No, napertelin tuossa sitten sigun mersun parissa, lähinnä johdotuksia takapenkkien istuimenlämmittimille. Pari tuntia siinä oli värkkäilty ja homma onnistui kivasti. Työreissun jälkeinen jet lag tosin väsytti aika kovin. Jes, voittaja fiilis kuitenkin. Kunnes huomasin että oli juminut saakeli seisontajarrun polkimen pohjaan. Vaikka kuinka polkaisi uudelleen, niin poljin ei lauennut auki ja pompannut ylös. Poljin sitä sen minkä reisistä voimia irtosi, mutta ei, seisontajarru vaan ei vapaudu, poljin vaan menee syvemmälle ja syvemmälle, lopulta niin tiukalle, ettei jaksa enää kovempaa polkea. No, sitten se olikin niin tiukassa ettei auto liikahtanutkaan enää, kele.
Ei perkele. Kakaroiden kanssa olin luvannut lähteä skate parkkiin kun homma tuli valmiiksi. Se reissu piti ottaa väliin, joten heitettiin reissu toisella autolla ja palattua taas mersun kimppuun. Sama stoori. Vaikka poljinta polkee niin että otsasuonet pullistuu, niin ei vaan seisontajarru laukea.
No ei kun työkalut esiin ja purkamaan. Purin ratin alta verhoilut, kynyslistat jne, jotta pääsi koneistun kimppuun. Yritin löytää sieltä sitä räikkäsysteemiä polkimen luota, jos olisi sen saanut manuaalisesti laukaistua. Ei löydy millään. Sitten hain sisältä iPadin ja sillä aloin surffailemaan R-sarjalaisten seisontajarrupulmia. Muutaman artikkelin luettuani sitten havahduin, että mistä keleen "vapautuskahvasta" ne foorumeilla puhuu... ei kele, katse 20 cm ylöspäin ... siinähän se on se vapautuskahva heti ratin vasemmalla puolella. Eihän se mikään keleen servoletti ole jossa jarru laukaistaan toisella polkaisulla, vaan mersu ...Kevyt nykäisy kahvasta, ja jarru vapautui. Vasta kaksi vuotta tuo auto perheessä ollut ja varmaan seisontajarrua käyttänyt kolmesataa kertaa, mutta mikä oikosulku nyt tuli ... tunsi itsensä kyllä fiksuksi.
Ei kun kaikessa hiljaisuudessa auto takaisin nippuun. Vaimo kysyi, että onnistuiko remontti. Nauroi niin että meinas mennä ruskeat housuun kun kerroin miten kävi. Nyt naurattaa kyllä itseäkin millainen oikosulku osasi tulla
