Volvo kulutti työmatka-ajossa 8.5 l/100 km 98-oktaanista, tämä Mese näyttäisi menevän 5.2 litralla löpöä.
Varusteet
Kun Meseen istuu sisään, on vaikutelma melko nykyaikainen. Aiempien mallien minua haitannut tietynlainen pappamaisuus tai 60-lukuisuus on poissa. Saman näköistä on nykyään lähestulkoon kaikkien autojen ohjaamoissa; vähän nappuloita, monitoimiratti ja muovista puujäljitelmää. Allani olevan ”classic” –kulimallin ohutkehäinen liukas muovinen ratti lienee peräisin 80-luvun Nissan Cherrystä. Voi kuinka isot käteni kaipaavat Volvon paksukehäistä nahkarattia. ”Elegance” ja ”Avantgarde” toisivat nahkaratin, mutta nekin ovat aika ohutkehäisiä. Eikä käytetyn kanssa voi täytellä lisävarustelistaa enää…
Penkin säädöt ovat kohtuulliset, mutta ihme köyhäilyä on etäisyys/kaltevuussäädön manuaalisuus ja muistin puute. Penkki on liian lyhyt 190-senttiselle (lue: lypsyjakkara), reisituki jää puutteelliseksi ja jalkaa joutuu kannattelemaan. Onneksi cruise sentään maantiellä antaa lepuuttaa jalkoja.
Tämä perussoitin on parempi kuin Volvossa; myös tärkeät diskanttikaiuttimet ovat paikoillaan a-pilarin kupeessa. Volvoon ne tulevat vasta lisähinnalla.
Valot ovat surkeat. Vaihdoin lähivalopolttimoiksi Philips VisionPlus +50% -polttimot ja kaukovaloihin Philips Rally 80W –polttimot. Toivottavasti johdot eivät kärähdä. Volvon bi-xenonit olivat ihan toiselta planeetalta. Vaihdoin aiemmin 2002-malliseen Volvooni samanlaiset polttimot ja työ oli yhtä ahdasta ja tukalaa. Ei kannata pudottaa Mesen lähivalojen takana olevaa kumista suojakuppia näpeistä, se jää ikävään paikkaan sisälokasuojan, etupuskurin ja pohjan äänieristeen sisään.
heijastimet näyttävät kirkkailta ja lasit (lue: muovit) ovat ihme kyllä täysin kirkkaat. Ilmeisesti jostain nanolakasta on kyse, sillä Mersun brilliantsilber –väri on täysin naarmuton, sileä, liukas ja kiiltävä. Halleluja. Päällepäin auto on kuin uusi.
Alusta ja voimansiirto
5-vaihteinen automaatti on kohtuullisen pehmeä vaihtamisissaan, mutta kick-down –toiminto kestää liian pitkään. Tässä kulimallissa ei käsinvaihtomahdollisuutta á la geartronic/tiptronic ole. Toki keppiä poikittain heiluttelemalla voi määrätä suurimman käytössä olevan vaihteen.
Alusta on hiljaisempi ja pehmeämpi kuin Volvossa. Pienet kuopatkin ylittyvät kuin sukkasillaan. Samalla auto kallistelee melko voimakkaasti ja on aika löllö, ei puhettakaan Volvon tuhdista kyydistä. Sivutuuliherkkyys on todella paha. Auto puoltaa lisäksi tien kallistusten suuntaan voimakkaasti eikä ohjaus palauta. Autoa joutuu suorallakin tiellä ohjaamaan koko ajan. Tähän verrattuna Volvo etenee kuin kiskoilla suoraan. Käynti nelipyörä-laser-kulmamittauksessa ja rengaspaineiden nosto kahteenkin kertaan eivät ole auttaneet. Alla on uudet Michelinit. Eemelin kyyti on kuin ajaisi 80-luvun Letukkaa, eteenpäin mennään, mutta löllyen ja kiemurrellen.
Jonkin verran alusta jo hieman helisee ja kalisee, alkaa ilmeisesti osien vaihtorumba olla käsillä? Tosin edelliseen Volvooni (2002) vaihdettiin eteen koiranluut jo 35,000 km ajon jälkeen, mutta takuuseen tietysti.
Moottori
Moottorista on vain hyvää sanottavaa. Käynti on hiljainen, tasainen eikä auto savuta taikka haise. Kylmänä haisee vähän domestokselta tai kloorilta, mutta se ei minua haittaa sisällä ohjaamossa. Voimaa ja vauhtia ohituksissa on enemmän, kuin Volvon 210 hv/320 Nm. Saattaa rekka ohittua sekunnin nopeammin, jos käsin vaihtaa pienempää ensin sisään. Kulutus on ihailtavan alhainen. Talviominaisuuksista en vielä tiedä, mutta sähköinen lohkolämmitin löytyy ja työpaikalta tolppa, kotoa lämmin talli.
Käyttöominaisuudet
Vaimo (160 cm) kehuu näkevänsä Mersusta paremmin ulos. Vaikuttaisi siltä (en ole mitannut) että Mesen ikkunat ulottuvan muutaman sentin alemmaksi ja tarjoavat paremman näkyvyyden nostamatta penkkiä yläasentoon. Myös etuviistoon näkyvyys on parempi; a-pylväät ovat ohuemmat ja lähempänä kuljettajaa pysyen näin enemmän näkökentän laitamilla.
Tuulilasi ja katon yläreuna ovat huomattavasti lähempänä kuljettajaa kuin Volvossa. Silti edessä tuntuu olevan enemmän tilaa. Mittatietojen mukaan Mese on sisältä vain sentin leveämpi, mutta matalampi kojetaulu ja mahdollisesti suuremmat ikkunat korostavat avaruuden vaikutelmaa. Tuulilasi on aika pysty, mutta sen vuoksi Volvoa vaivaavat heijastumat puuttuvat. Volvossa kojetaulun yläosa saattoi heijastella tuulilasista sopivassa valossa hyvinkin häiritsevästi.
Takana Mesessä on ainakin 10 senttiä enemmän jalkatilaa, mutta Volvossanikaan ei kukaan koskaan takana matkustanut, joten asialla ei ole merkitystä. Sedanin takakontti on tietysti matalampi, kuin farkussa, mutta kuormauskorkeus on alhainen tässäkin. Jousen voimalla pystyyn hyppäävä takaluukku on oiva varuste, mutta sähköinen sulkija ei kuulu ”classicin” varusteisiin.
Viiksellä toteutettu cruise on huomattavasti nappiversiota parempi. Volvon ja Bemarin kaksinappitekniikka on käyttäjäystävällisyydeltään surkea.
Sadetunnistin kaipaisi herkkyyssäätöä Volvon tapaan; sumussa ja aamukasteessa pyyhkii turhankin tiuhaan.
Olisin saanut uuden 2007-mallia olevan Volvo V70 D5-ajopelin 12,000 välirahalla, mutta Mersun virkeämpi moottori ja kenties parempi arvon säilyminen vei voiton. Onhan tämä auto jo tiputtanut hintaansa noin 30,000 euroa ostopäivän jälkeen. Ehkä tahti vähän hidastuu? Voi olla, että rahallisesti olen Mersun omistajana kahden vuoden päästä voitolla kontra nyt uutena ostetun Volvon kanssa?
Loppuarvosana
Summa summarum, arviointini peruskouluarvosanoilla 4-10 tulee tässä:
varusteet: 8
mukavuus: 8½
ajokäytös ja suuntavakavuus: 7
valot: 7
alusta ja voimansiirto: 8½
moottori ja suorituskyky: 9+
tilat: 8½
kulutus: 10-
Loppuarvosana: 8½
pforsell
.
en voi ymmärtää, varsin kömpelö systeemi.
sen enempää ei meillä bemuista keskusteltu. Ei kait sitä voi hankkia autoa, joka pelästyttää perheenjäsenet