käymään autoni luona.
Häneltä kysyn: ”Tulitko ottamaan oppia ?”

Kyllästyn ja lähden viereiselle huoltoasemalle kahville.
Palattuani takaisin autoni on jo ulkona, ilmeisesti valmiina.
Kiertelen autoani tarkastaen maalipinnan , ja katselen autoni alle ”etunojapunnerrustyylillä”.
Viimein menen sisälle, työnvastaanottoon.
Asentaja on itse tiskin takana. Hän tulostaa työmääräyksen ja alkaa selostaa minulle mitä autolle on tehty.
Päivittelen suureen ääneen huollon hirveää hintaa, eihän öljynvaihto VOI maksaa melkein kolmeasataa euroa.

Rekisterinumerokin on työmääräyksessä väärin.

Kun alan tajuta miten minua on petkutettu; esimerkiksi lasinpesunestettä on lisätty 2 litraa á 2,50 euroa, vaihtelen jo aika hermostuneesti jalkaa.
Punoittava asentaja poistuu hakemaan korjaamopäällikköä.
Kerron korjaamopäällikölle, että minun autooni ei tarvitse vastedes tehdä tuollaisia turhia hommia jotka voi itse tehdä; VaraosaVintti olisi myynyt lasinpesunestettäkin kymmenen litraa tuolla hinnalla.

Autooni on näköjään vaihdettu alapallonivel; kieltäydyn ehdottomasti maksamasta koska autoni on katsastettu keväällä eikä siellä mitään väljää ollut.

Kerron korjanneeni näitä työkseni 45 vuotta ja että tiedän paremmin kuin korjaamopäällikkö tulee koskaan tietämäänkään nämä mersut.
Yrittävät kusettaa ammattimiestä.
Sovimme loppusumman kohtuullistamisesta.
Yritän tingata kaupan päälle niskatuen suojapussipussin.

Lopuksi kysyn, saisinko laskun mukaan kun eläke tulee vasta kuukauden päästä.
Se luonnollisesti onnistuu, joskin korjaamopäällikkö kirskuttelee hampaitaan.

Lähden ulos sanaakaan puhumatta – ja tulen viiden minuutin päästä takaisin suureen ääneen puhuen; asentaja on sotkenut autoni lattiamatot kengillään ja ovien päädyt ruiskuvaseliinilla.

Korjaamopäällikkö puhdistaa osoittamani paikat, joskin joudun toteamaan hänelle ettei lattiamatosta näköjään tule puhdasta.
Istun autossa korjaamon pihalla 45 minuuttia tutkien huoltokirjaa ja saamaani laskua / työmääräystä.
Käyn yhdesti katsomassa pellin alle.
Lähden kotiin.
Lauantai-iltana kello 22.37 soitan korjaamopäällikön kännykkään kertoen huomanneeni äskettäin että huollossa rikottiin autostani ajovalon lasi.
Linja katkeaa oudosti.

Kolmen kuukauden päästä otan vielä kerran yhteyttä korjaamolle huoltoasiassa; autostani katkesi juuri käsijarruvaijeri ja soitan vain kertoakseni että olisi tuollainen pitänyt huollossa huomata, ja Päntäisellä sama huotlo olisi muuten maksanut satasen vähemmän.
Korjaamopäällikkö kuulostaa helpottuneelta kun sanon etten enää koskaan huollata autoani tuollaisessa paikassa jossa ei osata tehdä mitään kunnolla.