Tosi tarina siitä kuinka autoa ei pidä koskaan ostaa ellei sitten satu olemaan oikea tuurihaukka eli Hannu Hanhi jolle kaikki tulee kuin Manulle lentopallo.Mitään päätöksiä ei pitäisi koskaan tehdä tunteitten vallassa, etenkään muutaman saunakaljan jälkeen netissä autokauppoja. Maanantai-iltana 18.02-13 poikani (16v) näytti netissä olevaa Mersua w124 230E -91, kuvissa se oli kieltämättä komea, musta ja alaosa harmaa eikä ruostetta tai muutakaan sanomista. Mitään aikomusta aiemmin ei meillä ollut autokaupoille sillä vasta viime huhtikuussa hankimme -06 MB C200cdi ja olemme olleet siihen tyytyväisiä.
Mutta ne nautitut saunakaljat ja nuorenmiehen innostus laittoivat minut soittamaan autosta Turkuun eli toiselle puolen Suomea, itse asumme Imatralla. Nuori miesääni kertoi Mersun olevan erittäin siistin, kansiremppa tehty vasta joulukuussa kun itse osti auton ja sanoi hankkineensa siihen kunnon poppivehkeet 550 eurolla. Auto katsastamatta mutta voi tehdä sen, mitään vikaa ei ole ja ajokilometrit vain 214tkm, kesärenkaat hommattava. Nuorukainen oli hyvin ystävällinen ja reipas, kertoi ostaneensa isänsä kautta kun tämä oli autokauppias ammatiltaan ja tuli heidän firmaansa, auto oli tuotu Saksasta -03 vanhemmalla miehelle Turkuun.
Siinä tunteessa järki lopetti toimintansa, vaimo vaan huokaili syvään mutta ainahan se jotain huokailee ja ääntelee omiaan, poika oli myyty jo kättelyssä, lupasin maksaa käsirahan tiistai aamuna 200e sillä helmet löytävät aina ottajansa.
Heräsin tiistaina normaalisti kunnes muistin mitä illalla tuli luvatuksi: poika oli koulussa ja vaimo töissä eli painin nyt yksin eilisen lupaukseni kanssa! Vähän kuin äkkipäätä olisi kihloihin menossa, morsiamen vain kuvissa nähneenä, tässä ei ole mitään järkeä!!Lopullinen hinta oli 3100e, ei paha jos oikeasti niin siisti ja niillä kilometreillä mutta en vain enää uskonut mihinkään, etenkään itseeni mutta koskaan en ole sanojani syönyt etenkään omalle perheelleni ja ikääkin jo 53v. Poikani muistasi iäti jos nyt takaperin alkaisin kävellä, jopa sopan taas olen keittänyt ja pohjaanko sen nyt poltan?
Puhelin soi heti kun sen avasin ja eilinen nuorimies kertoi katsastaneen Mersun eikä ollut mitään valittamista, pohjakin sai kehuja kun ei yhtään ruostetta, omissa ajatuksissani oli ruostetta sitäkin enemmän...tilinumerokin tuli otettua ylös kun en pysytynyt kieltäytymään. Kävelin olkkarissa ympyrää tunteja mutta se vain pahensi tilannetta, sanojensa takana tässä nyt on vaan oltava.
Illalla vaimo hääräili omiaan hissukseen, pojalla oli vauhti päällä kun sairasti mersuvirusta, itse vanhenin vuosia sinä iltana kun en muuta voinut. Perheeseen tulossa uusi autojäsen, ennestään niitä vasta kolme olikin ja pari kaksipyörästä. Vakuuttelin vaimolle, että loppuvuodesta alan itse opettaa pojalle autokoulua ja Mersu jää sitten hänelle samantien ja kun uudemmassa Mersussamme ei ole vetokoukkua ja maksaa 2000e niin tämä on huipputarjous, vähitellen aloin uskoa jo itsekin valheisiini mutta sanojani en syönyt.
Soiteltiin myyjän kanssa ja tämä sanoi saavansa isänsä kautta edulliset kesäkumit kunhan vaan laitan hänen tililleen lisää rahaa, vain 370e. Ja että katastrofi olisi täydellinen niin kohta ne rahat vilahtivat tililtäni, nyt olin lahjoittanut jo 570e täysin tuntemattomalle tyypille. Saisikohan itse haettua itsensä holhouksen alle?
Koko kaupantekoprosessi oli aito kouluesimerkki omasta tyhmyydestä ja ajattelemattomuudesta kuten myös miehen periaatteesta, puheita ei peruta.
Oloa ei yhtään helpottanut kun luvattuja valokuvia konehuoneesta ei kuulunut viikonloppuna eikä lauantai-iltana vastannut enää puhelimeenkaan tai tekstareihin.
Myönsin jo vaimolle kaikki syntini (siis mersuasiassa, muut jääköön) hätäpäissäni, ajattelin että myi autonsa eteenpäin rahani taskussaan ja tässä alettava (totisen) arjen koittaessa maanantaina oikeustoimiin, vaimo ei vaan sanallakaan sanonut kauppahomiistani mitään, eipä liioin muustakaan.
Näin sielunisilmin meidät poikien kanssa Turussa etukäteen maksamani renkaat kainalossa ja käsiraha mennyttä kun auto onkin rojukasa tai oikein huonolla tuurilla no money, no car and only way enyway...
Myöhään illalla tuli viesti, että nyt voi puhua kun pääsi töistä klo 21, kohta helpotti kun myyjä kertoi ettei saa kuvia lähtemään mutta voi laittaa ne s.postiini kun ehtii, rahat ovat tulleet ja ostaa ne renkaat alkuviikosta ja torstaina 28.2. tekisimme kaupat. Viimein alkoi jo olo helpottaa ja perheen silmissä arvostus kasvoi kun isi se osaa...
Pyhä ja alkuviikko meni eikä kuvia kuulunut s.postiin tai kännykkään, löysin isänsä nimen ja numeron kun kolusin kaikki Turun autoliikkeet läpi mutta onneksi ei vastannut kun ti iltana yritin soittaa, olin taas hehkuttanut itseni kiihkeään mielentilaan kun lupaukset eivät pitäneet. Samassa piippasi känny monta viestiä ja hienoja kuvia alkoi putoilla, kone oli erittäin siisti ja akkukin uusi. Soitin ja nuorimies kertoi kaiken olevan kunnossa kun päivitti älypuhelimensa ja sai kuvat viimein lähtemään, renkaat lupasi ostaa keskiv.aamuna ja torstaina voisimme tulla kaupoille, toisivat isänsä kanssa sen vastaan Saloon.
Aurinko paistoi ja oikeat linnut lauloivat eikä vain pikkulinnut meikäläisen tunaroinneista, vaimokin jo harkitsi jos vaikka ottaisi minut jo yöksi viereensä olohuoneen sohvalta, vähitellen aloin taas häpeämättä katsella peilikuvaani, kaikki näytti taas hyvältä, liiankin...
Keskiviikkona kaveri soitti ja Continentalit olivat mukana, konttiin ei kaikki mahtunut kun subbari ja iso bassokaappi veivät tilaa, poika oli sulaa vahaa kun sen kuuli. Poppivehkeet olivat jotain testivoittajia vaikken niistä mitään ymmärrä, alkuperäinen soitin ja kajarit ovat kontissa ja kuuluvat hintaan ja moottoriantenni on ostettu ja paketissa jos itse asennamme sen, maksoi sen pyytämättä omistaan kun ei halua myydä viallista autoa.
Torstaiaamu koitti valoisana ja nousimme junaan pojan ja hänen kaverinsa kanssa, Hesassa junan vaihto ja pika-aamiainen, Salossa olimme 11.28 tarkasti aikataulussa, junan eteisestä käsin näin mustan ja kiiltävän w124:n aseman takana parkissa vaikkei pojat sitä nähneet, kaikki oli kutn pitikin. Hissillä laiturilta alas ja taas ylös, myyjä oli odottanut isänsä kanssa laiturilla ja luuli ettemme tulletkaan, oli pettynyt rankasti.
Ketään emme nähneet mutta rekkarista ja kuvista tuttu Mersu odotti uutta omistajaansa jolta suu loksahti auki ja melkein sijoiltaan minultakin, auto oli aivan muuta kuin kuvissa ilmeni: vain ulkomuoto kieli sen olevan jo 22v vanha mutta muuten kuin uusi auto: missään ei ollut ruostepilkkuakaan ja virheetön maali kiilti kuin syksyisenyön märkä asfalttipinta. Myyjää ei näkynyt kotvaan joten hämmästelimme sisänäkymiä, penkit olivat kuin uudet, ryhdikkäät ja tahrattomat, kaikki oli pidetty kunnossa kuin saksalaisella tarkkuudella. Ei löydetty mistään mitään huomauttamista vaikka nyt ovet lukossa ja vain päällisinpuolin nähty koko komeus.
Kohta saapuikin omistaja isänsä kanssa, oli tosiaan luullut ettemme tulleetkaan mutta kun olimme niin nopeita ettei nyt vaan viimemetreillä sitä osteta nenän edestä,heh.
Miehet vaikuttivat kunnollisilta ja rehellisiltä ja sitähän he sitten olivatkin. Nyt pääsimme sisälle ja joka sopukkaan, missään ei ollut ruosteta tai kosteutta, saatikaan hometta. Uudet renkaat mukana ja kansiremontti oli tehty joulukuussa kun oli auton hommannut ja samalla laittanut ne popitkin, auto oli vain 3kk nuorella miehellä kun ajaa paljon ja kulutus aika runsas,siinä syy myyntiinkin. Mersu oli tuotu Saksasta Suomeen -03 ja huoltokirja ylsi uudesta siihen asti eli 150tkm, lisää kilometrejä oli kertynyt kymmenessä vuodessa Suomessa n.reilut 60tkm. Tietysti voisi poistaa mittarista 200tkm ja vaihtaa istuimet,polkimenkumit,ratin ja yms kuluvat osat mutta mitä järkeä kun auton hinnaksi jäi 3100e ja ilman poppivehkeitä 2500e? Kaikki paikat tongittiin mikroskoopilla muttemme löytäneet viitteitä suuresta ajomäärästä, pohja oli täysin ruosteeton.
Isäukko ehdotti, että ajaisimme paikalliselle ABC:lle kaupantekoon ja siitä koeajolle moottoritielle, hän otti pojat mukaansa ja myyjän kanssa ajelimme perässä. Vaihdekepin totesin olevan jäykän jonka myyjä myönsi, mitään muuta vikaa en löytänyt. Huoltamon pihalla totesin koeajon olevan turhaa sillä tämä Mersu alkaa kääntää keulaansa kohti Etelä-Karjalaa kahvien jälkeen, Isäpappa tarjosi kaikille sämpyläkahvit ja poikani kirjoitteli ensi kerran nimeään kauppakirjaan ja luovariin, olin hyvin onnellinen tähän isänrooliin puolestani. Autokauppias osaa työnsä ja hänen tarinoitaan olisimme kuunnelleet vaikka koko illan, olivat aitoja ja kunnon ihmisiä.
Paiskattiin vielä ulkosalla kättä ja hakeudumme viereiselle motarille Helsinkiä kohti, tankkikin oli tinkimättä täytetty Turussa lähtiessä, kevätaurinko paistoi kun w124 keräsi mittariin 100km/h herkästi eikä mitään ylimääräistä ääntä kuulunut, oikein ei edes moottorinääni kuulunut sisälle.
Kotia asti ei ollut tarkoituskaan heti tulla vaan jäimme Lohjalle vanhemman pojan luo yöksi kun opiskelee siellä, nyt oli hänen vuoronsa hämmästellä löytöämme. Käytiin vielä illalla Klaukkalasta samoilla lämpimillä ostamassa vetokoukun kun löydimme sen sopivasti Mersu foorumilta, tullessa kokeilimme motarilla kulkua mutta kantti petti 160km/h kohdalla, se riitti meille ja meni kuin juna,
Illalla ilo oli vanhemmanpojan opiskelijakämpässä kurkihirressä kun totesimme kaiken menneen kuin kuninkaallisten oopperassa, oli aika korkata pienipullo pahanmakuista kaatoryypyksi mutta nyt päätin etten lupaa enää mitään paitsi huomenna ajaa kotiin.
Iltapäivällä lähdimme tienpäälle ja illan pimetessä kaarsimme kotipihallemme, yhdellä istumalla ajoimme 350km ja vajaa neljä tuntia ilman mitään ongelmia, matka vaan tuntui loppuneen kesken kun tottui siihen lokoiseen menoon. Vaimo hämmästyi ihmeen nähtyään kuinka vanha auto voi olla siisti! Kyllä kelpasi olla vastuuntuntoinen perheenpää ja taitava kauppamies, joopa...sankariainesta kerrassaan.
Eilen poikani pesi,imuroi ja vahasi kavereittensa kanssa autoaan työpaikkani lämpimässä tallissa, mitään sanomista eivät löytäneet mistään ja olihan se viikko sitten katsastettukin. Vaihdekeppi korjaantui kun öljysin nivelet kepin nahkapussin sisältä ja päivällä siirettiin Mersu pojan nimiin konttorilla.
Huomasin kuinka on viikko mennyt rattoisasti pojan kanssa touhutessa yhteisen harrastuksen kanssa ja tämä on vasta alkua kunhan kesä koittaa lämpimät kelit, autot ne vasta yhdistää isät ja pojat, koskaan ei voi liian paljoa antaa aikaa lapsilleen mutta liialla rahalla ne saa pilattua.
Itselleni prosessi oli hyvä oppikoulu siitä kuinka saunakaljan jälkeen ei pidä alkaa mihinkään kaupantekoon ja niissäkin pidettävä järki mukana eikä suinpäin läheteltävä mutu-tuntumalta rahojaan maailmalle.
Toisaalta myös se oli hieno opetus siitä, että puheensa pidettävä vaikka se joskus tuntuukin vaikealta tai sitten opittava olemaan hiljaa.
Onneksemme kokemuksellamme oli onnellinen loppu vaikka mielikuvitukseni välillä kuiskutti korvaani perättömiä asioista. Nyt olen kuitenkin hankintaamme tyytyväinen ja pojalla auto ennalta ennenkuin täyttää 18 ja saa kortin, vankka auto ja oppii automieheksi ja etenkin mersumieheksi jo nuorena. Joskus sokeakin kana löytää kultajyvän
.
.
.
