Mersuäijä oli lentää perseelleen kun menimme auton luokse. Siellä odotti hopeansinertävä Maybach 62! Autolla oli ajettu pari tuhatta kilometriä.
Koeajoni oli siis istumista sillä ainoalla oikealla paikalla eli takana oikealla. Kuljettaja oli pukeutunut tummaan pukuun ja solmioon. Minulla oli kyllä pikkutakki päällä, mutta jalassa vain farkut.
Olihan tuo Maybach aikamoinen kokemus. Jalkatilaa oli enemmän kuin riittävästi ja kaikenlaisia säätöjä ja nappuloita löytyi kotitarpeiksi. Ilmastointia pystyi säätämään sellaiseksi kuin halusi. Lisäksi sähköistä penkkiä (nojatuoli se oikeammin oli) oli kiva suristella. Penkissä oli myös hierontamoodi.
Sisälle ei käytännössä kuulunut moottorin ääntä ollenkaan. Pieni suhina kuului moottoritienopeudessa.
Takapenkillä istuessa tuli hieman hiiri kylpyammeessa -fiilis. Tilaa oli ruhtinaallisesti joka suuntaan. Takapenkillä oli myös puhelin ja etuniskatuissa lcd-näytöt. Nahantuoksu kuuluu vakiovarusteisiin.
Tuossa autossa olisi mielellään taittanut matkaa vaikkapa Italiasta Suomeen. Etenkin jos käytössä olisi ollut oma autonkuljettaja.
Maybach on selkeästi auto, jonka pääosassa on nimenomaan takapenkillä istuja. Uskon, että autolla on varmasti myös hyvä ajaa, mutta tyyliin se ei sovi. Kyytiläisenä Maybachissa on oltava.
Maybach oli kokemus isolla K:lla eikä vähiten sen hinnan takia. Tuskinpa ikinä hankkisin itselleni kyseisenlaista autoa vaikka olisin kuinka rikas hyvänsä. Olen itse enemmän ajomiehiä...
Että tällainen off topic -koeajo.
