Taustaa:
Harkitessani perheen autokannan muokkaamista (lue: jokakeväinen autokuume iski taas) tutkiskelin monenlaisia vaihtoehtoja etsiessäni talviautoa itselleni.
Lopulta törmäsin talviautoksi varsin epäsovinnaiseen kärryyn, 123 Coupéen, jota oli pakko lähteä katsomaan vaikka sijaitsi Mikkelissä saakka.
Ei kun sanoista teoiksi, kottasin lomarahat etukäteen ja ylipuhuin Villen S123 300D:llä kuskiksi ja ei kun baanalle. Onnetonta kyllä molemmilla oli ollut kosteita pakollisia pippaloita edellisenä iltana ja lopulta kello oli jo 6 illalla kun pääsimme lähtemään Mikkeliin päin.
Matka meni nopeasti, vanhoilla kamuilla nyt aina yksi neljä tuntia riittää puhuttavaa eritoten Mersujen saralta. Ville tunsi paikkakunnan ja netistä tulostetun kartan avulla paikkakin löytyi hyvin vähäisellä sightseeingillä.
Yllätys oli todella positiivinen. Auto kun oli ollut Nettiautossa kaupan jo melko pitkään ja alkuperäisestä hintapyynnöstä pudonnut jo yli puolet pois, niin oletin että kyseessä on joku läpimätä matolaatikko. Myyjä totesi että tähän mennessä tullut yli KOLMEKYMMENTÄ vaihtotarjousta mutta koko Suomesta ei tunnu löytyvän ketään jolla on pistää kylmää käteistä...
Kori oli ruosteeton ja vajaa vuosi sitten maalattu. Varusteina vaalea nahkasisusta (jossa tietysti paskaa ja ajan patinaa mutta mitä nyt voi 360tkm rullatulta yli 20-vuotiaalta sisustalta odottaa?), voitelua kaipaava sähkökattoluukku ja peräkoukku. Puskurit uupuivat mutta sain kaupan päälle neljä puskuria joista pääsen soveltamaan sopivat, Coupéssahan on hieman vakiosta poikkeavat puskurinpäät. Kone kävi nätisti lukuunottamatta rikkinäisen pakosarjantiivisteen aiheuttamaa säksätystä. Perä oli väljä ja ääntävä kuten nyt sopi odottaakin. Vaihdevivuston puslat ovat aivan finaalissa ja kaipaavat pikaista vaihtamista, CRC:llä sain vivuston sen verran herkkätoimiseksi että ajaminen onnistuu arpomatta.
Turha siinä sitten oli pähkäillä ja kun hintakin oli valmiiksi tingitty niin vältyimme niiltäkin seremonioilta. Mikä olikin ihan hyvä sillä kello oli jumalattoman paljon ja matka takaisin Varsinais-Suomeen vielä edessä, edellisenä iltana nukuttu tosi vähän ja aamulla edessä töihin meno, Villellä vielä joskus aamuseitsemältä... Ajoimme ensin puoltatoista sataa, kameraan täräytettyämme Lahdesta eteenpäin kiltisti +10km/h ja kotimatka taittui suht nopeasti energiajuomaa siemaillen, tupakkia käryyttäen ja kattoluukku auki ilmaa viilentäen, perille päästiin myöhään aamuyöstä. Kumpikaan ei nukahtanut rattiin ja auto vei naurettavat 10 litraa satasella sikalyhyestä välityksestä ja 4-lovisesta askista (manual, damn) huolimatta (ja kovista nopeuksista). Olisin odottanut 15 litraa sillä polkemisella.
Present day:
Sinänsä tuntuu pyhäinhäväistykseltä ottaa ruosteeton C123 talviautoksi ja raiskaukselta alkaa roddaamaan klassikkoa, toisaalta kun kyseessä on Wanhan Hywän Ajan korinvaihto mallia "näitten viritysten takia suomessa on prosenttisäännöt" eli -77 200D:stä on vaihdettu ensin kori ja sisusta, sitten parin vuoden päästä tekniikka ja alkuperäisestä autosta ei ole enää jäljellä kuin 4d-sedan-200d -merkintä rekisteriotteessa, ei autolla ole minkään valtakunnan alkuperäisyysarvoa ja nyt se on vain rekisteriotteessa todella monta ylimääräistä riviä omaava harvinaisen kauniilla 2dHT -korilla varustettu käyttöauto ja sillä sipuli. Kun edelliset omistajat ovat vielä aloittaneet roddaamisen (tuunaamisen? vieroksun tuota termiä) mm. sheivaamalla listat ennen maalausta, vaihtamalla autoon uudet 16" modernit alut, valkoiset vilkut ja tunmmat (-nnetut?) takavalot sekä nyrkinmentävää putkea olevan pakoputken ilman takaäänäriä, on tästä hyvä jatkaa.
Postista oli putkahtanut uusin Mercedes Classics - lehti ja kuinka ollakaan kansikuvapoikana ja pääartikkelin kohteena 280CE.... Kyllä sitä nyt kelpasi lukea, etenkin kun nämä vehkeet Saksassa maksavat näköjään peruskuntoisenakin viisi-kuusi kertaa enemmän kuin täällä. Pitänee käydä Saksanmaalla vaihtamassa tämä päittäin johonkin -97 C farkkuun.. No en ehkä mene kun kerran sain Coupén alle

Kone kun on kertaalleen vaihdettu niin ei tarvitse senkään osaston prosenteista huolia eikä tämän ikäluokan autossa ketään enää kiinnostakaan, eli pitkän päälle jonkun -92 W124 260E automaticin tekniikka voisi hyvin päätyä tämän konepellin alle. Katsoo nyt mitä tulevaisuus tuo ja mitä lompakko sallii. Kohtalaisesti skulaa tämäkin tekniikka.
Miinuksena pitää todeta että manuaalivaihteisto sopii mielestäni paremmin traktoreihin ja työkoneisiin, ja että vaimokulta rakastui mustaan Coupéen niin tulisesti että on ajaa pärryttänyt sillä joka päivä viimeiset pari viikkoa

Pakosarjantiiviisteen nyt osaa vaihtaa vaikka vaimon isoäitikin eli siihen puuhaan tuskin apua tarvitsen, mutta muutama homma kaipaa vastausta ennen kuin riennän varaosaliikkeeseen:
1) Kone käyttäytyy kuin juuttuvakurkkuisella Strömbergillä varustettu Volvo tai Saab josta on kaasarin öljysäiliö tyhjä, tai kuten virranjakajan alipainekellon hajottua sytytysennakon päin prinkkalaa arpova Ford. Kaasua painettaessa auto saattaa satunnaisesti ampaista liikeelle tai lähteä vähemmän hanakasti. Kaasu pohjaan asti painettaessa on yleensä koko teho käytössä. Mistä kannattaa alkaa etsimään? Kummoinen virranjakaja tämmöisessä on? Ei kai tuossa kaasarissa mitään kalvoja ole?
2) Vaihdevivusto. Kannattaako hakea puslasarja jostakin vai löisikö jonkun purkuauton viuston paikalle ja olis tyytyväinen?
3) Tekniikan sovittaminen. En ole auto alla paljon taskulampun kanssa parkkipaikalla polvillaan suoritettua ruostetarkistusta enempää viihtynyt joten alustarakennekin on minulle outo. Onko näissä samanlainen perä kuin esim W124 eli perämurikka pultattu runkoon ja vetarit siitä? Onko kukaan sovittanut paikalle W124 perää? Millaisilla perävälityksillä 123 periä oli ja millaisten koneiden yhteydessä? Onko näistä linkkiä jollekin sivulle? Miksen käytä hakukonetta? ... ehhh no kun nyt tässä tulee C123 juttua väkisinkin niin ovatpahan saman viestin alla

4) Kehtaako SMBK tapaamisiin mennä roddatulla korinvaihdolla?
5) Onko jollakin ekan polven 123 ohjauspylvään (ryppyreunainen ratin keskiö) ympärysmuovia tallella? Tässä on 1982 masiinan ohjauspylväs ja mukaan saamani -77 orggisratti ei sovi siihen vaan ottaa noihin pylvään ympärysmuoveihin kiinni. Oletan, että ryppyreunaratin muoveissa on eri halkaisija tai sitten ne vain ulottuvat alemmas. Nykyisen järkyttävän viininpunaisen liian pienen mittariston peittävän hitsatullakeskiöllä varustetun kauhistuksen tilalle on saatava jotakin muuta ja pikaiseen. Ja vaikka eriäviä mielipiteitäkin olen kuullut, mielestäni ryppyreunaratti on todella symppis ja sopii vanhaan autoon kuin nenä päähän, toisin kuin Villen mielestä ne 16" alut ;-D
Että tämmöistä. Pitää vielä fiksata ne puskurit ja vaihtaa kaikki sytytysosat, öljyt, filtterit ja muut huolto-osat sekä kiristää vähän simpukkaa ennen kuin ottaa vanhuksen isompaan ajoon mutta eiköhän tässä ole autoa koko rahalla.
Henkka
"Sainpas oman kouppemersun kaikkien näiden vuosien kuolaamisen jälkeen"