Tarinointia tuontiautoista

[PM]

Tänne keskustelua tuontiautoista, hinnoista, ostopaikoista, verotuksesta, ruuvatuista mittareista, byrokratiasta etc...
Siis erinäisiä kokemuksia autontuonnista.

[Avantgarde]

Aloitetaan sitten keskustelu kun muita halukkaita ei ole ilmestynyt ...
Tosin allekirjoittaneelle jäi vähän epäselvä kuva pitikö vastata tähän viestiin vai kirjoittaa tälle "Muuta mersuasiaa" -palstalle

Kovin suurella rintaäänellä ei tietysti voi puhua; itse toin viime vuonna harrastuksenomaisesti viisi ajoneuvoa, joista kaksi MB:tä (toiseen ihastuin niin että jätin sen itselle). Lisäksi työn puolesta tulee käytyä aika ahkeraan Saksassa joten paikalliset olosuhteet (=taksit) ja kulttuuri on kohtalaisen tuttuja.

Tänne keskustelua tuontiautoista

Eli ovat olleet pääsääntöisesti parempia kuin "suomiautot" jopa siinä määrin että itselle tuodut yksilöt vietiin käsistä (hyvin pienillä katteilla) mikä johti tuohon viiden auton loppusummaan. Lisäksi varusteet ovat jotain toista kuin alkuperäisissä riistoverotetuissa "suomiautoissa".

Mielestäni pitkät talvet ja loskakelit eivät jalosta autoja yhtään tehdasta enempää joten autot ovat teknisesti parempia kuin täällä pohjan perillä ikänsä asustaneet yksilöt. Talvivarusteet lja lampunpesurit löytyvät yllättävän monesta (4/5-autosta minun tapauksessani) saksanautostakin joten jos sellaista kaipaa niin etsii vain talvivarustetun

Toisaalta, jokusta Calibraa ja Boxsteria lukuunottamatta kaikki autothan ovat "tuontiautoja" Suomessa. Suomalainen riistoverotus on vain taannut sen että täällä uutena rekisteröidyt autot ovat vähillä varusteilla ja niitä käytetään loppuun asti.

Tänne keskustelua hinnoista, ostopaikoista

Ostopaikka kannattaa valita huolella. Parhaan lopputuloksen saa kun välttää pohjoisen isoja kaupunkeja ja ns. häkkiliikkeitä. Hinnasta sen verran että hyvääkin saa halvalla jos sattuu kohdalle mutta hyvästä kannattaa maksaa vaikka vähän enemmänkin.
Paras ostopaikka on pienen keski- tai eteläsaksalaisen kylän merkkidiileri, joka pyörittää huolto- ja myyntitoimintaa suhteellisen pienissä piireissä. Nämä autot eivät ole myynnissä "turisteja" (lue venäläisiä, puolalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia ...) varten vaan ihan tavallisia Saksalaisia varten. Autoilla on hyvä huoltohistoria ja kyllähän lähiseudun asukkaat tietävät paljonko naapurin autolla on ajettu ... eli luottamus ja sitä kautta business menee kauppiaalta mikäli vilunkia havaitaan.
Konsultille on turhaa maksaa maltaita sillä luotettavasta liikkeestä saat kaikki tiedot jopa kuvineen kaupanteon tueksi. Lisäksi paikallinen liikkuminen (DB ja Taksit) on helppoa, nopeaa ja edullista joten seikkailumielelläkin selviää. Itse en ole käyttänyt kertaakaan konsulttia vaan hoitanut asiat puhelimella ja sähköpostilla...

Tänne keskustelua verotuksesta

Havainto ja pikagallupit osoiitavat että ainoa määräävä tekijä on veroille vuosimalli ja ajokilometrit. Lisävarusteilla ei ole mitään vaikutusta verotukseen. Eli osta mielummin Avantgarde kuin Classic ja se parempikin vielä hyvillä lisävarusteilla. Hintakaan ei Saksassa ole ratkaisevan erilainen

Tänne keskustelua byrokratiasta

Eli helpoimmalla pääsee kun ottaa kauppiaan nimiin keltapäiset siirto kilvet, mitkä ovat voimassa min 5 päivää ja Saksan sisäisessä (+lähialueet) liikenteessä. Maksaa kilpineen autokauppiasalennuksella noin 105 eskoa ja voit vaikka istua kahvilassa sen aikaa kun ystävällinen kauppias hakee sinulle kilvet.
Vähän vaikeampaa on jos haluaa punaiset export-kilvet; silloin joutuu juoksemaan vakuutusyhtiön kojussa, rekisteröintitoimistossa, kilpiliikkeessä ja lopuksi vielä katsastuksessa. Kuulostaa monimutkaiselta mutta on helppoa sillä myyjän saa usein mukaan reissulle. Ja jos ei saakaan niin homma on aika loogista ja onnistuu kielitaidottomaltakin kun ottaa paperit ja tukun seteleitä kierrokselle mukaan

MUUTA

Itse en näkisi mitään pakottavaa syytä (omien kokemusteni pohjalta) ostaa enää autoa Suomesta. Toisaalta sopivan yksilön löytyessä Suomesta ei sillekään ole mitään estettä...
Hinnat ovat erittäin sopivia itse tuotuina ja monasti noin puolet täkäläisistä pyyntihinnoista. Takuut toimivat ja hakeminen käy lomaretkestä. Kannattaa aina muistaa millä ne autojobbarit elävät = asiakkaisden rahoilla
Ainoa mikä nykyisessä tilanteessa harmittaa on sääli niiden suomalaisten asiakkaiden puolesta jotka ovat maksamaan maltaita suomiautosta ja vielä sillä perusteella, kun tuttu jobbari on pelotellut polon aivan suunniltaan tuontiautojen huonommuudesta (ja totta kai se jobbari peloittelee kun sen leipä on siitä kiinni).

Tarkoitus olisi pari autoa tuoda tänäkin vuonna (kyselijöitä riittää) vaikkapa työmatkojen lomassa tai sitten ihan vain lomamatkan yhteydessä. Suurta rahallista hyötyähän siitä ei saa mutta onhan sekin osansa murentamaan näitä Suomen suljettuja automarkkinoita. Voisi vaikka tuoda sen 7000 eskon kolmesatasen coupenkin myyntiin, minkä joku tuomitsi mahdottomaksi tuolla eräässä muussa yhteydessä

Jos joku kaipaa lisää kokemuksia tai kontakteja saksanmaalle niin osallistu keskusteluun tai laita yksityisviestiä. Katsotaan miten voin auttaa ,,,

[Rise]

Kävin pari viikkoa sitten Munchenissä. Lähtö ole sen verran pikainen, ettei tullut ennakkoon katseltua mitään tiettyä yksilöä. Perillä kiertelin autoliikkeissä, etupäässä turkkilaisten autopihoilla. Minusta hinnat olivat korkeita, mitä olin tottunut katselemaan mobile.de:stä. Yleisesti ottaen autot olivat aika kulahtaneen näköisiä päällepäin. Alle 8000 Euron autoissa oli järestään jotain maalivikaa tai puskurit repsottivat. Näin vain yhden W210 Mesen alle 10 000 Euron ja luonnolliseti sen kunto ei ollut kaksinen. Coupeja (124) oli useita, yksi esim. 300 CE -87, hintaa 3900 E. Ajattelin, että otan sen hätäpaskaksi jos ei muuta löydy, mutta lopulta en ottanut mitään.
Tässä muutamia muita esim. hintatasosta: MB 200 CE -95, hinta 6900 E. Möhkö-S 500:n 91:n oli tarjolla 8900 E. Jaguar(Daimler) XJ 97 hintaan 16 500 E. BMW 740 -97 hinta 11 500 E (paraskuntoisin päällepäin). BMW 740 -95, 9900 E. MB 500 SE -87 hinta 3990 (maalipinta kirjava ja likaiset nahkapenkit).
Minulta meni ainakin usko, että etelä-Saksassa autot olisivat halvempi ja parempikuntoisempia kuin pohjoisessa.
Ehkä paremmat autot löytyy pienemmiltä paikkakunnilta, myös etelämpää.

[Antti K]

Ennakkoon kannattaa valita mitä autoja käy katsomassa mobile ja autoscout on ihan ok paikkoja katsella tarjontaa. Itse olen saanut ostettua sellaiset autot jotka olen jo suomessa valinnut etukäteen. Ennen Saksaan lähtöä teen listan kiinnostavista autoista samalla suunnalla johon matkustan. Ja listassa olevista autoista valitsen paikanpäällä minkä/mitkä ostan. Mukana on ollut myös kavereita, jotka on vasta paikanpäällä ruvenneet katselemaan mitä ostaisi -> menee helpolla turistimatkaksi.

Totuus mikä pätee joka paikassa muuallakin halpa ja hyvä = 2. Varsinkin tehokkaammat ns. nuorisoautot (bmw 325, turbo calibra, yms) tahtovat olla hinta haarukan halvemmasta päästä aivan romuja.

Kaikkein halvimmalla voi ajaa auton Suomeen jos löytää auton, jossa on Saksan kilvet ja onnistuu puhumaan omistajan jättämään ne siihen Suomeen ajoa varten. Kilvet, rekisteriote ja 30eur pitää lähettää suomessa Saksan Suomen konsulaattiin (PL5 00340 Helsinki) , jossa auton saa poistettua Saksan rekisteristä. Muutoin Saksan liikennevirasto etsintäkuuluttaa auton ja vanhaa vakuutusta ei saa poikki. Konsulaatista saa pyynnöstä takaisin mitätöidyn rekisteriotteen, joka on hyvä olla suomalaisessa katsastuksessa mukana.

Saksassa jos ostaa kilvettömän auton (autoliikkeissä suurin osa) kannattaa ottaa huomioon, että rekisteröinti ei onnistu viikonloppuisin ja keskiviikkoisin. Muinakin päivinä vain rajoitetun ajan -> byrokratian luvattu maa.
Kannattaa pyytää kilpienhaku reissulle myyjä mukaan (ainakin ekalle kerralle). Tai vaihtoehtoisesti antaa liikkeen hoitaa kilvet.

Huom. Ns. 2viikon kilvet (punainen pää), jossa on päivämäärä (n.170eur) saa ajaa Ruotsin läpi Suomeen, mutta keltapäisillä (n.100eur) vain Saksassa.

Hauskaa on, että 2viikon kilvillä on vakuutus voimassa kaikissa EU-maissa, mutta täällä pikku-venäjällä ei saa Suomalainen ajaa moisella autolla. Jokun muun EU-maan kansalainen kyllä saisi.

[Jat79]

Tuli tos vastaan tämän näköinen mersu

Kuva1

Kuva2

Ja kun katsoo rekisteri otetta niin...

Kuva3

Keski osa korista on saksalaisesta 124 cabriolet mallista, keula, osa takapäätä ja tekniikka on ruottalaisesta 230TE ruumisautosta.. ja kuten rekisteriotteessa lukee "Autoverovapaa ruumisautona"

[adenauer300]

No johan on viritys.
Kukahan katsastusmies on tuollaisen viritelmän päästänyt leimaan??

[Bf109]

Onkos tämä linkki jo pyörinyt täällä?
Saksalaisten vikatilastoja

Tuulilasi taisi jossain vaiheessa listata nuo kuvaajat, mutta lopussa listatut mallikohtaiset vikatilastot ovat ihan mielenkiintoisia katseltavia.

[Make]

Oma coupeni on ostettu munchenistä yksityiseltä henkilöltä, joka oli alkuperäinen omistaja 1,5 vuotta sitten,
Auto maksoi tuolloin tingittynä 6800 euroa,joka oli kova hinta -90 mallisesta 300-24 ce mersusta,mutta autolla oli mittarissa 68000 km ja kaikki huoltomerkinnät löytyivät.
Vero oli 7350 euroa josta valitin,muttei vielä oikaisua ole tullut.
Auto on sisältä ja ulkoa kuin uusi,kannentiiviste(luultavasti)tihkuaa koneen etureunasta hieman,yksi ikkunanamiska on hajonnut,trippimittari sittui,kun nollasin sen vauhdissa,ja mittarikorjaamolla kun se korjattiin,niin kyselin näkyikö merkkejä kopeloinnista,ei näkynyt.
Erittäin tyytyväinen olen ollut ja seuraavankin mersun Saksasta haen.
Että tämmöstä höpinää omasta kulkuvälineestäni.

[Jat79]

No johan on viritys.
Kukahan katsastusmies on tuollaisen viritelmän päästänyt leimaan??

Sitä ollaan kans mietitty.. Inssiäijän täytyy olla ainakin hyvä tuttu. Sen rekisteriotteen lisäosas oli viä merkintä että "Takatavaratilassa lavetti yhtä arkkupaikkaa varten". Sitä täytyy varmaan kuskata joukos ettei tuu verokarhu ovelle

[mk]

Toin tammikuussa Münchenista oman meseni ja yhden 325 bmw:n . Autot ovat olleet hyviä, paperihommat luistivat mutkattomasti. Reissu oli ihan jees , ja tuli ajektua salzburissakin tuttuja morjenstamassa, koska niillä export kilvillä saa ajella muuallakin. Lunta oli koko saksassa ja tiet olivat suolattu kuiviksi.
Veropäätös tuli bemuun nopeasti, parin viikon sisällä ja varusteita oli paljon, mutta verot oli alle odotusten eli 3700. Mutta omaan meseen kesti melkein pari kuukautta. Vero oli hieman vähemmän kuin kaikissa niissä kolmessa jotka on tuotu. No onhan siinä kilometrjäkin 205tkm.
Autopihoilla oli todellakin joitain loistoautoja jotka olivat kovin huonokuntoisia. Dachau oli ohan hyvä paikka ja Ausburg myös. Eli kun meni vähintään 20 km pois keskustasta niin oli parempia autoja myynnissä, tosin niitä oli myös paljon vähemmän. Kupainenkin auto löydettiin mobile.de ilmoittelun perusteella. Ajeltiin 7 tunnissa lautalle ja sitten suomeen.

[Antti K]

Huhtikuun alussa ollaan taasen menossa kohti saksaa ostoslistassa on 2x 300D (ainakin toinen automaatilla), BMW 328 ja M3, WV gti, voortti, HD, +2 jotain muuta(ehken jopa merssuja). Joten tiedossa on taasen muutama km autobahnia ympäri saksaa. Toisaalta en ole koskaan enemmälti välittänyt hiekkarannalla köllöttelystä joten tämmönen autojen shoppausloma on onnen omiaan meikäläiselle.

Ensimmäisen auton yritän ostaa saksan siirtokilvillä varustettuna suomesta käsin, jotta meillä on peli millä hakea autoja lisää. Ryanair lennättää puoli ilmaiseksi porukan saksaan ja jos saadaan auto kentälle turhia vuokraamokuluja ei tarvitse kärsiä. Toisena autona (keskiviikko = byrokratiatoimistot kiinni) ostetaan yksityiseltä saksan kilvissä oleva auto ja houkutellaan omistaja jättämään kilvet autoon. Onneksi meillä on logistiikka insinööri mukana, joten lähdemme etsimään muita autoja etelä-saksasta. Saas nähä mitä seuraa - lähetämme tilannetietoja retken kulusta.

[Jori K]

Keski osa korista on saksalaisesta 124 cabriolet mallista, keula, osa takapäätä ja tekniikka on ruottalaisesta 230TE ruumisautosta.. ja kuten rekisteriotteessa lukee "Autoverovapaa ruumisautona"

Kyllähän tuolla sopisi viimeiselle reissulle lähteä - takapenkillä istuen

[Ekku]

[quote=
Kyllähän tuolla sopisi viimeiselle reissulle lähteä - takapenkillä istuen [/quote]


On tainnu moni poika suorittaa viimeisen matkansa mersulla myös ratin takana, kun on huomannut muuttuneensa kesken kaiken matkustajaksi.

[pkoistin]

Avaan minäkin sanaisen arkkuni. Tällaisen auton minä löysin...

Viime tammikuussa lähdimme sitten viimein hakemaan Saksasta muuttoautoa. Tarkoituksena ostaa E 320 CDI farmari vm.2000. Viikon pähkäilyjen jälkeen ja hermojen jo mentyä löysimme netistä Mercedeksen liikkeestä loppuvuodesta 99 rekisteröidyn sedanin E 270. Ei muuta kuin katsomaan ja koeajamaan. Täydellinen, huudahdimme kaikki mukanaolleet...

Autossa on melkein kaikki varusteet, parkkitutkaa lukuunottamatta. Kauppahintaakin saimme tingittyä 1400e kun otimme auton siltä seisomalta. Ja autoon saimme lisäksi vuoden euroopan takuun, joka siis kattaa myös Suomen.

Ei voi muuta sanoa kuin tosiaan suuria kaupunkeja kannattaa välttää ja keskittyä pienempiin. Saimme kahvia ja muutenkin palvelu oli mitä mainiointa.

Nyt auto majailee Espanjan turistikilvissä Costa del Solilla puolisen vuotta, jonka jälkeen se saa maistella Suomen suolaisia teitä... hmmm.

[Henri Junkkala]

AnttiK:n mukana reissuun tuota Harrikkaa hakemaan lähtevänä todettakoon että kuten tämän sortin reissuissa aina, on meilläkin mennyt jo tusina asiaa vituiksi vaikkei olla vielä edes maasta lähdetty.

Tultiin varanneeksi kokolailla ennakkoon lentoliput. Eikä huomattu että pääsiäisviikko ja katsastuskonttorit heikosti auki (kiinni pe ja ma). Lisäksi puoli-ilmaiset ryanairin liput (68€) saisi tällä viikolla 24€ samalle lennolle... Toisaalta jollei olisi varattu ajoissa niin meidän tuurillamme olisi jääty koko poppoo suomen kamaralle.

Auto joka piti saada kilvissä kentälle vastaan oli myyty varausfaksista huolimatta, samoin kuin toinen faksilla varattu (ei paljoa faksivaraus paina mehmetillä ja mustafalla). Varasuunnitelma-autoistakin moni oli mennyt jo. "Es ist veg, schon gekauft." Voi prkl.

Antti vuokrasi meille summissa sikahalvan auton joka osoittautui VW Lupoksi - Poloakin pienempi koirankoppi jota ei edes tuoda Suomeen Mahtaa olla näky kun sullotaan meitä isoja poikia 4 kerrallaan Lupoon ja viiletetään autobahnia ees taas juuri sen verran kuin sellaisesta kopperosta irtoaa...

Kuin sokerina sopassa Saksaan on luvattu 10 asteen "lämpöä" ja jatkuvaa vesisadetta koko saatanan viikoksi. Eli meikku pääsee pärräämään sitten harrikalla kaatosateessa noin 800 km Saksan halki. Jipiijaijei... Hyvä kun mahtui kassi kiinni kun pakkasin niin paljon lämmintä vaatetta vesikelin ajoasun alle tungettavaksi....

Lähtö on edessä parinkymmenen tunnin päästä, vielä pitäisi käydä töissä kääntymässä, tulostella halpojen hotellien osoitteita ja ajoreittejä, pakata muutama viimeinen tilpehööri ja niin päin pois. Kiirus tulee. Taidan vetäytyä yöpuulle.

HEnkka
"Ja kypärä ON käsimatkatavara. Ainakaan rahtimiehistön pahoinpideltäväksi en sitä anna"

viikon linkit:

www.mobile.de HUOM ku nvalitset vaikka "pkw suchen", vaihda urlin viimeinen 1 numeroksi 2 niin se on englanninkielinen

babelfish.altavista.fi käännä saksankieli siansaksaksi joka muistuttaa etäisesti englantia

www.viamichelin.com aivan jumalattoman asiallinen kartta- ja reittisivusto. Postinumeroilla ja katuosoitteilla tarkat ohjeet!

H

[karra]

Täällähän oli jo muistakin automerkeistä puhetta, joten kopioin oman stoorini tännekin; Chevrolet Tahoe 1995:

Toin autoni maahan 3.1.2003. Veroilmoitus helmikuussa 2003. Tulli otti vuosi sitten vertailuautoksi Jeep Grand Cherokee Laredon, ja "sovelsi" autoni markkina-arvoksi 26 600,-. Tehdessäni verovalituksen jaoin sen kahteen osaan: ensin kiistin veroprosentin ja seuraavaksi kiistin autoni markkina-arvon suuruuden ja väitin että vertailuauto oli väärä.

Tulos: veroprosentti on ja pysyy 29 % + alv. 22 % koska em. autoa ei ole tuotu koskaan maahan - eli keskiarvoprosentti siis. Mutta, arviolautakunta oli laskenut vertaillen uudenkorisen Tahoen hinnanpudotukseen kai vedoten että markkina-arvo onkin verotushetkellä ollut 24 000,-. Tästä vähennettiin yleinen alennustaso (siis pyyntihinnan ja toteutuneiden hintojen ero) 4 % sekä vielä lisäalennus 500,-. En tiedä mistä nuo luvut tosin tulivat. Eli verotusarvo olikin 22 500,- mistä seuraten sain maksetusta 9 400,- verosta takaisin 1 400,-.

Valituksessani olin ottanut liitteiksi uusikoppaisten Tahoe-autojen myynti-ilmoituksia ja yhden myynnissä olleen samanlaisen (muuttoauto) ilmoituksen. Lisäksi tein hinnanpudotuksesta graafisen käyrän jossa totesin autoni arvon olleen 22 000,-. Eli tulli osui jokseeenkin samaan päätelmään, hyvä niin.

Lopuksi, kuulin paikalliselta käytettyjen autojen kauppiaalta, että hän riitautti heti tullin kanssa markkina-arvon (jo siis ennen veron määräämistä?) Saksasta tuodusta W126 300SD:stään. Paikalle kutsuttiin tavarantarkastaja joka määritteli auton arvon. Tavarantarkastajana toimi katsastusaseman esimies ja laskun maksoi tulli. Pääseekö kauppiaat siis helpommalla?

[pt]

Kun tässä omaa päätöstä viellä odotellaan, niin mitenkä ihmiset ovat tuon valituksen tehneet. Eli hiukka sisältöä muotoa.

[karra]

Kun tässä omaa päätöstä viellä odotellaan, niin mitenkä ihmiset ovat tuon valituksen tehneet. Eli hiukka sisältöä muotoa.

Tässä minun:

Helsingin hallinto-oikeus
PL 120
00521 Helsinki

Olen tuonut maahan käytettynä Ruotsista bensiinikäyttöisen maastohenkilöauton Chevrolet Tahoe LT, jonka ensimmäinen käyttöönottopäivä on 29.6.1995. Auton valmistenumero on 1GNEK13K1SJ368954.

Tein autostani autoveroilmoituksen heti tammikuussa 2003 ja sain päätöksen 28.1.2003 numerolla A2003-xx-xxx-xxx-xxx. Sen mukaan autosta oli maksettava autoveroa arvonlisäveroineen 9 411,08 euroa.

Katson, että maksettavakseni määrätty autovero on liian korkea ja sen määräämistapa on ristiriidassa Euroopan yhteisöjen liittymissopimuksen kanssa.

Veron maksamisen jälkeen autoni rekisteröitiin tunnuksella xxx-xx.

Tulli sovelsi autoverolakia tavalla, jossa verotuksen perusteeksi otettiin tuomani auton kanssa vastaavanlainen uutena Suomeen tuotu vastaavan ikäinen käytetty auto. Tullin käyttämä markkina-arvo tällaiselle vastaavalle autolle ei vastannut samanlaisten (samanmerkkisien) autojen todellista hintatasoa, joka oli alempi kuin tullin määräämä hintataso. Ohessa veroilmoituksen liitteksi laitettu perusteluaineisto kopioituna sekä yksi uusi v. ’96/’97 mallisen vastaavan auton myynti-ilmoitus. Vaadin, että vertailuhintaa tarkastetaan alaspäin paremmin autooni soveltuvaksi.

Tulli määräsi vertailuveroprosentiksi 29 sekä veron päälle maksettavaksi arvonlisäveroa 22 %, joka kokonaisuudessaan on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen mukaan liian korkea. Näillä perustein vaadin että Helsingin hallinto-oikeus määrää verotuksen toimitettavaksi tavalla, joka on Euroopan yhteisöjen liittymissopimuksen sekä EY –tuomioistuimen Suomen autoveroa koskevan päätöksen mukainen.



Lappeenrannassa huhtikuun 22 päivänä 2003



xxxx xxxxx


LIITTEET Autoveroilmoituksen liiteet kopioina
Autoveropäätös liitteineen
Keltaisen Pörssin myynti-ilmoitus viikko7/2003

[pt]

Onpahan siinä ainakin pohjaa, hienoja sanan käänteitä ja muuta.. Onko nuita samanlaisille pohjille tehty, eli onko tuo esim ihan yleispätevä?

[Kaapo]

Onko nuita samanlaisille pohjille tehty, eli onko tuo esim ihan yleispätevä?

Mallina varmasti pätevä eli ainakin siitä ilmenevät kaikki tarvittavat tiedot. Muutenhan verottajalle ja tulliin tehdyt oikaisuvaatimukset ovat vapaamuotoisia ja aika paljon lopputulokseen vaikuttavat kirjelmän selkeys, asiallisuus ja ennen kaikkea annetut perusteet / vertailukohdat ja "todistusaineisto". Mitä eri instanssien kanssa pelehtimiseen tulee, niin ne ovat menossa hiukkasen inhimillisempään suuntaan, joten sopivaa "hjuumantatsia" voi olla myös mukana. Jos se nyt Suomessa auttaa, kun autoveroista on kysymys

Joka tapauksessa huolella laadittu esitys, kuten esim. karran, saa varmasti enemmän myönteistä vastakaikua kuin ruutupaperille hutaistu "Perkele, multa vietiin 1590 ekua liikkaa kun Golfi ei maksa taalla peräskylässä ku 14.000 ja mulla oli vielä saksanautossa mosakin riki. Heti raha mulle pankiin."

[karra]

Onpahan siinä ainakin pohjaa, hienoja sanan käänteitä ja muuta.. Onko nuita samanlaisille pohjille tehty, eli onko tuo esim ihan yleispätevä?

Apinoin tämän Tuulilasin nettisivuilta, se on alunperin siis Tapio Ketosen käsialaa. Tämä tilanne oli ennen viime vuoden toukokuuta, jolloin autoani verotettiin sen "välikauden " tilanteen mukaan. Siksi kiistin sen veroprosentin määrän. Nythän tulli selvittää oikean prosentin viran puolesta, eli prosenteista ei voitane valittaa. Jos automallia ei ole myyty uutena Suomessa niin vero on tuo 29 % + alv.

Miten se markkina-arvo? Onko kukaan muu käyttänyt autoa tavarantarkastajalla arvioitavana? Tämähän on se suurin kysymys tällä hetkellä. Etenkin vanhojen autojen osalta tilanne on kait aika epäselvä, eli mikä on markkina-arvo.

[Aku P]

Hyvin pitkälti juurikin näin, mitä Jukka totesi.

Tuosta veron (ja näin ollen palautusten) määrästähän on yhtä monta käytäntöä kuin on autojakin.
Neuvottelin puhelimitse erään välittäjän kanssa, josko meikulle tuotettaisiin tysklandiasta TDT ehkä hyvinkin pian. Noista veroista tietysti tuli myös puhetta. Yksioikoinen välittäjän kommentti oli, että "se riippuu ihan siitä, millä jalalla tullin ihmiset ovat nousseet sängystä". Samanlaisten autojen kanssa eri päivinä voi kuulemma tulla hyvinkin erilainen veropäätös. Näin ollen ei kannattane kovinkaan ahkerasti vedota ainakaan siihen, että "ku kaveri toi ja sille tuli veroja vaan tämän ja tämän verran...", vaan pitääpi perustella valitus omasta näkökulmasta.

[Väisänen]

No niin. Kerrotaan taas yksi hakureissu ja taustat.

Eli kun Mersu kuume nousee ei siihen ole kuin yksi lääke, eli ostaa se Mersu.
Ja kun suomesta ei löytynyt niin sitten tuttuun Mobie.de:hen selaamaan vaihtoehtoja.
Joskus olen ajanut 300:sella d:eellä ja semmonen piti saada.
No aikani selailtua tuli sopiva "yksilö" vastaan. Tuolta http://www.c-kauto.de (ainoa sopiva 50 km:n säteellä) eli yhden perässä mentiin, Kemali vastasi nopeasti Englannin kielisiin s-posteihin ja lähetti faxit huoltokirjasta ja rekisteriotteesta, ja kaikki oli OK joten eikun koneeseen ja koneen nokka kohti Zurichiä.
Sieltä junaan ja tunti kohti Singeniä ja Kemali tuli hakemaan asemalta, josta matka jatkui X5:sella kohti Kemalin häkkiä.

Auto oli mitä pitikin, ainoat viat olivat että autoa ei oltu katsastettu ja pyyhkijät/pissapoika ei toiminut (ja lunta tulee taivaan täydeltä ja 1000 km edessä Saksalaisilla kitkoilla). Ei siinä mitään pojat lupasi pyyhkijät kuntoon mutta katsastus jäisi seuraavalle päivälle (mihin meillä ei ollut tietysti aikaa) no autolle vakuutus ja kitkat alle ja baanalle.

Mersu toimi niinkuin pitikin, ehdimme seuraavan päivän lautalle Suomeen, se johon oli varattu liputkin. Yö meni baanan vieressä motellissa jossain Berliinin liepeillä (50€/huone). Rostokissa oli vielä aikaa pyöriä kaupoissa (kiire olisi tullut jos auto olisi pitänyt katsastaa).

Auto on edelleen sitä mitä puhuttiin ostovaiheessa, ei ole "kustu silmään" tietysti kun menee yhden auton perässä tuonne asti pitää olla valmis tulemaan "häntä koipien välissä" takaisin jos tavara ei ole sitä mitä oli annettu ymmärtää.

Hinnoista sen verran että 1000€ meni kaikinensa lennot,junat,Saksan vakuutukset,hotelli,lautta liput,tuliaiset,Suomen vakuutukset,katsastukset,huollot ja renkaat.

[Henri Junkkala]

Perheellisenä ihmisenä vietän vappua (lähes) selvin päin kotosalla ja ajattelin tappaa aikaa kertomalla viime reissun tarinan. Reissusta on nyt jo jokunen viikko aikaa ja muistin varassa liikutaan eli mukana olleet korjailkoot ja lisäilkööt tarpeen mukaan.

* * * * *

Huomattakoon että tämän kirjoittaja ei ole rasisti. Missään määrin. Vaikken oikein mustalaisista tykkääkään. Ainakaan missään pyörittämässäni liikkeessä sisällä. Tai kilometrin säteellä lompakostani. Mutta turkkilaisia vastaan minulla ei ole yhtään mitään, tunnen monia turkkilaisia kavereita jotka asuvat suomessa ja ovat kaikki hiton hyviä tyyppejä. Satun vain vihaamaan saksalaisia autojobbareita ja niistä erityisesti turkkilais-saksalaisia autojobbareita. Ja sillä ei ole mitään tekemistä rasisimin kanssa vaan asiakaspalvelun ja asiakaslähtöisen myyntityön kanssa. Tai pikemminkin niiden puutteen. Tälläkin saralla löytyi kyllä poikkeus kuten tarinan jossakin osassa tullaan näkemään.

* * * * *

Olimme tosiaan fiksusti varanneet lähdön pääsiäisviikolle jolloin niin liikkeet kuin katsastuskonttoritkin ovat auki miten sattuu. Etukäteen varaamamme autot oli myyty kaikki. Antti sentään arasi meille VW Lupo-luokan auton että pääsisimme liikkumaan. Lento oli halpa mutta niin vähän porukkaa että Ryanair koetti kaupata juuri kyseiseen koneeseen lippuja maksamamme 68 euron sijaan 24 egellä (damn.) No, halpaa kuin makkara yhtä kaikki.

Tiistai-iltapäivä koetti ja lintsailimme kukin tahoillamme töistä. Sain hyvissä ajoin kamat pakattua (lämpövuorattua Nokian kumisaapasta, villapaitaa ja sen sellaista kassin täydeltä jotta pystyn ajamaan harrikkaa pakkasessa) ja kaappasin kypärän "käsimatkatavaraksi" mukaan. Vaimokulta - tyytyväisenä saadessaan Lumikin käyttöönsä ilman pelkääjän penkiltä ohjastavaa isäntää - heitti minut Villen luokse, jossa porukkamme "etelän hetelmät" kokoontuisivat.

Saavuin perille, korkkasin edellisen reissun ylijäämä- Dargüner Pilsnerin ja tulostelin Villen laserilla vielä pari viimeistä karttaa ja vara-autoa. Villen & Antin setä Martti saapui kohta paikalle, samoin kuin ystäväni Kimmo ja suomen pään kuskinamme toimiva isänsä.

Lähdimme kohti Tamperetta Kimmon isän iäkkäällä, harvinaisella Citroen BX Gti 4x4 -kärryllä hivenen ahtaasti istuen. Lähes lentokentälle päästyämme Tampereen kupeessa kävikin ikävästi - juuri rekkaa ohittaessamme havaitsimme vetävämme perässämme pitkää sankkaa savuvanaa.

Onneksi kyseessä ei ollut kuin murtunut vesiletku, mutta eipä meillä tietenkään ollut edes ilmastointiteippiä mukana. Citikan vakuutus pistouvasi meille kuitenkin tilataksin lentokentälle. Tampereelaisen taksikuskin oli täysin mahdoton löytää meitä moottoritieltä vaikka olimme suoraan yhden risteyksen kohdalla mutta tarpeeksi monta kertaa jampalle soitettuani hänkin onnistui pääsemään samlle moottoritien pätkälle. Jossakin vaiheessa jopa samaan suuntaan menevälle osuudelle. Puhelu meni jokseenkin näin:
"Neljälle hengelle tarvittais taksi moottoritielle Turusta päin, liittymä numero 13".
"Siellä on niin monta liittymää, missä kohtaa se on".
"No sen liittymän NUMERO KOLMETOISTA KOHDALLA, doh".
"Mitä siinä lukee"
"No liittymä kolmetoista ja sit tos on viitta että Lempäälä Xkm".
"Täällä on ainakin kolme Lempäälän risteystä".
"No niistä vain yksi on LIITTYMÄ NUMERO KOLMETOISTA. Tule sen luokse."
"No mä lähen tuleen"
-> 20 min, soitan taksisuharille:
"No jokos kohta olet täällä"
"Mä olen tässä tän yhen LEmpäälän liittymän kohdalla mut mihin suuntaan mä lähden moottoritietä"
"No voi jumalauta sentään. Lähet ihan kumpaan suuntaan vaan ja katsot ekan liittymän numeron. Sit joko jatkat matkaa tai käännyt ympäri niin että päädyt LIITTYMÄN KOLME-FUCKING-TOISTA kohdalle. Capeche?"
"Aha. Joo. No mä lähen tosta tuleen. Mistä mä tiedän kumpaan suuntaan se 13 on"
"Niin säkö nyt ajat TYÖKSES sitä taksia???"

Loputtomien harharetkien jälkeen taksi tuli kuin tulikin (väärästä suunnasta) ja lopulta poimi meidät kyytiin. Lentoasema löytyi ihan kivuttomasti. Ryanairin läävä oli suttuinen ja keskeneräisen oloinen vaneri- ja kovalevyhässäkkä, joka Helsingin lentokentän hillittyyn tyylikkyyteen verrattuna oli kuin seinää päin paskaksi ajettu ruosteinen kiinnileikannut lada sisäänajamattoman Maybachin rinnalle pysäköitynä. Koska olimme yhtä kaikki vain ja ainoastaan kiinnostuneita pääsemään halvalla Saksaan, emme kiinnittäneet asiaan juuri sen enempää huomiota. Aikaa ei enää ollut liialti: vaikka olimme ottaneet yli kahden tunnin marginaalin, taksin odottelu vei niin paljon aikaa että hyvä kun ehdimme liput lunastamaan. Ryanairilla sen on tapahduttaa 45min ennen lähtöä tai et pääse koneeseen!

Kentällä olivatkin jo vastassa Antti x 2, Tero ja Jussi (jos nyt muistan kaikkien nimet oikein). Hurtin huumorin saattelemana jonotimme ja jonotimme ja jonotimme, kärsimme terroristitutkimukset (meikun nykyinen roc'n roll -biker -imagon edellyttämä pukeutuminen ketjuineen, conchoineen, niittivöineen, bootsiremmeineen jne kun sai aikamoisen stripteasen aikaan ennen kuin metallinapaljastimen mukaan olin turvallinen kuskattava) ja jonotimme lisää tunkkaisessa odotushuoneessa seisaaltamme ilman edes f***ing kahvitarjoilua.

Kone oli ihan ok peruskone ja tilaakin enemmän kuin jollakin sikahalvoilla etelänmatkoilla - mikä ei toki tarkoita että meitä ei-neuvolassa-punnittavia ukkoja kun lyötiin vieretysten, kyyti olisi mitenkään mukava ollut. Tarjoilu pelasi mutta oli tuplaten kalliimpaa kuin siistimmällä ja Helsingistä liikennöivällä V-Birdillä, jolla matkustin viime reissulla pari kk sitten.

Saavuimme Germaniaan Frankfurtin lähelle Hahniin (no 70km frankusta, ilmeisesti tarpeeksi halpa kenttämaksu ryanille) ja laatimamme nyt-äkkiä-autojen-luokse -suunnitelman mukaisesti Antti ja Ville lähtivät kuskaamaan ekaa porukkaa autojensa luokse sillä aikaa kun jäljelle jäänyt nelikko, nautittuaan yölliset ölpit ja bratvurstit lentokentällä, otti taksin ja nykäisi parin kilometrin päähän lähimpään hotelliin.

Hotelliyö aamiaisineen maksoi nelisen kymppiä per lätty erittäin siisteissä ja asiallisissa kahden hengen huoneissa. Lähetin Antille osoitteen tekstiviestillä ja painuimme yöpuulle.

Ruhtinaallisten about neljän-viiden tunnin yöunien jälkeen suihkuun ja aamiaiselle. Soitto Antille paljasti että sällit eivät olleet löytäneet paikkaa - sillä kun ei ollut katuosoitetta lainkaan vaan osoite oli "lentokenttä, rankennus 142" tai jotakin. Pojat olivat goisineet pari tuntia autossa jollakin parkkipaikalla. Otin taksin takaisin kentälle ja näimme pojat terminaalin edess ja ei kun hakemaan Kimmo ja Martti hotellista. Jussi ja Ville saivat jäädä tässä vaiheessa vielä goisimaan.

Vuokra-autolla (joka muuten oli kolmipyttyinen Clio, ihan peräti KOLME KILOMETRIÄ ajettu siinä vaiheessa kun se Antin vähemmän hellään huomaan annettiin. "You got a virgin car" sanoi virkailija. "Not for long" totesi Antti) luukutimme juuri niin perkeleesti kuin se kulki (180km/h viisi äijää kyydissä, aika hyvin) satakunta kilometriä pohjoiseen erääseen herttaiseen pikkukylään josta meidän piti hakea Kimmon kaverille -94 Celica. Olimme perillä seitsemältä (liike aukesi yhdeksältä) joten majoituimme paikalliseen kahvilaan ja Antti zoomasi taas etelään kofeiinipillereitä mutustellen, renaultti tuskaansa vinkuen.

Tässä vaiheessa alkoi stressi hellittää ja nautimme herkullisen puolentoista tunnin aamiais-lounas-mikälien kahvilassa, rupatellen paikallisten eläkeläisten kanssa (vaihtoivat muuten koko seurueemme kaikki eksoottiset suomalaiset eurot saksalaisiksi. Voivatko kolikot olla oikeasti noin jänniä). Lähempänä yhdeksää kyselimme tietä paikallisilta joiden mielestä sen pitäisi olla ihan kävelyetäisyydellä. Tultuamme vartin verran reipasta marssia kantamuksinemme sain tarpeekseni ja nappasin meille taksin huoltoasemalta. Kyllä liikkeeseen pari kilometriä oli vielä tässäkin vaiheessa.

Nyt tämä tilattu 1994 1.6 "neekerimalli" Celicahan oli reissumme pahin Akilleen kantapää. Se oli hinnaltaan sikahalpa. Samaan hintaan löytyi Mobilesta vain autoja joissa yleensä luki "motorenschade" eli moottorivaurio, "umfallwagen" eli kolariauto tai ties mitä "kampiakseli on rikki mutta auto on muuten hyvässä kunnossa" -tyyppisiä raatoja. Ja kokemus oli jo osoittanut että halvinta ei saa ostaa ikinä. Nyt olimme hankkiutuneet jonnekin huitsin nevadaan jossa ei ole muita autoliikkeitä lähimaillakaan, kuski oli tässä vaiheessa jo 300 km päässä menossa Renault neitsyytensä menetystä kaikkien kolmen sylinterin voimalla vinkuen ja rekisteritoimistot auki vain kahteentoista. Myyjä oli ties mikä mehmetti turkkilaisjobbari ja kaikki oli haissut jo suomeen saakka. Samalla hintaa ei koko saksanmaalta saanut kuin -91 ensimmäisen vuoden Celicoita ja tämä oli sentään -94nen.

Vähintäänkin katastrofia odottaen astuimme taksista "Kalot Automoiblen" pihalle (Emme sitten muuten suosittele tätä mestaa) ja tsekkasimme auton. Yllätykseksemme se si ollut lainkaan niin paha pommi kuin olimme luulleet. Jo suomen päässä tiedossa ollut iso klommo takarenkaan ja takapuskurin välissä oli toki ilkeän näköinen "pusu" ja varmasti aiheuttanut autolle melkoisen arvonalennuksen saksalaisittain (tai turkkilaisittain) katsottuna. Maalipinta oli aika haalistunut ja selkeästi myllytyksen tarpeessa. Kas kun eivät kebabinpurijat olleet viitsineet edes autoa myllyttää, heti olisi saanut 500 euroa lisätä hintapyyntöön pienen farecla-käsittelyn ja imuroinnin jälkeen.

Pitkän haahuilun jälkeen alkoi myyjiä valua paikalle. Ylimieliset ja kaikkea muuta kuin palvelualttiit ählämit eivät puhuneet englantia paskan vertaa ja saksaakin melkein yhtä huonosti kuin minä. Saimme yhtä kaikki avaimet ja käskivät lähtemään koeajolle (ilman kilpiä!).

Lähdimme liikenteeseen ja yllätyimme. Celica oli tosi jämäkkä masiina, kulki kuin juna. Tsekkasimme ettei konekaan huohota tai ääntele, sammakonsilmävalot sun muut oheisvermeet toimivat kuten pitää jne. Autosta ei löytynyt ABS:ää eikä luistonestoa. Myynti-ilmon ESD olikin electrische Schiebedach eli sähköinen kattoluukku - Mersumiehenä olin tietysti suomentanut tuon väärin Eli auto veivi-ikkunoineen oli todellinen "hinnat alkaen" -malli.

Palailimme liikkeeseen jossa jo paikalle oli ilmestynyt turkin poikiakin mustempi kaveri joka puhui englantia kohtalaisesti ja jonka kanssa meidän olisi helpompi asioida. (Silti hän on tänä päivänäkin sitä mieltä että me olemme paikasta nimeltä "Finland, yes, that is near London. I have friends in London". En millään hennonut oikaista pojan väärinkäsitystä) Yrmeistä turkkilaiskavereistaan poiketen hän oli varsin sydämellinen ja avulias heebo jonka avulla alkoi kaupan hierominen.

Pojat vedättivät meitä koko rahan edestä kaikin perinteisin konstein; hinnasta ei muka penniäkään (senttiäkään) voinut tiputtaa kun se oli mukamas kaverin auto (juu juu mutta liikkeen nimissä silti) ja mitä vielä.... Aluvanteet sentään löytyivät (alla oli kitkat peltivanteilla) jostakin kellarin periltä. Päädyimme lopulta tekemään kaupat tasan 1900 jurpolla sillä edellytyksellä että joku heistä lähtee messiin ja auttaa hoitamaan tunnetusti hankalan rekisteröintiprosessin (siirtokilvet).

Kaupat tehtiin ja lastasimme alut kyydille. Odotellessamme että mehmeteistä joku nyt sitten sovitusti lähtee messiin rekisteritoimistoon, tuli paikalle autolastillinen turkkilaisia. Suomipojat unohtuivat kokonaan kun maanmiehille alettiin esittelemään särmän näköistä Nissan Terranoa. Juuri tulomatkalla keskustelemamme harvinainen tapahtuma iski välittömästi: poikien lyödessä Nissanin käyntiin, sen läpiväljä moottori syötti palotilaan moottoriöljyä ja kone kävi enemmän kevytmoottoripyörälle kuin dieselille sopivilla about 10,000 rpm kierroksilla runsaan minuutin kunnes vaimeni iäksi. Tolkuttoman kokoinen savupilvi alkoi pikku hiljaa hälventyä, asiakas-turkkilaiset sanoivat turkin kielellä jotakin mikä konsonanttipitoisuutensa ja äänensävyn perusteella oli täysin painokelvotonta, ja häipyivät paikalta. Jobbari-turkkilaiset selittivät toisilleen jotakin hyvin vastaavaa painokelvotonta mongerrusta. Mietimme mielessämme että mahtaakohan tämä Celican pommi kestää katsastuskonttorillekaan.

Tummahipiäinen ystävämme kävi vielä siivoamassa autosta ilmeisesti epätyytyväisten asiakkaitten kanssa käytäviä neuvotteluja varten siellä olleen paksun pampun ja parkkikolikkonsa, ja puoli tuntia hoputettuamme nuorempi turkkilaisista lähti pramealla jeepillään viemään meitä konttorille.

Konttori oli aika lähellä ja olimme sangen tyytyväisiä saatuamme jobbarin hoitamaan ikävän byrokratian. Vaan kuinkas kävikään; kysyttyään virastosta jotakin (ilmeisesti kilpipajan osoitteen) hän johti meidät kulman taakse kilpipajaan, löi prosessia varten hänelle maksamamme rahat takaisin kouraamme ja totesi jotakin siihen suuntaan että "tossa on toi virasto ja tässä on tää, tschüss vaan sunkin heiluvilles" ja häipyi kuin pieru saharaan.

Eli kolhitun, mattapintaisen celican raadon, tuntien odottelun, ylimalkaisen "palvelun" ja hinnan tinkimättömyyden lisäksi tämä saatanan ketku teki vielä oharit kilpien suhteen! Tervemenoa vain "Kalot Automobileen" kaikki kusetettavaksi haluavat!

No, eipä oltu ensi kertaa turkkilaisten jobbarien kanssa tekemisissä eli tämä kaikki oli täysin odotettavissa ja normaalia liiketoimintaa. Pääasia oli että auto oli teknisesti moitteeton ja kuten sanottua, vieläpä Saksan halvin. Eipä tuosta hinnasta varmasti missään liikkeessä olisi paljoa pudonnut. Totesimme, että ei tässä mitään paniikkia sinänsä, kun kerran kaikilla reissuilla tähän saakka on tullut lintsattua ja joko puhuttua autoon Saksan kilvet omistajalta tai nakitettua kauppiasta niin nyt on kerrankin mahdollisuus (no hyvä on, PAKKO) tehdä se itse. Tulee tämäkin paljon haukuttu byrokratia läpikäytyä.

Kilpimaakarina toimiva simpsakka rouva puhui jonkin verran englantia joka auttoi nukuin-takapenkillä-yläasteen-saksantunnilla -kielitaidollani varustettua possétamme ihmeeksi. Ilmeni, että pikkupaikkakunnilla yleensä vakuutuksen saa ostettua kilpitoimistosta eikä tarvitse juosta kolmen (vaan kahden) viraston väliä.

Pulitimme rouvalle rahat vakuutuksesta ja menimme kulman taa rekisteröimään autoa. Noin tunnin jonotuksen jälkeen vuoromme utli ja kas kummaa, nuori miespuolinen virkailija puhui varsin sujuvaa englantia ja selitti meille koko prosessin kulun siinä leikellessään, liimaillessaan ja leimaillessaan proopuskoita oikenkin venäläiseen malliin:
- Ensin ostetaan vakuutus
- Sitten mennään kauppakirjoijen ja auton papereiden (zahrzeugschein ja fahrzeugbrief) kanssa ko. virastoon.
- Virasto poistaa auton rekisteristä ja kirjoittaa lupalapun kilpien tekoon tai jotain.
- Lippulapun kanssa menet kilpitoimistoon jossa tehtaillaan kilpi. Vakuutuskonttori (tässä tapauksessa kilpimaakari) laittaa siihen "vakuutus voimassa" -tarran.
- Kilven kanssa palaat konttorille. He laittavat siihen toisen "paperit kunnossa" tai "katsastettu" -tarran tai mikälie.
- Konttorihenkilökunta tsekkaa että runkonumero pitää paikkansa ja antaa sulle kilvet kouraan ja ei kun menoksi.

Käytyämme läpi tuon prosessin (otti puolitoista tuntia kaikkineen) saimme kuin saimmekin punakilpiset siirtokilvet (2 viikkoa missä tahansa EU-maissa) Celicaan, ja teetettyä "H E N K K A " -erikoiskilven matkamuistoksi. Nauraa räkättäen sakemannien sairasta byrokratiaa auton omistajanvaihdoksessa jatkoimme matkaa lähimmälle Burger Kingille.

Paikkakunnalla näkyi olevan volkkarikauppa joten menimme ensin piruuttamme sinne kyselemään about -94 vuoden GTi Klonkswagenia. Käytettyjen osaston myyjä päivitteli ettei niitä tunnu olevan koko Saksassa myynnissä montaakaan, heidänkin 84 liikkeen ketjussa on vain kaksi, molemmat itärajalla ja toinen taisi olla vieläpä varattu. JAtkoimme siis burger Kingille.

Huomattavasti helpottuneemmassa ilmapiirissä vedimme Burger Kingissä navat täyteen purilaista (pilkkahinnalla) ja kelasimme toimintasuunnitelmaa. Itse olin Harrikkani etumaksun maksamalla varannut jo Suomesta käsin ja sopinut vasta seuraavaksi aamuksi tapaamisen myyjäperheen kanssa. Meinasimme että nyt etsitään Martille (joka oli nuorimmalle pojalleen autoa hakemassassa) sopiva GTi Golf, jätetään kaveri sille paikkakunnalle odottelemaan kilpiä ja lähdetään etelään ostamaan Milwaukeen rautahepoa.

Martti oli suhtautunut reissun vaatimaan pohjatyöhön asianmukaisella perinpohjaisuudella: kaverilla oli tulostettuna KAIKKI 200km säteellä lskeutumispaikastamme myytävät about -94 GTi Golffit karttoineen päivineen. Pläräsimme paperit täyteen hampurilaiskastiketta ja totesimme useimpien varteenotettavien kandidaattien sijaitsevan Dortmund-Essenin suunnalla. Ei kun Celica autobaanalle ja kokka pohjoiseen. Kulki vielä 170 vauhdissa Mersumaisen eleettömästi, hiljaa ja tasaiseen, muistuttaen lähinnä junaa. Lämmöt pysyivät kurissa ja mikään varoitusvalo ei vilkkunut, muutaman kymmenen kilometrin päästä lakkasimme pelkäämästä Celican leviämistä ja rentouduimme.

Matkalla järjestelimme jumalatonta tukkua (varmaan 40-50 autoa karttoineen) houkuttelevuusjärjestykseen ja aloimme soittelemaan myyjille. Ensimmäinen, 1.hand eli eka omistajan namu, musta GTi oli jo myyty. Seuraava, runsaasti ilmoituksessa kehuttu GTi olikin sitten virallisen dealerin liikkeessä Dortmundissa Essenin vieressä. Soitto paljasti auton olevan vielä myymättä ja myyjä kehui oikein siistiksi masiinaksi. Hintakaan ei järin paha ollut. Myyjä lupasi pitää auton varattuna meille sen iltapäivän ja arvio että meillä kestänee 2,5 tuntia täräyttää paikan päälle.

Vaan toisin kävi. Yrittäessämme välttää Kölnin keskustaa (siellä on varmaan ruuhkaa, mennään ohikulkutietä) jämähdimme aivan totaaliseen ruuhkaan ja jäimme paikallemme seisomaan näennäisen ikuiseksi aikaa. Noin kolmen vartin paikallaan seisoskelu - eteenpäin kävelyvauhtia 10 metriä - paikallaan seisoskelua -session jälkeen liikenne alkoi taas vetää ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ohjastin meidät vielä vahingossa jonkin pienemmän kaupungin keskustan läpi mutta lopulta pääsimme oiekalle autobaanalle ja paukutimme menemään kohti Dortmundia.

[kaba]

jatkoa odotellen

[Tommi]

Nyt perkule sitä jatkoa tohon tekstiin!!Mä en kestä tätä jännitystä

[Antti K]

Jatkoa retkikertomukseen ja pari pientä korjausta. Auto jonka vuokrasin oli Opel corsa 3-pyttyinen ja 6 km ajettu. Jonkun muun merkkistä autoa olisi voinut käydä sääliksi, mutta ei tätä - heh. Tuumailimme Villen kanssa että on muutama auto mihin ei kannata kajota - vuokra-autot ja koeajoautot. Kummatkin on saaneet oikein kunnolla ronttosta jo alusta saakka. Eikä suotta mitään sisäänajoja.

No asiaan alkupään retkestä Henkka jo selostikin. Henkan, Markun ja Kimmon jätettyäni kylään josta celikan (joku isokorolla) pojat osti suuntasin takaisin kohti Hahnin kenttää ja hotellia johon ei ensi yrittämällä löydetty Hotellista pojat oli ottaneet pari huonetta ja käytin mahdollisuutta hyväkseni ja kävin suihkussa olin ajanut n.600km purnukalla johon en normaaliolosuhteissa katsoisi edes päin.

Aamulla otettiin suunta kohti Franfurttia, jossa piti olla 230TE odottamassa meitä - no luonnollisesti karvakämmen oli auton juuri myynyt ja puhelimella sovittu sekä faxilla vahvistettu varaus ei ollut haitannut myyntiä.

No emme vaipuneet synkkyyteen vaan jatkoimme seuraavaan lähellä olleeseen kohteeseen jossa oli 300D automaatti, jonka piti olla ajokuntoinen - näin tämä karvakämmen puhelimessa vakuutteli. Taasen totuus hyvä ja halpa = 2 tuli todistettua. Odottelimme auton ympärillä noin tunnin että auton myyjä olisi tullut paikalle - taisin soittaa mokomalle pari kertaa tuona aikana. Odotellessamme saimme takaoven auki ja avasimme muutkin ovet autosta. Sisälle autoon oli varmaankin joku tai jokin kuollut haju oli aikalailla ukkivainaan kammarista. Sitten alkoi hermo mennä ja lähdin etsimään automyyjää toiselta pihalta jossa oli toimiston näköinen murju - ja löytyihän se myyjä sieltä oli vain kohteliaasti kokoajan puhelimessa. Sain kuitenkin elehdittyä avaimet ja lähdin koittamaan autoa - joo ei mitään eloa ja konehuone ei myöskään herättänyt luottamusta. Jätettiin romu sinne.

Seuraavaksi päätettiin lähteä hakemaan vähän tuoreempaa kalustoa Jannelle -95 M3 auto oli kaupan Mazda dealerilla. Matkaa vaan oli 350km ja aikaa 3h kaupan sulkeutumiseen. Ei muutakun purnukasta kaasu pohjaan ja kohti pohjoista - kulutti 1l moottorilla 12l/100km parhaimmillaan - Onneksemme Mazda dealerin auto oli puheiden mukainen 103tkm ajettu ja kaikinpuolin priima kunnossa. Kaupat tuli - jätimme Jannen autoliikkeeseen josta hän pääsi liikkeen kyydillä läheiseen hotelliin ja seuraavana aamuna sai auton rekisteröitynä nimiinsä. Me Villen kanssa jatkoimme takaisin kohti Esseniä. Autoliikkeessä, josta Markku (martti) oli ostanut WV golfin oli myös 300D 5v. josta kiinostuimme. Jouduimme yöpymään ooppelissa autoliikkeen läheisellä parkkipaikalla - annoimme pötpöttimen käydä koko yön niin lämmintäkin piisasi yöllä - taisi olla lämpötila ulkona lähellä nollaa.

Aamulla odotellessamme autoliikkeen pitäjää - oli yli tunnin myöhässä sovitusta tapaamisajasta - mielessäni liikkui synkkiä ajatuksia karvakämmenistä. Mersu löytyi n.15km päästä paikallisen Mb dealerin pihasta - oli myyty jobbarille kun moinen vanha romu oli vaihdokkina jouduttu ottamaan. Auto osoittautui hyväksi ainoa miinus seikka oli sisustan väri, mutta kori oli ruosteeton ja suora. Tekniikka pelasi täydellisesti ja savun väri oli terve. Mittarissa 340tkm ja yksi omistaja -40 syntynyt. Kaupat tuli ja eikun odottelemaan 6h kilpiä voi perse mikä systeemi sakuilla - lähdimme illalla kiitämään kohti Hahnin kenttää johon hylkäsimme purnukan 1603km mittarissa ja tunnin etuajassa . Herz on hyvä yhtiö - vuokraavat autot ns. unlimited kilometers eli lisälaskua ei tule toisin kuin monilta muilta vuokraamoilta. Kannattaa muuten lukea vuokrausehdot, jos meinaa ajella paljon - viimeksi tuli aika iso lisälasku lisäkilometreistä jälkikäteen.

Hahnissa tuumattiin Villen kanssa että pariin päivään ei autoja kattella oli sen verran vauhtia ollut, että päätettiin vähän kattella maisemia - pyhät helpotti päätöstä myös. Suunnaksi otettiin Luxemburg rajalla yövyttiin Saksan puolella. Seuraavana aamuna ajettiin Luxemburin läpi Ranskaan. Ajeltiin kohti etelää ihmeteltiin miten on näin vähän autoja menossa moottoritielle - selvisihän se tie oli maksullinen pyytivät n. 10c/km nousimme pois seuraavasta rampista. Päätimme ajella pienempiä maanteitä pitkin joilla ei ole tietulleja. Nämä "pikkutiet" on keskimäärin parempia kuin Suomen maantiet. Maisemiakin näkee paremmin kuin moottoritieltä - voin suositella. Illan tullen päätimme mennä moottoritielle - pimeällä kun on mukavampi päästellä isolla tiellä. Saavuimme vähän puolenyön jälkeen Marseillesiin - etsimme hotellia tuloksetta - otimme tirsat autossa. Yöpymispaikaksi valitsimme asumalähiössä sijaitsevan parkkipaikan. Yöllä tuntui olevan reikäpäitä liikkeellä - kaahasivat talojen välistä varmaan kahtasataa.

Aamulla jatkoimme välimeren rantaa pitkin kohti Saint Tropezia. Jengi otti aurinkoa alasti ja me talvipompat päällä Välimeren rantaa pitkin menee pikkuteitä joilta maisemat on asialliset - suosittelen. Pienenä huomiona oli yhdellä tie osuudella kyltti jossa luki että seuraavalla tiellä on kuollut tai vammautunut 65 motoristia. Mustia ukkelinkuvia oli mutkissa siellä sun täällä. Tie oli kyllä motoristin unelma syherö kuin mikä ja hyvä asvaltti sekä tieltä olisi voinut paikka paikoin hypätä suoraan mereen.

Nizzan jälkeen vähän ennen Monte Carloa käännyimme kohti pohjoista ajeltuamme n.250km välimeren rantaa. Jatkoimme kohti pohjoista pikkuteitä pitkin - ihmeteltiin mikäs kummän mäki se siinä edessä piti oikein katsoa kartasta alpithan ne siinä. Moottoritiet on tehty läpi vuorien ja notkoja on tasattu, joten ei yöllä mitään oltu huomattu. Pari tuntia nakurannalta ajeltuamme alkoi sataa lunta - pikkasen kylmäsi alla vanhat kaljut saksalaiset kesärenkaat eikä ketjuja. Tie oli hakattu vuoren kylkeen eli toisella puolella seinä ja toisella rotko. Ilman kommelluksia päästiin korkeimman kohdan yli ja lumi suli pois. Paikallisista Ranskalaisista huomiota: kaahaavat aivan reikäpäänä yksi rengas ilmassa neulansilmään perunasäkkiä muistuttavilla pikku pösöillä, relluilla ja sitikoilla. Talot on rakennettu aivan tiehen kiinni ja autotallista jos peruttaa ulos tukkii tien - tosi terveellinen yhdistelmä.

Pohjoiseen päin ajellessa tuli vastaan paljon Sveitsiläisiä autoja mietittiin siinä että mitenkähän kaukana Sveitsi mahtaa olla. Seuraavana olikin edessä Sveitsin raja, jolla myivät vuoden tarran moottoriteille Sveitsiin 30e eikä auttanut tummahipiäiselle sedälle selostukset että ollaan menossa vain läpi vaan vuoden tarra oli ostettava. Polttoainekin Sveitsissä oli kallista - en suosittele koko maata ryöstö meininki joka paikassa.

Saksassa Franfurtissa menimme hotelliin yöksi ja aamulla otettiin nettiyhteys kannettavalla ja katsottiin päivän tarjontaa ja löysimme Düsseldorfista 300D automaatin, jota päätimme lähteä katsomaan. 100m ennen autoliikettä katkesi ajokistamme 4-sylinterin suutinputki ja polttoainetta ruiskusi konehuoneessa prkle. Onneksi näin jälkikäteen aateltuna päätti putki katketa juuri siellä olisi saattanut olla mielenkiintoista metsästää Ranskassa kielta osaamattomana rellukorjaamoista mersun putkea

Ensi vaikutelma ei ollut 300D automaatista hirmu positiivinen, mutta tarkempi tutkiminen osoitti että nyt tuli löytö. Autossa oli pikku kolhuja, mutta tekniikka aivan huippu. 177tkm mittarissa (ei tietenkään uskottu) mutta saattaa olla lähellä totuutta. Auto oli ollut vanhalla papalla joka oli heittänyt veivit ja auto oli myyty jobbarille. Jobbari oli kotoisin varmaankin itänaapuristamme, mutta pisteet hänelle. Saimme korjata toisen automme ilman lisäkustannuksia autoliikkeen korjaamossa. Lisäksi autoliikkeen kaveri lähti käyttämään meitä mersun dealerilla josta saimme uuden putken autoon. Putken hinta oli vähän alle puolet vehon pyytämästä hinnasta

Autot oli kunnossa ja lähdimme kohti pohjoista. Polttoainetta keppivaihteisella meni pienimmillään 1000km tankkausvälillä 5,6l/100km joten ei paha. Automaatti söi vajaan litran sadalla enemmän johtuen tiheämmästä välityksestä ja suuremmasta laatikon tehonhukasta, mutta en pidä sitäkään pahana näin vanhalle autolle -87. Pääsimme Saksan ja Tanskan rajalle juuri kauppojen sulkeutumisen jälkeen eli saimme viettää rajalla yön yli jotta simme tuliaiset ostettua - sinänsä kilometrejä oli sillekin päivälle lähes tuhat joten breikki oli kohdallaan. Yöllä vaan poliisit kävi häiritsemässä kauneusuniamme - kysyvät passeja ja toivottivat hyvää yön jatkoa

Ruotsin läpi matka meni kommelluksitta ja kerkesimme siljan laivaan. Hinnottelu vaan heillä on mielenkiintoinen - eka hinta 140e pienen keskustelun jälkeen 56e ja lopullinen 32e. joten kannatti vinkua ja käyttää poonuspisteitä.

Suomen tullissa meidät ohjattiin tarrojen haku jonoon ystävällisesti ja byrokratiat hoitui nopeasti. Otettiin autoihin vain päivän siirtokilvet, kun ei ollut sillon aivan selkeää kuvaa mitä autoille tehdään. Nyt keppivaihteinen on purettu ja automatista tehdään ajoauto. Tältä retkeltä saldo oli yhteensä 7 autoa ja 1 moottoripyörä. Pieniä vastoinkäymisiä oli, mutta ei ylipääsemättömiä ja lopputulos olib toivottu

Seuraavalle retkelle lähdetään 4.7.2004 ostoslistalla on nyt 270CDI farkku, 250TD ja BMW moottoripyörä.

[jysi]

Taustaa
Retken tarkoituksena on hakea "hyvä mutta halpa" pikkuvikainen pakettiauto MB 207D -85 perheen kakkosautoksi palvelemaan satunnaisissa tavarankuljetustarpeissaa joita aitheuttavat ainakin omakotiasuminen/remontointi ja harrastukset (bändissä soitto ja siihen liittyvä museoikäisten koskeitinsoiitimien ylläpito, autojen osalöytöjen kuljettelu jne.)

Etukäteen saadun tiedon mukaan autossa on pientä vikaa - käy huonosti, tehoa puuttuu ja savuttaa mutta vikaa ei ole tarkemmin tutkittu - myyjän mukaan saattaa olla kansi halki tai jotakin muuta vikaa vaikkapa ruiskutuspumpussa. Kannen halkeaminen tai tiivisteen pettäminen tuntuu epätodennäköiseltä, kilometrit (noin 100tkm) ja ikä huomioon ottaen p*ska polttoainesysteemissä on todennäköisempää. Samaa mieltä on myös ahtopainemestari Mauri.

Mukaan matkalaukkuun tulee pieni pakillinen työkaluja: ruuvareita, jakari, kiintolenkit, hylsysarja,teippiä, nippusiteitä ja polttoaineensuodatin.. Hankittu kannentiiviste ja pulttisarja on myös listalla mutta viime hetkellä osoittautuu mahdottomaksi pakata kannentiivistettä niin että se ei taipuisi, lisäksi varattu matkalaukku on sentin liian pieni.

Toinen etukäteen varmistettava juttu on nämä keltaiset kilvet. Niitä kun ei yleisesti liikkeellä olevan tiedon mukaan ulkomaalaiset saa. Normaalisti kyseessä on vain pikku harmi - vakuutus, leimavero ja kilvet on lähes saman hintaiset on sitten kyseessä keltapäiset "Kurtzzeitkennzeichen" tai maasta pois ajamiseen tarkoitetut "Exportkennzeichen", suurin ero on vakuutuksen hinnassa. Kuitenkin tässä tapauksessa auto on poistettu rekisteristä joten vientikilpien saamiseksi tarvittaisiin uusi rekisteriin merkintä, katsastus, pakokaasuarvojen mittaus ja sitten rekisteristä poisto ! Kaiken lisäksi ne väliaikaiskilvet tarvitaan joka tapauksessa tuota katsastuskonttorille ja rekisteröintivirastoon ajoa varten. Koska Saksassa asuva henkilö voi hankkia tilapäiskilvet niin miksei sitten kuka tahansa muukin EU-kansalainen... Pienen sähköpostisodan jälkeen homma selviää ja konttorilta tulee kohtelias vastaus mitä papereita vaaditaan. Printtaan tästä kallisarvoisesta lapusta tietenkin kopion mukaan.

Maanantai

Matkaan taksilla 4.30, bussilla Salosta Hki-Vantaalle ja 7.55 konella Müncheniin. Lyhyeksi jäänyt yöuni jatkuu paikanvaihdosta huolimatta hyvin melkein perille saakka.

Kone saapuu vähän etuajassa mutta matkatavarahihnan käynistymiseen tuhrautuu aikaa. S-ja U-Bahn-aikataulut on tutkittu jo etukäteen - S8 lähtee minuutein .05 .25 ja .45 tähän aikaan päivästä. Ehdin 9.25 junaan ja sillä matkustan Ostbahnhofille jossa vaihto U5-metroon. U5:llä matkustan Westendstrassen asemalle jossa on onneksi selvasti näkyvät kyltit "KFZ-Zulassungsstelle".

Kävelymatkaa on n. 300 metriä mutta kuuma päivä ja kaksi kainalossa roikkuvaa matkalaukkua saavat hien pintaan ensimmäisen 30 metrin jälkeen.

Ensiksi on hankittava vakuutus ja ensimmäinen vakuutusten kauppaaja on Westendstrassella tien toisella puolella seisova nakkikioskin näköinen alumiinitötterö. Sinne siis ja asiaa selvittämään. Mutta huushollissa emännöivä täti ei suostu ilman rekisteriotetta vakuutusta myymään. Selitän että tämä on kyllä Münchenin maakunnan rekisteritoimistossa (vai mikähän tämä Landkreis on suomeksi) mahdollista ja selitetty, sama myös on sanottu laissa. Mutta ei auta.

Siis seuraavaan puljuun Zulassungsstellen toiselle puolelle. Mutta täällä myydään pelkkiä kilpiä. Sen takaa löytyy vain vakuutuksia myyvä toimisto jossa palveleva neiti myy kyllä vakuutuksen ilman otetta, kein Problem ! Epäilee vain että en minä sieltä niitä kilpiä saa ja hän ei tätä vakuutusta takaisin ota joten se menee sitten omaksi vahingoksi jos näin käy. Esittelen sähköpostia jossa kerrotaan miten homma käy ja neiti hurauttaa tuosta paperista siinä paikassa kopion.

Sitten konttoriin. Siellä on ensin vastaanottotiskih jossa tarkistetaan mikä on asia ja onko tarvittavat dokumentit mukana, sitten neuvotaan mille ovelle mennään. Väliaikaiskilpiasioita käsitellään huoneessa 37 jonka oven vieressä istuskelee pari henkilöä, ovessa on kyltti jossa sanotaan "Sisään 1 kerrallaan". Kummallista on että oven takana joka päivä olevasta jonosta huolimatta paikalle ei ole saatu esimerkiksi meikäläisestä pankista tuttua numerolappuja sylkevää konetta.

Kun vuoro koittaa marssin sisään ja esitän asiani. Vastaus on että "ei käy". Kun kaivan tuon kuuluisan e-mailin esiin niin virkailija ei puhu mitään, antaa sen toiselle virkailijalle luettavaksi ja sitten soittaa jollekin. Lopulta vastaus on "OK, mutta: Vain tämän kerran !" Niinpä, tämähän on Suomestakin tuttua: laki pysyy samana mutta tulkinta vaihtelee... Hauskaa että täälläkin tuo lappu kopioidaan jotta nähdään kuka näin on sanonut mutta muut dokumentit saan itse pitää, Osoitteesta kopioidaan kadunnimi oikein mutta postinumero on "00000"

Rekisterinumero kirjoitetaan kupongille jonka kanssa lähden ensin kassalle maksamaan 10.20€ käsittelymaksun, sitten kilpipajalle.

Kilpipajalla laatat syntyvät hetkessä ja marssin takaisin virastoon hakemaan tarran kilpiin, sitten kilpien kanssa hakemaan tilapäiskilpien rekisteriotteen. Auton tiedoille varattu osuus on tyhjä, se minun on täytettävä itse sitten kun auto tai sen paperit on löytyneet. Kätevä systeemi !

Matkan ensimmainen haaste - byrokratiapeikon nujertaminen - on onnistuneesti suoritettu. Siispä takaisin metroon ja autoa kohti.

Paikan päällä kestää vähän aikaa että saada auto esiin. Ensivaikutelma on hyvä: syylarissa on nestettä, öljyä on riittävästi ja se on väriltään mustaa, siispä mahdollinen kansivuoto ei ole kovin paha ja auton voi käynnistää. Akkukin on terve ja auto jyrähtää normaalin hehkutuksen jälkeen käyntiin - kolmella pytyllä.

Siirto ulos päivänvaloon ja tarkempi tutkimus: Savua tulee mutta se on sinistä, korkeammilla kierroksilla auto käy hyvin. Vaikuttaa siltä että kyseessä olisi jumittunut ruiskutussuutin. Saan luvan korjata autoa pihamaalla ja lainata työkaluja viereisestä tallista. Koska tässä on paljon rauhallisempi paikka tehdä pieniä tarkistuksia kun korjata mahdollisia vikoja Autobahn'in varressa, otan moottorikopan auki ja jatkan tarkistuksia.

Polttoainesysteemissä on ilmaa jota sinne tulee murtuneesta tankin paluuletkusta. Letkun uusimisen ja ilmauksen jälkeen käynti on jo paljon parempi. Nesteitä on riittävästi paitsi että vaihdelaatikon ja perän tilanne jää tarkistamatta koska iso kuusiokoloavain on unohtunut kotiin.

Kello 14.30 on vihdoin kaikki valmista maantielle lähtöä varten. Ensin tankkaamaan, sitten nokka kohti pohjoista - kotiin on melkein 2000 km josta onneksi puolet tehdään laivalla.

Pysähdyn alussa jokaiselle Raststättelle tarkistamaan tilannetta mutta kaikki on kunnossa. Nesteet pysyy sisällä ja ilma renkaissa. Matkanopeudeksi tulee 90-100 km ja huippuja 115 alamäessä. Nürnbergiin asti on aikaa suunnitella matkareittiä - minulla ei ole varausta lautalle koska ei ollut mitään varmuutta siitä minä päivänä paluumatka tapahtuu, vai tapahtuuko ajamalla ollenkaan (Siltä varalta oli myös paluulento torstaille varattuna).

No, Superfastilta löytyy tilaa vasta perjantaina - tuurilla ehkä jo torstaina, Finnlines on liian kallis tälle matkustajakokoonpanolle (1 mies + 1 auto) ja Ruotsin kautta ei näillä kilvillä saa ajaa joten pari päivää täytyy odotella jossakin. Näiltä osin muutan suunnitelmia - alunperin oli tarkoitus ehtiä perjantaiksi takaisin töihin mutta teenkin pari päivää töitä Bochumissa olevalla konttorilla. Nurnbergistä matkasuunta kääntyy länteen ja vähän ennen Frankfurtia pohjoiseen kohti Dortmundia.

Päivätaival on tänään vähän turhan pitkä joten hotellin valintaan ja etsimiseen ei ole enää riittävästi tarmoa. Perillä Bochumissa olen klo 23 ja hotelliksi tulee otettua aseman takana oleva Ibis.

Tiistai

Päivä kuluu töitä tehden. Koska hotellikuluissa tinkiminen on helppo tapa pitää budjetti kurissa, vaihdan BB-hotelliin jossa en ole ennen ollut. BB (www.hotel-bb.com) osoittautuu hyväksi valinnaksi. Hotellissa ei ole turhaa luxusta mutta talo on uusi ja (vielä) siisti, vaikuttaa olevan reppumiesten ja omalla kustannuksellaan matkustavien suosiossa.

Toimintaperiaate on itsepalvelu kuten Omena-ketjussa - reception on paikalla vain virka-aikaan, varauksen voi muulloin tehdä netistä tai eteisessä olevasta automaatista josta saa 6-numeroisen koodin oven aukaisua varten. Aamiainen sisältää peruselintarvikkeet - sämpylää, kinkkua, juustoa, jugurttia, mysliä, kahvia ja mehua. Yöyminen 45€, aamiainen 6€.


Keskiviikko

Töitten jälkeen siirtyminen pohjoiseen. Hyvä ettei ole kiire mihinkään - monella on pitkä viikonloppu ja kaikki tuntuu olevan matkalla Itämeren rantaan. Hampurissa vierähtää aikaa A1/A7 risteyksestä Berliiniin lähtevän A24:n haaraan reittiohjelman ilmoittaman 16 minuutin sijaan vähän yli 2 tuntia ! Matkaa alle 30 km. Kannattaa pitää varansa jos on pyrkimässä esimerkiksi perjantain iltalautalle - parasta olla iltaruuhkan aikaan jo Hampurin toisella puolen.

Ruuhkassa sattuu ja tapahtuu - pari autoa edempänä ajanut tanskalainen pyyhkäisee matkailuautonsa yläkulmalla viereisellä kaistalla olleen jakeluauton kyljen laineille ja sitä aletaan selvittää tien sivussa. Viereisellä kaistalla CL500:ssa puku päällä istuva kaveri on naamaltaan tulipunainen, hikoilee ja turmelee auton sisustaa polttamalla ketjussa, ilmeisesti olisi kiire jonnekin minne ei nyt ehdi.

Päivän etappi on Lübeck ja siellä Welcome-ketjun Aquamarin Lübeck pari kilometriä keskustasta etelään. Netistä kaivetuilla ohjeilla hotelli löytyy helposti. Receptionin neidin ensimmäinen hintapyyntö sen sijaan on aika paljon korkeampi kun netistä löytynyt, mutta printtiä vilauttamalla asia järjestyy.

Teen iltakävelyn keskustaan illalista etsiessäni, mutta näyttää siltä että täällä keskusta hiljenee auringonlaskun jälkeen.


Torstai

Tänään on helppo päivä - matkaa alle 150 km. Silti ensiksi Lyypekin kaupungin liikennejärjestelyt ajattaa turhaan pari lenkkiä ja Stau iskee ! Ajattelin ajaa Rostockiin vanhan lähempänä rantaa menevän B105:n kautta mutta moni muukin oli tullut samoihin ajatuksiin ja 3-4 ensimmäisen risteyksen ja 10 km matkan selvittämiseen menee yli tunti !

Loppumatka sujuu hyvin ja puoli päivää jää ostosten tekoon; hedelmiä evääksi "tuulimyllyfarmilta" joka on Rostockin pohjoisen liittymän itäpuolella ja ainoa vastaantullut pyhänä auki oleva ruokaa myyvä kauppa. Sataman kolmessa olut/viini/viinamyymälässä tulee myös kierrettyä ja tehtyä sekä ostoksia että hintavertailuja.

Hamstraamassa on suomalaisten lisäksi myös tanskalaiset ja ruotsalaiset - en ole ikinä nähnyt linja-autossa niin täynnä olevaa tavaratilaa kun södertäljeläisen bussin eläkeläispainottenen matkujasto oli aikaansaanut, koko mahanalus täynnä olutta ja viinejä !

Kyllä suomalaisetkin kunnostautuivat, paras saavutus oli lautan jonossa nähty Nissan SX200 jossa ei vaan takapenkki vaan myös apumiehen penkki oli lastattu kattoa myöten täyteen !

Perjantai

Matka oli puolivälissä klo 8.12 aamulla siitä päätellen että toinen Superfast tuli vastaan. Sää on kaunis, onneksi, koska täällä ei ole oikeastaan muuta tekemistä kun sen katselu. Kuuntelen toisella korvalla henkilökunnan tarinoita joilla työvuorot luistaa 2 viikkoa töissä, 2 maissa-periaatteella. Pitkä aika seilata edestakaisin samaa väliä, silti tuttavapiirissäni "parhaat hermot"-arvosana kuuluu Kimmolle (myös Kassuna tunnettu) joka äänimiehen eli miksaajan toimessaan ajeli Suomi-Ruotsi väliä vähän toista kuukautta yhteen menoon. 2 h töitä ja 22 h vapaa-aikaa joka päivä, periaatteessa helppo homma mutta käytännössä ei.

Kolmei muuta autontuojaa istuu takana olevään pöytään Havana Clubilla. Mukana on myös yksi toimittaja, saas nähdä tuleeko tästä juttua lehteen.

Hangossa saan "huonomman" jonon eikä tässä vielä kaikki - tullissa muutama jonotusumeroautomaatille ensin ehtinyt on hankkinut laput kaikille kavereillekin. Ensin matkaan pääsevät veväjää puhuvat, sitten suomenkieliset. Onneksi en jää viimeiseksi, vaan toiseksi viimeiseksi Kahden tunnin odottelun jälkeen kello 21.40 on kilvet kädessä ja viimeiset vajaat sata kilometriä voi alkaa.

Bongatut:
600 W 100 Munchen-Nurnberg välillä

Vaneo joka pölläytti tien täyteen mustaa savua ja ylämäessä hävisi taustapeilissä näkymättömiin kun päästin OM616:n hevoset irti...

Museokunnossa oleva vihreä W123 jossa 154 tkm mittarissa ja alla Barum 175/80 R 14 renkaat + peltipölärit

[Daimler]

Omat kokemukseni tuonti-autoista pohjaavat tuohon 89-mallin w124 250 dieseliin,ns.oman kylän poika hankki sen mulle saksasta joten matkakertomusta tästä ei tule..Kilometrejä oli mittarissa 230.000 ja siisti konehuone,maalipinta ja sisusta antoivat osviittaa kilometreistä.Huoltokirjakin löytyi ja näin.Ensimmäisen vinkin kilometrien paikkaansa pitävyydestä sain kun vaihdoin etujarrulevyt,levyt olivat aika varmasti alkuperäiset ja ruostuneet mojovasti pyörän napaan kiinni,taka-jarruissa sama homma,esim. käsijarrun käyttövipu oli rummun sisällä umpiruosteessa.Lisäksi kumiletkut olivat hyväkuntoisia mutta hapertuneita.

[jysi]

Etukäteen saadun tiedon mukaan autossa on pientä vikaa - käy huonosti, tehoa puuttuu ja savuttaa

Tilanne toisen viikon jälkeen:
Alkuviikosta täytyi mennä katsastukseen josta saa tullia varten todistuksen että kysymyksessä on autoverolain 23§: n mukainen pakettiauto. Odotuksissa oli että kolmella pytyllä käyvä kone päästää liikaa "raakaa" ainetta läpi ja viimeistään siitä tulee hylsy.Mutta kas kummaa, savutusarvot jäi kahden paikkeelle (2,5 sallittu) ja katsastusmies sanoi että jos hommaan takaoveen 80:n lätkän sillä aikaa kun hän tekee paperihommat niin se on läpi ja saan katsastustodistuksen heti mukaan. Hyvää palvelua !

Tullissa jonossa oli yksi autontuoja edellä, pari perässä. Tiskillä paperit tutkittiin ja todettiin että nolla tästä tulee tulokseksi mutta koska on jonoa niin paperit tulee postissa perästäpäin kotiin. Sehän sopii, dieselvero alkaa juosta vasta sitten kun auto on kilvissä.

Veropäätöstä odotellessa tekniikan korjaaminen jatkui. "Mykän" sylinterin suuttimen vaihto ei auttanut, siispä venttiilikoppa irti ja välyksiä mittaamaan. Työergonomia ei ole paras mahdollinen tähän hommaan, tiedä onko vika siitten huoltomiehen huolellisuudessa kun kolme hankalimmassa paikassa olevaa venttiiliä kantaa. Säädön jälkeen käynti tasaantuu ja veto paranee. Koeajolla huippuja irtoaa tasamaalla 115 km/h eli vain 4 jää puuttumaan tehtaan ilmoittamasta. Enää puuttuu veropäätös ja kilvet, sitten kaikki on valmista.

Kannattiko ?
Tuontikustannukset (matkat, Saksan kilvet, polttoaine ja katsastus + kilvet) on noin tuhat €uroa, lisäksi auton hinta. Keltaisesta Pörssistä löytyy kyllä halvempia autoja muttei satatuhatta ajettuja eikä ruosteettomia kuten tämä (Täytyy tunnustaa että pinnasta löytyy parista paikasta alkava kukka mutta yhtään reikää ei vielä ole). Huoltokirja pitää paikkansa ja jarru- ja jäähdytinneste on vaihdettu huolto-ohjelman mukaan ajallaan. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä että kesäkäytössä auto palvelee seuraavat 10 vuotta (museoikään asti) hyvin pienellä ylläpidolla ja tekniikka kestää varmasti tuossa ajassa kertyvät kilometrit. Näinollen tässä vaiheessa tuntuu siltä että omaan käyttöön tuotuna kannatti, mutta jos omalle ajallen laskee tuntihinnan niin ei tämän hintaluokan pakettiautojen maahantuonnista elinkeinoa saa.