Kirjoittelin tuossa joutessani hieman tarinaa viime viikon Saksan reissulta. Tarkoitus ei ollut hoitaa auton hakua mahdollisimman halvalla vaan saada samalla myös avartava ja hauska kokemus lyhyellä varoitusajalla. Sori kirjoitusvirheistä tai kieliopista
MB C 36 AMG
Kaiken alku
Olin puoli vuotta sitten antanut viisi vuotta palvelleen 300CE:n autoliikkeeseen vaihdossa Subaru Impreza GT WR240 malliin. Mersussa ei ollut mitään vikaa mutta olin aina haaveillut että minulla olisi joku yli 300 hv suorituskykyinen auto jossa olisi ajo-ominaisuudet ja alusta kohdallaan. Ja vielä kun sattui olemaan hieman ”ylimääräistä” rahaa niin ostin auton. Subaru ei oikein soveltunut arkiajoon eikä alkuunkaan vaimolle joka oli tottunut ajelemaan automaatilla.
Laitoin Subarun myyntiin alkukesästä. Se menikin kaupaksi kuudessa viikoksi. Jo sitä ennen oli tullut katseltua ehdokkaita Saksasta sekä Ruotsista. Suomesta kun ei oikein meinannut löytyä sopivia; olivat joko liian paljon ajettuja, ei huoltokirjaa tai sitten oli naarmuja/ruostetta tai liian vähän varusteita.
Selvää oli että seuraava auto olisi mersu. Listalla oli aivan ensin 230 SLK jollaista käytiin koeajamassakin Suomessa. Yksilö vaikutti kaikin puolin hyvältä. Ajokilometrejä 105 000 km. Ilmastointi kuitenkin puuttui ja ajossa auto tuntui hieman kiikkerältä maantiellä vakioalustalla. Lopullinen ratkaisu oli luopua SLK mallista koska se tosiaan on parhaimmillaan avoautona kaupunkipyörityksessä eikä tavarankuljetuksessa tai maantieajossa (oma mielipide).
Sitten nousivat pintaan vähänajetut huippukuntoiset W124 320 coupet. Loistoyksilö löytyi Saksasta
http://www.sturm-automobile.de Auto oli kuin karamelli. Sitä sitten kyselemään…hyvin pian tuli vastaus että auto oli jo myyty, hintaa oli 9900 eur. Samassa liikkeessä oli myös hienokuntoinen 420 SEC hintaan 12990 eur. Lopuksi järki voitti; eihän tuota kehtaa uittaa Suomen talvessa suolavellissä ja onhan lähes 5 metrinen auto vähän hankala naisihmisen käsitellä. Lisäksi se ei olisi mahtunut autotalliin
Seuraavaksi tuli mietittyä CLK malleja. 320 CLK tuli koeajettua edellisen vuoden kesällä ja vaikutti olevan aivan eri planeetalta maantiellä kuin vaikka SLK. Kyseinen yksilö oli hieno peli mutta tehot tuntuivat olevan vähän kateissa, ilmamäärämittari ehkä? tai sitten se oli vaan tunne. Myös 230K kiinnosti koska velipojalla oli sama tekniikka C-sarjan farkussa. Veholta löytyikin sopivasti Belgiasta tuotu 230 CLK vm. 1998 ja 124000 km ajettu. Ajossa auto tuntui ihan hyvältä. Varustelu oli elegance joten alusta oli hieman pehmeä omaan makuun. Autossa oli kuitenkin liian vähän varusteita sekä muutamia naarmuja lokasuojissa ja paikkamaalaus. Alle oli ruuvattu 18” vanteet+renkaat.
Sen jälkeen tuli selväksi ettei kannata katsella nettiauton ylihintaisia yksilöitä Suomesta. Nettiautosta kuitenkin osui silmiin Japanista tuotu C36 AMG vain 77 000 km ajettu. Varusteitakin oli riittämiin ja kuvat olivat varsin vakuuttavia. Kysely kuitenkin osoitti että auto oli varattu ja sittemmin myyty. Hintaa taisi olla 18 900. Automalli alkoi kiinnostamaan enemmän joten tutkin netistä tietoja joita en kovin paljoa löytänyt. Sitten aloin selaamaan
www.mobile.de palvelua josta löytyi parikymmentä myynti-ilmoitusta. Jätin suosiolla katsomatta halvimmat alle 8000 euron autot. Hannoverin lähellä autoliikkeessä oli C36 vm. –95 126 000 km ajettu, hinta 8900 eur. Kuvat olivat varsin vakuuttavia kuten varustelistakin.
Lähetin heti sähköpostia liikkeeseen ja sainkin vastauksen parissa tunnissa. Auto oli ollut 10 vuotta omistuksessa Saksassa asuvan ferrari keräilijän pojalla. Hän oli vaihtanut sen liikkeessä uudempaan C43 AMG malliin. Autossa oli täydellinen huoltokirja. Tämän jälkeen selasin kyseisen liikkeen sivuja
http://www.springbok.de
C36 oli liikkeen halvin auto ja liike oli täynnä ferrareita, porscheja jne. Olipa joukossa jopa MB 190E 2.5 Evolution nro 258 – hintaa 79 900 ,- !!

Toisessa sähköpostissa mr Jacob vakuutti kaikkien lisävarusteiden toimivan ja auton olevan ”very, very beautiful”. Autossa oli alla AMG alkuperäiset 17” Michelin Pilot Sport renkailla joissa niissäkin pintaa 6-7 mm. Tässä (tiistai) vaiheessa aloin suunnittelemaan matkaa. Tarkistin ensin että saan varattua lennon, hotellin ja laivamatkan takaisin tulevalle viikonlopulle. Kaikki täsmäsi joten päätin että kerranhan sitä vaan eletään ja varasin auton perjantaiksi.
Varustelistaa:
*täydellinen huoltokirja?
*sporttialusta, iskarit AMG?
*sähköpenkit edessä
*penkinlämmittimet
*sähkökattoluukku, terästä
*4v automaatti (varmaan kaikissa näissä?)
*mustaa nahkaa
*tempomat
*sähkölasit x4
*automaatti-ilmastointi
*AMG-optiikka (etuspoileri, taka- ja helmalevikkeet sekä kynnyslistat)
*luistonesto ASR
*5-reikäset AMG-monoblokit
*Bose Soundsystem
*RDS-radio MB:n oma
*sähköantenni
*kasettisäilytyskotelo
*hälytin sisätilojen valvonnalla ja poishinaussuojalla
*käsinoja
*ulkolämpömittari
*poistumisvalot x4
*automaattisesti himmentyvä peruutuspeili
*sähköverho takalasissa
*valaistut meikkipeilit
*lämmitetyt tuulilasinpesurit
*suksille reikä takapenkissä
*airbagit edessä
*sivuvilkut
*tehokkaampi laturi
*isompi akku
*lämpöä absorboivat lasit (sävy)
*sammutin
Subarun myynnistä oli kulunut vain 3 päivää joten autottomuus ei kestäisi kuin viikon jos kaupat tulisi. Otin perjantain vapaaksi töistä ja tuumailin vielä että jos en nyt lähde en pääse seuraavaan kahteen kuukauteen Saksaan muutenkaan töiden takia. Sitten pyysin IF:stä autolle vakuutusehdotuksen valmiiksi valmistenumeroa vastaan. Vakuutuksen saisi voimaan lähettämällä tekstiviestin heti kauppojen jälkeen.
Matka:
torstai
Lensin torstaina klo 16.55 Pirkkalasta – Frankfurt am Hahniin (160 eur). Sieltä pääsin suoraan bussiin joka kuljetti sujuvasti Frankfurt am Mainiin (12 eur). Saksalaiset eivät osaa muuten englantia kovinkaan hyvin. Kysyin bussikuskilta oliko bussissa tilaa? levitteli käsiään ja mumisi saksaksi jotain. Kävin pikaisesti ostamassa lipun ja menin sitten takaisin. Ulkoa näki että perässä oli pari paikkaa vapaana joten sisään vaan. Seuraava bussi olisikin tullut vasta tunnin päästä.
Frankfurt am Mainissa oltiin klo 20.30. Olin varannut
http://www.hotel.de hotellin hyvin läheltä rautatieasemaa. Bussi jättikin sopivasti rautatieaseman lähelle joten hotelli löytyi helposti. Varaukseni oli ok ja huone oli 4. kerroksessa, hissiä ei ollut.

Kello oli jo paljon joten kysyin hotellin respasta mistä voisi ostaa juomaa ja syömistä. Kaupat olivat jo kiinni ja lähellä ei ollut mitään markettia. Rautatieasemalta sai kuulemma kaikkea mitä tarvitsisi eli sinne sitten. Sieltä löytyikin jägeriä ja pari purkkia olutta ym. sekä syömistä. Rautatieasema olikin aika iso ja Hannoverin vielä isompi. Katsoin vielä valmiiksi aamulla Hannoveriin lähtevän junan raiteen. Lipun olin ostanut jo valmiiksi netistä
http://www.bahn.de Frankfurt-Hannover paikkalippu 79 eur.
Kävin läheisellä terassilla oluella ennen kuin suuntasin takaisin hotelliin. Ennen nukkumaan menoa tutustuin vielä auton tietoihin oluen kera. Saksassa näytti olevan paljon positiivisia puolia kuten TV:n yöchatissa oli juontajalla vähemmän vaatetusta kuin meillä täällä Suomessa
perjantai
Heräsin ennen viittä nukuttuani ruhtinaalliset 4 tuntia. Jotain vahvistavaa naamaan ja suihkuun, juna lähtisi Hannoveriin klo 5.55. Junassa istumapaikat oli kätevästi merkitty elektronisesti mistä-mihin kyseisen paikan matkustaja oli menossa. Juna oli perillä Hannoverissa klo 8.20. Tässä vaiheessa jännitys alkoi kohoamaan…aikaa ei olisi katsoa kuin tämä yksi auto ja päättää ottaako sen vai ei. Olin varmuudeksi katsonut valmiiksi juna-aikataulut ym. Travemundeen jos kauppoja ei tulisi.
Jännitys alkoi olla niinkin kova että missasin Hannoverin asemalla paikallisjunan Grossburgwedeliin. Minulla oli 15 minuuttia aikaa löytää oikea raide ja ostaa lippu. Katselin ensin aikataulua mutta se ei kovasti auttanut. Menin sitten infosta kyselemään oikeaa junaa. Sieltä autettiinkin ja pääsin oikealle raiteelle. 5 minuuttia aikaa ja raiteelta olleesta lippuautomaatista ei voinut ostaa lippuja rahalla eikä luottokortilla vain DB-kortilla. Lähdin siis suosiolla taksitolpalle. Vanhempi taksimies E-sarjan mersulla lupasi ajaa minut Grossburgwedeliin johon oli matkaa vajaa 20 km (30 eur). Olin myöhässä vajaa puoli tuntia tapaamisesta kun autokaupan mr Jacob soitti…sattumoisin en itse voinut soittaa kun ei ollut numeroa

Hän lupasi lähettää huoltomiehensä hakemaan minut Porsche Boxterilla. Se saapuikin pian asemalle, liikkeeseen oli vain muutama kilometri. Kyselin matkalla että oliko boxter S-mallia? Kuski vastasi että: ”no, but it has enough power to have fun” ja sitten mentiin – hyvä alusta Porschessa tuntui olevan.
Heti perillä liikkeeseen astuessani ensimmäinen ajatus oli että miten voi olla näin paljon kalliita ja harvinaisia autoja yhdessä paikassa. Kaiken keskellä oli C36 AMG. Aloin heti tutkimaan autoa. Autoliikkeen sihteeri tuli portaita alas tervehtimään ja toi auton avaimet. Pyysi tutustumaan kaikessa rauhassa autoon ja tulemaan sitten ylös katsomaan papereita ja juomaan kahvia. Kävin auton ensin pikaisesti läpi. Ruostetta en silmämääräisesti löytänyt. Etupuskurissa oli pieni paikkamaalaus ja kuten myös auton kyljessä. Alahelma hieman irvisti yhdestä kohtaa mutta muuten oli kovin siisti. Pohjakin näytti ok mitä vähän sinne pääsin katsomaan. Sisältä auto oli aivan uskomattoman siisti; ei naarmuja ja nahkasisusta nätti. Ensin kokeilin kaikki lisävarusteet ja totesin niiden toimivan kuten myös automaatti-ilmastoinnin. No ei muuta kuin käyntiin. Moottori lähti terävästi käyntiin ja kävi ilman sivuääniä.

Tässä vaiheessa mr Jacob tuli alas tervehtimään. Kyselin heti koekilpien mahdollisuutta. Hän pahoitteli että asiakas ei ollut vielä palauttanut niitä vaikka auton piti tulla liikkeeseen takaisin kyseisenä aamuna. Kello oli jo lähelle 11 kun käytiin läpi auton papereita ja juotiin kahvia. Nyt oli pakko päättää jos meinasi ehtiä auton rekisteröidä Saksan kilpiin samana päivänä. Päätin että en odota ja sanoin että tehdään kaupat.
Autoliikkeen sihteeri alkoi tekemään heti kauppakirjaa ja lähti sitten passini kanssa hoitamaan rekisteröintiä. Hän palasi alle tunnissa mukaan keltapohjaiset 5 päivän kilvet. Hintaa tuli 120 eur.
Sillä aikaa minulla oli aikaa katsella liikkeen upeita autoja ja jutella huoltomiehen kanssa. Huoltonurkkauksessa oli aito LeMans Porsche 550 hv biturbo, välijäähdyttimellä oli kokoa.
Huoltomies laittoi kilvet paikalleen mersuun. Mietin että kuinkahan kauan itseltäni olisi mennyt rekisteröintiin. Lopuksi kiittelin hyvästä palvelusta ja sain turvallisen kotimatkan toivotukset. Kauppakirjan liitteeseen oli laitettu muuten ettei auto sovellu nuorille tai kokemattomille kuljettajille
Siitä sitten liikenteeseen ”uudella” autolla…ilman koeajoa. Ensimmäisenä tuli mieleen että onpas suht hiljainen. Automaatti vaihtoi totutusti. Auto meni mutkiin hyvin ja kulki suoraan. Navi opasti kätevästi pikkuteiltä moottoritielle. Heti kun nopeuden pääsi nostamaan yli 200 km/h selvisi AMG-kirjainten todellinen merkitys. Autohan menee kuin juna! ei hae mihinkään, tätähän uskaltaa ajaa vaikka yhdellä kädellä. Helpon tuntuisesti auto kelasi 240 km/h jonka jälkeen loppuivatkin mahdollisuudet ajaa lujaa. Hampurin kohdalla ajeltiin 1,5 h ruuhkassa 5 km/h. Moottorin luonne tuli aika selväksi, veto alkaa neljästä tonnista jossa on huippuvääntö ja jatkuu siitä loppuun asti. Huipputehothan ovat jossain 5750 k/min. En keksinyt mitään negatiivista autosta matkan aikana Lyypekkiin. Ainoa oli että kauko-ohjattu keskuslukitus ei ottanut kovin hanakasti ohjeita vastaan. Kotipuolessa todettiin että se pitää suunnata taustapeiliin jolloin toimiikin hyvin.
Lyypekissä laitoin osoitteeksi Citti-marketin naviin, navi olikin enemmän kuin hyödyllinen matkalla. Citti-marketista tulikin sitten lastattua juomia suht reilusti peräluukkuun. Panttikuitin jälkeen halvin 24 tölkin olutlaatikko maksoi noin 6 euroa!! Lyypekissä kurvailun jälkeen lähdin kohti Travemunden Skandinavienkai satamaa. Olinkin siellä jo puoli seitsemän korvilla joten ehdin hyvin käymään terminaalissa syömässä ja ostoksilla. Autokaistalla tuli vaihdettua muutama sana mm. yhden venäläisen kanssa joka oli hakenut vm. 2003 200 CDI:n. Mies tokaisi lopuksi että ”Mercedes…good car”

Lähtöselvitys alkoi klo 20.00. Ensin sisään ajettiin rekat ja kontit, vasta klo 22.30 alettiin ajamaan henkilöautoja. Hyttiin päästyäni jo yhden oluen jälkeen tuli noutaja…sen verran väsy oli. Onneksi olin maksanut lisähintaa (200 eur) omasta hytistä. Koko laivamatka ja autopaikka maksoi näin lyhyellä varoitusajalla 547 eur. Lento+laivapakettejahan saa huomattavasti halvemmalla Finnlinesilta jaetulla hytillä.
lauantai
Meripäivä menikin mukavasti lupsakoiden rekkakuskien kanssa jutellessa. Samalla tuli täytettyä ajolupahakemus ja autoveroilmoitus liitteineen. Onneksi hytissä oli TV ja oleskelutilassakin iso TV josta tuli seurattua olympialaisia. Kauheasti tekemistähän näillä laivoilla ei ole mutta baarissa oli kyllä kiva valikoima

Myöskin ruoka oli todella hyvää seisovassa pöydässä.
sunnuntai
Laiva saapui Helsinkiin klo 7.00, tullissa ei ollut ruuhkaa. Tuontiautoja tuli varmaan alle 10 kyseisellä laivalla ja niistäkin suurin osa oli menossa Venäjälle. Sain tarrakilvet 3kk ajoluvalla 20 minuutissa. Siitä sitten kotimatkalle Tamperetta kohti Hkissä asuvan siskon kautta. Ajelin mukavasti vakkarilla 140 km/h Hämeenlinnaan saakka jonka jälkeen tiputin nopeutta. Mitään ylimääräisiä valoja ei palanut kojetaulussa. Kotona katselin konehuonetta, ainakin osa johtosarjan johdoista oli teipattu eristysnauhalla. Olikohan tähän jo vaihdettu johtosarja? tämähän on näiden tyyppivika. Pahimmallaan oikosulkuun menevä johto rikkoo moottorinohjauslaitteen/ECUn.
rekisteröintikatsastus ja verotus
Maanantaina varasin autolle täydellisen ruostesuojauksen syyskuun alkuun Takuusuojaus Oy:stä josta olin kuullut kehuja. Hintaa tulee muhkeat 880 eur! Tilasin myös vaatimustenmukaisuustodistuksen TUV Nordilta faksilla Helsingistä hintaan 85 eur. Alkuperäisen pitäisi tulla postissa kotiin laskun kera ja kopion 3-4 päivässä faksilla. Tiistaina suuntasin kohti A-katsastuksen asemaa rekisteröintikatsastusta varten. Ajattelin että jos käyn ensin katsastuksessa voin merkitä mahdolliset viat autoveroilmoitukseen.
Katsastuksesta sain maksaa 199 eur sillä Saksan katsastuksella ei ollut virkaa koska se oli tehty 9/2007 vaikka onkin kaksi vuotta voimassa. Tarkoittaa sitä että joudun tekemään normaalin vuosikatsastuksen ensi keväänä koska auto on ensirekisteröity Saksassa 3/1995. Katsastusmies syynäsi ensin papereita tarkasti. Seuraavaksi testattiin iskarit jotka näyttivätkin tasaisia lukemia joka kulmassa. Jarrut ja käsijarru olivat myös tasaisia.
Jännitys kasvoi kun päästöjä ruvettiin mittaamaan. Olin ajanut suoraan töistä katsastukseen joten katti ei ollut varmaan kovinkaan lämmin. Pyysin jauhattamaan konetta kierroksilla muutaman minuutin jonka jälkeen arvot alkoivatkin olla kohdallaan…huh.
Alustasta ei löytynyt mitään väljää. Myös pohja näytti todella siistiltä, näytti jo siltä kuin mitään huomautettavaa ei löytyisi. Katsastusmies rupesi syynäämään tavaratilaa ja kuittasi heti että varoituskolmio ei käy – ei ole E-tyyppihyväksyntää

Sitten takapenkillä ollessaan huomasi että keskellä ei ole lantiovyötä vaikka auto on rekisteröity viidelle Saksassa eli sellainenkin pitää ruuvata paikalleen. Aikaa meni paperihommineen vajaa tunti.
Kaikista hauskinta oli että aluksi oli sitä mieltä että vaatimustenmukaisuustodistus tarvittaisiin mutta katsastuksen lopuksi sanoi että melunormit ym. löytyvät rekisteriotteesta eli todistusta ei tarvitakaan. Saas nähdä onnistunko enää peruuttamaan tilaamani todistuksen TUV Nordilta. Ilmainen uusintanäyttö kuukauden sisällä siitä että kolmio ja vyö on hankittu. Sieltä suuntasin vielä tulliin johon ehdin sopivasti klo 16.00. Tulli menee kiinni klo 16.15. Autoverotusta hoitavalle virkailijalle ei ollut jonoa, näytti siltä että jonotuslappujen perusteella päivän aikana oli käynyt kaksi muuta asiakasta. Virkailija otti kaikista papereista kopiot ja veroilmoituksen liitteineen. Kertoili sitten että päätökseen voi mennä lähemmäksi 2 kuukautta koska auto menee arvioitavaksi tullin veroarpajaisiin. Toivottavasti 5000 euron arvioni ei kauheasti heitä, mieluusti voisi mennä alle.
Tämmöinen tarina. Auto sai vielä Rensin kaukalomatot samana päivänä ja KL-varaosista C36 tyyppikilvet. Seuraavaksi pitäisi ruveta metsästämään talvivanteita+renkaita…saas nähdä sopiiko mikään 16” vanne tähän. Katsotaan miten yhteiselo alkaa sujumaan – vielä en keksi mitään valittamista ja vaimokin tykkää ajaa.
Lopuksi muutama kuva autosta.
http://kuvablogi.com/blog/7794/7/