
Ensin pitää toipua lievästä viikonvaihteen myrkytyksestä, kun tuo koipileikkaus aiheutti pienen katkoksen isomman koiran aamuiseen ulkoilurytmiin. Eukko livisti anopin kanssa sarastavanhuuruiseen karpalometsään, ja niinpä siinä Kaapon vielä uinuessa piski oli vääntänyt tv-huoneen nurkkaan - ikään kuin Halloweenin kunniaksi - Kyöpelinvuoren kokoisen pyramidin paskaa

No oikea asia koskee tätä pitkäaikaista seurantaa venakumien vaikutuksesta öljynkulutukseen. Onhan siitä yksi threadi tehtykin, mutta se on hiljakseen ajautunut jo historiankirjoihin. Mutta asiasta tuli luvattua raporttia aina hamaan öljynvaihtovälin täyttymiseen asti. Joten:
Nyt on takana tasan 5000 km ja ensimmäinen öljyn vajentuminen on rekisteröity. Tarkkaan katsoen pinta on tikussa laskenut millin verran.
Tällä laskuopilla toiset 5000 km syönevät sen toisen millin, joten tämänkin jutun otsikko on siis lopulta oikeutettu

Tämä on tietysti täysin laskennallinen arvio - eipä ole tiedossa, laskeeko pinta täysin tasatahtiin (kuten ei tee bensatankissakaan) ja alkaako öljy maittaa livakammin, kun voiteen ominaisuudet laiskistuvat vaihtovälin loppua kohden.
Mutta jos lisäämättä menee loppuun asti, niin tavoite on saavutettu.
Kuinkas on Petri M:n vastaavan projektin laita, joko on tullut matkaa vertailukelpoisen tuloksen saamiseen?
P.S. Tällä seurannallahan pyritään vain todistamaan, notta edes yli 300.000 km ajettu M103 ei ole pätkääkään väljä, kunhan vain kumisia kulutusosia vaihdetaan...




