Yhdelle uutta, toiselle wanhaa...
(Johtojen mitoitus ynnä paljon muuta: http://www.autosound.fi/tietoa_virta.htm" onclick="window.open(this.href);return false; sekä http://www.sk-autosound.fi/20" onclick="window.open(this.href);return false; )
Pahoittelen kirotusvireitä, iPuhelimella kun vastailen...
Nyrkkisääntö on, ettei liian paksua piuhaa voi käyttää... Käytännössä niitä neliöitä pitää tietty olla tarpeeksi, mutta usein unohdetaan tarkistaa johdon laatu. Sillä nimittäin on suuri merkitys ja myytävänä on jos jotakin yritelmää ja se ranteenvahvuinen halpisjohto voikin johtaa sähköä huonommin kuin kohtuukokoinen laadukas.
Ihan ensimmäiseksi: johtimien (siis ei kuoren) väristä ei voi välttämättä päätellä paljonkaan. Merkinnät johdon kyljessä taas kertovat paljonkin, ellei niitä löydy eikä myyjä osaa kertoa niin jätä se hyllyyn javalitse jokin toinen. Painostakin voi päätellä jotakin.
Siis seuraavia tekstejä voi löytyä johdosta tai pakkauksesta:
CCA = Copper Coated Aluminium eli kuparilla päällystetty alumiini. Näyttää kuparilta, ei paina kokoonsa nähden paljonkaan ja on huono, joskin halpa sähköjohdin. Älä osta, sen 50-neliöisen hinnalla saa usein 33-neliöisen laadukkaan joka johtaa sähköä paremmin.
OFC = Oxygen-Free Copper eli happivapaa kupari. Tämä on se paras, voi olla myös esim. hopea- tai platinapäällysteinen. Kallista mutta laadukasta, voidaan mennä paksuuksissa taulukon mukaan ihan huoleti.
Kunnollinen johto maksaa. Siitä vain ei pääse mihinkään. Kupari on kallista ja sen rikastaminen sekä
jalostaminen laadukkaaksi johdoksi on vielä kalliimpaa. Kunnollisiin tarvikkeisiin saa helposti uppoamaan useamman satasen, mutta tinkimällä niistä voi helpostikin heittää hukkaan kalliin järjestelmän potentiaalista ison osan tai äärimmäisyyksissä jopa tuhota sen.
Toinen asia on johtimien määrä kuoren sisällä. Jos 50-neliöisessä on sata säiettä ja 33-neliöisessä tuhat, niin siinä viiskymppisessä on käytännön pinta-alaa pahimmillaan jopa vähemmän. Lisäksi sitä on hankalampi vetää jäykkyytensä takia. Jos se vielä on alumiinia ja halvalla muovikuorella, niin sen asentaminen on yhtä tuskaa eikä liittimiä saa kunnolla kiinnitettyä; Tina ei meinaa tarttua ja vahvistimen liittimessä ei tahdo pysyä.
Hyvä silikonikuorinen johto, jossa on paljon säikeitä laadukkaasta kuparista on ihanteellinen. Maksaa silkintilkkuja, mutta on helppo vetää kauniisti läpivienneistä ja tiukoistakin mutkista, kestää hankausta ja on helppo tinata tukevasti.
Niin, tinata. Ellet omista teollisuuslaadun heksapuristimia, on ihan turha kuvitella niiden liittimien pysyvän kovin pitkään paikallaan puristamalla. Ja se irronnut maajohto sitten aiheuttaa juuri edellisessä viestissä mainitun kaltaisia hassunhauskoja ylläreitä. Juottaminen on ainoa kunnollinen tapa, eli ellet osaa niin pyydä jotakuta joka osaa. Säästyt monelta murheelta.
Eikä se tinaaminen mitään kahlekuningasta vaadi... Tehokas (100W tai kaasu-)kolvi, hyvää tinaa jossa on juoksute sisällä ja jokin ruuvipenkki tai vastaava mihin johdon saa tukevastipystysuoraan kiinni. Kuoritasn johtoa sen verran, että säikeet tulevat millin-pari liittimen rungontoiselta puolelta yli ja väännetään niitä ylitulevia sen verran ulospäin, että liitin pysyy paikoillaan tinatessa. Kiinnitetään johto siihen (vaikkapa) ruuvipenkkiin pystyyn liitin ylöspäin ja lämmitetään liitintä ja johtoa yläpuolelta, kunnes tina alkaa sulaa JOHTOON JA LIITTIMEEN, ei siis kolvin kärkeen. Jos yrittää olla vikkelä ja sulattaa riman suoraan kolviin, saa aikaiseksi kylmäjuotoksen, eli hyvännäköisen tinauksen joka ei ole kuitenkaan tarttunut oikein mihinkään. Siinä sitten etsitään vikaa, että miksei virta kulje halutusti... Työnnetään sitä tinaa siis kuumaan johtimeen ja johtimen ja liittimen väliin, kunnes sitä on koko matkalta johdin täynnä ja liittimen ja pohjan liitospinta myös. Sitä menee sinne muuten paksun johdon kanssa aika paljon.
Eikä sitten pidellä sitä piuhaa vähään aikaan, siinä polttaa näppinsä melko kauan. Nimimerkillä rengasliittimen kuvat joitakin kertoja peukalossa ja etusormessa.
Ellei täsmälleen sopivan kokoista liitintä löydy, niin siitä piuhasta voi joitakin säikeitä kuoriessa katkaista, jotta mahtuu tai liian ison liittimen kanssa tunkea kolvin kärjen johdon keskelle että leviää tukevasti liittimeen. Järjen rajoissa kuitenkin, ei 20-neliöistä kymppimillin liittimeen tai päinvastoin...
Jos vahvistimessa tai muussa komponentissa on liitin, jonne on tarkoitus ruuvata johdon pää suoraan, niin se kuorittu pääkin on hyvä tinata kovaksi, ellei löydä tinattavia päätyholkkeja (joka olisi paras ratkaisu).
Kun sen juottamisen oppii, niin ei paljon viitsi edes pelata abikojen sun muiden kanssa ohuempienkaan johtojen kohdalla. Hyvä Dremelin kaasukolvi maksaa Motonetisssä rapiat kolmekymppiä ja sitä on helppo käyttää auton sisälläkin, kun ei ole johtoa. Ja tehoa piisaa. Muitakin merkkejä ja ostopaikkoja tietty on, mutta tuo noin esimerkkinä. Esim. ohuempien johtojen haaroitus onnistuu helposti ilman mitään onnettomia ryöstäjävirityksiä kuorimalla toisesta johdosta pää ja toisesta sentti-pari keskeltä, kiertämällä yhteen ja sitten pikkuisen tinaa perään. Hyvä teippi tai (mieluummin) kutistesukka päälle ja varmasti pysyy. Sama pätee kaikkiin ohuempien johtojen liitoksiin ja jatkamisiin.
Huhhuh, tulipa avauduttua... Toivottavasti tästä nyt oli jollekulle jotain apua.
